[kand] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS (Open access)

Permanent URI for this collection

Browse

Recent Submissions

Now showing 1 - 20 of 849
  • Item
    Saattohoitokodin suunnittelu – Arkkitehtuurin tärkeys kuoleman lähestyessä
    (2024) Leinvuo, Venla; Ruskeepää, Esa; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kemppainen, Özlem
    Saattohoidon tarpeeseen havahduttiin Suomessa 1970–1980-luvuilla, kun ihmiset kuolivat yhä harvemmin kotonaan. Alettiin pohtia sitä, millaisessa ympäristössä ihminen voisi kohdata kuoleman rauhallisesti. Ihmisille haluttiin tarjota hyvä ja arvokas kuolema. Saattohoidon kehittäminen on ajankohtaista, sillä ihmiset elävät keskimäärin vanhemmaksi kuin aikaisemmin ja silloin todennäköisyys sairastua johonkin saattohoitoa vaativaan sairauteen kasvaa. Saattohoidon lisääntyvä tarve vaatii myös saattohoidolle sopivia tiloja. Tämä kandidaatintutkielma keskittyy tutkimaan, miten arkkitehtuuri voi tukea potilasta saattohoitokodissa kuoleman lähestyessä. Työssä tutkitaan myös arkkitehdin roolia saattohoitokodin suunnittelussa. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoa saattohoitokodista rakennustyyppinä ja arkkitehtuurin merkitystä saattohoidossa. Aineistona toimii erilaiset kirjallisuuslähteet. Saattohoitokodin suunnittelua koskevia huomioita havainnollistetaan maailmalla jo toteutettujen saattohoitokotien kuvien avulla. Vaikka arkkitehtuuri ei voi parantaa kuolevaa ihmistä, kirjallisuustutkimus osoitti, että arkkitehtuurin keinoin voidaan helpottaa saattohoidossa olevan potilaan oloa ja tehdä elämän viimeisistä hetkistä rauhalliset. Kirjallisuustutkimuksen perusteella keinot, joilla voidaan tukea potilasta ovat sekä funktionaalisia että esteettisiä. Ylipäätään ihmisen eri aisteja ruokkivat asiat nousivat tärkeäksi potilasta tukeviksi seikoiksi. Funktionaalisina keinoina voidaan pitää tilojen esteettömyyttä, saapumisen sujuvuutta ja sitä, että tilat toimivat hyvin keskenään saattohoidon onnistumisen takaamiseksi. Potilaan huoneen muuntojoustavuus nousi tärkeänä asiana esiin osana potilaan ja läheisten yksilöllisyyden huomioimista. Esteettisiä keinoja saattohoitokodin suunnittelussa ovat esimerkiksi rauhallisuuden tunnetta tukeva väri- ja materiaalimaailma, näkymät, muodot, huonekorkeus ja valaistus. Myös luontoyhteys saattohoitokodissa nousi erityisen tärkeäksi.
  • Item
    Mitä maisema-arkkitehdin olisi hyvä tietää Suomen kallioperän kivilajeista
    (2024) Forsman, Ninni; Äärelä, Riikka; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Mannerla-Magnusson, Meri
    Kallioperä muodostaa maiseman selkärangan ja määrittää, miten muu maisema rakentuu. Suomen kallioperä on maailman vanhinta ja ihmisen aikakäsityksessä uusiutumatonta. Kallioperää kuitenkin louhitaan jatkuvasti ja yhä suurempi osa maapallon pinta-alasta on ihmisen vaikutuksen alaisena. Kallioperällä osana geodiversiteettiä, eli elottoman luonnon monimuotoisuutta, on vaikutusta myös biodiversiteetin kannalta. Tämä kandidaatin opinnäytetyö keskittyy kallioperän kivilajien merkitykseen maisemassa. Työssä tutkitaan, miltä kallioperän eri kivilajit näyttävät, ja millaista maisemaa ne luovat. Lisäksi työssä pohditaan lyhyesti sitä, miksi kallioperä ja sen kivilajit eivät nouse enempää esiin maisema-arkkitehtuurin opetuksessa tai maankäytönsuunnittelussa. Työn yhtenä tavoitteena on myös ollut koota yhteen paikkaan tietoa eri kivilajeista ja niiden merkityksestä nimenomaan maisema-arkkitehdin näkökulmasta. Työssä havaittiin, että Suomen kallioperän yleispiirteitten takia kallioperän kivilajilla harvoin on suurta vaikutusta esimerkiksi kasvuolosuhteiden kannalta. Toisaalta voidaan havaita, että kallioperän kivilajeilla on paljon vaihtelua esimerkiksi värisävyjen tai maiseman muotojen saralla. Myös, koska suurin osa Suomen kallioperän kivilajeista koostuu muutamista valtakivilajeista, on tärkeää tiedostaa, mitkä kivilajit eivät ole niin yleisiä, jotta niitä ja niiden luomaa maisemaa ja kasvuolosuhteita voidaan suojella. Geodiversiteetin huomioiminen maankäytön suunnittelussa voisi auttaa turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Kivilajien ja niiden merkityksen ottaminen laajemmin mukaan maisema-arkkitehtuurin opetukseen voisi lisätä kallioperän ja geodiversiteetin arvon tiedostamista ja asian huomioimista alalla yleisestikin.
