Partnering with Nature - In search of regenerative approaches in urban environments

Abstract

Human actions in the past centuries, along with global population growth and urbanization, have caused drastic changes in social-ecological systems, resulting in extensive sustainability challenges. Cities, as major living environments for people, can act as vehicles and platforms for positive change, while nature could provide knowledge and inspiration for design strategies and applications. This thesis presents the framework of regenerative design as the basis for future urban development in which sustainability could be re-imagined to a net-positive symbiosis between humans and nature.

Being an emergent phenomenon, the thesis focuses on creating a clearer understanding of the concepts of regenerative design and development through a literature review. It also tries to interlink the ideas of regenerative design into urban ecological planning and design by locating elements, strategies, and approaches that could support and enhance regenerative urban development. On the practical level, the thesis examines if implications of regenerative design exist in the scene of urban planning and design in Helsinki through a case study with document analysis and qualitative thematic interviews focused on the development of Kruunuvuorenranta district.

Although several regenerative approaches were recognized and supported, the study showed that the commitment to choose sustainability over other goals needs enhancing at different levels. While the actors involved in planning, designing, and constructing the City of Helsinki were keen to enforce sustainability efforts, there is a lack of common goal and applicable actions. Also, the organizations and processes of the development projects are not tuned for reaching sustainability and a holistic approach is needed. Overall, a mindset change required for regenerative development seems to be the greatest obstacle.

The thesis contributes to the prevailing discussion of sustainable urban development, trying to recognize how it could be supported, enhanced, and elevated to a regenerative one. It also introduces the ideas of regenerative design into urban design discourse, positively raising the bar of what we consider as sustainable and possibly initiating further discussion and actions.

Ihmisen toiminta viime vuosisatojen aikana, maailmanlaajuisen väestönkasvun ja kaupungistumisen lisäksi, on johtanut rajuihin muutoksiin sosioekologisissa järjestelmissä, aiheuttaen laajoja kestävyyshaasteita. Kaupungit kasvavina elinympäristöinä voivat toimia positiivisen muutoksen välineinä ja alustoina, kun taas luonto voi tarjota tietoa ja inspiraatiota suunnittelustrategioille ja -ratkaisuille. Tämä opinnäytetyö esittelee uudistavan suunnittelun perustaksi tulevaisuuden kaupunkikehitykselle, jossa kestävyydellä tarkoitetaan nettopositiivista symbioosia ihmisten ja luonnon välillä.

Koska kyseessä on nouseva ilmiö, opinnäytetyön tarkoituksena on luoda selkeämpi käsitys uudistavan suunnittelun ja kehityksen käsitteistä kirjallisuuskatsauksen avulla. Sen lisäksi työ yrittää yhdistää uudistavan suunnittelun ajatukset ekologiseen kaupunkisuunnitteluun paikallistaen elementtejä, strategioita ja käytäntöjä, jotka voisivat tukea ja parantaa uudistavaa kaupunkikehitystä. Käytännön tasolla työssä tarkastellaan, löytyykö nykyisestä Helsingin kaupunkisuunnittelusta merkkejä uudistavasta suunnittelusta. Menetelmänä on käytetty tapaustutkimusta, jossa uutta Kruunuvuorenrannan aluetta tarkastellaan asiakirja-analyysin ja laadullisten teemahaastattelujen avulla.

Vaikka Helsingin nykyisessä kaupunkisuunnittelussa hyödynnetään useita yksittäisiä uudistavan suunnittelun käytäntöjä, tutkimus osoitti, että sitoutuminen kestävyyteen kokonaisuutena tarvitsee vahvistusta useilla eri tasoilla. Vaikka kaavoituksen, suunnittelun ja rakentamisen parissa vaikuttavat toimijat olivat halukkaita tukemaan kestävää kehitystä toiminnassaan, yhteinen yhteiskunnallinen tavoite ja soveltuvat ratkaisut puuttuvat. Lisäksi kehityshankkeiden organisaatiot ja prosessit eivät ole viritetty kestävän kehityksen tavoitteluun, ja kokonaisvaltainen näkökulma puuttuu. Kaiken kaikkiaan, uudistavan kehityksen suurimpana haasteena näyttää olevan ajattelutavan muutos.

Opinnäytetyö osallistuu vallitsevaan kestävän kaupunkikehityksen keskusteluun yrittäen tunnistaa, miten sitä voisi tukea, vahvistaa ja nostaa uudistavalle tasolle. Lisäksi se tuo uudistavan suunnittelun ajatuksia kaupunkisuunnitteluun nostaen rimaa sille, mitä pidämme kestävinä ratkaisuina, samalla mahdollisesti käynnistäen uusia keskusteluita ja toimia.