[master] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS

Permanent URI for this collection

https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/23

Browse

Now showing 1 - 20 of 4245

Ruumiillistuneita tiloja – kontrapunktinen elokuvaäänisuunnittelu
(2024) Pyhäjärvi, Heta; Koskinen, Pietari; Grayson, Ava; elo; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Koskinen, Pietari
Tässä opinnäytetyössä tutkin kontrapunktia elokuvaäänisuunnittelussa: mitä se tarkoittaa ja mitkä ovat keinot, jolla se saavutetaan. Kontrapunktilla tarkoitetaan länsimaisessa musiikissa itsenäisten musiikillisten motiivien yhdistymistä kokonaisuudeksi esimerkiksi vastaääninä. Elokuvataiteessa kontrapunktilla tarkoitetaan tilaa, jossa kuvan ja äänen välillä vallitsee havaittava kontrasti. Pohdin tässä opinnäytteessä lukuisten elokuva- ja esitystaide-esimerkkien kautta, miten kontrapunktia voisi käyttää eleenä, joka aktivoi katsoja-kuulijaa kuuntelemaan eri tavalla. Avaan myös taiteellisen opinnäytteeni eli Arcturus-elokuvan äänisuunnitteluprosessia. Tein osana opinnäytetyötäni myös äänikokeen, jossa toin kontrapunktin naturalistisen äänisuunnittelun rinnalle. Keskeiset havaintoni kontrapunktisista keinoista kohdistuvat epäsynkroniaan, rytmiin, rivienvälisyyteen ja toistoon.
Designing an interactive visualization tool for electronic health records
(2024) Lorenzini, Veronica; Cerioli, Nicola; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Vyas, Rupesh
This thesis is done in collaboration with FinnGen, an international research project that combines health record data from Finnish health registries with genetic data to better understand the connection between the human genome and health outcomes. FinnGen utilizes vast amounts of health record data from the Finnish people to provide researchers with valuable phenotypic information. This study documents the creation of an interactive data visualization platform built on FinnGen’s health registry data to facilitate users current research processes through explorative browsing. This data consists of electronic health records, which are codes used to document clinical care, standardized to the OMOP CDM, a medical ontology created by the Observational Health Data Sciences and Informatics program, or OHDSI. Electronic health records pose numerous challenges to researchers as the data can be highly variable across institutions and countries. While standardization to the OMOP CDM has been effective in answering these challenges, the process of standardization poses its own issues. To support wide-scale international research efforts, and the needs of FinnGen users in the context of FinnGen’s standardized OMOP data, this study asks what challenges researchers currently face in using electronic health records, and how a context-aware approach to interactive data visualization can help answer these challenges. A knowledge base is formed through a literature review on topics related to the context of data production, data objectivity, data standardization, contextualizing visual approaches, and related best practices in visualization. This knowledge base is then built on through background research related to electronic health records, the OMOP CDM, and associated research processes, case studies of the OHDSI ATLAS and ATHENA tools, agile prototype development, and a user study consisting of expert user interviews. Based on key insights found through these methodologies, a full-scale mockup of the platform was designed, and a first prototype was developed in React, followed by unstructured user testing. This study contributes to the discussion on issues related to electronic health records in the context of scientific research and documents the creation of a novel solution to some of these issues. A context-aware approach to data visualization is implemented by prioritizing transparency and flexibility to support use across variable contexts and to situate the data within the conditions of its production. This approach adds to discussions related to the context of data, data objectivity, user-centric design, and designing with transparency, in the context of scientific visualization tools.
“Suutu jo!” – Taidetta häirinnästä sosiaalisessa mediassa ja taidepedagogiikkaa nettikiusaamista vastaan
(2024) Sieppi, Kevät; Dufva, Tomi Slotte; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Dufva, Tomi Slotte
Opinnäytetyö tarkastelee verkkohäirinnän ja -kiusaamisen kokemuksia käsitteleviä taideteoksia ja niiden taiteellisia keinoja. Aineistona oli kolme sarjakuvaa sekä taiteellinen osuus, omaelämäkerrallinen kirjonta kankaalle. Aineiston analyysissa tarkasteltiin taideteosten retorisia sekä kuvallisia keinoja. Aineiston analyysin valossa pohdittiin myös taidekasvatuksen keinoja käsitellä verkkohäirinnän teemaa. Tutkielma on laadullinen tutkimus, minkä metodina on sisällönanalyysi. Aineistona oli kolme sarjakuvaa Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon teoksesta ”Vihan ja inhon internet” (2017) sekä taiteellinen osio, kankaalle kirjottu teos ”Suutu jo!” (2023). Analyysit teoksista teemoiteltiin sisällönanalyysin keinoin ja teosten taiteellisia keinoja havainnoitiin erikseen sekä vertaillen toisiinsa. Sisällonanalyysin tuloksista voi päätellä, että verkkohäirinnän teemaa käsitellään teoksissa omaelämäkerrallisesti ja henkilökohtaisesti. Tarinat liitetään yhteisölliseen viestiin toimia häirintää kokeneen tukena ja vastustaa verkkohäirintää. Teokset kertovat häirintää kokeneen ahdistavista tunteista ja tuovat esiin yhteisön tuen merkityksen kokemuksen jälkeen. Myös huumorin kautta kokemuksen purkaminen välittyy teoksista. Sosiaalisessa mediassa tapahtuva häirintä on teemana noussut toistuvasti esiin mediassa viime vuosina. Työn tavoitteena oli pohtia, miten verkkohäirinnän teemaa voi käsitellä kuvataideopetuksessa ja perehtyä aiheesta tehtyyn taiteeseen. Aiheeseen liittyvän taideteoksen tekemisen tavoitteena oli tuoda analysoitavaan aineistoon lisäksi taiteellisen tekemisen ulottuvuus.