  • Item
    Pyöräilyn kehittämisen tietekniset ratkaisut Suomessa ja Tanskassa – lähitarkastelussa Helsinki ja Kööpenhamina
    (2024) Vuohelainen, Toni; Mannerla-Magnusson, Meri; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Mannerla-Magnusson, Meri
    Pyöräilyn suosion kasvattaminen ja suuremman osuuden saavuttaminen kaikista kulkumuodoista on yksi merkittävimmistä keinoista parantaa kaupunkitilan viihtyisyyttä. Kasvavat pyöräilymäärät vähentävät muuta autoliikennettä sekä liikenteen paikallisia päästöjä, ja tällä on lisäksi positiivinen vaikutus kansanterveyteen. Tämän kandidaatintyön lähtökohtana on ollut selvittää kirjallisuustutkimuksen keinoin, miten pyöräilyä voidaan kehittää ja millaisia pyöräliikenteen tieteknisiä ratkaisuja on tehty Tanskassa sekä millaisia ohjeistuksia Suomessa on tällä hetkellä laadittuna. Kööpenhaminassa on onnistuneesti saatu kasvatettua pyöräilyn suosiota, mistä voisi ottaa oppia myös Helsinkiin. Kööpenhaminan malli on sijoittaa pyörätiet suojaisesti tienvarsipysäköinnin ja jalankulun väliin. Tässä työssä esittelen Tanskassa laadittua selvitystä tieteknisistä ratkaisuista sekä Väyläviraston valtakunnallista ohjeistusta, valtioneuvoston kanslian selvitystä pyöräilyn edistämisen mahdollisuuksista ja pyöräilyn laatukäytävä-ajattelua. Kirjallisuustutkimuksen johtopäätöksenä selkeimmät tietekniset ratkaisut ovat pyöräilijöiden omat liikennevalot ja vihreä aalto, bussipysäkkien saarekkeet, turva-alueet tienvarsipysäköinnissä sekä yksisuuntaisen tien vastasuuntaan pyöräilyn salliminen. On tärkeää tiedostaa minkälaiset ratkaisut toimivat missäkin ympäristössä, ja mitkä ovat niiden puutteet sekä ominaispiirteet. Talvipyöräilyä voidaan kehittää katujen puhtaana pidolla ja harjasuolauksen laajemmalla käyttöönotolla. Työ osoitti, että Suomessa pyöräilyn kehittämiseen on panostettu laatimalla valtakunnallisia pyöräliikenteen ohjeistuksia ja kehittämisstrategioita, mutta haasteena ovat rahoituksen riittävyys ja pyöräilyinfrastruktuurin mitoituksien riittämättömyys. Helsingissä pyöräilyn suurimpana ongelmakohtana on pyöräteiden rikkonaisuus.
  • Item
    Uuden ajan henkiset tilat
    (2024) Väänänen, Roosa; Parkkinen, Sini; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Pirinen, Antti
    Ihmiset ovat jo tuhansien vuosien ajan harjoittaneet erilaisia uskontoja. Viimeisen sadan vuoden aikana tapahtuneet yhteiskunnalliset mullistukset ovat tehneet muutoksia myös uskon asioihin, ja esimerkiksi vanhat valtauskonnot ovat alkaneet menettää asemaansa. Tilalle on tullut uusia tapoja uskoa, joissa tietyn jumalan tai uskonjärjestelmän palvomisen sijaan keskiössä on ihmisen oma kokemus sekä vapaus toteuttaa uskoaan haluamallaan tavalla. Tällaista aiempaa suvaitsevampaa ja kokonaisvaltaisempaa henkisyyden muotoa kutsutaan uuden ajan henkisyydeksi. Tämän modernin henkisyyden ilmenemismuodon keskiössä ovat muun muassa yhteyden kokemus, tietoisuuden kasvu sekä pyrkimys eheytyä ja kasvaa ihmisenä. Tässä kandidaattityössä tarkastellaan tilan merkitystä henkisen yhteyden kokemisessa uushenkisyyden näkökulmasta. Uuden ajan henkisyyden käytäntöjen harjoittaminen on ollut viime vuosina kasvussa, ja ihmiset toteuttavat henkisyyttään yhä moninaisimmissa ympäristöissä sekä tiloissa. Tilasuunnittelulla voidaan vaikutta paljon siihen, miten käyttäjä onnistuu tilassa henkisiin käytänteisiin syventymään. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tuoda esiin, millaisin suunnittelun keinoin tilasta luodaan modernille ihmiselle hänen henkisyyttään sekä kokonaisvaltaista hyvinvointiaan tukeva ympäristö. Työssä esitellään myös perinteisen sakraaliarkkitehtuurin ominaisuuksia ja analysoidaan, mitä sieltä voitaisiin hyödyntää modernien henkisten tilojen suunnittelussa. Työssä ilmeni, että kokonaisvaltaisesti hyvinvointia tukevissa henkisissä tiloissa tulisi erityisesti tilan harmonisen tunnelman luomiseen kiinnittää erityistä huomiota. Liika voimakkaiden aistiärsykkeiden määrä vaikeuttaa yhteyden kokemista, ja erityisesti liiallinen näköaistin stimulointi on haitallista. Henkisyyttä harjoitetaan erilaisissa julkitiloissa, mutta myös kotona, ja molemmissa turvallisuuden tunne on tärkeää, jotta käyttäjä uskaltaa avautua sekä syventyä omaan kokemukseensa. Ihmisen evoluutiobiologia huomioimalla voidaan toteuttaa tiloja, joissa syvimmät, luontaiset tarpeet tulevat tyydytetyksi. Esimerkiksi luonnon ottaminen osaksi tilaa eri keinoin voi auttaa käyttäjää tulemaan tasapainoon itsensä kanssa ja kokemaan yhteyttä. Tietynlaisilla valaistus-, väri- sekä materiaalivalinnoilla voidaan edistää positiivisia tuntemuksia sekä auttaa käyttäjää keskittymään henkisiin asioihin. Myös sakraaliarkkitehtuurin kentältä löytyy monia tyylillisiä sekä rakenteellisia piirteitä, joita uushenkisten tilojen suunnittelussa kannattaa hyödyntää. Tilat ja ympäristöt, joissa aikaa viemämme vaikuttavat meihin myös syvemmällä, monille tiedostamattomalla tasolla. Jatkotukimusta näistä tilan energeettisistä vaikutuksista ihmiseen olisikin hyvä tehdä, sillä vaikka monet tunnistavat asian omien kokemustensa kautta, on tieteellistä tutkimusaineistoa aiheesta vielä varsin vähäisesti saatavilla.
