[kand] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS (Open access)

Permanent URI for this collectionhttps://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/10336

Browse

Now showing 1 - 20 of 959

Vielä minä kaipaan tänne
(2024) Airo, Erika
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Taiteen kandidaatin opinnäytetyö koostuu taiteellisesta produktiosta ja kirjallisesta osuudesta. Työn produktiivinen osa on vaatemallisto joka on toteutettu vuosina 2022-2023. Vaatteista on esitelty yksi mahdollinen kokoonpano seitsemän asukokonaisuuden muodossa valmistuvien opiskelijoiden muotinäytöksessä Näytös23. Työ käsittelee emotionaalisen turvavaatteen konseptia teoriassa ja käytännössä useista näkökul-mista. Pyrkimys on määritellä emotionaalinen turvavaate ja hahmottaa sen tasoja, rakentumista sekä merkitystä ja mahdollisia funktioita henkilökohtaisella tasolla sekä laajemmin esimerkiksi hi-taamman muodin viitekehyksessä. Tutkimus keskittyy merkityksen rakentumiseen vaatteessa psykologian teorioiden kautta. Työn lähtökohdat pohjaavat omaan henkilöhistoriaan, identiteettiin ja kasvuympäristöön. Hen-kilökohtainen tavoitteeni on tutkia niiden suhdetta toisiinsa huomioiden vaatteen ja pukeutumisen roolin osana muistojen rakentumista ja itsensä hahmottamista. Työn visuaalinen taustatutkimus on pääasiallisesti itse tuotettua dokumentaatiota itselleni tärkeistä paikoista, vaatteista ja muistoista. Sen avulla pyrin luomaan myös lukijalle pohjan hahmottaa suhdettani vaatteisiin, pukeutumiseen ja kasvuympäristööni, avaten samalla niiden merkitystä muistamisessa ja oman identiteetin ra-kentumisessa. Työn luonne on pitkälti pohdiskeleva ja reflektiivinen.
Sivutila
(2024) Vuori, Ruusa
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Taiteen kandidaatin opinnäytetyöni koostuu produktiivisesta ja kirjallisesta osuudesta. Produktiivinen osa on viiden asun vaatemallisto, joka on suunniteltu ja toteutettu pääosin lukuvuonna 2022-2023. Kirjallisessa osuudessa taustoitan malliston lähtökohtia ja avaan taustatutkimusta sekä malliston suunnittelu-, työstö- ja toteutusprosessin eri vaiheita. Taustatutkimukseni koostuu omista kehollisista kokemuksistani, ruumiillisista muistoista, joita olen pyrkinyt havainnoimaan, tunnistamaan sekä reflektoimaan. Metodia voisi kutsua autoetnografiseksi, eli omaelämäkerralliseksi lähestymistavaksi, sillä taustatutkimuksen lähtökohdat ja aineisto perustuvat pitkälti omiin aistipohjaisiin muistoihini sekä ruumiillisiin kokemuksiini. Niitä on vaikea sanallistaa, ja ehkä juuri tästä syystä koin luontevammaksi lähestyä aihetta puettavan keinoin. Tekstissä pyrin kuitenkin avaamaan niistä syntynyttä tietoa, jota olen työssäni hyödyntänyt. Koska vaate on kosketuksissa ruumiin kanssa ja synnyttää siten uusia aistipohjaisia kokemuksia ja havaintoja, se toimii työssäni myös niiden välittäjänä, tapana jakaa. Taustatutkimuksessa avaan suhdettani liikkeeseen sekä tilan rajaamisen, ääriviivojen, kehystämisen ja henkilökohtaisen tilan merkityksiä ja vaikutuksia työhöni. Lähestyn vaatetta eleenä, jonka tarkoituksena on ainakin hetkellisesti antaa puetulle oma tila puettavan muodossa. Näiden rinnalla käsittelen lyhyesti Maurice Merleau-Pontyn ruumiin fenomenologiaa, joka on laajentanut ymmärrystäni sekä ruumiista ja sen objekti-subjekti -asetelmasta että havainnon merkityksestä. Lisäksi käsittelen Merleau-Pontyn fenomenologiasta johdettua ruumiillista tietoa (embodied knowledge) ja sen merkitystä taiteellisessa työskentelyssä. Taustatutkimus sisältää myös tekstikatkelmia sekä kuvia, jotka ovat koskettaneet minua ja joissa työn teemat ovat läsnä. Kuvat eivät toimi suorina vaatteellisina tai visuaalisina viitteinä, vaan ovat välittämässä tunnetta ja tukemassa osin sanoilta karkaavaa taustatutkimustani. Prosessiosuudessa avaan malliston suunnittelun, työstön ja toteutuksen eri vaiheita sekä ruumiillisen tiedon läsnäolon vaikutusta prosessiin. Pyrin sanoittamaan intuitiivista suunnitteluani ja esittelen mallistossa käyteyt materiaalit ja tekniikat. Lopuksi esittelen valmiin malliston ja reflektoin lyhyesti mitä opin sitä tehdessä. Taiteellisen työskentelyn ja mallistoprosessin ohjaajana toimi Elina Peltonen. Kirjallista osuutta ohjasivat Elina Peltonen sekä Annamari Vänskä.
