[report] Kauppakorkeakoulu / BIZ
Permanent URI for this collection
Browse
Recent Submissions
Now showing 1 - 20 of 153
Item Monipaikkaisen työn valmiudet ja käytännöt – Tutkimushankkeen loppuraportti(Aalto University, 2024) Eskelinen, Juha; Tieto ja palvelujohtamisen laitos; Department of Information and Service Management; Logistiikka; Kauppakorkeakoulu; School of BusinessMonipaikkaisen työn yleistyminen on muuttanut työelämää pysyvällä tavalla. Tutkimushankkeen tavoitteena oli auttaa suomalaisia työpaikkoja kehittämään monipaikkaista työtä tutkimuspohjaisella tiedolla. Hankkeessa luotiin työpaikoille monipaikkaisen työn arviointi- ja kehittämismalli ja tutkittiin hyviä käytäntöjä, joilla organisaatioiden päämäärät ja henkilöstön tarpeet voidaan sovittaa yhteen. Hanke toteutettiin monimenetelmällisenä tutkimuksena kymmenen kohdeorganisaation kanssa. Tutkimuksessa luotiin monipaikkaisen työn valmiuksia kuvaava jäsennys, joka pohjautui so-siotekniseen teoriaan ja monipaikkaista työtä ja sen lähialueita käsittelevään tutkimukseen. Tätä jäsennystä sovellettiin tutkimuksen eri vaiheissa kymmenen organisaation monipaikkaisen työn kypsyyden itsearvioinnissa, monipaikkaisen työn käytäntöjä koskevissa haastatteluissa sekä or-ganisaatioissa toteutetuissa henkilöstökyselyissä. Tutkimuksessa kehitetty arviointi- ja kehittämismalli osoittautui toimivaksi ja julkaistiin työ-elämän käyttöön. Käytännöistä nousi esiin erityisesti toimintatavoista sopiminen työyhteisöissä ja tiimeissä. Johtopäätös tutkimuksesta oli, että yksittäisten monipaikkaisen työn toimintatapojen kehittäminen ei riitä. Organisaatioiden johdolta vaaditaan selkeää päämääriin perustuvaa suuntaa, miten työtä tehdään ajan ja paikan suhteen. Monipaikkainen työ on kokonaisvaltaista. Kehittämisen tulisi tapahtua johdon ja henkilöstön vuoropuheessa ja eri toimintojen yhteistyönä. Tarvi-taan reagointivalmiutta ja kykyä kokeilla uusia työpaikan tarpeisiin sopivia toimintatapoja. Mo-nipaikkainen työ vaatii jatkuvaa kehittämistä.Item Etätyöstä eteenpäin : Arvioi monipaikkaisen työn valmius ja hyödynnä hyvät käytännöt(Aalto University, 2024) Eskelinen, Juha; Kuula, Markku; Bordi, Laura; Heikkilä-Tammi, Kirsi; Larjovuori, Riitta-Liisa; Mansner, Susanne; Miettinen, Minni; Tieto ja palvelujohtamisen laitos; Department of Information and Service Management; Kauppakorkeakoulu; School of BusinessMonipaikkainen työ muokkaa työelämää pysyvästi. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, Tampereen yliopisto ja Workspace Oy ovat yhdistäneet voimansa tutkimushankkeeseen, joka suuntautuu tulevaisuuden työelämään. Tämä opas on suunniteltu tukemaan suomalaista työelämää monipaikkaisessa työssä. Se perustuu kymmenen organisaation kanssa toteutettuun tutkimushankkeeseen, jossa kerättiin laaja tietoaineisto. Oppaassa käsitellään kolmea keskeistä teemaa: • Millaisiin asioihin johdon tulisi kiinnittää huomiota monipaikkaisessa työssä? • Miten organisaatiot voivat arvioida oman monipaikkaisen työnsä nykyistä valmiutta ja asettaa tavoitteita sen kehittämiselle? • Millaisia hyviä käytäntöjä yritykset voivat soveltaa tulokselliseen ja työhyvinvointia tukevaan monipaikkaiseen työhön? Opas tarkastelee monipaikkaista työtä eri näkökulmista, esittelee tutkittua tietoa ja tarjoaa työkaluja organisaatioille.Item Tunnetoimijuus strategian toteuttamisessa - TUNTO2-tutkimushankkeen loppuraportti(Aalto University, 2023) Ikävalko, Heini; Hökkä, Päivi; Paloniemi, Susanna; Vähäsantanen, Katja; Lahdenranta, Kristiina; Oinonen, Tanja; Pyhälammi, Allu; Tiedon ja innovaatioiden tutkimuskeskus (CKIR); Center for Knowledge and Innovation Research (CKIR); TUNTO2 - Tunnetoimijuus strategian toteuttamisen tukena; Kauppakorkeakoulu; School of BusinessMonilla työpaikoilla strategian toteuttaminen koetaan haastavana. Onnistunut strategian toteuttaminen edellyttää usein työpaikkojen jäsenten osallistumista strategiaan liittyviin vuorovaikutusprosesseihin, joissa strategian laatijat ja toteuttajat kohtaavat ja merkityksellistävät strategiaan liittyviä aikomuksia. Tunnetoimijuus tarkoittaa tunnetaitoa ja tunteisiin vaikuttamista työssä. Se korostaa tunteiden aktiivista ja tietoista huomiointia työpaikan arjessa. Työsuojelurahaston rahoittaman TUNTO2-tutkimushankkeen keskeisenä tavoitteena oli tarkastella tunnetoimijuutta strategian toteuttamisessa. Aiempaa ymmärrystä tunteiden ja toimijuuden tärkeydestä strategian toteuttamisessa täydennettiin lisäämällä ymmärrystä tunnetoimijuudesta. Lisäksi kiinnitettiin huomiota työpaikan tunneilmastoon erityisesti siitä näkökulmasta, huomioidaanko, sallitaanko ja ilmaistaanko työpaikalla kaikenlaisia tunteita ja keskustellaanko niistä rakentavasti. Tutkimme tunnetoimijuutta, työpaikan tunneilmastoa ja strategian toteuttamista kolmessa organisaatiossa kyselyillä, haastatteluilla ja havainnoimalla. Tutkimusaineisto kerättiin interventiokontekstissa. Jokaisessa organisaatiossa toteutettiin tunnetaitojen kehittymistä tukeva interventio. Tutkimushankkeen tulokset osoittivat, että tunnetoimijuus ja työpaikan tunneilmasto ovat yhteydessä moniin strategian toteuttamisessa keskeisiin tekijöihin. Sekä tunnetoimijuus että työpaikan tunneilmasto olivat yhteydessä yksilön strategian merkityksellistämisen kokemuksiin ja yhteyttä tuki myös aineiston pitkittäistarkastelu. Tässä tarkastelussa havaittiin myös, että kokemus tunnetoimijuudesta työssä oli yhteydessä strategiseen muutokseen