Rethinking inclusion through an interactive documentary
(2024) Abou Askar, Shareef; Lucero, Andres; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Vuori, Rasmus
This thesis presents a case study of the interactive documentary, ‘Seifspeis’, designed and produced as an experimental art and design project. This project allows participants to engage with the challenges faced by racialised and ethnically diverse individuals as they navigate their lives in contemporary Finnish society. The final product comprises a prototype for an online platform where users can navigate documentary footage divided based on social intersections addressed by the theoretical framework of intersectionality. The themes discussed in the filmed interviews encompass different experiences and opinions related to inclusion, exclusion, and prejudice. The set of interviews, directed by me and based on the real-life experiences of a diverse group of racialised individuals in Finland, have been incorporated into the prototype. Users can explore these interviews through an interface I designed using the user experience and interface design program Figma. The process involved creating layouts with interconnected elements that showcase interactivity, resulting in the prototype of the interactive documentary. In addition, the prototype's user interface had an interactive visualisation of the intersectionality framework that worked well to show the theoretical model by arranging the random video clips based on their intersectional themes. In terms of the prototype's finalisation, I had hoped to better convey the concept of a website as a metaphor for 'navigating' Finnish society as racialised members identifying with different intersections. Nonetheless, the prototype offers valuable insights into understanding the unfamiliar intersectional experiences of marginalised groups through segmenting and tagging methods akin to those used on websites. In the development of a storytelling platform like Seifspeis, inclusivity was prioritised by involving the film's participants in the decision-making process of the storytelling structure and overall UX design. This approach proved to foster a safer space for marginalised participants to express themselves, which inspired the name 'Seifspeis'.
Ekososiaalisesti sivistävä kuvataideopetus – perusopetuksen aineenopettajien kokemuksia 2024
(2024) Koivusalo, Tiina; Pusa, Tiina; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Pusa, Tiina
Maisterin opinnäytteeni tarkastelee kuvataideopettajien jakamia kokemuksia ekososiaalisesti sivistävästä taidekasvatuksesta peruskoulukontekstissa. Tutkielman tulokset antavat läpileikkauksen tutkimukseen valikoituneiden taidekasvattajien näkemyksistä. Opinnäytteen tutkimustehtävä on kolmiosainen. Ensimmäiseksi selvitetään, millaisia ajatuksia kuvataiteen aineenopettajilla on ekososiaalisesta sivistyksestä kuvataidekasvatuksen kontekstissa. Toiseksi tarkastellaan, millä tavoin ekososiaalinen sivistys näkyy heidän pedagogisissa valinnoissaan. Kolmanneksi pohditaan, millainen vaikutus situaatiolla on ekososiaalisen sivistyksen toteutumiseen opetuksessa, eli millaisesta tilanteesta käsin opettaja tekee työtään ja millaiset ympäröivät asiat siihen vaikuttavat. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjaa ekososiaalisen sivistyksen viitekehykseen ja aihetta tarkastellaan myös kestävän kehityksen, ympäristökasvatuksen sekä taidekasvatuksen ekososiaalisen kehyksen läpi. Niiden pohjalta luotuja tukimateriaalikortteja käytetään tutkimushaastattelujen tukena. Tutkimusaineistona on viiden kuvataiteen aineenopettajan teemahaastattelut ympäri Suomea, joita analysoidaan laadullisella sisällönanalyysilla. Ekososiaalinen sivistys on laaja kasvatusfilosofinen käsite, joka on mukana keskeisenä arvoperustana kansallisissa opetussuunnitelmissa. Ominaista sille on kritiikki länsimaista, yksilökeskeistä vaurauden tavoittelua kohtaan, ekologisten kysymysten ensiarvoisuus, huolenpidon kurottaminen kohti muita elämänmuotoja sekä systeemiajattelu. Maailmanlaajuiset kriisit ovat luonteeltaan yhteen kiehtoutuneita ja koulut ovat näköalapaikalla vaikuttamassa kriisien hillitsemiseen ja ratkaisuiden etsimiseen. Kuvataidekasvatuksella on mahdollista tuoda näkyväksi elämän kompleksisuutta, kuvitella vastuullisempaa tulevaisuutta ja luoda empatiaa lajien välille. Tulosten perusteella opettajat näkevät opetuksen yli ainerajojen ja kokonaisuusajattelun liittyvän ekososiaaliseen sivistykseen. Pedagogisista esimerkeistä nousevat materiaalilähtöisyys, hidas taidetyöskentely ja kyky kuvitella monesta kulmasta. Vahvasti ekososiaalisesti suuntautuneet harjoitteet ovat tulevaisuusorientoituneita, monilajisuutta käsiteleviä, systeemiajattelua avaavia tai rohkeita ja vinksahtaneita. Niissä harjoitellaan kestäviä elämäntaitoja. Mahdollisuudessa toteuttaa ekososiaalisia opetuskäytänteitä on eroja. Niihin vaikuttavat koulun sijainti, ympäröivät ihmiset ja resurssit. Kehollisten luontokokemusten merkitys nähdään suurena. Huonosti voivien nuorten käytöshaasteet saattavat puolestaan rajoittaa eettistä pohdintaa sisältävien ”vaikeiden aiheiden” käsittelyä. Valtakunnalliset opetussuunnitelmat eivät estä ekososiaalisen sivistyksen teemojen tuomista opetukseen. Tarvitaan kuitenkin konkreettisia käytäntöjä opettajille teorian tuomiseksi luokkahuoneisiin. Tutkielmassa ehdotetaan täydennyskoulutuksen tarjoamista laajalle yleisölle, suositellaan taidekasvatuksen opintoihin systeemiajattelu- ja muutosaiheisia sisältöjä sekä monialaisia osia opetusharjoitteluihin. Ekososiaalisen taidekasvatuksen avulla voidaan kasvattaa oppilaita sopeutumaan elämään kriisien ajassa ja vaikuttaa heidän arvomaailmoidensa kehittymiseen. Ekososiaalisesti suuntautunut taideopetus on oppilaan selviytymispakkaus muuttuvaan ja visuaaliseen maailmaan.
