Kiireen ja aikapaineen vaikutus työuupumukseen

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkin kirjallisuuskatsauksen pohjalta, miten kiire ja aikapaine vaikuttavat työuupumukseen ja sen kolmeen eri dimensioon, jotka Maslachin yleisen työuupumuksen arviointimenetelmän mukaan ovat uupumusasteinen väsymys, kyynisyys ja alentunut ammatillinen itsetunto. Tarkastelen millaisista tekijöistä kiire ja aikapaine aiheutuvat työtehtävätasolla ja millainen vaikutus näillä tekijöillä on työuupumukseen. Lisäksi tarkastelen yksilötason kiirekokemukseen vaikuttavia tekijöitä ja niiden merkitystä kiireen ja työuupumuksen välisen yhteyden säätelijänä. Työtehtävätasolla tarkastelemani kiire- ja kuormitustekijät ovat työajat ja työaikamuodot, työn vaatimukset ja resurssit sekä työn keskeytykset. Yksilötasolla tarkastelen sukupuolen vaikutusta, yksilön resilienssiä ja proaktiivista työkäyttäytymistä sekä yksilön itseaiheuttamaa kiirettä.

Kiire ja aikapaine on yksi merkittävimmistä työuupumuksen osatekijöistä ja sen vaikutus näkyy erityisesti työuupumuksen uupumusasteisen väsymyksen ja kyynisyyden dimensioissa. Tutkimukseni merkittävin havainto on kuitenkin kiireen ja aikapaineen ambivalenttisuus. Kiireellä ja aikapaineella on siis sekä uuvuttavia, että motivoivia ominaisuuksia, riippuen siitä, kokeeko yksilö aikavaatimuksensa enemmän haastetta tarjoavana vai ylitsepääsemättömänä vaatimuksena. Tarkastelluista työtehtävätason syistä erityisesti korkeat aikapainevaatimukset ja vaatimuksiin nähden liian matalat resurssit altistavat työuupumukselle. Työn keskeytykset aiheuttavat kiirettä, vaikeuttavat työn ja vapaa-ajan välistä rajanhallintaa sekä heikentävät työn autonomiaa ja ovat tätä kautta yhteydessä työuupumukseen. Työajoilla tai työaikamuodoilla ei tässä tutkimuksessa puolestaan todettu olevan merkittävää vaikutusta työuupumuksen puhkeamiseen.

Yksilötasolla sukupuolten välillä voidaan havaita eroavaisuuksia erityisesti työuupumuksen hallitsevassa dimensiossa. Merkittävin yksilötason tekijä, jolla kiireen ja aikapaineen uuvuttavaa vaikutusta voidaan säädellä, on kuitenkin yksilön resilienssi eli psyykkinen palautumiskyky. Korkean resilienssin ansiosta yksilön on mahdollista sietää korkeampaa aikapainetta pidempään ajautumatta työuupumukseen. On kuitenkin ilmeistä, että työuupumus on monimuotoinen ilmiö, johon vaikuttavat kiireen ja aikapaineen lisäksi useat muut tekijät, kuten laajempi organisatorinen konteksti ja yksilön persoonallisuustekijät. Näin ollen työuupumusta tulisikin tutkia laajasti useista eri näkökulmista, jotta sen juurisyihin pystyttäisiin puuttumaan tehokkaasti ja sen puhkeaminen voitaisiin ehkäistä ajoissa.