sitoutumiseen. Kokemus työpaikan autenttisesta tunneilmastosta oli puolestaan yhteydessä psykologiseen turvallisuuteen, joka luo edellytyksiä strategian toteuttamisessakin tärkeiksi tunnistetuille innovatiiviselle ajattelulle ja luovuudelle. Tulosten mukaan vahva tunnetoimijuus voi tukea yksilön hyvinvointia työpaikalla tilanteessa, jossa työpaikan tunneilmasto ei tue monipuolista ja rakentavaa tunteiden ilmaisua. Havainto, että tunnetoimijuutta voi kehittää ja tunnetoimijuudessa voi kehittyä, tarjoaa yksilöille ja työpaikoille mahdollisuuksia oppimiseen ja muutokseen. Tunnetoimijuus ja työpaikan tunneilmasto voivat tarjota strategian toteuttamisen parissa työskenteleville työkaluja, näkökulmia ja käytäntöön sovellettavia mittareita onnistuneempaan strategian toteuttamiseen.Item Ecosystem Game - Managing innovation ecosystems(Aalto University, 2022) Ikävalko, Heini; Mattila, Linda; Tuokko, Patrik; Tiedon ja innovaatioiden tutkimuskeskus (CKIR); Center for Knowledge and Innovation Research (CKIR); Kauppakorkeakoulu; School of BusinessThis research report investigates the management dynamics and structures in Finnish innovation ecosystems and aims to pinpoint different value creation challenges that appear in innovation ecosystem management. Innovation ecosystems are looked at as a dynamic set of actors and activities, whose coordination needs focusing on the network of participants, a governance structure and a shared logic, to enable innovative performance. We focus primarily on how a network of participants in an innovation ecosystem is combined, how a shared logic is created and maintained, and what governance structures are suitable in both public and private ecosystems. In addition, we look at the use of 'innovation ecosystem' term, the alignment between a company's strategic objectives and innovation ecosystem participation and, Finland as context for innovation ecosystems. The data of this report consists of 37 interviews with ecosystem representatives in Finland conducted between November 2020 and March 2021 and a supplementary survey with 50 respondents from February-March 2022. The main findings are a list of recurring challenges related to the key attributes in innovation ecosystems in Finland and their suggested solutions. The term innovation ecosystem remains ambiguous and early conversations and sensemaking processes for ecosystem partners are imperative to build trust and help each partner clarify how the ecosystem activities could help in realizing their own company's business strategy. Top-down and bottom-up governance processes and their main concerns are also identified in this research report.Item Rekisteriaineistojen hyödyntäminen peruskoulujen tarveperusteisessa resurssoinnissa(Aalto University, 2022) Izadi, Ramin; VATT; Bernelius, Venla; Helsingin yliopisto; Nokso-Koivisto, Oskari; Aalto-yliopisto; Sarvimäki, Matti; Aalto-yliopisto; VATT; Taloustieteen laitos; Department of Economics; Kauppakorkeakoulu; School of BusinessOppilaiden mahdollisuuksien tasa-arvo on ollut vuosikymmeniä suomalaisen peruskoulunja koulutuspolitiikan kulmakiviä. Peruskoululaisten oppimistuloksilla ja seuraavienkoulutusasteiden tutkintojen suorittamisella on kuitenkin myös Suomessa yhteys oppilaidensosioekonomiseen taustaan. Tämä havainto tulkitaan usein haasteeksi mahdollisuuksientasa-arvon toteutumiselle suomalaisessa koulutusjärjestelmässä (Bernelius &Huilla, 2021). Koulutuspolitiikalla voidaan vaikuttaa mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumiseeneli tasata yhteiskunnallisista eroista ja oppilaiden taustoista kumpuavia oppimisen edellytystenvajeita (Pekkarinen ym. 2009; OECD 2012, 2019a). Yhdeksi keskeisimmistätoimenpiteistä OECD (2012) nostaa tarveperusteisen rahoituksen, joka mahdollistaareagoinnin eroihin oppilaiden ja kouluyhteisöjen lähtökohdissa.Suomalainen rekisteriaineisto avaa hyvän mahdollisuuden yhtäältä tutkia oppimistuloksiaennustavia taustatekijöitä ja toisaalta selvittää taustatekijöidensä perusteellahauraammista taustoista ponnistavien oppilaiden jakautumista koulujen välillä. Oppimistuloksiaennustavien taustatekijöiden avulla voidaan tunnistaa koulujen lähtökohdathyvien oppimistulosten saavuttamiseen ja selvittää, missä resurssitarpeet ovat taustatekijöidenvuoksi suuremmat kuin muualla.Item Veron kiertäminen tutkimuskohteena - 50 vuotta Kari S. Tikan väitöskirjasta(Aalto University, 2022) Viherkenttä, Timo; Pankakoski, Katriina; Scherleitner, Moritz; Hokkanen, Marja; Niskakangas, Heikki; Laskentatoimen laitos; Department of Accounting; Kauppakorkeakoulu; School of Business”Kuoltuaan verotohtorit elävät yleensä jonkin aikaa kirjojensa kansissa ja toisten tutkijoiden alaviitteissä, ja sitten heidät unohdetaan.” Tämä emeritusprofessori Esko Linnakankaan vähän inhorealistinen kuvaus Verotus lehdessä3/2022 saattaa sopia moneen vero- ja muuhunkin tohtoriin. Luonnehdinta ei kuitenkaan tee oikeutta vuonna 2006 traagisesti menehtyneelle Kari S. Tikalle ta iainakaan vielä ei olla kuvauksen viimeisessä vaiheessa. Tikan väitöskirja ”Veron minimoinnista” ilmestyi vuonna 1972. Teoksen ilmestymisestä on siten kulunut puoli vuosisataa. Nyt käsillä olevassa kirjassa Heikki Niskakangas valottaa värikkäästi tuon ajan tieteellistä ja henkistä ympäristöä. Suomessa on julkaistu useita hyviä vero-oikeudellisia väitöskirjoja, mutta Tikan tutkimus on saavuttanut erityisen klassikon aseman. Väitöskirjan aiheen, veronkiertämistä