Toward post-simulacral organising
(2024) Born, Martin; el Baroni, Bassam; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; el Baroni, Bassam
This thesis develops the proposition of post-simulacral organising as a mode of organising practice. The proposition is developed out of a review of present organisational theory, with an emphasis of process theories of organisation, including interpretive construction, sensemaking, performance/performativity, enactment, and autopoiesis. The possible implications of these theories are discussed in reflection of some present conditions-apparent of organisational theory and practice, finding them to be contradictory to the theoretic findings. Tropic and simulacral modes of meaning and meaning production are introduced, and synthesised into the proposition of post-simulacral organisation, which mends, bridges, sidesteps, or removes the contradictions diagnosed in the analysis.
Läsnäolon jälki - Tietoisen taidepedagogisen ajattelun ja praktiikan polulla
(2024) Vanhatalo, Topi; Fast, Heidi; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Pusa, Tiina
Tämä maisterin opinnäyte työ tutki intuitiivisen piirtämisen mahdollisuuksia lisätä läsnäoloa ja merkityksellisyyden tunnetta kuvataidekasvatuksen kontekstissa. Tutkielmaprosessin keskiössä oli tekijän kehittämä intuitiivisen piirtämisen menetelmä ja oman taiteellisen praktiikan syventäminen. Työ sai alkunsa tekijän henkilökohtaisesta huolesta nuorten keskittymis- ja läsnäolokyvyn heikentymisestä, ja täten osallistuu ajankohtaiseen keskusteluun läsnäolotaitojen merkityksestä nykyajassa kuvataidekasvatuksen näkökulmasta. Opinnäyte koostuu kirjallisesta ja taiteellisesta osuudesta ja vastaa seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisia läsnäoloa tukevia ja merkityksellisyyden tunnetta lisääviä vaikutuksia intuitiivisella piirtämisellä on, ja mikä menetelmässä tarkkaan ottaen toimii? Mitä merkitystä läsnäolotaitojen harjoittamisella tässä ajassa on? Teoreettinen taustaluku keskittyy älypuhelimien tuottamiin keskittymis- ja läsnäolovaikeuksiin, sekä läsnäolotaitojen perusteisiin niin länsimaisessa, kuin itämaisessa kontekstissa. Tämä laadullinen tutkimus käyttää taiteellisen ja taideperustainen tutkimuksen menetelmiä. Aineistossa esitellään 15 hiilipiirrosta, jotka toteutettiin intuitiivisen piirtämisen menetelmän avulla. Aineistoluku koostuu hiilipiirroksista otetuista valokuvista, tekoprosessin videoleikkeistä, sekä päiväkirjamerkinnöistä. Aineiston analyysi osoittaa, että intuitiivinen piirtäminen on luovan energian vapautumisen väline, jolloin taiteilijan yhteys omaan itseensä sekä taiteelliseen ilmaisuun syvenee läsnäolon tilassa. Tutkimustulokset osoittavat, että säännöllinen läsnäolotaitojen harjoittaminen, kuten meditaatio ja intuitiivinen piirtäminen, lisäävät merkityksellisyyden tunnetta ja vähentävät itsekriittisyyttä. Opinnäyte näkee intuitiivisen piirtämisen menetelmän kehittämisen jatkamisessa potentiaalia kuvataidekasvatuksen kentällä laajemmin, esimerkiksi nuorten keskittymisen ja läsnäolon tueksi, sekä taiteen tekemiseen liittyvien mielen rajoitteiden ja ennakkoluulojen murtamiseen.
Unfolding languor: The aesthetics of slowness in Tsai Ming-liang's cinema
(2024) Autio, Joel; Sederholm, Helena; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Sederholm, Helena
This thesis examines the films of Malaysian-Taiwanese director Tsai Ming-liang, focusing on the aesthetics of slowness. The study highlights the director's intentional use of slow pacing in his cinema. Through Tsai's works, the thesis explores the narrative, emotional, and conceptual aspects that this cinematic approach presents. Additionally, it considers how the findings from this study can be applied in art education. The second chapter includes a review of the related literature, a detailed definition of the research methodology, and the objectives set for the thesis. The source material primarily consists of professional literature on Tsai Ming-liang and 'slow cinema,' including articles and dissertations in film studies. It also includes interviews with Tsai, which deepen the primary qualitative methods used in the research, such as textual and thematic analysis. The third chapter analyzes the aesthetics of slowness in relation to the empathetic viewer. In the sections "Garbage Rain", "Under the Bed", and "Dried-out Plants," the study explores emotions related to humor, sexual desire, and loneliness in Tsai's cinematic expression. A more detailed analysis reveals that the narrative slowness exposes the multidimensionality and complexity of these emotions, which often appear simultaneously and fluctuate within the scenes of the films. The fourth chapter investigates the conceptual levels of slowness in relation to the viewer, the viewed work, and the creator. In the section "A Cinema as a Main Character in Goodbye, Dragon Inn," it is shown that the film, juxtaposed with the cinema building, is almost self-aware, recognizing both itself and its own cinematic-historical context. In "Lee Kang-sheng: 11 Embodiments in 11 Films," the discussion revolves around Tsai's lead actor, Lee Kang-sheng, projecting the creator's understanding of his own films and of cinema as an art form in general. These conceptual levels particularly unfold in the conscious slowness of the films, allowing for emotional and observational wandering and contemplation during the viewing experience. Finally, the study presents potential areas for further research, such as focusing on slow cinema and the ideas of Gilles Deleuze. The thesis concludes by highlighting Tsai Ming-liang's films' encouragement for viewers to use their imagination, paralleling the fundamental essence of art educators' work.
