The present understanding of well-being is highly theory driven and relies mainly on quantitative studies, along with studies conducted in laboratory-settings.
Lately interventions in real-world settings have gained increasing attention, especially in the field of positive psychology.
This case study examines the impacts on well-being brought about by an organizational intervention program.
The program consisted of life-philosophical lectures conducted by Esa Saarinen and work engagement workshops carried out by the Finnish Institute of Occupational Health.
The group of participants (N=22) was comprised of workers from two research and development units in a corporation operating in the food industry.
The study was empirically driven and context oriented.
In this study both quantitative and qualitative methods were used.
Participants' well-being development was studied with a diverse assortment of questionnaires from the field of positive psychology, which were administered before, in-between and after the interventions.
The reported well-being effects were derived primarily from interviews and from observation that lasted a period of six months.
Based on the results the well-being of participants, who were in high well-being at the outset, continued to improve during the entire study.
The intervention by philosopher Saarinen, which was grounded in Socratic philosophy, was established as the likely source of the improvement.
The findings of this study consist of personal, collective and relational changes.
Personal changes include increases in tranquil self-efficacy and self-knowledge, whose manifested effects at the collective level include increased focus on solutions and closer personal ties.
Among the observed relational changes were enhanced sense of control, as well as growth in openness and security.
The pivotal finding of this study is that the participants' well-being continued to grow months after the intervention by philosopher Saarinen, while at the same time transforming from a self-knowing peace of mind (phase 1) into effective functioning (phase 2).
The detailed progress description of health, i.e. the phase model, is associated with psychological growth, increase in personal resources, and skill development.
This study suggests that interventions that engender psychological growth can induce immediate, enduring, and evolving effects on well-being.
This scholarly work uses a broad array of interdisciplinary literature to connect the study results to quintessential factors in psychological well-being.
An illustrative model of well-being connects the discovered phase model with a comprehensive conception of well-being as psychological and functional adaptation.
This study ends with a discussion on Socratic philosophical practice as a vessel for psychological interventions.
Nykyinen ymmärrys hyvinvoinnista on pitkälti teorialähtöistä ja perustuu suurimmaksi osaksi kvantitatiivisiin ja laboratorio-olosuhteissa tehtyihin tutkimuksiin.
Viime vuosina arjessa tapahtuvat interventiot ovat saaneet kasvavasti huomiota varsinkin positiivisessa psykologiassa.
Tässä tapaustutkimuksessa on tutkittu yhtä organisatorista interventiokokonaisuutta sen hyvinvointivaikutusten osalta.
Interventiokokonaisuus koostui Esa Saarisen elämänfilosofisista luennoista ja Työterveyslaitoksen työn imu-työpajoista.
Tutkittavana ryhmänä (N=22) oli erään elintarvikealanyrityksen tutkimus- ja tuotekehitysorganisaation kahden yksikön työntekijöitä.
Tutkimusote oli aineistolähtöinen ja kontekstiin paneutuva.
Tutkimuksessa käytettiin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä.
Tutkittavan ryhmän hyvinvoinnin kehitystä seurattiin positiivisen psykologian kenttään kuuluvilla monipuolisesti hyvinvointia mittaavilla kyselylomakkeilla, jotka jaettiin täytettäviksi ennen interventioita. interventioiden välissä ja interventioiden jälkeen.
Tutkimuksessa todetut hyvinvointivaikutukset perustuvat pääosin haastatteluille ja havainnoinnille kuuden kuukauden ajalta.
Tutkimustulosten perusteella tutkittavan ryhmän jo alkujaan korkeahko hyvinvointi parani koko tutkimuksen ajan, minkä todennäköiseksi alkulahteesi ilmeni filosofi Saarisen sokraattiseen filosofiaan perustuva interventio.
Tutkimuksen löydöksiin kuului henkilökohtaisia, yhteisöllisiä ja suhtautumisen muutoksia.
Henkilökohtaisiin muutoksiin kuului mm. rauhallisen itsepystyvyyden ja itsetuntemuksen kasvut, jotka näkyivät yhteisötasolla mm. korostuneena ratkaisukeskeisyytenä ja tiivistyneenä yhteisöllisyytenä.
Muutokset suhtautumisissa näkyivät mm. parantuneena kiireen hallintana ja koetun avoimuuden ja turvallisuuden kasvussa.
Tutkimuksen merkittävin löydös oli, että osallistujien hyvinvointi määrällisesti jatkoi kasvuaan vielä kuukausia filosofi Saarisen intervention jälkeen samanaikaisesti kun se vaiheittaisesti muuttui itsetuntemuksellisesta mielenrauhasta (vaihe 1) toiminnalliseksi tehokkuudeksi (vaihe 2).
Tutkimuksessa yksityiskohtaisesti vaihemallin avulla esitetty hyvinvoinnin muutos yhdistettiin psykologiseen kasvuun, henkilökohtaisten resurssien kasvuun ja taitojen kasvuun.
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan ehdottaa, että psykologiseen kasvuun perustuvat interventiot voivat aikaansaada välittömiä, kestäviä ja kehittyviä hyvinvointivaikutuksia.
Tässä laajaa poikkitieteellistä kirjallisuutta hyödyntävässä tutkimuksessa todetut muutokset kytkettiin olennaisiin psykologisen hyvinvoinnin tekijöihin.
Havainnollistavassa hyvinvointimallissa tutkimustuloksiin perustuvat vaiheet yhdistetään yhteen kokonaisvaltaiseen käsitykseen hyvinvoinnista psykologisena ja toiminnallisena mukautumisena.
Tutkimuksen lopussa pohditaan sokraattista filosofista käytäntöä psykologisena interventiomenetelmänä.
Submit a publication
Browse
Statistics