koskevan yleislausekkeen, voidaan sanoa osuvan vero-oikeudellisten tutkimusaiheiden kaikkein kovimpaan ytimeen. Tikka itsekin kirjoitti kokoomateoksessa ”Miten meistä tuli oikeustieteen tohtoreita” (2003): ”Väitöskirjan aihevalintaa pidän edelleenkin miltei täysosumana.” Tikan teoksessa esitettiin tutkimuskysymyksen kokonaishahmotus tavalla, joka on suurelta osin edelleen relevantti. Vaikka Tikan esittämät näkökulmat, käsitteet ja jaottelut ovat suurelta osin yhä voimissaan, veron kiertämisen alueella on tapahtunut tänä aikana paljon. Myös uutta tutkimusta on ilmestynyt Suomessa ja ulkomailla runsaasti. Aalto-yliopiston verotiimissä päätettiin sen vuoksi koota laaja joukko eturivin vero-oikeustutkijoita ja katsoa, missä veron kiertämisessä ja sen tutkimuksessa mennään. Tämä toteutettiin maaliskuussa 2022 järjestetyn tieteellisen seminaarin ja tämän kirjan kautta. Seminaarissa pidettiin seitsemän esitelmää, joissa käsiteltiin veron kiertämistä ja sitä lähellä olevia aiheita. Etäyhteys mahdollisti seminaarille huomattavan osanottajajoukon. Esityksiä seurasi päivän mittaan vaihtelevasti noin 150–170 veroammattilaista kerrallaan. Osallistujia oli niin akateemisesta maailmasta,tuomioistuimista, hallinnosta kuin yksityiseltä sektoriltakin. Kirja sisältää seminaarin esitelmät artikkelimuotoon muunnettuna ja jokseenkin saman verran erikseen tähän teokseen kirjoitettuja artikkeleita. Osa artikkeleista on asianomaisten kirjoittajien toivomuksen mukaisesti vertaisarvioituja. Kirjan artikkeleista ilmenee veron kiertämisen ja myös sitä koskevan tutkimuksen monimuotoisuus. Artikkeleissa tarkastellaan aihepiiriä niin historialliselta, oikeusvertailevalta, teoreettiselta kuin käytännölliseltäkin kannalta. Suurin osa artikkeleista keskittyy tuloverotukseen, mutta myös arvonlisäverotuksesta ja varainsiirtoverotuksesta on omat artikkelinsa. Kirjoituksissa analysoidaan sekä problematiikkaa yleisesti että veron kiertämistä koskevien säännösten sisältöä ja soveltamista ja myös erilaista aiheeseen liittyvää kotimaista ja kansainvälistä erityissääntelyä. Tarkastelujen kohteena on niin aiempi tutkimus kuin oikeuskäytäntö ja myös erilaiset käytännön kokemukset. Artikkeleihin sisältyy myös uutta kiinnostavaa teorianmuodostusta. Useissa artikkeleissa peilataan veron kiertämistä nykypäivän ilmiönä myös Tikan väitöskirjan tarkasteluihin. Tikka itse kirjoitti vuonna 2003: ”Se ajatusmalli, jonka väitöskirjassani esitin, soveltuu nykyisinkin kuvaamaan veron kiertämistä koskevaa oikeustilaa Suomen vero-oikeudessa.” Monen nyt käsillä olevan kirjan artikkelin valossa voidaan todeta, että tämä pätee pitkälti vielä vuonna 2022. Kirja ei ole kuitenkaan pelkkää hymistelyä, vaan mukana on myös näkemyksiä, joiden mukaan kaikkea Tikan esittämää, vaikkapa jaottelua formaaliseen ja realistiseen tulkintatapaan, ei tule ainakaan enää nykyisin ihan purematta niellä sellaisenaan. Veron kiertämistä koskevan Suomen tuloverolainsäädännön yleislausekkeen ydinsisältö ei ole ratkaisevasti muuttunut siitä mikä se oli Tikan väitöskirjan ilmestyessä,vaikkakaan säännös ei ole täysin ennallaan ja on myös siirtynyt myöhemmän verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ään. Keskeisen säännöksen pysyminen pääosin entisenlaisena mahdollistaa osaltaan nykyisen soveltamiskäytännön sekä uuden tutkimuksen tarkastelun Tikan ajatuksia vasten. Samaan aikaan on toki muistettava,että lainsäädäntöympäristö on muuten muuttunut monin tavoin. Etenkin kansainvälisestä suunnasta olemme saaneet paljon uutta, asiaa suoraan koskevaa tai vähintään sivuavaa sääntelyä. Tikan väitöskirjan aikana ei osattu kuvitellakaan yritysjärjestelyjä koskevia EU-lähtöisiä veronkiertosäännöksiä, saati EU:nveronkiertodirektiivin ((EU)2016/1164, ”ATAD”) 6 artiklaa jäsenvaltioita sitovine vaatimuksineen. Samoin vaikkapa verosopimusoikeudellinen pääasiallisen tarkoituksen testi (principal purpose text) oli kaukana tulevaisuudessa. Myös oikeuskäytännössä on tapahtunut paljon. Muutamia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja käsitellään useammassakin kirjan artikkelissa. Myös ulkomailta on saatu oikeuskäytäntöä niin veron kiertämistä koskevien yleislausekkeiden kuin erityissäännöstenkin soveltamisesta. Euroopan unionin tuomioistuin on myös yritysjärjestelydirektiivin veronkiertosäännösten soveltamisedellytysten lisäksi asteittain tarkentanut yleistä oikeuden väärinkäytön kiellon oppia. Eri maiden suhtautumisesta veron kiertämiseen sekä sitä vastaan suunnatuista sääntelyistä ja doktriineista saa hyvän käsityksen International Fiscal Associationin kongressijulkaisusta vuodelta 2018 (Anti-avoidance measures of general nature andscope – GAAR and other rules. Cahiers de droit fiscal international vol. 103a. 2018). Julkaisun 42 maaraporttia osoittavat havainnollisesti niin eroja kuin yhtäläisyyksiäkin eri maiden käytännöissä. Veron kiertämisen torjumista koskevien lähestymistapojen moninaisuus eri maissa koskee niin veron kiertämistä koskevan yleissäännöksen sisältymistä ylipäänsä lainsäädäntöön kuin säännöksen sisältöä – ja myös yhtäältä lainsäädännön ja toisaalta oikeus- ja viranomaiskäytännön roolia. Asian luonteen mukaista on, että maakohtaisilla eroilla on vahvoja liittymiä kunkin maan oikeuskulttuuriin, historialliseen kehitykseen ja verojärjestelmän yleiseen rakenteeseen. Selvästi havaittava muutos on silti, että yleisen veronkiertosäännöksen sisältyminen lainsäädäntöön on Tikan tarkastelujen