  • Item
    Maisema-arkkitehtuurin ja musiikin rytmiikan yhteisiä käsitteitä
    (2024) Vuola, Helena; Kangas, Sofia; ark; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Mannerla-Magnusson, Meri
    Rytmiikka on tärkeä aihe sekä maisema-arkkitehtuurissa että musiikissa, yhdistäen näitä kahta alaa. Maisema-arkkitehtuurissa rytmiikka liittyy tilalliseen ja ajalliseen rakenteeseen, luoden muun muassa selkeyttä ja struktuuria sekä välittäen kohteen perusluonnetta. Rytmiikka vaikuttaa tunnelmaan ja tulkintaan voiden olla sidottua rytmisiin arvoihin tai ollen vapaata näistä. Arkkitehtuurin ja musiikin yhtäläisyyksiä esimerkiksi rytmillisyyden suhteen on painotettu läpi historian jo Vitruviuksen ajoista lähtien. Myös esimerkiksi Daniel Liebeskind näkee arkkitehtuurin musiikkina, joka herättää tunteita ja merkityksiä geometrisillä aiheilla. Rytmiikka sekä musiikissa että maisema-arkkitehtuurissa saattaa heijastella omaa aikaa, yhteiskunnan tilaa ja esimerkiksi luontosuhdetta. Tutkielmassa pyritään löytämään yhteistä kieltä ja mahdollisia yhteisiä käsitteitä musiikin ja maisema-arkkitehtuurin rytmiikan välillä. Tutkimus tuo esiin rytmikäsitteen eri ilmenemismuotoja ja niiden soveltuvuutta kummallakin alalla. Tarkoituksena on selvittää, miten rytmillisyyttä voidaan jakaa alakäsitteisiin maisema-arkkitehtuurin alalla saaden inspiraatiota ja pohjaa musiikin rytmiikan alakäsitteistä. Kandidaatintyö on toteutettu kirjallisuustutkimuksena sisältäen omia johtopäätöksiä ja tulkintoja aiheesta. Aihetta, tutkimusrajausta sekä tutkimustyön tavoitteita käsittelevän johdantoluvun jälkeen siirryn käsittelemään rytmillisyyttä ja sen ilmenemismuotoja maisema-arkkitehtuurissa. Tutkin aiheita, kuten kulkemista tilassa, tilan yhteneväisyyttä ja epäyhteneväisyyttä, maiseman elementtejä, toistoa sekä variaatiota rytmillisestä näkökulmasta. Tutkimusaineistona on käytetty muun muassa Hans Loidlin ja Stefan Bernardin vuonna 2003 julkaistua kirjaa Opening Spaces sekä James Blaken kirjaa Landscape Design and Construction vuodelta 1999. Rytmillisyys musiikissa -osiossa tutkin ja tulkitsen rytmisiä osa-alueita, kuten tempoa, metriikkaa sekä rytmiä. Lähdekirjallisuutena on käytetty Grosvenor Cooperin ja Leonard B. Meyerin kirjaa The Rhythmic Structure of Music vuodelta 1963. Tutkimus paljasti runsaasti yhtenevää pintaa ja näin hyödynnettäviä rytmisiä alakäsitteitä maisema-arkkitehtuurin saralla. Käsitteitä, kuten metriikka, rytmi ja tempo voitaisiin hyödyntää entistä enemmän maisema-arkkitehtuurissa sekä muilla arkkitehtuurin aloilla. Sekä maisemaarkkitehtuurissa että musiikissa on koettavissa metriikkaa ja rytmiä, kuten esimerkiksi Versaillesin puutarhassa ja barokkimusiikissa. Myös rytmistä vapautta esiintyy molemmilla aloilla ja usein nämä vastakohdat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tempo vaikuttaa kokemukseen sekä musiikissa että maisemassa mutta maisema-arkkitehtuurissa tempon voi kokea kenties vielä monitulkintaisemmaksi aiheeksi kuin musiikissa. Ylipäätään neliulotteisessa maisemassa rytmillisyyden voidaan ajatella olevan subjektiivisempaa kuin musiikissa ja rytmilliset käsitykset voivat olla hyvinkin monitahoisia. Tutkimuksessa paljastui myös rytmien ryhmittelyn sekä aksenttien yhteisen pinnan ja merkityksen olevan huomattavaa alojen kesken. Huomioimalla ihmisen taipumukset jäsentää tilaa, luoda estetiikkaa ja toimivuutta rytmillisyyden avulla, voidaan maiseman rytmillisyyttä tulkita löydettyjen alakäsitteiden avulla. Tulkitsemalla rytmiikkaa entistä käsitteellisemmin, voidaan erilaisia maisemia, niiden tyylejä ja tarkoitusperiä tulkita entistä selkeämmin. Rytmiikan käsitettä jäsentämällä suunnittelijalla voi olla entistä enemmän tarttumapintaa rytmisiin vaikutuskeinoihin.