Kämmen on vain kahvan päässä käsilaukusta
(2024) Halme, Eemil
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Kandidaatin opinnäytetyöni on tekijyyteen, suunnittelemattomuuteen ja sen avittamana, löytämiseen perustuva kokonaisuus, jonka lopputulema on yhdessä Eetu Saarentaustan kanssa toteuttamani, vuoden 2024 toukokuussa valmistunut seitsemän asukokonaisuuden vaatemallisto. Kirjallinen osuus työstäni pyrkii jäsentämään empiiristä tutkimusta mukaillen malliston valmistusprosessia ja tähtää sitä kuvaavaan hetkellisyyteen yhdistelemällä paikoitellen omakohtaista, päiväkirjamaista tekstiä analysoivaan, tutkivampana miellettyyn tekstiin. Reflektoiden, paljaasti ja työlle uskollisella tavalla muodostan yhteyksiä prosessin eri vaiheiden välille tukeutuen paikoittain objektianalyysin sekä intuitiivisesti tuotetun tiedon kentiltä poimittuihin elementteihin ja niiden tulkitsemiseen. Reflektio korostuu työni sekä produktiivisessa, että kirjallisessa osassa. Sen olennaisuus tulee esille mallistoa pohjustavassa työtavassamme, joka perustuu löydettyjen vaatteiden ja materiaalien tutkimiselle, ja niiden suunnittelemattomuuteen tähtäävään uudelleentyöstämiseen. Kirjallisessa osassa kuvailen tätä prosessia yritykseksi ymmärtää vaatteen sisäistä systeemiä ja löytää siitä hermopisteitä. Ajatukseen liittyy myös ohutta pohdintaa suunnittelijuuden kyseenalaistamisesta, kun tutkimuksen kohteena ja tekemisen innoittajana toimii toisen suunnittelutyö ja tekemisen tapa pyrkii etääntymään suunnitelmallisuudesta. Ohjaajat: Elina Peltonen ja Annamari Vänskä
Digital service design for artists: Exploring the challenges and needs of creative entrepreneurs
(2024) Ouyang, Wen
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Financial struggles have long been a persistent issue for the creative community. Many studies show that artists earn significantly less than other highly educated professionals, which is a trend seen both globally and in Finland. Despite a growing number of artists turning to creative entrepreneurship to monetize their intellectual assets, building financially stable careers remains a challenge. This BA thesis explores the challenges and needs of creative entrepreneurs, focusing on those who produce and sell physical artworks through online platforms, a group that has been less studied in previous research. The main research question is: What are the specific challenges and needs faced by creative entrepreneurs, particularly visual artists, in establishing financially sustainable careers? A sub-question is: How can service design address their challenges and needs to better support creative entrepreneurs? To answer these questions, the study employs a qualitative approach, using semi-structured interviews and thematic analysis. It aims to fill a gap in understanding the challenges and needs of creative entrepreneurs and how digital services can better support them. The theoretical framework centres on the intersection of creativity and entrepreneurship. The literature review examines theoretical frameworks and existing research on creative entrepreneurship, financial challenges in the art economy, and the potential of service design, through peer-reviewed articles, reports and books. The findings of this study reveal that artists continue to face low and unstable incomes, leading many to diversify their income streams. Key challenges include struggles in marketing and finding the right customers, balancing art with business, and copyright infringement concerns. Needs for agencies or business partners, peer learning and mentorship, practical business knowledge and societal support were also highlighted. These findings align with and extend prior research by emphasizing the evolving digital landscape's impact on creative entrepreneurship. Digital service design offers a holistic approach to potentially address these challenges and needs by understanding its complexity and creating tailored solutions for creative entrepreneurs. The outcomes of this thesis have the potential to inspire both designers and service providers, including private companies and public sector organizations, to create more effective solutions tailored to the needs of the creative community. However, limitations in the study, such as the small, localized sample of interviewees and lack of iterative processes, affect the representativeness of the findings. Future research should include a broader, more diverse participant pool and progress toward ideation and prototyping phases to fully explore solutions for creative entrepreneurs.
The Poster Puzzle – The challenges in the process of creating scientific posters
(2024) Paavonsalo, Satu
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Scientific posters are a crucial part of scientific communication, facilitating the sharing of research findings and fostering networking within the scientific community. However, the lack of visual effectiveness in scientific poster designs has been a persistent issue, hindering effective knowledge exchange. Despite the recognition of this issue, there has been limited exploration of the poster creation process itself to identify process-related factors that may contribute to visual ineffectiveness of scientific posters. This thesis aims to address this gap by investigating the poster creation process to answer the research question: What challenges do biomedical PhD students encounter in the process of creating scientific posters? The study's theoretical foundation is built on a literature review covering scientific communication, scientific posters, and visual communication design. The research employs a qualitative approach consisting of seven interviews with biomedical PhD students and thematic analysis of the data to identify challenges in the poster creation process. The findings reveal that poster creation is a complex process, similar to assembling a puzzle with missing pieces. Three main challenge areas were identified: (1) Educational and Support Challenges, including limited education on poster creation, restricted access to resources, and insufficient supervisory support, (2) Process Management Challenges, containing difficulties managing the iterative nature of poster creation and data management issues in early-stage research, and (3) Design Challenges, involving struggles to create visually effective posters and navigate design tools. To address these challenges, the thesis proposes three main improvements: (1) Providing Strategically Timed Formal Education, (2) Integrating Design Thinking Principles and Strategic Timing, and (3) Centralizing Accessible Resources and Tools. Implementing these proposals could enhance the poster creation process, potentially improving the quality of scientific posters and, consequently, the effectiveness of scientific communication in the biomedical field. The findings offer valuable insights into the experiences of creating scientific posters, with broader implications for other forms of scientific communication. Given the growing importance of visuality in explaining complex scientific content, improving academics' ability to create visually effective materials can ultimately enhance how science is communicated both within the scientific community and to the general public.
Utopias, Realities and Futures: Queer world-making in contemporary comics
(2024) Borzecki, Tymon Teo
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Cultural production, including visual media, has been a significant outlet for queer people to engage in politics and social discourse, as they have been historically marginalized or completely excluded from other forms of civic engagement. This engagement, through the means of cultural production, often takes the form of envisioning alternative realities and futures outside of the cisheteronormative systems that oppress queer people. In queer theory, these renegotiations and alternative imaginaries of places, kinships, and identities have been examined, for example, through the concepts of ‘queer world-making’ and ‘queer utopianism’, and are significant concepts in queer liberation politics. Building on past research the thesis explores comics as a queer medium, particularly suitable for engaging with queer utopianism. The main research question of the thesis is: How do comics as a medium allow for queer world-making? The main research question is supported by the following sub-questions: How are queer comic realities constructed?; What makes comics an accessible medium for engaging with queer theory and politics? The thesis employed a qualitative methodology in the form of semi-structured interviews with six contemporary queer comic artists. The interviews were utilized to examine ways of constructing queer realities and worlds in comics, shed light on the inner workings of the comic field from a queer perspective, as well as investigate how the practice translates to the political sphere and broader queer liberation context. Additionally, the thesis was supplemented by a case-study analysis of Edith Hammar’s “Portal” (2023). A tangible visual example provides an added layer to the investigation and illustrates the discussed phenomena. The findings of the thesis reinforce comics as a queer medium. Further, findings suggest that there are certain conditions and formalistic affordances of comics that amplify their capacity for queer world-making. The particular freedom of the form and ability to distort time and space was found to be especially suitable for the visual representation of queer temporalities, which allows one to authentically represent queer experiences and thus engage with queer politics and theory. The study also identified circumstances of production as well as accessibility, afforded by the unique combination of text and image, as the enablers of the political potential of comics. Finally, it was found that queer comics can connect queer people across time and space, fostering a sense of kinship that acts as a counterculture to the isolating cisheteronormative oppression, making queer comics themselves act as queer world-making devices.
Milloin muutun perhoseksi, voikukan keltaiseksi?