Patterns of collaboration – The designer collective as an alternative way to work
(2024) Simonsen, Sabina; Beilinson, Kiia; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Karhumaa, Arja
Our lives are organised around work—we spend the better part of our waking hours working for wages, after all. Yet, the future of work appears to be unsustainable: the contemporary labour landscape is increasingly riddled with precarious and harmful working conditions. Among the creative fields, designers are often left to fend for themselves in the growing disconnection within the world of work. Hence, the need for potential alternatives becomes more relevant than before. Patterns of Collaboration is a personal investigation of the designer collective as an alternative approach to work. The intention of this thesis is to highlight the potential of this collective approach by mapping the reasons that lead designers to form collectives and by underlining the advantages of working in such a constellation. The function of sharing a specific designer collective as a concrete example is to inspire other designers to action. The research is guided by the two-part question: What leads designers to form collectives, and what are the advantages of working in one? To identify answers, I approach the question through the qualitative methodology of a case study on Kuosikollektiivi, our surface pattern design collective. Through triangulation of my autoethnographic journal with our group interview, I am able to process and analyse the data in tandem. The findings indicate that the formation of a designer collective is spurred by a shared educational experience, by a lack of industry opportunities, and by challenging working conditions. Further, the results point towards the designer collective as advantageous in terms of choosing who one works with, of sharing the labour through a collective practice, and of collaborating in a flexible manner. The implications suggest that as the predominant models of work perpetuate harmful conventions, the designer collective offers designers the agency to explore alternative approaches of reorganising our working lives in solidarity with each other. A recommendation for future investigation is to expand the research to include multiple collectives of varying demographics for a more nuanced understanding of the designer collective as an alternative approach to work—for a more sustainable future of work.
Masennuksen kulttuuri: uusliberalismin tunneilmastoa
(2024) Caselius, Mira; Euro, Pia; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Euro, Pia
Tämä maisterintutkielma käsittelee masennuksen yhteiskunnallista taustaa uusliberaalin kapitalismin kontekstissa kuvataiteen ja esseemuotoisen kirjoittamisen keinoin. Aiheen valintaan johti se, että masennus on valtavan yleistä tänä päivänä ja näyttää liittyvän siihen, millä tavoin yhteiskunta on alisteinen (uusliberaalille) kapitalismille. Aiheesta on kirjoitettu jonkin verran (mm. Mark Fisher ja Oliver James), mutta yhteys ei ole riittävästi esillä julkisessa keskustelussa. Lisäksi työssä pohditaan traumatisoivia tekijöitä (esim. turvattomuus, syrjintä, niukkuus ja autonomian puute) historiallisissa yhteiskunnissa ja samalla hypoteesia traumojen kauas historiaan ulottuvasta ylisukupolvisuudesta. Laajaa pohdintaa saa osakseen myös se, kuinka eri aikoina ihmisiä on hallittu negatiivisen ihmiskuvan kautta. Käytetyistä lähteistä keskeisimpiä ovat Mark Fisherin Capitalist Realism: Is There No Alternative?, Oliver Jamesin The Selfish Capitalist, Andrew Solomonin Keskipäivän demoni, Gilles Deleuzen Nietzsche ja filosofia sekä Sixten Korkmanin Talous ja humanismi. Fisher analysoi uusliberaalin kapitalismin dysfunktionaalisuutta, James osoittaa korrelaation “itsekkääksi kapitalismiksi” kutsumansa nykykapitalismin ja mielenterveyden häiriöiden välillä. Solomon kuvaa masennusta laajasti eri perspektiiveistä, sisältäen mm. historiallisen ja köyhyyteen liittyvän näkökulman. Korkman valottaa kapitalismin ja siihen kietoutuvien, länsimaisten arvojen kulttuuritaustaa. Deleuze kirkastaa Nietzschen ajatuksia radikaalista vapaudesta ja inspiroi pohtimaan sitä suhteessa mielenterveyteen ja yhteiskuntaan. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella sitä, millä tavoin uusliberaali kapitalismi sekä yleisemmin yhteiskunnalliset olosuhteet altistavat masennukselle ja tehdä sitä näkyväksi. Työtapoja olivat lukeminen, ja lähdekirjallisuutta kommentoiva sekä vapaasti pohtiva, esseemuotoinen kirjoittaminen sekä piirustus ja maalaus. Myös joitain aikaisempia teoksia on otettu osaksi kokonaisuutta. Tutkimuksessa yksilöityi niin paljon erilaisia, uusliberalismiin liitettäviä masennukselle altistavia tekijöitä, että se johti työn nimeämiseen Masennuksen kulttuuriksi. Työssä erityishuomio kohdistuu köyhyyteen ja sitä ympäröiviin asenteisiin tänä päivänä ja historiallisesti, sillä se näyttää olevan ihmisen autonomiaa voimakkaimmin rajoitteva tekijä arvoliberaalissa kapitalistisessa kontekstissa. Työn taiteellinen osuus koostuu 14 teoksesta. Kuvat asettuvat tekstin lomaan ja vuoropuheluun sen kanssa alaviitteiden kautta. Teosten tekniikat vaihtelevat kuulakärkikynä- ja lyijykynäpiirroksista vesivärimaalauksiin ja installaatioon. Teokset ovat ilmaisultaan melko hienovaraisia eivätkä varsinaisesti poliittisia yhtä lukuun ottamatta. Opinnäytteen tekoprosessi on saanut hahmottumaan suuntaviivoja kirjallis-kuvataiteelliselle työskentelylle tulevaisuudessa. Suunnitelmissa on kirjan sekä tekstiä ja kuvaa yhdistävän näyttelyn työstäminen samoista teemoista.