  • Item
    Purkubuumit - purkaminen tänään ja 1960-luvulla
    (2024) Varonen, Noora; Ranta-aho, Miia; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özlem, Özer-Kemppainen
    Suomen rakennuskannassa tapahtui 1960-luvulla mullistuksia, kun yhteiskunnalliset muutokset, kuten muuttoliike kaupunkeihin, väestönkasvu ja uudistushenkisyyden ilmapiiri aiheuttivat suuren purkamisen aallon. Nyt käynnissä on jälleen uusi purkubuumi, jonka syitä määrittelevät enemmän ilmastonmuutos, taloudelliset ja toiminnalliset syyt. Tässä kandidaatin opinnäytetyössä tutkitaan mitä eroja ja yhteneväisyyksiä 1960-luvun purkamisen aallolla on verrattuna nyt käynnissä olevaan purkubuumiin. Opinnäytetyön tavoitteena on antaa katsaus tapaan jolla Suomessa puretaan rakennuksia, sen ollessa tärkeää ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta. Aiheeseen perehdytään ensiksi huomauttamalla, että purkaminen ja korjaaminen ovat hyvin toisiaan lähellä olevia käsitteitä, minkä avulla saadaan ymmärrys siitä, kuinka mielikuvat vaikuttavat purkamisesta käytyyn keskusteluun —ja toisaalta miten mielikuvat vaikuttavat rakennuksiemme kohtaloon. Yleisen katsauksen jälkeen perehdytään purkamisen sääntelyyn ja sen ilmastovaikutuksiin ennen syventymistä 1960-luvun purkamisen aaltoon. Opinnäytetyön lopussa tarkastellaan nyt käynnissä olevaa purkubuumia, joka sitoo aiheen nykypäivän kontekstiin, tarjoten ajankohtaisen tapausesimerkin Mannerheimintie 14 puretuista Huberin talosta ja Aktia talosta. Opinnäytetyön lähteenä toimivat uutisartikkelit yhdessä tutkimusten, raporttien, lakitekstien ja valokuvien kanssa. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan sanoa, että purkamisen syitä ja konteksteja vertailtaessa 1960-luvun ja nykyajan välillä voidaan huomata eroja, kuten ilmastonmuutoksen painotus nykypäivänä sekä vanhojen rakennusten arvostuksen muutos. Vaikka purkubuumit ovat erilaiset, niiden taustalla vaikuttavat myös samankaltaiset tekijät, kuten asumisen tiivistyminen, tehokkuus ja taloudelliset syyt.
  • Item
    Anitra Lucanderin värit osana Aarno Ruusuvuoren arkkitehtuuria
    (2024) Vilkman, Jenna; Pietilä, Sanna; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Pirinen, Antti
    Anitra Lucander tunnetaan monipuolisena taiteilijana, joka onnistui nousemaan yhdeksi modernin taiteen kiinnostavimpiin ja persoonallisimpiin edustajiin uransa myötä. Lucander opiskeli Vapaassa Taidekoulussa, jonka jälkeen hän toimi aktiivisena taiteilijana 30 vuoden ajan, alkaen 1950–luvulta ja päättyen 1980–luvulle. Lucanderin taide sai alkunsa abstraktista kuvataiteesta, mutta vähitellen Lucanderin taiteelliset näkemykset siirtyivät osaksi myös arkkitehtuuria ja tilakokemusta, erilaisten yhteistöiden myötä. Yksi projektien tärkeimmistä yhteistyökumppaneista oli arkkitehti Aarno Ruusuvuori, joka vaikutti arkkitehtuurillaan syvästi modernin arkkitehtuurin syntyyn Suomessa 1950-luvulta alkaen. Ruusuvuori ja Lucander päätyivät tekemään useita projekteja yhdessä, joissa Lucander toimi värisuunnittelijana. Tässä opinnäytetyössä keskityn tarkastelemaan kahta esimerkkikohdetta, joihin Anitra Lucander ja Aarno Ruusuvuori tekivät yhteistyötä. Kohteina toimivat Roihuvuoren ala-aste, joka valmistui vuonna 1967 ja Helsingin kaupungintalon laajat muutos- ja korjaustyöt, jotka alkoivat vuonna 1965. Näkökulma painottuu Anitra Lucanderin värisuunnittelun tarkasteluun, joka toimii tärkeänä osana kohteiden arkkitehtuuria. Keskeisenä kysymyksenä tutkin, mitä arkkitehtonisia piirteitä Anitra Lucander halusi korostaa värisuunnitelmiensa avulla näissä kohteissa. Lisäksi tutkin, miten Lucanderin luomat värisommitelmat ja visuaaliset elementit yhdistyvät Aarno Ruusuvuoren arkkitehtuuriin. Tutkimusmenetelminä käytän kirjallisuutta ja tuon esiin omia havaintoja, joita tein kohteissa vieraillessani. Työssä havaittiin, että Lucander korosti värisuunnitelmallaan vahvoja tilakokemuksia, jotka pyrkivät herättämään mielikuvitusta ja tunteita kokonaisvaltaisesti. Sen rinnalle nousee funktionaalisuuden korostaminen. Lucander käytti väreissä herkkiä mutta myös voimakkaita sävyjä, jotka luovat kiinnostavan tasapainon Ruusuvuoren moderniin, pelkistettyyn arkkitehtuuriin. Värit tuovat lämpöä, ja ne tasapainottavat kylmää harmaata betoniarkkitehtuuria. Laajat väripinnat on sommiteltu korostavasti tiloissa johdatteleviksi elementeiksi. Värit tukevat tilojen luonnetta ja käyttötarkoitusta, sillä ne toimivat piristävinä ja tilaa avartavina. Kummassakin kohteessa Lucander suunnitteli myös värit ilmansuuntien mukaisesti. Kaupungintalon kohdalla Lucander suunnitteli myös kellarikerroksen ovien värit niiden takaa löytyvien toimintojen mukaan. Lucander halusi luoda tilallisia, tunteita herättäviä elämyksiä, joita hän korosti laajalla mutta harmonisella väriskaalalla. Lucander hyödynsi valon voimaa kirkkaanväristen tehosteseinien sommittelussa, jolla hän korosti luonnonvalon ja väripinnan vahvaa vuorovaikutusta. Ruusuvuoren ideologiaan kuului kokonaisvaltainen suunnittelu, jonka lopputulos pyrkii taiteelliseen kokonaisuuteen. Lucander ja Ruusuvuori tekivät tiiviisti yhteistyötä, joissa vahvuudet sijoittuivat taiteen eri osa-alueille. Lopputulos yhdistää näkemykset harmoniseen kokonaisuuteen, joka sitoo arkkitehtuurin ja kuvataiteen oninaisuuden yhteen.