jälkeisinä vuosikymmeninä muuttunut kansainväliseksi pääsäännöksi. Nykyistä tähän liittyvää EU-oikeudellista velvollisuutta voidaan pitää yhdenlaisena huipentumana tässä kehityksessä. Kansainvälistä yhteistyötä verotuksessa on viime vuosina leimannut keskittyminen entistä enemmän veron välttämisen torjumiseen. Osaltaan tämä on nostanut pintaan myös veron kiertämistä koskevien yleislausekkeiden ja doktriinien roolia, mutta samalla OECD:n ja EU:n hankkeet ovat osoittaneet, että nämä välineet ovat vain yksi osa keinovalikoimaa. Tulevaisuus näyttää, mikä rooli veron kiertämistä koskevalla yleissäännöksellä on suhteessa yhä monimutkaisemmaksi käyvään erityissääntelyyn. Siitä riippuu osaltaan myös se, kuinka suuri merkitys Kari S. Tikan analyyseilla on matkan toisella puoliskolla edettäessä kohti väitöskirjan satavuotispäivää.Tikka kirjoitti vuonna 2003: ”Joutumiseni ja hakeutumiseni yliopiston opettajan uralle eivät anna aihetta erityiseen onnentunteeseen, mutta eivät myöskään synkkään katumukseen.” Varmaa on ainakin se, että Suomen vero-oikeus on hyötynyt tästä joutumisesta ja hakeutumisesta suuresti. Toivomme ja uskomme tämän näkyvän myös käsillä olevassa kirjassa.Item VASTUULLINEN SIJOITTAMINEN TEORIASSA JA KÄYTÄNNÖSSÄ(Aalto University, 2021) Puttonen, Tatu; Puttonen, Vesa; Rahoituksen laitos; Department of Finance; Kauppakorkeakoulu; School of BusinessVastuullinen sijoittaminen on historiallisessa vaiheessa. Sen suosio on kasvanut voimakkaasti ja ilmastonmuutos teemana on lisännyt vastuullisen sijoittamisen suosiota edelleen. Yritysten vastuullisuudelle on kehitetty uusia mittareita. Lopputulos on näennäisen eksakti ESG (Environment, Social ja Governance) -pistearvo, mikä riippuu luokittelijasta. Erot luokittelijoiden välillä ovat osin luonnollisiakin, koska vastuullisuudelle ei ole olemassa yhtä oikeaa määritelmää. Vastuullisen sijoittamisen suosion kasvettua voimakkaasti korkean ESG-pisteluvun yhtiöiden osakkeiden hinnat ovat nousseet ja vihreiden obligaatioiden (green bond) hinnat ovat nousseet. Tuoton odotusarvo on samalla laskenut. Enää ei ole perusteltua sijoittaa korkean ESG- pisteluvun yhtiöihin korkeamman tuotto-odotuksen vuoksi. Sijoittajien pitää päättää, millaista vastuullisuutta sijoituskohteelta haetaan. Jos ilmastonmuutos koetaan tärkeimmäksi vastuullisuuden osa-alueeksi, silloin sijoittajan kuuluu kiinnittää huomio Environment eli Ympäristö-parametriin. Muut ESG-parametrit voivat tällöin olla sekundäärisiä asioita. Lopputulos voi olla, että ESG-pisteluvulle nykyisessä muodossa ei enää ole käyttöä. Tässä raportissa esitämme useita vastuullisen sijoittamisen käytännön esimerkkejä. Nämä esimerkit osoittavat, miten vaikeaa ja ristiriitaista vastuullisuuden huomioinen sijoitustoiminnassa on. Analysoimme myös suomalaisten säätiöiden julkistamia sijoituspolitiikkoja. Vastuullisuuden rooli sijoituksissa ja siitä kertomisen avoimuus vaihtelee huomattavasti eri säätiöiden välillä. Vastuullinen sijoittaminen ei riitä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Sijoittajayhteisö luo kyllä oman vastuullisuuden taksonomiansa, mutta se ei välttämättä tuota optimaalista lopputulosta ympäristön kannalta. Poliitikot eivät voi ulkoistaa vastuutaan varainhoitajille ja sijoittajille.Item Bancassurance: What has been written since 2006?(Aalto University, 2021) Voutilainen, Raimo; Tieto ja palvelujohtamisen laitos; Department of Information and Service Management; Kauppakorkeakoulu; School of BusinessBancassurance is internationally the dominating cooperation model between a bank and an insurance company. In this paper I study Bancassurance literature written since my dissertation (2006). The papers are partly my own and partly from others. Most papers consider various Bancassurance operating models and recommend those which they consider best. Also, model transition has been seen lately. I study transition mostly from two points of view: from customer perspective and the tightening solvency regulation’s point of view. Also, other recently published literature is considered.Item Should the EU implement a minimum corporate taxation directive?(Aalto University, 2021) Scherleitner, Moritz; Laskentatoimen laitos; Department of Accounting; Business Law; Kauppakorkeakoulu; School of BusinessThe century old international tax system is in the middle of being rebuilt. Between the hope for a compromise and the fear of a tax war breaking out, this article inquires whether the EU should implement a minimum corporate taxation directive along the lines of the OECD GLOBE proposal. This question has legal and political dimensions. On the one hand, Art. 115 TFEU, which would be the basis for such a directive, demands an EU minimum taxation regime to promote the Internal Market. The article suggests that this may succeed. On the other hand, Art. 115 TFEU requires unanimity in the Council. Thus, and given the heterogeneity of Member States’ interests, additional tax policy reasons favouring such a directive are needed. Considering expectable reactions of taxpayers in a competitive environment and taking account of potential developments outside the EU, the author concludes that, overall, the implementation of an EU minimum taxation regime may – especially as a safeguard of origin based taxation – benefit the EU and all of its Member States. With the credible enforceability of minimum taxation rules being key, the author suggests EU