Pandemia asumisen ihanteiden muovaajana

Abstract

Tässä kandidaatintyössä kartoitetaan tapoja, joilla pandemiat muovaavat asumisen ihanteita sekä käsitystä terveestä kodista ja hyvinvointia edistävästä asuinympäristöstä. Aihetta tarkastellaan lähdekirjallisuuden avulla tutkimalla aiempien pandemioiden ja epidemioiden vaikutuksia asumisen ihanteisiin ja asuntosuunnitteluun. Lisäksi tutkielmassa pyritään yhdistämään näitä tietoja tuoreiden, COVID-19-pandemiaa käsittelevien julkaisujen kanssa. Näiden keinojen kautta pyritään tutkimaan COVID-19-taudin vaikutusta ajankohtaisiin ja tuleviin asumisen ihanteisiin. Tutkielma keskittyy tarkastelemaan suomalaista kaupunkiasumista, eikä käsittele aihetta kansainvälisellä tasolla tai haja-asutusalueiden näkökulmasta.

Tutkielman tavoite on löytää suuntaviivoja asumisen ihanteiden kehitykselle. Asumisen muutosta kannattaa tutkia, jotta onnistutaan suunnittelemaan sellaisia asuntoja, jotka vastaavat asukkaidensa toiveisiin ja tarpeisiin myös tulevaisuudessa. Suomessakin asuinrakennuksia puretaan keskimäärin alle 60 vuoden iässä – yksi motivaatioista purkamisen taustalla on se, että rakennukset eivät enää vastaa asukkaiden asumispreferenssejä. Lisäksi asumisen muutosta kannattaa tutkia, jotta asunnot tukisivat parhaalla mahdollisella tavalla asukkaiden hyvinvointia myös kriisitilanteissa.

Kandidaatintyössä perehdytään lähdekirjallisuuteen, joka käsittelee 1900-luvun alun puhtauden estetiikan syntyä ja sen taustalla vaikuttaneita tarttuvia tauteja. Tarkoitus on löytää polkuriippuvuuksia, joita voisi hyödyntää muutoksen ennakoimisessa tulevaisuutta ajatellen. Nykyinen asuntotuotanto on kaukana 1900- luvun alussa kehitetyistä periaatteista – Tutkielmassa tarkastellaankin, millaista on kohdata pandemia ajallemme tyypillisestä, usein pienestä ja akustisesti sekä visuaalisesti avoimesta tilasta käsin. Havaintoja verrataan 1900-luvun alun puhtauden estetiikan ihanteiden mukaisiin asuntoihin. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi tilallisia, sosiaalisia ja laadullisia haasteita, joita asukkaat ovat kohdanneet pandemian aikaisen poikkeustilan aikana. Näitä ovat esimerkiksi ahtaus, toiminnalliset haasteet, joustamattomuus, yksinäisyys, yksityisyyden puute, sosiaalinen ahtaus sekä haasteet luontosuhteen ylläpidossa. Lisäksi pohditaan näiden haasteiden potentiaalisia ratkaisutapoja sekä niiden luomia mahdollisuuksia.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että jotkin COVID-19-pandemian synnyttämät ilmiöt jäävät todennäköisesti pysyviksi. Esimerkkejä tällaisista ilmiöistä ovat digiloikan myötä yleistyneiden välineiden ja palveluiden käyttö sekä etätyö. Lisäksi esille nousi uudelleen myös 1900-luvun puhtauden estetiikan arvot, jotka saattavat COVID-19-pandemian myötä nousta uudelleen asuntosuunnittelua ohjaaviksi arvoiksi. Tutkielman olennainen johtopäätös on, että asunnon tilalliset, sosiaaliset ja laadulliset ratkaisut voivat joko tukea tai vastaavasti vaikeuttaa poikkeusarkea. Tämän johtopäätöksen perusteella tutkielmassa pohditaan, mitä pandemian vaikutuksista voi oppia ja hyödyntää asuntosuunnittelussa. Pandemian vaikutus asumisen ihanteisiin on vähän tutkittu aihe, jota tutkielman perusteella kannattaa tutkia lisää.