(2024) Puustinen, Julia
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Opinnäytteessäni tutkin tarinankerrontaa ja lapsuuden narratiivia. Työskentelymetodina oli pyrkiä mahdollisimman lähelle lapsuuden mielenmaisemaa. Hyödynsin sen esilletuloon intuitiivista työskentelyä, sekä itse tarinankerrontaa. Pyrin työssäni ilmentämään lapsuuden ihannetta malliston visuaalisessa puolessa, kun taas tarinankerronnalla haastamaan tätä narratiivia omakohtaisen tarinan kautta. Nimi opinnäytteelle pohjautuu kysymykseen siitä, milloin minusta tulee aikuinen, milloin minä kuolen, tapahtuuko ne samaan aikaan. Sen lisäksi nimellä on symboliikkaa, jolla on itselleni omakohtainen merkitys. Kysymyksen asettelulla halusin välittää aikuisten tavan kaunistella ilmiöitä lasten maailmaan sopivaksi, kuin pehmittäen maailman kovuutta vanulla ja traagisuutta laululla. Aikuisethan luovat tarinoita lapsille, joten samalla myös isossa osassa lapsen maailmaa. Tarinankerrontaa käsittelin myös muodin kontekstissa, ja inspiroidun työssäni visuaalisesti myös taiteiljioista, joille olen antanut aukeamansa.
Olkirakentamisen valjastamaton potentiaali - Oljen soveltuvuus nykyarkkitehtuurissa
(2024) Yli-Tepsa, Onni
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Mielenkiinto kestäviä ja ekologisia rakennusmenetelmiä ja materiaaleja kohtaan on ilmastonmuutoksen ja kestävän-kehityksen myötä kasvanut tällä vuosituhannella. Luonnonmateriaaleissa houkuttelee niin oman hiilijalanjäljen pienentäminen kuin terveet elämäntavatkin. Yksi tällaisista materiaaleista on olki. Olkea on tiedettävästi hyödynnetty rakennusmateriaalina jo Rooman valtakunnan ajoista saakka ja Suomessakin satoja vuosia. Nykyään olkea syntyy valtavasti maatalouden sivutuotteena. Tästä valtaosa kynnetään takaisin peltoon ja poltetaan energiaksi. Suomessa olkirakentamisen osuus pientalorakentamisesta on marginaalista ja tutkielman tavoitteena onkin selvittää, miksi näin on. Tämä on tehty tutkimalla niin oljen aktiivisia, teknisiä ominaisuuksia kuin passiivisia, rakennusteollisuudelle merkittäviä ominaisuuksia ja vertailemalla näitä nykyään tavallisemmin käytettyihin materiaaleihin. Työn pääpaino ei siis ole selvittää olkirakentamisen ekologisuutta tai osuutta kestävässä kehityksessä, vaan todeta näiden olevan merkittäviä ajureita tai kannustimia olkirakentamisen suosion takana ja keskittyä selvittämään kuinka olki vertautuu muihin materiaaleihin suorituskyvyltään. Kandidaatintutkielma on toteutettu kirjallisuustutkielman keinoin. Tutkielmassa pohjustetaan olkirakentamista käymällä lyhyesti läpi, kuinka olkea on hyödynnetty maailmassa ja Suomessa nykypäivään saakka. Päätavoitteena on kuitenkin tutkia erilaisia nykyisin saatavilla olevia, olkeen pohjautuvia rakennusmenetelmiä ja tuotteita. Tutkielman myötä selvisi, että olki on omaisuuksiltaan tehokkaasti lämpöä ja ääntä eristävä sekä hengittävä rakennusmateriaali. Lisäksi, vaikka olki on tulenarka rakennusmateriaali, voidaan sen paloturvallisuutta parantaa lukuisin eri tavoin. Tutkimus osoittaa, että erityisesti Suomessa missä rakennusvalvonta on tarkkaa, on olkivalmisteiden tuotteistaminen tärkeää. Pelkälle olkimassalle tai -paaleille on hyvin hankalaa tehdä esimerkiksi lujuus- ja lämmöneristävyystestejä. Sen sijaan rakenteellisesti ja tuotannollisesti homogeenisempia olkipohjaisia tuotteita voidaan testata ja sertifioida. Olkituotteet ja niistä tehdyt tuotekortit parantavat oljen saavutettavuutta niin rakennuttajille kuin arkkitehdeille ja edesauttavat rakennuksen lupa- ja valvontatoimenpiteissä. Lopuksi tutkielmassa tunnistettiin, että olkirakentamisen kasvua Suomessa rajoittaa muun muassa markkinoiden vähäisyys, tuotantoketjujen puuttuminen ja oljen pienmittakaavaisuuden tuottamat kalliit kustannukset. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä ja tietoutta olkirakentamisen potentiaalista ja siten mahdollisesti innostaa esimerkiksi tutkimaan lisää, rakentamaan oljesta tai muilla tavoilla edesauttamaan olkirakentamisen kasvua.
Trombe-seinien tarkastelu Etelä-Suomen ilmastossa
(2024) Uimonen, Oskar
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Tämä kandidaatintyö tarkastelee Trombe-seiniä, jotka ovat passiivinen aurinkoenergian varastointimenetelmä, ja niiden soveltuvuutta Suomen olosuhteisiin. Trombe-seinät ovat massiivirakenteita, jotka keräävät, varastoivat ja vapauttavat auringon lämpöä. Suomessa, missä kylmä ilmasto asettaa merkittäviä haasteita energiatehokkuudelle, Trombe-seinillä voi olla merkittävä rooli lämmityskustannusten pienentämisessä ja hiilijalanjäljen vähentämisessä. Kandidaatintyön tavoitteena on arvioida Trombe-seinien toimivuutta Etelä-Suomen sääolosuhteissa ja selvittää, millaisia optimointiratkaisuja niiden tehokkaaseen käyttöön voitaisiin hyödyntää. Tutkimus perustuu Trombe-seinien aiempien toteutusten ja tapaustutkimusten analysointiin sekä simulointeihin, joissa tutkitaan niiden lämmönvarauskykyä ja energiatehokkuutta. Esimerkit Sichuan-Tiibetin ja Harbinin kaltaisista kylmistä ilmastoista tarjoavat vertailukohtia Suomen olosuhteille. Työssä todetaan, että Trombe-seinien toimivuus riippuu ratkaisevasti massiivirakenteen ja lasipaneelien teknologisista ominaisuuksista sekä paikallisista ilmasto-olosuhteista, kuten auringon säteilyn määrästä. Trombe-seinät voivat parantaa rakennusten energiatehokkuutta ja asumismukavuutta tasoittamalla lämpötilanvaihteluita ja vähentämällä jäähdytystarvetta kesäisin. Ne toimivat erityisen hyvin osana hybridiratkaisuja, joissa niitä täydennetään muilla lämmitys- ja viilennysjärjestelmillä. Kylmässä ilmastossa haasteena on kuitenkin Trombe-seinien lämpöhäviöiden minimointi ja lämmön varastoinnin optimointi. Uusien teknologioiden, kuten faasimuutosmateriaalien ja monikerroksisten eristelasien, avulla voidaan merkittävästi parantaa Trombe-seinien energiatehokkuutta myös Suomen talviolosuhteissa. Työ osoittaa, että Trombe-seinät tarjoavat monipuolisen ja ekologisen ratkaisun passiivisen aurinkoenergian hyödyntämiseen. Ne voivat toimia vaihtoehtona aktiivisille lämmitysjärjestelmille tai täydentää niitä. Trombe-seinät voivat tulevaisuudessa toimia tärkeänä osana kestävää rakentamista, erityisesti Etelä-Suomen ilmasto-olosuhteissa, missä auringonsäteilyn määrä on riittävä niiden toiminnan kannalta. Näiden seinien käyttö edellyttää kuitenkin jatkotutkimuksia ja -kehitystä, jotta niiden potentiaali voidaan hyödyntää tehokkaasti.