action to establish minimum corporate taxation even if all EU Members States support the OECD proposal. Date and Place21. April 2021; Espoo, FinlandAcknowledgementsThe author thanks Marjaana Helminen, Dennis Weber, Jan Klabbers, Karine Caunes, Noora Mäki, and Linda Sydänmaanlakka and two unknown peer-reviewers for discussing a draft version of the article and giving invaluable comments. The author thanks Suomen veromiehet - Finlands beskattningsmän ry for their financialsupport.Item Smart Energy Transition -hankkeen vaikuttavuusraportti(Aalto University, 2021) Temmes, Armi; Ohrling, Tiina; Hyysalo, Sampsa; Johtamisen laitos; Department of Management Studies; Smart Energy Transition -hanke; Kauppakorkeakoulu; School of BusinessSmart Energy Transition –hanke (SET) on tutkinut globaalin energiamurroksen tuomia mahdollisuuksia Suomen kestävän kasvun rakentamisessa. Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittama hanke on toiminut vuosina 2015- 2021. Tässä raportissa kuvataan SET-hankkeen aikaansaamaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta kertomuksin siitä, miten hankekonsortio on rakentanut vaikuttavuutta ja miten vaikutukset konkreettisesti ilmenevät. Raportissa pohditaan myös, mitä oppeja hankkeen toimintaperiaatteista ja käytännöistä voitaisiin yleistää erityisesti yliopistotutkimuksen vaikuttavuuden kehittämiseksi. Käynnissä on globaali energiamurros, joka mullistaa energiajärjestelmän vanhat säännöt, muuttaa toimijoiden rooleja ja siirtää toimialojen rajoja. Hankkeen kokonaistavoite on ollut tutkia, sekä auttaa päätöksentekijöitä ja yrityksiä ymmärtämään murrosta ja hyödyntämään sen tuomia mahdollisuuksia. Monitieteinen hankekonsortio on tutkinut murrosta teknologian, liiketoiminnan, politiikka-analyysin ja kokeiluista oppimisen näkökulmista sekä yhteiskehittelyn menetelmin. SET-hanke on vahvistanut julkisen sektorin, sekä muiden energia-alan keskeisten toimijoiden osaamista murrosareenaprosessin myötä, sekä tiivillä vuorovaikutustyöllä. SET-konsortion kädenjälki voidaan nähdä konkreettisissa politiikkaprosesseissa, kuten kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa, keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa (Kaisu), Marinin hallitusohjelmassa sekä VNK:n Kokeileva Suomi -yksikön työssä. Lukuisten toimijoiden vaikutuksesta Suomen energia- ja ilmastopolitiikassa korostuvat hankkeen päättyessä aiempaa vahvemmin murroksen luomat mahdollisuudet sen sijaan, että yksinomaan keskityttäisiin EU:n asettamien ilmastovelvoitteiden täyttämiseen. Elinkeinoelämän osalta SET-hanke on edistänyt uuden ja puhtaan liiketoiminnan kehittymistä raivaamalla aurinkoenergian hallinnollisia esteitä, viitoittamalla tietä visiolla fossiilittomasta kaukolämmöstä, sekä tuottamalla puolueetonta tietoa energiamarkkinoiden uusista ratkaisuista. Osaltaan hankkeen vaikutuksesta, positiiviset odotukset energia-alan uusia ratkaisuja kohtaan ovat vahvistuneet, sekä eri markkinatoimijoiden näkemykset ovat lähentyneet ja konkretisoituneet. Liikehdintä on kasvanut useilla uusilla liiketoimialoilla, mm. uusiutuvan energiantuotannon, energiatehokkuuden, sekä kulutusjouston saralla. Hankkeen aikana monien energia-alan keskeisten yritysten strategiat, ovat muuttuneet kunnianhimoisemmiksi sekä uusia ratkaisuita korostaviksi.Item Energiamurros ja osaaminen - Tarkastelu energiamurroksen avainalojen ammatillisista osaamis- ja koulutustarpeista(Aalto University, 2021) Ohrling, Tiina; Heiskanen, Eva; Matschoss, Kaisa; Johtamisen laitos; Department of Management Studies; Smart Energy Transition -hanke; Kauppakorkeakoulu; School of BusinessMitä laajemmalle uusi energiateknologia levittäytyy yhteiskunnassa, sitä suuremman joukon osaaminen on tärkeää, jotta järjestelmät saadaan toimimaan laadukkaasti. Ensimmäiset toteutukset tapahtuvat yhteistyössä korkeakoulujen kanssa, mutta ratkaisujen levitessä yhteiskuntaan ne arkipäiväistyvät. Tämä selvitys tarkastelee haastattelujen, case-tutkimusten sekä muun kirjallisen aineiston pohjalta kuinka energiamurros vaikuttaa rakennetun ympäristön ja uusiutuvan energian alojen ammatillisiin osaamis-, työvoiman- ja koulutustarpeisiin. Energiajärjestelmä muuttuu nopeasti. Tämä näkyy selvityksen tuloksissa siten, että uusien ratkaisujen tullessa markkinoille niiden toteuttamisessa on ollut eri tasoisia haasteita. Osa tunnistetuista uusista osaamisista on välttämättömiä ratkaisun toiminnan ja turvallisuuden takaamiseksi, kun taas osa liittyy siihen, että ratkaisusta saataisiin esiin täysi hyöty. Osaamisen puute voi haitata myös teknologian mainetta ja hidastaa sen käyttöönottoa. Selvityksessä havaittuja osaamistarpeita ovat rakennettuun ympäristön osalta muun muassa erilaisten järjestelmien yhdistäminen samaan kohteeseen, eli niin sanotut hybridiratkaisut, sekä näihin liittyen eri automaatiojärjestelmien yhdistäminen ja ohjelmointi. Uusiutuvaan energiaan liittyviä osaamistarpeita ovat teknologiasta riippuen muun muassa korkeanpaikan asennukset, sähköasennuksiin liittyvän osaamisen laajentaminen, sekä uusien järjestelmien mitoitus. Yleisellä tasolla nousee esiin tarve entistä laaja-alaisemmalle ja eri alojen tietoja ja taitoja yhdistävälle osaamiselle, niin uudis- ja korjausrakentamisen, kuin rakentamis- ja ylläpitovaiheen osalta. Uudenlaista osaamistarvetta löytyy myös palvelujen ja palvelukokonaisuuksien kehittämisessä. Selvityksessä arvioidaan, että vuonna 2035 uusiutuvan energian alojen