Kirjon peilikuva – Miten sarjakuvan keinoja voi käyttää autismikirjon kokemusten omaelämäkerralliseen kuvaamiseen?
(2024) Kortelainen, Lauri; ; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Karhumaa, Arja
Tämä opinnäyte tarkastelee sarjakuvan kerronnallisia – niin visuaalisia kuin tekstipohjaisiakin – keinoja kuvata autismikirjon piirteitä ja kokemuksia. Tutkimuksen varsinainen tutkimuskysymys on "Miten sarjakuvan keinoja voi käyttää autismikirjon kokemusten omaelämäkerralliseen kuvaamiseen?" Siihen saatujen vastausten avulla tutkimus esittelee osana opinnäytettä produktion, joka kertoo Aspergerin oireyhtymä -diagnoosin saamisesta omaelämäkerrallisen, 72-sivuisen sarjakuvan muodossa. Tutkimuksen tavoitteena on produktio, joka omaelämäkerrallisuudestaan ja subjektiivisista lähtökohdistaan huolimatta edustaisi autismikirjoa totuudenmukaisesti ja kunnioittavasti. Aiemmin itsenäinen diagnoosinsa, Aspergerin oireyhtymä siirtyy Autismikirjon häiriön (ASD), alle, kun Suomi siirtyy uuteen ICD-11-tautiluokitusjärjestelmään. Koska ihmisten mielikuvat autistisista ihmisistä ovat jo nyt värittyneet asenneilmapiirin negatiivisilla muutoksilla sekä erilaisilla stereotypioilla – joihin aikuiset ja aiemmin Asperger-diagnoosin saaneet eivät sovi – autismikirjon kuvaaminen monimuotoisena ja totuudenmukaisena on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Tutkimusmenetelmänä toimivan kirjallisuuskatsauksen avulla tutkimus perehtyy sarjakuvakerronnan keinoihin, ja analysoi niitä soveltamalla sitä aineistoa, joka koostuu sarjakuvien muodossa olevista autismikirjon ihmisten tarinoista ja taiteesta. Tutkimus nojaa paljolti sarjakuvateorian klassikkoteoksiin, Scott McCloudin ”Understanding Comics. The Invisible Art” sekä Will Eisnerin teokseen ”Comics & Sequential Art”. Näiden lisäksi se perehtyy kuitenkin myös uudempaan kirjallisuuteen, kuten Kai Mikkosen teokseen ”The Narratology of Comic Art”. Tutkimuksen aineisto koostuu teoksista ”Frankie’s World” (Aoife Dooley, 2022), Finding My Voice” (Aoife Dooley, 2023), "Sensory : life on the spectrum : An autistic comic anthology” (toim. Bex Ollerton, 2022) sekä “Invisible differences : a story of Asperger’s, adulting, and living a life in full color” (Mademoiselle Caroline & Dachez, Julie 2020). Suurin osa tutkimusaineistosta on omaelämäkerrallista, mutta osa omaa eri määriä autofiktiivisiä piirteitä. Vaikka autismikirjo on nykyään kasvavissa määrin käsitelty aihe, siitä liikkuu silti paljon ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä. Harvoin kuulee esimerkiksi puhuttavan siitä, miten eri tavoilla autismikirjon piirteet voivat näyttäytyä eri ihmisillä. Siksi tutkimuksessa ei käsitelläkään sitä, mitkä ovat parhaita tapoja kuvata autismikirjoa sarjakuvankerronnan keinoilla. Koska ei ole olemassa vain yhtä tapaa, jolla autismi näkyy autismikirjolla elävän elämässä, ei ole olemassa vain yhtä tapaa kuvata kaikkia noita tapoja helpoiten, parhaiten tai kaikista totuudenmukaisimmin. Tämän sijaan tutkimus keskittyy kartoittamaan sarjakuvan keinoja, ja pyrkii etsimään niistä sellaisia visuaalisen, tekstipohjaisen ja molempien yhdistävän kerronnan välineitä, jotka voivat toimia mahdollisina keinoina niille, jotka haluavat kuvata autismikirjoa omaelämäkerrallisessa sarjakuvassa.
Inhimillinen ääni. Pehmeät taidot ja tietokonepohjainen työnkulku teatteriäänisuunnittelussa.
(2024) Koskimies, Antti; Ikonen, Antti; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Ikonen, Antti
Tämä opinnäytetyö tutkii äänisuunnittelijan roolia ja kommunikaation merkitystä teatteritaiteen monialaisessa työympäristössä sekä tietokonepohjaisen työskentelyn vaikutusta äänisuunnittelun työnkulkuun. Teatteriproduktiossa työryhmän jäsenet tulevat eri taiteen aloilta, ja heillä on omat näkökulmansa ja työskentelytapansa. Kommunikaatio eri alojen ammattilaisten välillä vaatii sensitiivisyyttä ja kykyä omaksua uusia ideoita myös omien osaamisalueiden ulkopuolelta. Työryhmän kokoonpano, teatteritila, aikataulu ja tekniset resurssit asettavat puitteet prosessille, joka on usein arvaamaton ja dynaaminen. Pehmeät taidot jäävät usein teknisen osaamisen varjoon taiteellisessa työssä ja siksi niihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Äänisuunnittelussa on mahdollista käyttää moderneja työkaluja, jotka nopeuttavat suunnitteluprosessia ja mahdollistavat uusia työskentelytapoja. Toisaalta valintojen mahdollisuuksien laaja kirjo ja iterointiin perustuva suunnittelutyö aiheuttaa myös haasteita. Työskennellessäni äänisuunnittelijana Aurinkoteatterin esityksessä Kettutytön paluu (2023) sovelsin improvisaatioon ja ihmisten väliseen interaktioon perustuvaa tietokonepohjaista työskentelytapaa. Opinnäytetyöni tutkii, millaisia mahdollisuuksia tämänkaltainen lähestymistapa tuo äänisuunnitteluun ja säveltämiseen. Tutkimukseni perustuu omien kokemuksieni tarkasteluun sekä kirjallisuuteen äänisuunnittelun, taiteen filosofian ja psykologian aloilta. Tutkin, miten ihmislähtöisyys ja teknologia voivat tukea toisiaan teatteriproduktiossa ja miten toimivat kommunikaatio- ja työtavat edistävät luovaa työryhmätyöskentelyä. Opinnäytetyöni tuo esille miten äänisuunnittelija voi huomioida näitä näkökulmia teatteriproduktion eri vaiheissa.