Digitalisaation vaikutukset arkkitehdin työhön ja työvälineisiin
(2024) Heinisaari, Anni
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Digitalisaatio on muuttanut maailmaa nopeaan tahtiin 1900-luvun puolivälistä lähtien. Sillä on valtava vaikutus meidän jokapäiväiseen elämäämme, koulutukseen sekä eri alojen toimintaan. Sen katsotaan sulautuneen ympäristöömme itsekseen, vaikka sen käyttöönottoon on jokaisessa sen vaiheessa tarvittu valtavia määriä eri alojen asiantuntijoita ja suunnitelmallisuutta. Digitalisaatioon on alusta asti suhtauduttu sekä optimistisesti, että varauksella. Digitalisaation myötä moni asia onkin helpottunut, yksinkertaistunut ja tehostunut, mutta se on myös tuonut mukanaan paljon ongelmia, joiden ratkaiseminen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Tämä kandidaatintyö selvittää digitalisaation osuutta arkkitehdin työssä. Työssä keskitytään etsimään tapoja, joilla digitalisaatio on muuttanut arkkitehdin työtä ja selvittämään millä tavalla alalla käytettävät työvälineet ovat ajan myötä kehittyneet. Tutkielmassa käydään läpi digitalisaatiota ja sen hyötyjä ja ongelmia yleisellä tasolla, sekä sen vaiheita ja vaikutuksia arkkitehtuurin näkökulmasta. Tutkimus on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Lisäaineistona on käytetty internet-artikkeleita sekä valikoidulle asiantuntijajoukolle lähetettyä sähköpostikyselyä. Kyseiset asiantuntijat ovat vähintään 20 vuotta alalla työskennelleitä arkkitehteja ja suunnittelijoita. Kyselyn tarkoitus on selvittää digitalisaation aiheuttamiin muutoksiin liittyviä kokemuksia suunnittelijan tasolla sekä digitalisaatioon kohdistuvia asenteita arkkitehtuurin alalla. Kyselyn avulla myös kartoitetaan kehitystarpeita alan tulevaisuutta ajatellen. Tavoitteena on, että tutkielma antaisi selkeän kuvan siitä, miten hyvin arkkitehtuurin alalla on pysytty digitaalisessa kehityksessä mukana, ja miten kehityksen mukana pysymistä voitaisiin jatkossa edesauttaa.
Sopeutuminen merenpinnan nousua vastaan maisema-arkkitehtuurin keinoin
(2024) Schnabel, Saana
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Tiivistyviä ja kasvavia rannikkokaupunkeja uhkaa ilmastonmuutoksen tuomat monet haasteet kuten merenpinnan nousu. Tämä kandidaatintyö käsittelee rannikkokaupunkien sopeutumista merenpinnan noususta aiheutuviin uhkiin. Uhkat on rajauttu merivesitulviin. Työn tavoitteena on pohtia erilaisia maisema-arkkitehtonisia keinoja kestävän ja resilienssiä vahvistavan ympäristön suunnitteluun sopeutumisessa merenpinnan nousuun ja siitä aiheutuviin merivesitulviin. Tutkielman laadullisena menetelmänä käytettiin dokumenttianalyysiä. Aineisto pohjautui erilaisiin kirjallisiin dokumentteihin, raportteihin, lehtiartikkeleihin ja tutkimuskirjallisuuteen. Työ tarkasteli, miten merenpinnan nousuun on varauduttu kolmen eri rannikkokaupungin referenssikohteissa ja vertaili näitä kohteita keskenään. Referenssikohteet olivat The Big U -projekti New Yorkissa, Lynetteholm -projekti Kööpenhaminassa ja Hermanninranta -projekti Helsingissä. Työn tarkoituksena oli selvittää kohteiden resilienssiä ilmiöön merenpinnan nousu ja siitä aiheutuvat merivesitulvat ja miten resilienssin on suunniteltu toteutuvan valituissa referenssiprojekteissa niin ekologisesti kuin monihyötyisestikin. Referenssikohteiden tarkastelu osoitti, että massiivisten sopeutumishankkeiden suunnittelu- ja rakennusprosessit ovat pitkiä ja monivaiheisia, mikä tekee todellisen resilienssin arvioinnista mahdollista vasta vuosien tai jopa vuosikymmenten jälkeen. Referenssikohteiden vertailussa ilmeni, että Suomessa ja Helsingin rannikkoalueella tulvariskien hallinta keskittyy tulvien ehkäisyyn ja ei-rakenteellisten menetelmien suosimiseen. Kansainväiset refererenssikohteet lähestyivät merenpinnan nousua ja siitä aiheutuvia merivesitulvia suurina infrastruktuurihankkeina, joissa maisemallisesti on suunniteltu konkreettinen fyysinen vastatoimi nostamalla esimerkiksi olemassa olevia puistoja tai rakentamalla keinotekoinen saari tulvasuojaksi. Kokonaisuutena tämä työ osoitti, että maisema-arkkitehtoniset ratkaisut eivät lähesty merivesitulvia vain tulvasuojauksen näkökulmasta, vaan ne pyrkivät kokonaisvaltaisesti integroimaan siihen myös ekologisen kestävyyden, estetiikan ja toiminnallisuuden. Tavoitteena on samalla suunnittella kaupunkitiloja, jotka nostavat alueiden ja asukkaiden viihtyvyyttä.