  • Item
    Asunto ehkäisykeinona: selitys syntyvyyden laskulle 1970-luvulla
    (2024) Auranen, Minni; Lilius, Johanna; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kemppainen, Özlem
    Taloudellisen huoltosuhteen heikentyminen on uhka suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Se onheikentynyt matalan syntyvyyden ja suurten ikäluokkien ikääntymisen vuoksi ja sitä on mahdollista parantaa nostamalla syntyvyyttä ja lisäämällä maahanmuuttoa. Vastaavasti 1970-luvulla syntyvyys laski lähes yhtä matalaksi kuin nykyään. Silloinen syntyvyyden aleneminen oli poikkeuksellinen: se ei johtunut nälänhädästä tai poikkeuksellisista sääolosuhteista, 1970-lukua edeltävät kerrat. Syntyvyyden muutoksien syitä on tarpeellista tutkia, jotta syntyvyyttä vähentävät tekijät olisi mahdollista poistaa. Tämä kandidaatintyö on kirjallisuuskatsaus, jossa selvitetään miten arkkitehtoniset tekijät ilmentävät matalaa syntyvyyttä Suomessa 1970-luvulla. Lähdeaineistona käytän pääasiassa teosta Asuntokysymys Suomessa: Topeliuksesta tulopolitiikkaan (1990) Anneli Juntto, mikä käsittelee Suomen asuntopolitiikan historiaa vuosilta 1800–1980. Muut lähdeaineistot esiintyvät suppeammin tekstissä. Asuntopolitiikkaa käsittelevässä kappaleessa ilmenee, että Suomessa on yritetty samanaikaisesti parantaa asunto-olosuhteita kannustamalla asumaan väljemmin ja lisätä asuntotuotannon määrää. Sotien, pula-aikojen ja maaseudun priorisoimisen vuoksi asuntopula piinasi kaupunkeja, joten asuntojen tuotannossa säästettiin tuottamalla enemmän edullisempia ja pienempiä asuntoja maaseudulle. Vähäisen varallisuuden vuoksi asunto-olosuhteiden parantaminen jäi valistuksen ja kannustimien varaan. Tutkielmassa havaitaan, että 1850-luvulta alkanut asuinolojen parantaminen yhdistettynä runsaaseen yksiöiden ja kaksioiden tuotantoon on johtanut perhekoon pienenemiseen. Asumisen tiheyden muuttaminen väljemmäksi rahallisten kannustimien avulla 1960-luvulla ja pienten asuntojen runsas tuotanto olivat yhdessä saattaneet vaikuttaa syntyvyyteen: perheillä ei ollut varaa useampaan lapseen korkeiden asuinkustannusten vuoksi. Lähiörakentamien vuosina 1950–1970 ilmentää tätä asuntopolitiikan kulkua. Erityisesti 1970-luvulla asuntopolitiikan ajama kehityskulku toteutui: Asuntopula onnistuttiin taltuttamaan runsaalla betonielementtirakentamisella. Uudet kerrostaloasunnot olivat tilavampia kuin 1950-luvuilla, mutta syntyvyys vain laski matalammaksi. Asumistiheyden kriteerit asumistuen saamiseksi rajoittivat edelleen lapsilukua: Tuen saannin ehtona oli asuminen enintään kaksi henkilöä huonetta kohti.
  • Item
    Paikka koettuna meditatiivisen mindfulnessin ja vaeltavan mielen tilassa
    (2024) Riekki, Okko; Andersson, Iris; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kemppainen, Özlem
    Tämä kandidaatintyö käsittelee meditatiivisen mindfulnessin ja vaeltavan mielen tietoisuuden tilaa paikkakokemuksessa. Kuinka nämä kaksi tietoisuuden tilaa eroavat toisistaan? Miten nämä erot näkyvät paikkakokemuksessa? Työssä käytetään tutkimusmenetelminä kirjallisuustutkielmaa ja omakohtaisia havaintoja paikkakokemuksesta. Mindfulness ja tietoisuustaidot, jota tässä tutkielmassa käsittelen, saa alkunsa buddhalaisuudesta, jossa sillä on pitkä historia hengellisissä perinteissä ja parantamisen periaatteissa. Meditatiivinen mindfulness on tietoisuuden tila, joka ilmenee, kun huomio kohdistetaan tarkoituksellisesti nykyhetkeen ja silloin tapahtuvaan hetkittäiseen kokemukseen sitä arvostelematta. Vaeltavan mielen sen sijaan on tapana seurata ajatuksia ja reagoida niihin tunteikkaasti. Tutkielman tavoitteena on tutkia erilaisia tapoja kokea paikkoja ja arkkitehtuuria. Omakohtaisten paikkakokemusten perusteella tehdyt havaintojen mukaan vaeltavan mielen tilassa paikan tunnelma oli merkittävässä osassa kokemusta. Meditatiivisen mindfulnessin tilassa kokemus tunnelmasta oli lähes olematon. Jäljelle vaikutti jäävän vain aistihavainnot, jotka hyväksyttiin sellaisinaan. Kokemukseni mukaili kandidaatintyössä tehtyä kirjallisuustutkielmaa tietoisesta läsnäolosta.