Arkkitehtuurijuttuja. Arkkitehtuurista kertomisen monia ääniä kuulostelemassa
(2024) Kanko, Miina; Pusa, Tiina; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Pusa, Tiina
Taiteen maisterin opinnäytetyö pohtii arkkitehtuurin sanallistamista ja arkkitehtuurikäsitysten moninaisuutta museopedagogiikan kontekstissa. Tutkielman lähtökohtana on kokemus arkkitehtuurista etäisenä ja ulossulkevana keskustelunaiheena, vaikka puhuttaisiin siitä rakennetusta ympäristöstä, joka koskettaa kaikkia. Ekokriisi pakottaa ajattelemaan arkkitehtuuria uusiksi niin käytännön rakentamisen kuin kulttuurillisten merkitystenkin kannalta. Tällöin arkkitehtuurin uusiksi ajattelemisen tulee ulottua myös siihen, miten arkkitehtuurista puhutaan. Tutkielma tapahtuu Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon yleisötyön kontekstissa, Arkkitehtuuria laatikon ulkopuolella -hankkeessa, jossa opetellaan aidosti osallistavia ja yhteisölähtöisen yleisötyön malleja. Tutkimustehtävänä on tuoda esiin arkkitehtuurikeskustelun moniäänisyyttä kartoittamalla erilaisia arkkitehtuurikäsityksiä ja tapoja sanoittaa niitä. Työ kysyy, millaisia mahdollisuuksia on kohtaamisissa ja hetkissä, jolloin arkkitehtuuri asettuu sanoina ihmisten välille. Tutkielman taustalla vaikuttaa posthumanistinen ja uusmaterialistinen maailmankuva, jossa pyritään purkamaan ihmiskeskeistä ajattelua ja määrittelemään uudelleen toimijuuksia kaikelle elolliselle sekä elottomalle. Kompostin metafora toimii tutkielman teoreettisena viitekehyksenä, ja sen avulla harjoitellaan monilajista suhtautumista arkkitehtuuriin maailmassa, jossa subjektin ja objektin rajat ovat hälvenneet. Tutkielman keskeinen teoreettis-metodologinen käsite on monilajinen tarinankerronta, jossa tarinat kertovat arkisista kohtaamisista inhimillisen ja ei-inhimillisen välillä. Opinnäytetyön aineistona on moniäänisiä arkkitehtuurikertomuksia, joista osa tuotettiin Arkkitehtuuria laatikon ulkopuolella -hankkeen yhteydessä. Aineistossa kuuluu sekä museoinstituution että yleisöjen ääntä erilaisissa kertomuksissa, joita kerättiin haastatteluilla ja kirjoituskutsuilla. Tutkielma etsii aineiston kertomuksista arkkitehtuurikäsityksiä narratiivis-diskursiivisen analyysin avulla. Lisäksi menetelmään yhdistyy taideperustaisia piirteitä kokeellisen kirjoittamisen osiossa – kompostikokeilussa. Kompostikokeilu soveltaa ja kehittää edelleen tarinankerronnan menetelmää, jossa tarinoita kompostoidaan: säilytetään ja hyödynnetään uudelleen materiaalina. Kokeilusta syntyi kompostoivaa arkkitehtuurikerrontaa, joka kohtauttaa keskenään erilaisia arkkitehtuurikäsityksiä ja tavoittelee huokoisempaa arkkitehtuuridiskurssia. Arkkitehtuuripuhe kaipaa enemmän ääniä ja ehkä koko arkkitehtuurin käsitteen uudelleenmäärittelyä. Opinnäytetyö ehdottaa, että uuden määritelmän ei tarvitse olla uusi, vaan arkkitehtuurikeskustelua voisi rikastaa nostamalla esiin kaikkea sitä, mitä arkkitehtuuri voi olla. Kompostoiva arkkitehtuurikerronta voi toimia taideperustaisena menetelmänä, jolla museon on mahdollista tunnistaa, nostaa esiin ja juhlistaa moniäänisyyttä arkkitehtuurikeskusteluun.