Korttelipihan perintö Etelä-Helsingin asuinkortteleissa
(2024) Pallas, Ellen
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Tämän kandidaatintyön aiheena on korttelipihojen historiallinen perintö ja kehitys Etelä-Helsingin asuinkortteleissa. Korttelipihalla viitataan tässä kanditaatintyössä korttelin sisäosiin jäävään piha-alueeseen. Korttelipiha voi olla pirstaleinen tai eheä ja olla useiden tonttien ja asunto-osakeyhtiöiden yhteinen. Työn tavoitteena oli kartoittaa Etelä-Helsingin asuinalueiden erilaisia korttelipihoja ja selittää miten kukin korttelipihatyyppi on muodostunut. Kandidaatintyö tutki myös pihan ja korttelin suhdetta toisiinsa sekä arkkitehtuurin vaikutusta pihan kokemukseen. Ulkotilojen kunnostaminen ja sovittaminen vaihtuviin tarpeisiin on suunnittelijalle erityisen tärkeää. Alueella missä rakennuskanta on vanhaa ja monimuotoista perustuu onnistunut suunnittelutyö kulttuuriperinnön ymmärtämiseen. Onnistuminen vaatii ymmärryksen siitä miten moniulotteinen tilarakenne on kehittynyt ihmisen toiminnan myötä, sekä suunnitelmallisesti että sattumanvaraisesti. Työn aihe perustuu tähän havaintoon. Työ rajautuu Kampin, Punavuoren, Ullanlinnan ja Kaartinkaupungin asuinkortteleihin. Tarkastelualue on määrätty sijainnin, korttelirakenteen, rakennuskannan ensisijaisen käyttötarkoituksen ja rakennuskannan iän myötä. Kandidaatintyö käytti ensisijaisena tutkimusmenetelmänä kirjallisuustutkielmaa mutta hyödynsi myös täydentävänä tutkimusmenetelmänä maastokäyntejä. Maastokäynnit suoritettiin lokakuussa 2024. Kandidaatintyö saapui siihen johtopäätökseen että tarkastelualueella korttelipihat voidaan luokitella seuraavin kategorioihin, korttelin synnyn ja sen ominaisuuksien perusteella: valokuilukorttelit, yhteispihakorttelit sekä avoimet ja osittain avoimet korttelit. Tämä kandidaatintyö toteaa myös että kyseiset korttelityypit eivät ole tasavertaisesti edustettuna tarkastelualueella ja valokuilukortteleita on eniten. Työ saapui siihen johtopäätökseen että kukin korttelityyppi on muotoutunut Helsingin ja sen kortteleiden sekä arkkitehtuurin kehityksen myötä. Helsingin historia, kaupungin sosiaaliset rakenteet ja kaupunkielämän muutos ovat luoneet korttelipihojen nykyiseen tilakokemuksen ja luonteen. Korttelipihat ovat usein sattuman tuotoksia ja esittelevät kaupungin historiallista kerrostumaa.
Arkkitehtuurin symboliikka Franz Kafkan Oikeusjuttu-romaanissa
(2024) Nylund, Janette
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Kandityössä on tarkoitus tarkastella sitä, miten arkkitehtuuria käytetään symbolina Franz Kafkan Oikeusjuttu-teoksessa. Oikeusjuttu kertoo K:n kamppailusta mahdottomalta tuntuvaa oikeusjärjestelmää vastaan hänen pidätyksensä jälkeen. Aineistona käytetään Oikeusjuttu-romaania, joka on kaunokirjallinen teos, mutta kandityö keskittyy käsittelemään sitä arkkitehtuurisesta näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä on, että miten arkkitehtuuria käytetään symboloimaan monitasoisia konsepteja romaanissa. Oikeusjutun tarkastelulla on tarkoituksena myös pohtia romaanin teemojen ja symboliikan kautta, sitä miten filosofisen kirjallisuuden analysoiminen voi avata arkkitehdeille uusia näkökulmia suunnittelutyöhön ja arkkitehtuurin tutkimiseen. Aihe on tärkeä, koska arkkitehtuurin tarkastelu kirjallisuuden läpi tuo esiin arkkitehtuurin moniulotteisuuden; arkkitehtuuri ei ole pelkästään rakennettua ympäristöä, vaan se toimii myös symbolisena välineenä välittää yhteiskunnallisia viestejä ja arvoja. Oikeusjutun kaltaiset romaanit mahdollistavat uudenlaiset arkkitehtuurin tulkintamahdollisuudet; paljastaen miten arkkitehtuuri voi joko vahvistaa tai haastaa vallan rakenteita, kuten oikeusjutussa kuvattua läpäisemättömältä tuntuvaa byrokratiaa. Filosofian tuominen osaksi tätä keskustelua luo uusia työkaluja arkkitehdeille syvällisen suunnittelun pohdintaan. Oma tulkintani romaanista on se että, siinä edustava arkkitehtuuri edustaa symbolisella tasolla byrokratiaa, joka taas toimii allegoriana ihmisen kamppailusta löytää vastauksia universumin kysymyksiin. Romaanin arkkitehtuuri on siis monitasoista.
Konserttisalin huoneakustiikka sähköisesti vahvistetun musiikin näkökulmasta
(2024) Merikallio, Miikka
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Suomessa keikkapaikat ovat pääsääntöisesti suuria areenoita tai pienempiä klubeja ja konserttisaleja. Monelle artistille Tavastian ja Kulttuuritalon kaltaiset paikat ovat liian pieniä ja kokoluokassa seuraavana tulevana Jäähalli taas liian suuri. Keskisuuria noin 2000–3000 hengen keikkapaikkoja Suomessa ei ole. Tämän lisäksi pienemmät keikkapaikat ovat vähentyneet huomattavasti ja suunnitteilla olevat hankkeet painottuvat lähinnä suuriin areenoihin. Tämä kandidaatintyö käsittelee keskisuuren konserttisalin huoneakustiikkaa sähköisesti vahvistetun populaarimusiikin näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten keskisuuren konserttisalin huoneakustiikan suunnittelua tulisi lähestyä tilassa, joka on tarkoitettu pop- ja rockmusiikin esittämistä varten. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuudessa musiikin esittämiseen tarkoitettujen tilojen huoneakustiikkaa käsitellään pääsääntöisesti klassisen musiikin näkökulmasta. Perinteisesti teattereissa ja konserttisaleissa on hyödynnetty heijastuksia äänen vahvistamiseksi salissa ja pidempää jälkikaiunta-aikaa tilantunnun luomiseksi. Samat ääniolosuhteet eivät kuitenkaan sovellu kaikkiin musiikkityyleihin, esimerkiksi rytminen populaarimusiikki edellyttää selvästi lyhyempää jälkikaiunta-aikaa, jotta rytmien artikulaatio pysyisi selkeänä. Tämän lisäksi musiikin vahvistaminen sähköisesti vaikuttaa siihen, etteivät heijastukset ole enää välttämättömiä äänen vahvistamisen kannalta ja salin tilantuntu voidaan luoda keinotekoi-sesti miksaamisen yhteydessä. Tilan olemassa olevaa kaiuntaa ei voida kuitenkaan poistaa, joten sähköisesti vahvistettu musiikki edellyttää huoneakustiikalta enemmän vaimennusominaisuuksia verrattuna perinteisiin konserttisaleihin. Tutkimuksessa kävi ilmi, että sähköisesti vahvistetun populaarimusiikin esittämiseen tarkoitetulle tilalle suositellaan alle 1 sekunnin jälkikaiunta-aikaa. Tämä on huomattavasti vähemmän kuin klassiselle musiikille tarkoitettujen tilojen optimaalinen jälkikaiunta-aika ja on ääniolosuhteiltaan lähempänä puheelle tarkoitettua tilaa. Tästä syystä perinteisen konserttisalin kannalta toimivat ratkaisut eivät usein sovellu sellaisenaan sähköisen musiikin esittämistä varten tarkoitettuun tilaan. Samoja huoneakustiikan suunnitteluperiaatteita voidaan kuitenkin soveltaa, kunhan muistetaan tilan käyttötarkoituksen asettamat vaatimukset ja niiden poikkeaminen perinteisien konserttisalien suunnitteluperiaatteista.