rakentaminen ja ylläpito saattavat työllistää noin 17 000 tekijää. Osaajia tarvitaan lisää ja pullonkauloja voi muodostua jo lähivuosina, mikäli alan kasvu on nopeaa. Sen sijaan, rakennetun ympäristön tekijöiden määrä ei huomattavasti kasva, joskin alalla on näkyvissä sukupolvenvaihdos ja töiden vaativuustaso kasvaa. Murroksen haasteisiin on jo tartuttu uudistamalla ammatillista koulutusta, muun muassa yhdistämällä vanhoja tutkintoja laaja-alaisemmiksi kokonaisuuksiksi ja tarjoamalla uusituvan energian tutkinnon osia. Nykyisen toimijakentän osaamiset eivät kuitenkaan ole kaikilta osin riittävällä tasolla, mikä asettaa paineita täydennyskoulutukselle. Selvitys kannustaa perusteellisempiin jatkoselvityksiin, jossa tarkennetaan sekä alojen työvoiman tarjontaa että koulutuksen tarjontaa ja siihen hakeutumista. Olisi myös hyvä seurata, mitä tutkinnonosia ja tutkintoyhdistelmiä suoritetaan, sekä millaista osaamista koulutus tuottaa. Erityisesti jatkossa suositetaan seuraamaan akkuteknologia, lämmön varastointia, kaksisuuntaista kaukolämpöä sekä power-to-x teknologioiden edellyttämiä työvoimatarpeita.Item Teollisuuspolitiikka ja disruptiivinen murros energiajärjestelmässä - Näkökulmia Tanskan, Saksan ja Iso-Britannian energiamurroksista(Aalto University, 2021) Järvenreuna, Vera; Kivimaa, Paula; Johtamisen laitos; Department of Management Studies; Smart Energy Transition -hanke; Kauppakorkeakoulu; School of BusinessSmart Energy Transition -hankkeessa (SET) tutkittiin energiamurrosta ja sen vaikutuksia Suomeen. Hankkeen työpaketissa 3 tarkasteltiin murrosta analysoimalla systeemisiä disruptioita ja teollisuuspolitiikka Tanskassa, Saksassa ja Iso-Britanniassa. Tässä raportissa kokoamme yhteen keskeisimmät tulokset SET-hankkeessa tehdyistä maatutkimuksista. Tutkimusten ja haastatteluiden pohjalta pohdimme, mitä Suomessa voitaisiin huomioida Tanskan, Saksan ja Iso-Britannian energiamurroksista sekä niihin vaikuttaneista teollisuuspoliittisista toimista ja energiadisruptioista. Tarkastelemme teollisuuspolitiikka ja energiajärjestelmää horjuttavia disruptioita pitkän aikavälin visioiden, instrumenttien, toimijoiden ja työllisyyden näkökulmasta. Tutkimusten valossa selkeät visiot vaikuttavat luovan vakautta energiasektorille. Keskeistä on myös visioiden implementointi konkreettisiksi politiikkainstrumenteiksi. Energiasektorin toimijakirjon laajeneminen sekä työllisyysnäkökulman huomioiminen tukevat puolestaan oikeudenmukaisen murroksen etenemistä. Näitä tukee muun muassa energiajärjestelmän hajaantuminen sekä ammattiliittojen osallistaminen. Tanskassa on harjoitettu vahvaa vihreää teollisuuspoliittista ohjausta tuettaessa tuulivoimasektoria ja sen ympärille kasvanutta liiketoimintaa, vientiä ja työllisyyttä. Tanskan energiajärjestelmää on horjuttanut monikin disruptio. Saksassa uusiutuvan energian pientuotannon kasvu on luonut Saksan energiajärjestelmään teknologisen disruption, mikä myös horjutti energiasektorin toimijakenttää. Ehdoton ydinvoimakielto on ajanut Saksan energiajärjestelmän kuitenkin tilanteeseen, jossa ydinvoiman alasajon ensisijaisuus on hidastanut hiilestä luopumista. Iso-Britanniassa uusiutuvan energian osuus on kasvanut, mutta varsinaisia energiadisruptioita ei ole ilmennyt. Merituulivoima-alalle on syntynyt uutta liiketoimintaa ja uusia työpaikkoja, mutta muilla energiasektorin osa-alueilla teollisuuspolitiikalla ei ole ollut merkittävää roolia. Tunnistamme SET-maatutkimuksista sellaisia teollisuuspoliittisia toimia, joiden soveltamismahdollisuuksia Suomen kontekstiin olisi hyödyllistä pohtia. Ensinnäkin, integroimalla ilmastotavoitteet osaksi selkeää teollisuuspoliittista visiota ja päätöksentekoa voidaan edistää energiamurrosta. Visioiden myötä vahvistuva teollisuuspolitiikan ennakoitavuus voi kasvattaa uuden energian liiketoimintamahdollisuuksia. Mitä tulee toimijoihin, tunnistamalla esimerkiksi energiayhteisöjen ja -osuuskuntien potentiaali uusiutuvan energian tuotannossa voidaan tukea myönteisten energiadisruptioiden syntyä. Energiamurroksen työllisyysvaikutusten yhteydessä keskeisenä teollisuuspoliittisena ohjauskeinona esiin nousee uudelleenkoulutus.Item Yhteisöenergiaa kaupunkiin - Merihaan merilämpövoimalahanke(Aalto University, 2021) Apajalahti, Eeva-Lotta; Matschoss, Kaisa; Johtamisen laitos; Department of Management Studies; Smart Energy Transiton; Kauppakorkeakoulu; School of BusinessTämä tapaustutkimus kuvaa prosessia, jossa aktiivinen asukasyhdistys ja puheenjohtajien klubi Helsingin Merihaasta selvitti mahdollisuutta toteuttaa Merihaan asuinalueen lämmitys ainakin osittain uusiutuvilla energialähteillä rakentamalla sinne merilämpövoimalan. Tämä case-julkaisu kuvaa hankeideaa, jota on huolellisesti selvitetty ja suunniteltu, mutta joka ei ole edennyt toteutuksen tasolle. Raportissa tarkastellaan suunnitellun yhteisöenergiakokeilun toteuttamisen haasteita ja mahdollisia ratkaisukeinoja. Epäonnistumisia kokeiluissa olisi tärkeää jakaa myös muille, jotta kokeiluista voitaisiin oppia laajemmin yhteiskunnassa. Hanke ei ole sinällään epäonnistunut, vaan se on kohdannut haasteita ja sen toteuttamista on siirretty. Merilämpövoimalahankkeen kokemusten tarkastelu voi auttaa seuraavien kokeilujen toteuttamisessa. Raportin tavoitteena on kertoa yksittäisen asuinalueen pyrkimyksestä tuottaa lämmitysenergiaa omaan käyttöönsä, sekä herättää laajempaa keskustelua eri toimijoiden roolista tällaisissa hankkeissa. Raporttia