Hybrid languages: Diagrammatic thinking and subjective mapping for negotiating space & identity
(2024) Sammut, Michela; ; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Vyas, Rupesh
Diagrams and maps can fulfill functions other than strictly scientific or cartographic. In the face of environmental and spatial changes, our notions of connection to places are being put under strain. By addressing theoretical research on the use of diagramming and mapping as tools for introspection and personal sense-making, this thesis seeks to find strategies to express a negotiation of identity with a particular connection to place through visual communication design. These strategies are built up into what I will call a ‘hybrid language’. The aim of building such strategies is to foster a productive acceptance, based on Donna Haraway’s notion of ‘staying with the trouble’. By reconnecting to a place and becoming sensitive to its changes, unmapped dimensions become visible, fostering a deepened sense of embeddedness and consolation. Using myself and my own connections to a personally significant location, I explored a series of experimental visual exercises, both from a distance and on-site. These processes were largely led by memory and intuition, in an effort to approach the research from a grounded and decidedly subjective point of view. For this reason, the methodological approach is auto-ethnographic. Theoretical research and site-specific reflective studies converge into ‘Field Poetry’, a personal publication that documents the full research process, and is in itself a study in the expression of identity and spatial connection. The publication contains personal writings, reflective diagrams, and subjective mappings that revealed new layers about the chosen location that I had previously never considered, and in turn, prompted a newly found awareness of the importance of the place in the formation of my own identity. These insights are both a byproduct and an outcome of the artistic research, indicating a circular, rather than linear, process. The key outcome of this study is the development of a hybrid language of expression through various visual communication design techniques, creating a foundation for future similar studies. Because each person, space, and experience is different, a collection of such studies would produce a rich body of subjective mappings, so that a greater understanding of the self and space in the confrontation of environmental loss may begin to take hold.
Neurodivergence as a sight of knowledge- Biographic insight into autistic and ADH art educators practices
(2024) Sarenius, Andra; Pusa, Tiina; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Pusa, Tiina
In this thesis, I explore the biographical narratives of autistic and ADHD art teachers and their professional identity compared to neurotypical teachers. Using biographical interviews, I examine the visibility of neurodivergence in the workplace, the need for special support, and the impact of structural ableism. My position as an autistic art teacher is also discussed. This thesis is situated within the critical disability education discourse and the neurodiversity paradigm, using Nick Walker's (2021) neuroqueer theory instead of medical terminology. The data consists of three biographical interviews analyzed using the narrative interpretation method (BNIM). The interviews focus on how neurodivergence affects art teachers' work, including teaching mechanisms, well-being, recovery, and support. The thematic analysis identifies strategies for autistic and ADHD art teachers to balance work, manage regulation strategies, seek employer support, and avoid work fatigue. Through this study, I aim to shed light on the specific challenges and strengths that neurodivergent art teachers face, highlighting the importance of recognizing neurodiversity as part of cultural and social identity ethics. By doing so, the research advocates for increased autonomy and visibility of neurominorities as narrators of their own experiences. In conclusion, I discuss the structural changes needed for neurosafe teaching spaces in art education and compile neuroqueer pedagogical tools for practical application. These tools and insights contribute to a more inclusive and supportive environment for neurodivergent educators, promoting their well being and professional effectiveness.
Adapting Estonian werewolf folktales to the medium of comics
(2024) Tragel, Toom; Hagelberg, Matti; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Masoodian, Masood
This thesis deals with the topic of Estonian folklore. The starting point of this thesis came from the desire to explore Estonian folklore from the visual aspect. Taking inspiration from fantasy art and illustrations of mainly western pop culture, this thesis started with the idea of how and why to visualize Estonian folklore in the same vein. The challenge was to uncover if there is something unique about the folklore of such a small nation - and if so, how to capture the sensibilities of it in visual form. If successful, the outcome of this thesis is to present the relatively unknown folklore of Estonia to a wider audience through the medium of comics. Through subjective experience of the author, they have found that this topic isn’t explored enough in this medium, and thus this thesis aims to fill that void. The work consists of a written part, which is research on the topic of Estonian folklore and artistic process review, and a practical part, which is comic adaptations of a selection of folktales. The methodologies used within the thesis are literature review of academic materials on the topic of Estonian folklore and the comics medium as well as content analysis of visual materials on the same topic. The practical outcome is a research-based project: three comic adaptations of three Estonian werewolf folk tales, titled The Werewolf of Voltvet, The Knife, and The Wolf in the Sauna. Through the research, it was uncovered that there are more extensive academic studies on the subject matter of werewolf tales in Estonian folklore in comparison to any other phenomena. These works of Estonian folklorists gave evidence that the historical relations of Estonians and werewolves are fairly complex and unique, and worth exploring from an artistic standpoint. That is why this thesis topic was focused on the singular topic of Estonian werewolves. In addition, this thesis tries to get some insight into how the topic of werewolves in folklore has been handled by other artists and illustrators. To support the creation of these comics, this thesis also relies on the theoretical works on the comic medium, to further understand how to best adapt these tales as comics. The thought process of creating these comics is also gathered in the written part of this thesis. This thesis mainly hopes to introduce Estonian folklore and its lesser known aspects, like the Estonian werewolf tales, to a wider international audience. The folktales have been translated purposefully to English and the storytelling within the comics has been made as clear as possible. The visual aesthetics aim to reflect the Estonian mindset and a certain sensibility that pertains in their folklore. Secondly, with the practical outcome of comics, this thesis hopes to develop the Estonian comics scene and popularize this medium as a viable form for artistic output, of which the author of this thesis finds severely lacking in Estonia.