Luottamuksen tiloja: Asiakaslähtöisen terapiatilan suunnittelu
(2024) Silva, Flora
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Suomalaisessa mediassa puhutaan mielenterveyskriisin kärjistymisestä ja siitä, kuinka psykoterapia on yksi tehokas hoitomuoto näiden selättämiseen. Kuormittunut mielenterveyspalvelujen tilanne luo tarpeen kehittää ympäristöjä, jotka tukevat hoidon vaikuttavuutta. Tämä kandidaatin työ tutkii terapiatilojen suunnittelua asiakaslähtöisestä näkökulmasta ja keskittyy siihen, miten fyysiset ympäristötekijät voivat edistää luottamuksellisen terapiasuhteen muodostumista ja tukea terapiaprosessia. Työn tavoitteena on tunnistaa konkreettisia suunnitteluperiaatteita, joiden avulla voidaan luoda turvallisuutta, yksityisyyttä ja vuorovaikutusta edistäviä terapiatiloja. Kandidaatin työni on tehty kirjallisuuskatsauksena ympäristöpsykologian, arkkitehtuurin ja psykologian alojen kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Aluksi tutkimuksessa taustoitetaan ihmisen tilakokemusta yleisesti ja tunnistetaan niitä tilallisia tekijöitä, joilla on erityisesti vaikutusta terapiaprosessiin. Tutkimukseni osoittaa, että terapiatiloilla voidaan vahvistaa terapiaprosessin kannalta tärkeitä luottamuksen, yksityisyyden, rauhan ja mukavuuden tunteita sekä tukea asiakkaan ja terapeutin välistä vuorovaikutusta. Näiden pohjalta lähdettiin tarkastelemaan tilasuunnittelun periaatteita ja sitä, miten suunnitteluvalinnoilla voidaan tukea terapiaprosessia. Näitä olivat muun muassa hyvä valaistus, värien käyttö, tilasommittelu, akustiikka sekä tilan muotokieli. Lisäksi hyödynnettiin biofiilistä suunnitteluperiaatetta, jossa korostetaan luontoyhteyttä hyvinvointia tukevana ja rauhoittumista edistävänä tekijänä. Matalan aistikuormituksen ympäristöt sopivat terapiatiloihin, sillä ne vähentävät asiakkaan stressiä ja helpottavat keskittymistä. Tilasuunnittelussa korostuu myös muokattavuuden merkitys: kun asiakas voi säätää istumapaikkaansa, valaistusta tai etäisyyttä vuorovaikutuksessa, hänen hallinnan ja turvallisuuden tunteet vahvistuvat. Myös äänieristys ja rauhoittavat näkymät, tukevat yksityisyyttä ja turvallisuuden kokemusta. Lisäksi symmetriset ja pehmeät muodot, kuten pyöreät linjat, sekä vaaleat ja neutraalit värisävyt luovat rauhoittavaa ja miellyttävää tunnelmaa. Luonnonvalon ja keinovalaistuksen huolellinen suunnittelu tukee asiakkaiden hyvinvointia ja tilassa tapahtuvaa vuorovaikutusta. Kandidaatin työni osoittaa, että terapiatilalla on vaikutus asiakkaan tunteisiin ja toimintaan. Tästä voimme päätellä, että huolellisella tilasuunnittelulla voidaan vaikuttaa terapiaprosessiin ja hoidon vaikuttavuuteen, minkä vuoksi tutkimusaiheeni on tärkeä yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Terapiatilojen suunnittelun vaikutusten tutkiminen ei ainoastaan edistä yksilöiden hyvinvointia, vaan sillä on myös laajempia taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä. Jatkotutkimuksessa tulisi syventyä vielä erityisesti asiakkaiden kokemuksiin terapiatiloista, jotta voidaan varmistaa, että suunnitteluratkaisut vastaavat mahdollisimman hyvin heidän tarpeitaan.
Helsingin täyttömäkien historia ja nykytila
(2024) Koskinen, Veera
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Rakennusteollisuudessa ylijäämämaata syntyy suuria määriä. Yksi keino näiden maa-ainesjätteiden sijoittamiseen ovat täyttömäet. Täyttömäet olivat meritäyttöjen ohella ensimmäisiä keskitettyjä ratkaisuja maamassojen sijoittelulle Helsingissä. Ne eivät kuitenkaan olleet täysin ongelmattomia. Tämä kandidaatintutkielma käsittelee Helsingin alueen keskitettyjen täyttömäkien vaiheita ja ylijäämämaamassojen hallintaa sekä nostaa esille täyttömäille syntyneitä virkistyspalveluita. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa on hyödynnetty tieteellisiä artikkeleita, Helsingin kaupungin materiaaleja ja alueen ilmakuvia sekä paikan päällä tehtyjä omia havaintoja. Havaintoja tehtiin täytön tilasta, alueen kasvillisuudesta sekä virkistyspalveluista. Kirjallisuuteen, karttoihin ja vierailuihin pohjautuvia havaintoja on koottu teemoittelemalla ja näiden pohjalta on vedetty yhteen tutkielman johtopäätökset. Tutkielmassa havaittiin, että kaikki Helsingin täyttömäet ovat nykyään virkistyskäytössä. Talojen rakentaminen on monille täyttömäille ongelmallista täyttöjen epästabiiliuden sekä mahdollisten terveydelle haitallisten aineiden vuoksi. Täyttömäkialueille on Helsingissä rakennettu muun muassa kuntoportaita, ulkoilureittejä, koira-aitauksia, frisbeegolfratoja ja golfkenttä. Kuntoportaat ovat yleisimpiä täyttömäkien virkistyspalvelu ulkoilureittien ohella. Frisbeegolfradat sekä luonnon biodiversiteetin parantaminen havaittiin nousevina trendeinä maisemoinnin näkökulmasta. Uusia täyttömäkiä ei tutkielman pohjalta uskota Helsingin alueelle nousevan, sillä ne vaativat huomattavasti tilaa kaupunkirakenteessa. Täyttömäet eivät näin ollen ole todennäköinen tulevaisuuden ratkaisu ylijäämämaiden hallintaan Helsingin sisällä. Ylijäämämaamassat sijoitetaan todennäköisemmin muille Helsingin työmaille sekä tarvittaessa maankaatopaikoille ympäröiviin kuntiin.