varten on haastateltu Merihaan energiayhteisön jäseniä, energiayhtiö Helen Oy:n edustajaa, Helsingin kaupungin Ympäristöpalvelujen asiantuntijoita sekä Taloyhtiöklubi-konseptia kehittävää yrittäjää. Haastatteluiden lisäksi on tutkittu myös Merihakaa koskevia energiaoptimointiraportteja, sähköpostikirjeenvaihtoa asukkaiden ja kaupungin välillä sekä havaintoja Merihaan asukasillasta. Merihaan merilämpövoimalahanke osoittaa, että erilaiset kaupungin projektit voivat avata uusia mahdollisuuksia yhteisöenergia-aloitteille. Tutkimus korostaa sitä, että yhteiskunnallinen murros ja energiakentän muuttuminen edellyttävät kaupungilta uusia toimintatapoja ja joustavaa varautumista uudenlaisiin kaupunkilaisten aloitteisiin. Uudet kaupunginosien yhteisöenergiahankkeet tarvitsevat vahvaa tukea kaupungin kaavoitukselta ja kaupunkisuunnittelulta. Vaikka uudet toimijat tarttuvat ennakkoluulottomasti kaupunki-infran uudistamiseen uusin ideoin, on myös tärkeää ottaa mukaan varhaisessa vaiheessa alueen aiemmat ja perinteiset toimijat kuten kaupungin eri osastot ja paikallinen energiayhtiö.Yhteisöenergiahankkeiden suunnittelussa on hyvä tiedostaa, että kaupungin varaukset maa-alueisiin ja kaavoitus voivat olla merkittävä este paikallisille energiaratkaisuille, jolloin aluerakentaminen kaupungin hallinnossa on hyvä ottaa mukaan suunnitteluun jo alusta alkaen. Tämä case-julkaisu liittyy Suomen akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaan Smart Energy Transition (SET) hankkeeseen (314325). Osana SET-hanketta olemme tutkineet energiamurrokseen liittyviä kokeiluja ja kokeiluista oppimista. Olemme tutkineet, miten kokeilut ovat myötävaikuttaneet haluttujen murrosten toteutumiseen ja mitä osaamisia kokeiluissa on tarvittu, hyödynnetty ja jäänyt puuttumaan. Näitä tuloksia voidaan käyttää edelleen kiihdyttämään energiamurrosta ratkaisemalla kokeiluissa havaittuja pullonkauloja ja murroksen esteitä.Item Sähköistyvä lämmitys - Lämmityksen sähkönkulutus ja lämpöpumput(Aalto University, 2020) Ohrling, Tiina; Temmes, Armi; Lovio, Raimo; Johtamisen laitos; Department of Management Studies; Smart Energy Transition; Kauppakorkeakoulu; School of BusinessSelvityksen taustaoletuksena on, että ilmastotavoitteiden täyttämiseksi yhteiskunta on sähköistettävä. Selvitys tarkastelee, miten lämpöpumput ovat vaikuttaneet lämmityssektorin sähkönkulutukseen vuositasolla 2000-2018 (ja osin vuosina 2000-2019). Lisäksi tarkastellaan kahta skenaariota: lähitulevaisuuden kehitys vuoteen 2030, sekä vaihtoehtoinen kehitys, jossa fossiilisista irtautuminen, eli sähköistäminen toteutuu ilman lämpöpumppuja. Selvitys tarkastelee lämpöpumppujen vaikutusta sähkönkulutukseen vuositasolla, arvioimatta vaikutuksia tehonhallinnan tarpeeseen tai energiankulutukseen tai tuotantoon muilla sektoreilla. Selvityksen tulosten perusteella lämpöpumput edistävät ja helpottavat sähköistämistä. Lämpöpumppujen avulla sähkönkulutus kasvaa hitaammin kuin se muuten kasvaisi. Vuonna 2018, lähes miljoona lämpöpumppua eivät ole kasvattaneet lämmityssektorin sähkön kokonaiskulutusta vuositasolla huolimatta rakennuskannan kasvusta sekä öljylämmityksen korvaamisesta lämpöpumpuilla ja sähkölämmityksellä. Ilman lämpöpumppuja, lämmityksen sähköistäminen kuluttaisi vuositasolla jopa 26 TWh sähköä vuonna 2018, eli vuositasolla 9 TWh nykyistä enemmän. Sähköistämisen edetessä lämpöpumput korvaavat enemmän öljyä, kau-kolämpöä ja puuta, sekä yhdistettyä sähkön- ja lämmöntuotantoakaukolämmöntuotannossa, lisäten sähkönkulutusta. Kuitenkin, vuonna 2030 rakennusten lämmityksen sähköistäminen ilman lämpöpumppuja kuluttaisi vuositasolla jopa 13 TWh enemmän kuin hyödyntämällä lämpöpumppuja. Lisäksi, tässä vaihtoehtoskenaariossa kaukolämmön tuotannon sähkönkulutus ei kasva, vaan se perustuu edelleen polttamiseen. Ilman lämpöpumppuja sähköä siis kuluisi enemmän ja päästöt olisivat suuremmat. Selvitys tarkastelee lämpöpumppujen vaikutusta sähkönkulutukseen vuositasolla, arvioimatta vaikutuksia tehonhallinnan tarpeeseen tai energiankulutukseen tai tuotantoon muilla sektoreilla. Kaikessa sähköistämisessä on haasteena tehokysymykset, jotka on ratkaistava, kun yhteiskunnan sähkönkulutus kasvaa yhtäaikaisesti sähköntuotannon muuttuessa yhä sääriippuvaisemmaksi. Suomen lämpöpumppuyhdistys SULPU ry avustanut selvityksen tekemisessä toimittamalla aineistoja ja tietoa toimialasta.Item Havaintoja energiamurroksen etenemisestä - Smart Energy Transition -hankkeen valitut blogit vuosilta 2015–2019(Aalto University, 2020) Smart Energy Transition -hankkeen tutkijat; Johtamisen laitos; Department of Management Studies; Smart Energy Transition; Kauppakorkeakoulu; School of BusinessItem ‘Life after Nokia?’ Business model innovation and niche upscaling in the emerging Finnish demand response industry(Aalto University, 2020) Ruggiero, Salvatore; Kangas, Hanna-Liisa; Annala, Salla; Ohrling, Tiina; Johtamisen laitos; Department of Management Studies; Smart Energy Transition; Kauppakorkeakoulu; School of BusinessDemand response (DR) can be considered a complementary innovation with the potential to accelerate the transition towards renewable energy sources. Various business models are developing around this technology to provide value to both firms and consumers. Building on the multi-level perspective (MLP) on socio-technical change and previous studies that have introduced the concept of business models in sustainability transition research, we investigate the role of different business model innovation patterns in niche upscaling and breakthroughs. Empirically, the study relied on 25 semi-structured interviews with representatives of Finnish companies operating in the emerging DR industry. It identified three main business model innovation patterns, which are labelled as follows: 1) phoenix rise, 2) business model expansion, and 3) incumbent catch-up. The analysis of these business model innovation patterns revealed that niche–regime interaction is not fixed, but rather, can change over time from adaptive to potentially transformative according to the changes in firms’ business model. Moreover, niche–regime interaction occurs in a multidirectional rather than unidirectional way, that is, not just from niche to regime but also from regime to niche and from alternative regime to niche.Item Aalto EI -raportti: Markkinaehtoisen pysäköinnin perusteet(Aalto University, 2020) Harjunen, Oskari; Murto, Pauli; Nokso-Koivisto, Oskari; Terviö, Marko; Taloustieteen laitos; Department of Economics; Kauppakorkeakoulu; School of BusinessItem Aalto EI -raportti: Helsingin asuntotonttien luovutuksesta(Aalto University, 2020) Falkenbach, Heidi; Harjunen, Oskari; Nokso-Koivisto, Oskari; Terviö, Marko; Taloustieteen laitos; Department of Economics; Kauppakorkeakoulu; School of BusinessItem Energiapioneerien After Work -tilaisuudet kunnissa: loppuraportti(Aalto University, 2020) Happonen, Jenni; Johtamisen laitos; Department of Management Studies; Smart Energy Transition -hanke; Kauppakorkeakoulu; School of BusinessEnergiapioneerien After Work on verkostoitumistapahtuma, jossa uuden energian pioneerit ja toimijat pääsevät jakamaan oppeja kokeiluissa kohdatuista epäonnistumisista ja haasteista rennossa ilmapiirissä. Tapahtuman tavoitteena on, että kannustamalla energiakokeilijoita ja pilottien tekijöitä jakamaan onnistumisten lisäksi epäonnistumisia voidaan paikantaa osaamis-tarpeita ja edistää kokeilijoiden kollektiivista oppimista ja yhteistoimintaa – ja sitä kautta energiamurrosta. Tässä raportissa kuvataan Smart Energy Transition –hankkeen puitteissa toteutetut tapahtumat sekä niiden tulokset vuosina 2018-2019. Näitä After Work verkostumistapahtumia on edeltänyt kokeiluiltapäivien järjestäminen vuosina 2015-2017. Lisäksi tehdään pienimuotoinen arviointi tapahtumien vaikutuksesta ja pohditaan tapahtumakonseptin jatkokehittämisen mahdollisuuksia. Energiapioneerien After Work -konsepti on toteutettu Smart Energy Transition hankkeen työpaketissa 4, Osaamisen kehittäminen: älykään energian piloteista ja kokeiluista oppiminen, josta on vastannut Helsingin yliopisto (Kaisa Matschoss; Eva Heiskanen ja Jenni Happonen). Työhön on osallistunut myös Motiva Oy (Päivi Laitila ja Irmeli Mikkonen). Lisäksi Energiapioneerien After Work –konseptia kehittämässä ja toteuttamassa ovat olleet Eero Lahtela ja Sonja Huotari Helsingin yliopiston projektikurssilla ja sen jälkeen.Item Aurinkosähköä taloyhtiöiden asukkaille - Mittaushaasteista kohti digitaalisia energiayhteisöpalveluja(Aalto University, 2020) Auvinen, Karoliina; Honkapuro, Samuli; Ruggiero, Salvatore; Juntunen, Jouni; Johtamisen laitos; Department of Management Studies; FinSolar, Smart Energy Transition, Co2mmunity; Kauppakorkeakoulu; School of BusinessFinSolar aurinkosähköä taloyhtiöihin -hankkeen tavoitteena oli synnyttää kansallisesti monistettava ja taloudellisesti kannattava malli taloyhtiöiden asukkaiden aurinkosähkön tuotantoon. Esteenä on ollut lainsäädäntö. Sen mukaan taloyhtiön kiinteistöverkossa asukkaille jakeluverkkoyhtiöiden mittareiden kautta kulkevaa aurinkosähköä on kohdeltu sähköverojen ja siirtomaksujen osalta samoin kuin aurinkosähkö kulkisi sähkömarkkinoille myytäväksi, vaikka aurinkosähkö kulkeutuu asukkaiden kulutukseen taloyhtiön kiinteistöverkon sisällä käymättä jakeluverkkoyhtiön sähköverkossa. Regulaatiohaasteiden vuoksi taloyhtiöiden asukkaat eivät ole voineet hyödyntää aurinkosähkön pientuotantoa teknisesti järkevällä tai taloudellisesti kannattavalla tavalla. Ongelmaan pyrittiin etsimään ratkaisua FinSolar-hankkeessa vuosina 2017-2019. Tämä raportti kokoaa yhteen hankkeen aineiston taloyhtiön asukkaiden aurinkosähkön tuotantomalleista, haasteista, selvityksistä, kokeiluista, ratkaisuehdotuksista ja toimenpidesuosituksista. Hankkeessa kokeiltiin aurinkosähkön hyvityslaskentamallia onnistuneesti taloyhtiöissä Helsingissä ja Oulussa Energiaviraston ja TEM:n poikkeusluvalla. Verkkoyhtiöt toteuttivat hyvityslaskennan taloyhtiön asukkaille IT-ohjelmistolla mittaustietojen ja omistusosuuksien perusteella tasejaksoittain. Kokeilu osoitti, että digitaalisilla palveluilla voidaan edistää puhtaiden energiaratkaisujen taloudellista ja helppoa käyttöönottoa kansalaisten ja muiden energiayhteisöjen keskuudessa. Hankkeen tavoitteen saavuttaminen oli vuoden 2019 lopussa näköpiirissä: EU:n energiayhteisöjä koskevan lainsäädännön myötä hyvityslaskentamalli muuttuu Suomessa lailliseksi vuoden 2020 loppuun mennessä. Puhtaat energiateknologiat, käyttäjälähtöisyys ja digitalisaatio luovat pohjan uusille palveluille, joilla voidaan mahdollistaa päästöjen vähentäminen, investoinnit puhtaaseen energiaan sekä energian käyttäjien kulutusjousto. Suomi voi hyötyä energiamurroksesta olemalla aktiivisesti mukana tässä markkinakehityksessä. Lisätietoa: www.finsolar.net; www.co2mmunity.eu; www.smartenergytransition.fi