Ghost in the border wall: Exploring the possibility of a post-dystopian narrative in a video installation based on the border policies of the European Union
(2024) Lämsä, Henry; Mensah, Dann; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Niinimäki, Matti
Many speculative portrayals of the near future often present the world in a dystopian or post-apocalyptic light. This dark and pessimistic view of the not-so-distant future is a common theme seen in various forms of storytelling, such as films, books, games, and visual art. The prevalence of this apocalyptic mindset is often rooted in the current state of the world, including ongoing conflicts, atrocities, and environmental concerns, which collectively shape a bleak outlook on what lies ahead. This thesis delves into the possibilities of utilizing video installation as a medium to explore post-dystopian narratives within the realm of speculative fiction. Its objective is to construct a narrative that embodies hope following a dystopian occurrence. The narrative is inspired by the ideological underpinnings of current European Union policies, particularly in relation to the perceived external threat posed by refugees and immigrants seeking entry through the increasingly fortified borders of the Union. The culmination of this study is a video installation titled Ghost in the Border Wall. The video installation utilizes modern 3D software in combination with the generative artificial intelligence tool Stable Diffusion. This tool creates images based on a text prompt. In this research, it is employed to visualize the world from the perspective of a border control AI. The visualization produced by Stable Diffusion is superimposed on traditional 3D animation to craft a visually striking and digitally hallucinatory reality. The thesis includes a key finding that using AI tools to generate material as part of the narrative and world-building process can aid in envisioning potential futures. It's important to note that this doesn't necessarily result in post-dystopian outcomes. Shifting ingrained thought patterns from a dystopian and apocalyptic outlook to a more positive one requires significant effort. Creating a post-dystopian vision is an ongoing process that extends beyond the scope of this thesis and will continue to evolve in the future. The findings also point to more significant and consequential issues related to the biases present in the datasets used to train Stable Diffusion. As a result, ensuring that AI-generated content avoids leaning towards sexist, racist, and misogynistic themes becomes challenging. The representation of objectified female bodies and the depiction of minorities are notably impacted by biased data, making it harder to present non-stereotypical characters. These observations highlight the potential benefits of training AI models using project-specific datasets for this type of artwork.
Sonic walks: A listening and walking methodology to reconfigure spatial narratives of place and belonging
(2024) Bogani Amadori, Francesca; Mensah, Dann; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Niinimäki, Matti
People can feel like they belong and do not belong in a particular place. Various factors and individual experiences can influence the feeling of belonging to a particular place. People experience places differently based on their position within specific social interactions, class structures, political ideals, and moral values. Place and belonging, as dynamic processes, are continually (re)shaped by rearrangements of tension and negotiation between diverse local and global power relations, adding complexity to the experiences. They are not only shaped by sensory inputs, such as hearing familiar traffic sounds in the background or smelling the ocean, but also by the relational and emotional dynamics with other bodies and other places. The relational and embodied experiences of place and thus belonging, in turn, are particular to specific environments and a person’s situatedness –a person’s position within specific social interactions, class structures, political ideals, and moral values in a specific situation and place. These embodied and situated experiences allow the body to be a unique source of knowledge. The situated body generates knowledge from encounters and situations as it interacts with intangible forces, such as social norms, and tangible forces, such as being in a crowd or extreme weather environments. These encounters produce forms of knowledge that interconnect the collective aspects of political, social, cultural, and environmental experiences with the personal. These forms of knowledge are inherently subjective and contribute to a nuanced and unique understanding of the dynamics of belonging. Drawing from personal experiences as a foreigner in an unfamiliar place, in this thesis, I explore the dynamics of belonging and not belonging, as well as various experiences of place. The thesis is structured around three artistic experiments that examine how political, cultural, social, and environmental factors shape divergent perceptions of place. Rooted in walk and sound studies, the methodological framework uses concrete approaches such as sound and listening walks facilitated by technology to engage with the environment. Through these artistic experiments, the methods of research progressively developed, transitioning from broad observations to nuanced reflections on specific elements and areas that evoke feelings of belonging. I found that sound, listening, and walking-based research methods offer a unique approach to examining social and cultural environments. By using sound and walk-based research methods, researchers from diverse fields can have a better understanding of issues of belonging and the cultural and social aspects that are present in everyday life but are not immediately evident. Through my thesis, I hope to encourage others to interact with their surroundings in different ways and to explore their relationship with(in) places and the sociocultural structures that shape them.
Sculp(t)acting, fabricaction and porousibilities
(2024) Varsi Lari, Genietta; ; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Davis, Lucy
How are the borders between body and world built and systematised? Using art as a research method, I examine how the origin and growth of cities has affected the way in which bodies and territories are at once disciplanned and impermeable. Based on a specific case in the city of São Paulo, I study the Córrego Verde, a river that flows channeled and buried under the city's avenues, like more than 300 other rivers and like the city's 12 million inhabitants. How we as bodies are in material contact with the world? What is the potency of being a living body that is interconnected with the world? In this research, I think about the materiality of reality through a sculptural and corporeal perspective, proposing material processes to act sensibly on the conditions of our bodies and environments. Working around the porousibilities of the borders as spaces of contact and exchange, I create a series of tools and actions to activate the skins and promote the liberation of the waters that run inside the bodies and underneath the asphalt.
Haunting matters : The relevance of non-human forces in art-educative contexts
(2024) Tähtinen, Verna; Ziegler, Denise; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Tuovinen, Taneli
This Master's thesis in Art Education combines autoethnographic and artistic research to explore non-human forces in art-educative contexts through analog photography and writing. In this thesis, non-human forces are defined as entities external to the human body that share active characteristics typically attributed to humans, impacting human expression and well-being. Recognizing these forces is necessary for navigating under their influence in art-educative fields. Conducted from the perspective of a contemporary figurative sculptor and art educator, the study focused on the sculpting process, particularly its early delicate stages. Objectives included reaching a figurative motif, positioning in the working space, strengthening material relationships, improving concentration, and enhancing overall ergonomics. The theoretical framework was new materialist vitalism and Jane Bennett's idea of thing-power, which acknowledges the agency of inanimate things and their interrelationships. As a research method, expanded figuration of ghost hunting was applied to "hunt" and analyze non-human forces in ways similar to gathering evidence of paranormal phenomena. Photographs and a research diary were thematically analyzed. Two main categories of non-human forces emerged: spatial and temporal. Specific forces identified were The Divider, The Tower, The Timber, The Computer, The Trip, The Frost, and The Break. The study concluded that creative professionals are influenced by a variety of spatial and temporal non-human forces, which are rarely insignificant. It emphasized the importance of becoming sensitive to non-human forces in a world that is inherently shared.

Browse

Recent Submissions