Oikoreitit kaupunkiviheralueilla
(2024) Kovanen, Mai
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Urbaaneille alueille sijoitellut viheralueet ovat ehdottoman tärkeä osa monipuolista ja miellyt-tävää kaupunkiympäristöä. Haasteena on kuitenkin se, millaisen raskaan ja monipuolisen käyttöpaineen alle ne jatkuvasti joutuvat. Tämän tosiasian konkreettisena havainnollistajana ovat kaupunkiviheralueiden virallisten reittiverkostojen ulkopuolelle muodostuvat oikoreitit. Tässä kandidaatintyössä tarkastellaan sitä, mitkä eri tekijät myötävaikuttavat oikoreittien syntyyn, sekä niiden käytön jatkumiseen ja suosioon. Nykyisessä diskurssissa oikopolut nähdään usein vain suunnitteluvirheiden ilmentymänä. Työn tavoitteena on kuitenkin ottaa askel taaemmas tästä jyrkästä ajatusmallista, ja esittää oikopolut ilmiönä, jonka läsnäoloa tuskin voi välttää, mutta jonka kanssa voi työskennellä. Tarkoituksena on osoittaa, ettei tehokas suunnitteluprosessi lopu siihen pisteeseen, kun alkuperäiset aluesuunnitelmat realisoituvat. Alueiden käytöstä, käyttäjäkunnasta ja sen tarpeista on opittavissa paljon, mikäli alueiden kriittistä tarkastelua jatketaan silloinkin, kun ne on otettu käyttöön. Oikopoluista löytyvää tutkimustietoa on olemassa todella vähän, kun huomioidaan, kuinka yleinen ja arkipäiväinen ilmiö on kyseessä. Polkujen synty sivuutetaan usein käyttäjien laiskuudella tai tehokkuuden tavoittelulla, mutta syvempi aihespesifi analyysi jää kevyeksi. Työssä kootaan yhteen laaja-alaista kirjallisuus- ja tutkimusmateriaalia eri näkökulmista, luoden näin eritellyn listan juuri oikoreitteihin vaikuttavista tekijöistä. Tämän jälkeen pohjamateriaalin kautta kerättyjä havaintoja peilataan tapaustutkimuksen keinoin. Esimerkkikohteeksi valitun Tapiolassa sijaitsevan Pohjankulman puiston ja Silkkiniityn viheraluekompleksin oikoreitit kartoitetaan niiden tilannekohtaista syntyperää eritellen. Alue valikoitui tutkimuskohteeksi sen laajojen nurmialueiden vuoksi, joissa kulumista ja näin alueen käyttäjien reittitarpeita on helppo havainnoida. Työssä havaittiin, että kätevä kulkeminen on kaupunkiviheralueiden reitityksissä avainasemassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita aina objektiivisesti nopeinta ja helpointa reittiä - subjektiivinen vaikutelma asiasta riittää. Tähän vaikutelmaan huomattiin suurimman vaikutuksen olevan alueen näkymälinjoilla sekä risteyksien kulmien jyrkkyydellä. Käyttöpaineen ja näin ollen reittien muodostumisen huomattiin olevan pistemäistä riippuen siitä, millaista infrastruktuuria viheralueella on. Havaintojen pohjalta esitetään lopulta ohjeellisesti, mitä tekijöitä suunnittelijan tulisi ottaa prosessissaan huomioon toimiakseen yhteisymmärryksessä alueen arkistumisen ja oikoreittien muodostumisen kanssa. Lopputulemana oli, ettei oikoreittien täysi estäminen todennäköisesti ole mahdollista tai edullista, mutta virallisten reittien ja muiden kiintopisteiden tiedostavammalla asemoinnilla voidaan vaikuttaa siihen, kuinka paljon ympäristö- ja maisemavahinkoa polut aiheuttavat.
Lacaton & Vassalin täydennys- ja korjausrakennussuunnittelu - Olemassa oleva rakennuskanta kestävän asuinarkkitehtuurin lähtökohtana
(2024) Olkkonen, Aapo
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Kaupunkimme kohtaavat yhä monimutkaisempia sosio-ekologisia haasteita kuten kaupungistuminen, muuttovirrat sekä kiihtyvä ilmastokriisi. Moniulotteisten haasteiden ratkaisemisessa keskeiseksi kysymykseksi muodostuu olemassa olevan rakennuskannan rooli asuintilan tarpeen täyttämisessä. Anne Lacaton ja Jean-Philippe Vassal ovat osoittaneet esimerkillistä sitoumusta Ranskan sosiaalisen asumisen laadun parantamiseen vastustaen asuinrakennusten kohtaamia purkutuomiota ja argumentoiden niiden kunnostuksen puolesta. Tässä kandidaatin opinnäytetyössä tarkastellaan ranskalaisen arkkitehtitoimiston Lacaton & Vassal täydennys- ja korjausrakennussuunnittelua. Työ käy läpi toimiston suunnittelufilosofiaa sekä sen toteutumista, syventyen Lacatonin ja Vassalin tapaan pohjustaa, jäsennellä sekä lopuksi toteuttaa asuinarkkitehtuuria hyödyntäen olemassa olevia rakennuksia. Sen lisäksi työ pyrkii analysoimaan suunnittelufilosofian sovellettavuutta. Suunnittelufilosofian käsitteleminen on toteutettu kirjallisuuskatsauksen muodossa, jossa käydään läpi Lacaton & Vassalin yhteistyössä Frédéric Druot’n kanssa kokoamaa Plus-kirjaa (2007). Kirja on tuotettu vastustuksena Ranskan valtion modernistisiin kerrostalokokonaisuuksiin kohdistuneisiin purkupäätöksiin. Suunnittelufilosofian määrittelyä seuraa kohdeanalyysi, jossa arvioidaan filosofian toteutumista ja sovellettavuutta. Analyysissä tarkastellaan Plus-kirjan ulkopuolisessa kontekstissa kolmen lamellikerrostalon täydennys- ja korjausrakennushanketta Grand Parc -kiinteistössä Bordeaux’ssa. Suunnittelufilosofian päälähtökohtien voidaan kirjallisuuskatsauksen pohjalta sanoa olevan tilan ja valon anteliaisuus sekä käyttäjälähtöisyys, jotka toteutuva asukkaiden aktiivisen osallistamisen ja tarkan analyyttisen suunnittelun keinoin. Tämä näkyy konkreettisesti Grand Parc -hankkeessa rakennusten energiatehokkuuden parantamisena, niiden käytettävyyttä ja monipuolisuutta lisäävien parvekevyöhykkeiden rakentamisena ja asukkaiden arjen toimivuuden lisäämisenä. Grand Parc-hanketta voidaan pitää kohdeanalyysin pohjalta onnistuneena esimerkkinä Plus-kirjan mukaisesta suunnittelusta. Kirjan ohjaama suunnittelu on kuitenkin jäänyt niin poliittisista kuin taloudellisista syistä marginaaliseksi. Opinnäytetyön pohjalta voidaan todeta, että Lacatonin ja Vassalin Plus-kirjan mukainen täydennys- ja korjausrakentamisen suunnittelufilosofia on sovellettavissa kirjan käsittelemän kontekstin ulkopuolella. Filosofia on kuitenkin hyvin sidonnainen poliittiseen päätöksentekoon sekä niin rakennusten kuin yhteisöjen tarkkaan tilanteeseen. Suunnittelufilosofiaa ei voida pitää yleispätevänä kapean näytön perusteella, mutta työn lopputuloksena voidaan todeta sen soveltamisen ansaitsevan jatkotutkimusta.