  • Item
    Betoni on hiilinielu - Ekologisen betonin valmistus ja ominaisuudet
    (2024) Saari, Miro; Ruskeepää, Esa; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kemppainen, Özlem
    Betonirakentamisesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ovat merkittäviä ilmastonmuutoksen eteenpäin viejiä. Valtaosa betonin päästöistä on lähtöisin sementin valmistuksesta. Nykytilanne on sellaisenaan kestämätön. Betonilla on kuitenkin luontaisia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä hiilinielun. Se nimittäin kykenee sitomaan itseensä hiilidioksidia ilmasta. Sementin valmistusprosessi on mahdollista muuttaa hiilineutraaliksi. Tämän jälkeen betonin luontaisen hiilensidontakyvyn ansiosta se elinkaarensa aikana sitoo hiilidioksidia enemmän kuin on sitä vapauttanut. Hiilensidontakykyä voidaan tehostaa käyttämällä perinteisen sementin sijaan vaihtoehtoisia sideaineita. Kandidaatintutkielmani tavoitteena on perehtyä betonin valmistukseen, toimintaperiaatteeseen ja ominaisuuksiin. Tutkimme sementin valmistusprosessia ja sen päästöjä, jonka jälkeen kartoitamme mahdollisia muutoksia päästöjen pienentämiseksi. Johtopäätökset-kappaleessa on yhteenveto tutkielman muista osuuksista, joka summaa miten betonirakentaminen voidaan muuttaa hiilinieluksi.
  • Item
    Kulttuuriperinnöllinen Sisustusarkkitehtuuri; 1950-luvun käytännön esimerkkien kautta
    (2024) Buan, Elina; Pietilä, Sanna; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Pirinen, Antti
    Sisustusarkkitehtuurin vaikutus rakennetussa ympäristössä on merkittävä ja monitahoinen. Onnistunut suunnittelu vaikuttaa muun muassa kaupunkiympäristön viihtyvyyteen, toimivuuteen ja säilyvyyteen. Tutkielma keskittyy 1950-luvulta alkuperäiset elementtinsä säilyttäneisiin sisustuksiin Helsingissä, analysoiden niiden tunnelmaa ja kulttuuriperinnöllistä merkitystä nykypäivänä. Menetelminä käytetään kirjallisuuskatsausta ja paikan päällä tehtävää analyysia. Teoreettisessa viitekehyksessä esitellään käsitteitä, kuten sisustusarkkitehtuuri, kulttuuriperintö ja rakennetun ympäristön suojelu. Sisustusarkkitehtuuri pyrkii luomaan toimivia ja esteettisesti miellyttäviä tiloja, joilla on merkitystä yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa. Tilallisen kulttuuriperinnön käsite liittyy menneen ja nykyisen vuoropuheluun, jossa rakennukset ja tilat välittävät aineellisen lisäksi aineettomia kulttuuriarvoja sukupolvelta toiselle. Kulttuuriperintö luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja alueellista identiteettiä, vahvistuen paikkaan liitettävistä tarinoista ja muistoista. Sisätilojen suojelussa tarkastellaan historiallisia ja säilyneisyyden arvoja, kuten arkkitehtonista muotoilua ja sisätilojen merkitystä yhteisön identiteetille. Suomalainen 1950-luvun suunnittelu jätti pysyvän jäljen sekä kansalliseen että kansainväliseen tekemiseen. Teoreettinen viitekehys nostaa esiin kokonaisvaltaisen suunnittelun merkityksen, joka huomioi tilan käyttäjien tarpeet ja yksilöllisyyden. Arkkitehtuurin ja sisustuksen synergia luo tiloista eläviä, toimivia ja miellyttäviä ympäristöjä, jotka ovat ajattomia ja arvostettuja. Valittujen kohteiden; Original Sokos Hotel Vaakuna 10. Kerros, Ravintola Töölö Juhlasali ja Kolme Kruunua analyysi pohtii erilaisia näkökulmia ja aikakauden elementtien ilmentymistä tilallisesti. Kohteiden valinnassa painottuvat samankaltaisuudet, selkeät erot ja aikakauden piirteet. Tutkielma tarjoaa tietoa 1950-luvun sisustusarkkitehtuurista ja sen merkityksestä kulttuuriperinnölle sekä kaupunkitilalle. Tutkielma on onnistunut tavoitteissaan havainnoidessa kulttuuriperinnön merkitystä kaupunkikuvassa 1950-luvun kohteiden avulla. Vaikka kohteilla ei ole vielä kokonaisvaltaista suojelupäätöstä, tutkielma suosittelee harkitsemaan tällaista päätöstä tulevaisuudessa. Alkuperäisten elementtien säilyttäminen edistää kulttuuriperinnön ja kaupunkikuvan monimuotoisuuden ilmenemistä.
