Kaupunkien elävöittämishankkeilla tavoitellaan yleensä viihtyisämpiä ja elävämpiä julkisia tiloja. Eri projektit poikkeavat toisistaan lähtökohdiltaan ja tavoitteiltaan. Nykytutkimuksen mukaan kaupunkitila pitäisi nähdä merkittävänä osana paikallisten asukkaiden sosiaalista, taloudellista ja poliittista elämää. Ylhäältä päin johdetuissa elävöittämishankkeissa julkinen tila nähdään kuitenkin usein viihtymisen ja kuluttamisen näkökulmasta, ja niissä pääpaino on fyysisten rakenteiden ehostamisessa. Tällaisia hankkeita on kritisoitu niiden haittavaikutusten vuoksi, joita ovat muun muassa tilojen geneerisyys, gentrifikaatio ja paikallisen väestön sosioekonominen syrjäytyminen.
Jotta elävöittämishankkeilla pystyttäisiin luomaan mahdollisimman inklusiivisia ja omaleimaisia julkisia tiloja, olisi tärkeätä tunnistaa nykyistä paremmin paikan erityispiirteet ja paikallisen yhteisön tarpeet. Kandidaatintyöni on kirjallisuuskatsaus, jossa olen selvittänyt, mitä paikkaan liittyviä asioita pitäisi huomioida elävöittämishankkeita suunnitellessa. Tärkeimmiksi tekijöiksi työssä todetaan alueen asukkaat, kaupalliset palvelut, paikan identiteetti ja tilan hallinta.
Nykytutkimus korostaa paikallisen yhteisön aktiivista roolia elävöittämishankkeiden eri vaiheissa. Kaupalliset palvelut puolestaan määrittävät usein, millaiseksi julkisen tilan luonne ja sosiaalinen elämä muodostuu. Suunnitteluvaiheessa tarvitaan huolellista analyysia, jotta paikan identiteetti ja arvokkaat erityispiirteet tunnistetaan. Tilan hallintaan liittyvillä toimenpiteillä voidaan puolestaan vaikuttaa merkittävästi siihen, miten tilaa lopulta käytetään.