Kandidaatin opinnäytetyöni käsittelee lumilautagrafiikoiden historiaa 1970-luvulta 2000-luvulle. Tutkin aihetta erityisesti visuaalisen viestinnän näkökulmasta. Tutkimuskysymykseni on: Miten lumilautagrafiikoissa näkyvät visuaalisen viestinnän suuntaukset eri vuosikymmenillä? Millaisia yhtäläisyyksiä värimaailmoista ja typografiasta löytyy? Tutkielmassa en käsittele vuosikymmenten tyylisuuntauksia ja grafiikoita perusteellisesti, vaan tarkastelen aiheita yleisluontoisella tasolla. Työni on kirjallinen tutkimus, jossa edetään kronologisesti vuosikymmen kerrallaan. Suuri osa käsiteltävistä lumilautagrafiikoiden historian lähteistä on peräisin sähköpostihaastattelusta amerikkalaisen asiantuntijan kanssa. Tutkimusaineistoni perustuu pääasiallisesti myös internetlähteisiin ja muutamaan painettuun lähteeseen.
Vertailen 1970, -80,-90 ja 2000-lukujen lumilautagrafiikoita ja visuaalisen viestinnän suuntauksia. Analysoin vuosikymmenten visuaalisia yhtäläisyyksiä ja eroja. Esimerkkeinä sekä osana tutkimusaineistoani käytän eri vuosien lumilautamalleja. Opinnäytetyössäni totean, miten vasta 1980-luvun puolivälissä lumilautagrafiikoihin alettiin kiinnittämään enemmän huomiota. 1970-luvulla grafiikoissa eivät erityisemmin näkyneet kyseisen vuosikymmenen visuaalisen viestinnän suuntaukset. Lautagrafiikat koostuivat pääsääntöisesti valmistajan nimestä. 80-luvun alkupuolella lautagrafiikat muistuttivat vielä paljon 70-lukua, mutta vuosikymmenen puolivälin jälkeen niissä oli havaittavissa ajalle tyypillisiä muotoja, neonvärejä ja typografiaa. Lumilautagrafiikat saivat paljon vaikutteita motocrossin, skeitti- ja lainelautailun visuaalisesta maailmasta. Varsinainen taiteellinen ja luovempi grafiikka ilmestyi lautoihin 1990-luvulla, kun silkkipainomenetelmästä siirryttiin sublimaatiotulostimella painettavaan grafiikkaan. Uuden tulostustekniikan, tietokoneiden ja suunnitteluohjelmien yleistyminen lisäsi lumilautagrafiikoiden persoonallisuuta. Asiaan vaikuttivat myös pro model -lumilaudat, jotka suunniteltiin ammattilaislautailijoiden ja graafikoiden yhteistyönä. 1990-luvulla, painomenetelmän mullistuksen jälkeen, lumilautagrafiikat muuttuivat monipuolisiksi sekä persoonallisiksi, ja määrällisesti erilaisia lautoja valmistettiin paljon. Extreme-lajien suosio näkyi myös populaarikulttuurissa. 2000-luvulla monet lumilautamerkit ovat uudelleen lanseeranneet aikaisempien vuosikymmenten suosituimpia lautojaan. Tällä vuosituhannella on syntynyt lautamerkkejä, jotka eivät käytä mitään grafiikkaa laudoissaan. Kyseisellä taktiikalla tavoitellaan hiilineutraalimpaa lumilautakulttuuria, jossa joka kaudelle ei ostettaisi uutta lautaa uusilla grafiikoilla. Nykyään grafiikoissa näkee myös minimalistisuutta ja yhteistyögrafiikoita ammattitaiteilijoiden kanssa.
Työssäni näkyvät lautagrafiikoiden ja visuaalisen viestinnän suuntausten kehityskaari ja yhtäläisyydet tavoitteeni mukaisesti. Henkilökohtaisesti tämän työni kirjoittaminen on ollut minulle palkitseva prosessi. Opin paljon sekä yliopistotason kirjoittamisesta että tärkeän harrastukseni historiasta ja visuaalisuudesta. Tutkimustyöni tuo uutta tietoa aiheesta niin graafisen suunnittelun kuin lumilautailuteollisuuden näkökulmasta. Toivon, että tämä kandidaatin opinnäytetyö itsessään tukee alojen kulttuurihistoriallista tutkimustyötä.