Turvallisuuslähtöinen kaupunkisuunnittelu – Kalasataman ulkotilojen suunnitteluratkaisut rikoksentorjunnan näkökulmasta

Abstract

Yhteiskunnallisessa keskustelussa nousee toistuvasti esiin kaupunkiympäristössä ilmenevä rikollisuus, mutta suomalaisella arkkitehtuurin ja yhdyskuntasuunnittelun kentällä aihetta käsitellään harvoin. Monissa englanninkielisissä maissa turvallisuuslähtöinen suunnittelu on kuitenkin ollut merkittävässä roolissa 1970-luvulta lähtien. Siellä kerättyä tietoa voidaan tarpeen tullen hyödyntää myös suomalaisten kaupunkiympäristöjen suunnittelussa.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia ympäristöjä turvallisuuslähtöisen suunnittelun kirjallisuudessa pidetään rikosturvallisuuden kannalta toivottavina ja miten hyvin suomalainen kaupunkisuunnittelu noudattaa suositeltuja suunnittelutapoja. Tutkielman tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Mitä on turvallisuuslähtöinen suunnittelu ja millaista kritiikkiä sitä kohtaan on esitetty? Millaisia eri keinoja turvallisuuslähtöisen suunnittelun teoriat ehdottavat turvallisuuden lisäämiseksi? Miten näitä keinoja esiintyy Helsingin Kalasatamassa, joka edustaa nykyaikaisia urbaanin ympäristön suunnitteluihanteita? Aiheen käsittely rajautui ulkotilassa tapahtuvien rikosten torjuntaan ulkotilan fyysisten ominaisuuksien suunnittelun keinoin.

Yksi laajimmalle levinneistä turvallisuuslähtöisen suunnittelun teorioista on crime prevention through environmental design eli rikoksentorjunta ympäristön suunnittelun keinoin, joka tunnetaan myös nimellä CPTED. Sen mukaan turvallisuutta edistetään paitsi vaikeuttamalla itse rikoksen tekemistä, myös suunnittelemalla helposti valvottavia tiloja, merkitsemällä yksityisen ja julkisen tilan rajat, luomalla alueelle myönteinen imago ja tukemalla alueen elävyyttä. Tutkimus kartoitti näiden keinojen ilmenemistä Kalasatamassa havainnointiin perustuen. Sen lisäksi tutkimus kartoitti Kalasataman suunnitteluperiaatteita asiantuntijahaastattelun avulla.

Kalasataman asemakaavaa laadittaessa tavoitteena oli urbaani ympäristö, eikä rikosturvallisuuteen kiinnitetty erityistä huomiota. Kalasatamassa on kuitenkin runsaasti valvontaa, elävyyttä, imagoa ja yksityisen ja julkisen tilan rajan tunnistettavuutta lisääviä ratkaisuja. Sen sijaan suoraan itse rikoksen tekemistä vaikeuttavia ratkaisuja ei juuri ollut ovien lukituksia lukuun ottamatta. Tämä viittaisi siihen, että pyrkimys viihtyisään ja urbaaniin ympäristöön voi riittää tuottamaan turvallisuuslähtöisen suunnittelun teorioiden toivottavana pitämää ympäristöä, ja erityistä huomiota voisi kiinnittää lähinnä ratkaisuihin, jotka suoraan vaikeuttavat rikoksentekoa mutteivat vaaranna urbaaniutta ja viihtyisyyttä.