Rauhoittumista ja keskittymistä tukeva kaluste
(2024) Turunen, Siru
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Nykymaailman hektisyyden ja ympäristöstä tulevien ärsykkeiden myötä keskittyminen voi olla haasteellisempaa kuin aiemmin. Stressin lisääntyessä myös rauhoittumisen merkitys kasvaa.Istuinta kalusteena pidetään yleisesti työnteon sekä lepäämisen välineenä, mutta millaisia vaikutuksia istuimella voi olla heihin, joille keskittyminen on haasteellisempaa esimerkiksi häiriön vuoksi? Istuinten käyttötarkoituksia on monia, mutta kuinka istuin voi tukea rauhoittumista ja keskittymistä ADHD:n tai ADT: omaavan arjessa? Tässä kandidaatintyössä käsiteltiin ADHD:n ja ADT:n kautta kalusteen rauhoittumista ja keskittymistä edesauttavia elementtejä. Kalustemuotoilun keinoihin tukea rauhoittumista ja keskittymistä syvennyttiin kalustesuunnittelun lähtökohtien, aistien, ympäröivän tilan, ergonomian ja liikkeen kautta sekä tarkastelemalla lopuksi esimerkkejä kalusteista kuvien avulla. Tutkimus tehtiin kirjallisuuskatsauksena ja käytetty aineisto pohjautui lääketieteellisiin, psykologisiin sekä muotoilua käsitteleviin artikkeleihin ja kirjallisuuteen. Aluksi tutkimuksessa käytiin läpi ADHD:n ja ADT:n käsitteitä ja taustaa ilmiönä sekä stressin ja rentoutumisreaktion vaikutusta, josta siirryttiin tarkasteleman kalustemuotoilun mahdollisuuksia rauhoittumisen sekä keskittymisen edistämiseksi. Tutkimuksessa kävi ilmi, että edistyksellinen kalustesuunnittelu tähtää ihmislähtöiseen suunnitteluun. Tutkimuksessa esiin tulleiden tulosten pohjalta, voidaan ymmärtää rauhoittumista ja keskittymistä tukevan kalusteen suunnittelun perustuvan ymmärrykseen istuimen käyttäjän yksilöllisistä tarpeista, oirehdinnasta ja eroista.
Betoniviidakosta niittykeitaaksi -Helsingin niittyverkoston kehittäminen -kaksi tapausesimerkkiä luontokadon ehkäisystä
(2024) Laaksonen, Vilma
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Kaupunkien tiivistyminen pirstoo niiden viheralueita ja voimistaa luontokatoa. Kaupunkiniityt voivat auttaa vahvistamaan kaupungistumisen seurauksena heikentyneitä luontoarvoja. Siksi on tärkeää huomioida niiden potentiaali biodiversiteetin edistämisessä jo kaupunkisuunnittelun alkuvaiheessa. Tämän kandidaatintyön tavoitteena oli tarkastella, kuinka maankäytön suunnittelun yhteydessä kaupunkiniittyjen luontoarvoja voidaan säilyttää ja lisätä. Näitä keinoja havainnoitiin syventymällä kahteen esimerkkitapaukseen: Malmin lentokentän muutokseen ja Kalastamasta Pasilaan -hankkeeseen. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja Helsingin kahden rakennushankkeen tapaustutkimuksena. Työssä tarkasteltiin, toteutuvatko kaupunkiniittyjen yleiset kehityskeinot kaupungin rakennushankkeissa ja millainen vaikutus niillä on niittyjen ekologisiin arvoihin. Työssä havaittiin, että kaupunkiniittyjen kehittämiseen voidaan soveltaa sekä rakenteellisia että laadullisia keinoja. Esimerkkitapausten tarkastelussa ilmeni, että näitä keinoja hyödynnettiin osana maankäytön muutosta. Malmin lentokentän rakentamisen seurauksena tuhoutuvia niittyalueita on pyritty hyvittämään laadullisilla kehityskeinoilla, kuten hyödyntämällä alueelta talteen otettua siemenpankkeja sekä edistämällä lähialueiden niittyjen ekologista laatua. Kalasatamasta Pasilaan -hankkeen tarkastelussa korostui rakenteellinen kehittäminen, sillä uuden raitiotien rakentamisen yhteydessä luotiin uusi niittyverkoston yhteys aiemmin katkonaiselle alueelle. Esimerkkitapausten kehittämistoimet ovat linjassa Helsingin kaupungin laatimien yleisten niittyverkoston kehittämistavoitteiden kanssa. Tapausesimerkkien tarkastelu osoitti, että kaupunkiniittyjen ekologisia vahvuuksia on mahdollista osittain säilyttää ja jopa lisätä osana kaupunkisuunnittelua. Työn päätelmät nostavat esiin kysymyksen siitä, ovatko tapausesimerkkien toimet riittäviä hyvittämään rakentamisen seurauksena tuhoutuneita luontoarvoja ja siten hillitsemään luontokatoa.

Browse

Recent Submissions