  • Item
    Luonnon lumo: Maisema-arkkitehtuuria wabi-sabi-estetiikan keinoin
    (2024) Koskela, Kaisla; Alatalo, Elina; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Mannerla-Magnusson, Meri
    Viimeisen muutaman vuosikymmenen aikana maailma on ottanut huomattavia kehitysaskelia digitalisaation ja globalisaation myötä. Nykyajan kulkuvälineet, mobiililaitteet ja tekoäly mahdollistavat elämäntyylin, joka on huomattavasti nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin. Teknologian avulla voimme saavuttaa tehokkaita ja lähes täydellisiä tuloksia, jotka monilla aloilla asettavat ihmisen kilpailuasetelmaan koneiden kanssa. Lopulta suorituskeskeinen elämäntyyli ja täydellisyyden tavoittelu aiheuttavat riittämättömyyden tunnetta ja kuormittavat meitä epäinhimillisissä rajoissa. Samanaikaisesti nykyajan kiihtyvässä vauhdissa moni unohtaa palautumisen ja pysähtymisen merkityksen. Kiireen vastapainoksi ihminen kaipaisi tilan ja ajan rauhoittumiselle jokapäiväiseen ympäristöönsä. Palautumisen kokemuksia tarjoavat usein rauhalliset luonnonympäristöt, kuten puistot, rannat ja pihat, joita tiivistyvissä kaupungeissa ylläpidetään yhä vähenevissä määrin. Maisema-arkkitehdeilla onkin suuri vastuu luonnonympäristöjen suunnittelussa ja palauttavan tilan edellytysten mahdollistamisessa. Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastellaan nyky-yhteiskunnan vauhdin ongelmakohtia ja etsitään niihin ratkaisuja arkiympäristöjen pysähtymisen ja palautumisen tiloista. Lisäksi tutkielma perehtyy siihen, miten palautumista voidaan tukea maisema-arkkitehtonisen suunnittelun kautta. Palauttavan tilan suunnitteluun sovelletaan ympäristöpsykologiasta johdettuja elpymisen edellytyksiä sekä muinaisen japanilaisen wabi-sabi-estetiikan näkemyksiä. Wabi-sabi tarjoaa vaihtoehtoisen esteettis-filosofisen lähestymistavan täydellisyyttä ihannoivalle länsimaalaiselle kauneuden käsitteelle. Wabi-sabi hyväksyy luonnollisuuden, keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden sekä pyrkii vahvistamaan ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Tutkielmassa perehdytään kirjallisuustutkimuksena wabi-sabin estetiikkaan ja ajatusmaailmaan, nykyajan suorituskeskeisyyden tuottamiin haasteisiin sekä ympäristöpsykologian tarjoamiin palauttavan ympäristön periaatteisiin. Näitä soveltamalla tutkielma tarjoaa maisema-arkkitehtuurin kentälle uudenlaisen esteettis-filosofisen lähtökohdan ympäristön suunnittelulle ja kokemiselle. Tutkielman lopputuloksena esitellään käytännönläheiset wabi-sabi suunnitteluperiaatteet, joita ei ole aikaisemmin käsitelty nykyajan maisema-arkkitehtuurin kontekstissa. Samalla tutkielma haastaa modernismin ajatusmaailmaa sekä nykyajan tehokkuuden ja kauneuden käsitteitä. Tutkielman tavoitteena on rikastaa suunnitteludiskurssia wabi-sabin periaatteilla sekä kunnioittaa, selittää ja luoda yhteyksiä erilaisten estetiikkojen ja maailmankatsomusten välille.
  • Item
    Rakennuslait mökkipihapiirien muovaajina
    (2024) Moisio, Iiris; Ranta-aho, Miia; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kemppainen, Özlem
    Rakentamista on säännelty erilaisin asetuksin ja laein jo pitkään, mutta etenkin haja-asutusalueiden rakentamista koskeva lainsäädäntö on suhteellisen tuoretta. Mökkipihapiirit ovat saaneet muotoutua näille alueille varsin vapaasti aina 1950-luvulle asti, jolloin ensimmäinen rakennuslaki tuli voimaan. Parhaillaan rakentamista koskeva lainsäädäntö on uudistumassa, kun uusi rakentamislaki tulee voi-maan vuoden 2025 alusta. Lain tavoitteena on vähentää byrokratiaa ja näin ollen sujuvoittaa rakentamista. Tämä kandidaatin tutkielma perehtyy siihen, miten haja-asutusalueiden rakentamista koskeva lain-säädäntö on kehittynyt 1950-luvulta aina nykypäivään ja uuteen rakentamislakiin asti. Tutkielma analysoi, miten lainsäädäntö on vaikuttanut mökkipihapiirien muotoutumiseen ajan saatossa ja miten se mahdollisesti tulee vaikuttamaan mökkipihapiireihin tulevaisuudessa. Työn tavoitteena on löytää eri aikaan voimassa olleiden lakitekstien olennaisimmat pykälät ja muutokset koskien nimenomaan haja-asutusalueille sijoittuvaa mökkirakentamista. Tutkielman aineistoina toimivat viralliset lakitekstit sekä aiheeseen liittyvä kirjallisuus ja julkaisut. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena poimimalla eri rakennuslaeista kaikki haja-asutusalueiden rakentamista säädelleet pykälät. Hankasalmella sijaitsevan esimerkkikohteen mökki-pihapiirin avulla lakipykälien antamia määräyksiä on analysoitu konkreettisesti. Aiheen taustoittamista varten aiheeseen liittyvä kirjallisuus ja julkaisut ovat toimineet tärkeinä lähteinä. Uuden rakentamislain tavoitteet byrokratian vähentämisestä ja rakentamisen sujuvoittamisesta osoittavat lainsäädännön tiukennusten menneen viimeisen 70 vuoden aikana hieman liian pitkälle. 1950-luvulta lähtenyt rakentamisen sääntelyn tiukentuminen haja-asutusalueiden mökkirakentamisessa on saavuttanut pisteen, jossa sitä halutaankin keventää. Tutkielmassa käy kuitenkin ilmi, ettei kaikissa tapauksissa byrokratian vähentämisen ja rakentamisen sujuvoittamisen tavoitteet toteudu. Tämän taustalla ovat uuden rakentamislain edeltäjiään tarkemmat määräykset, jotka poistavat jokaisen kunnan itsemääräämisoikeutta omassa rakennusjärjestyksessään koskien rakentamisen määrän tarkempaa säätelyä. Tutkielmassa myös havaitaan, että mökkipihapiirien luonteen kannalta uuden lain tuomat muutokset voivat osoittautua merkittäviksi.
  • Item
    Kuka kaipaisi laatikkotaloa? Keskusteluja purkamisesta 1960- ja 2020-luvuilla, tarkastelussa Mannerheimintie 14
    (2024) Kenttämies, Maija; Pääkkönen, Jere; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kemppainen, Özlem
    Helsingin keskustasta purettiin 1960-luvulla lukuisia uusrenessanssitaloja modernin cityarkkitehtuurin tieltä. Purkava uudisrakentaminen, jossa olemassa oleva rakennus korvataan täysin uudella, istui aikakauden moderniin maailmankuvaan. Nyt Helsingissä on käynnissä uusi purkubuumi. Monia purettavia rakennuksia yhdistää se, että ne on suunniteltu 1960-luvulla. Näiden modernististen liiketalojen pelkistetty estetiikka ei nauti suurta suosiota: monelle kaupunkilaiselle “ruman laatikon” purkaminen on lähes toivottavaa. Eräs purkutuomion saanut ”laatikko” on vuonna 1963 valmistunut, Kurt Simbergin suunnittelema toimistorakennus osoitteessa Mannerheimintie 14 (M14). Tontilla on kirjoitushetkellä käynnissä purkavan uudisrakentamisen toinen kierros: Aktian talona tunnettu rakennus nousi alun perin vuonna 1891 valmistuneen, uusrenessanssisen Huberin talon paikalle. Keskeisen sijaintinsa vuoksi se, mitä tontilla milloinkin on ollut, on aina herättänyt keskustelua – myös tuorein purkupäätös jakaa mielipiteitä. Tämä kandidaatintyö tarkastelee M14:n ympärillä käytyä keskustelua eri aikaperspektiiveistä. Tutkimus kysyy Aktian talon tapauksen kautta, miten suhtautuminen purkavaan uudisrakentamiseen on Suomessa muuttunut 1960-luvulta nykypäivään. Tutkimuksen tavoite on selvittää sekä 1960-luvulla että tänä päivänä tehtyjen purkupäätöksien taustalla olleita arvostuksia ja perusteita, sekä dokumentoida nykyhetkeä ja siinä vallitsevaa aatemaailmaa ja keskustelukulttuuria. Työ on toteutettu kirjallisuuskatsauksena sekä käymällä läpi lehtien aikalaiskirjoituksia. Pääasiallisia lähteitä ovat olleet kansalliskirjaston historialliset sanomalehtiaineistot, Arkkitehti-lehden 1960- ja 2020-lukujen numerot sekä tuoreemmat Arkkitehtiuutiset ja sanomalehtiartikkelit. Purkavan uudisrakentamisen perusteluja 1960- ja 2020-luvuilla vertailtaessa yhdenmukaisuus osoittautui tutkimuksen valossa ilmeiseksi. Työssä havaittiin, että 1960-luvun syyt purkamisille olivat hyvin samanlaisia kuin ne, joilla nyt perustellaan modernien liikerakennusten purkamista. Toisaalta selvä muutos 1960-luvulta nykypäivään tultaessa on kasvaneen ilmastotietoisuuden rooli suunnittelua ja keskustelua ohjaavana tekijänä. Tutkielmassa esiin tuotujen havaintojen nojalla voi lisäksi todeta, että sekä 1960- että 2020-luvuilla purkupäätösten hyväksymistä on helpottanut vallitseva arvostuksen puute purettavan rakennuskannan tyyliä kohtaan. Moderni rakennuskanta on peruskorjausiässä, ja yhdistettynä arvostuksen puutteeseen tämä asettaa monet kohteet purku-uhan alle. Vaikka Aktian talon suhteen on jo myöhäistä, kasvava rakennussuojelutahto ja ilmastotietoisuus nostanee purkavan uudisrakentamisen kohtaamaa vastareaktiota jatkossa entisestään. Kestävien ratkaisujen saavuttamiseksi tarvitaan modernin rakennusperinnön arvojen tunnistamista, selkeää käsitteistöä sekä avointa keskustelua.
  • Item
    Immersiivinen portfolio - töiden esitteleminen virtuaalisessa tilassa
    (2024) Ronkainen, Roosa-Emilia; Beilinson, Kiia; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Kortteinen, Tuomas
    Digitaalista portfolioita suunnitellessa pitäisi mielestäni paremmin hyödyntää niiden suomat mahdollisuudet vaikuttavuuden ja elämyksellisyyden luomiseen. Visuaalisen viestinnän muotoilun alalla olisi monia keinoja lisätä käyttäjäkokemukseen tasoja esimerkiksi interaktiivisuuden, kolmiulotteisuuden tai pelillisyyden avulla. Immersiivisyys ominaisuutena hyödyntää näitä kaikkia. Se herättää tunteita ja saa käyttäjän kokemaan yhteyttä tekijään, luo luottamusta ja kiinnostusta sekä jää paremmin mieleen. Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan immersiota ja sen syntykeinojen hyödyntämistä digitaalisessa portfoliossa sekä töiden esittelyä virtuaalisessa tilassa. Tutkimuskysymys on: miten immersion keinoja voidaan hyödyntää portfolionettisivuilla? Ja apukysymys: kuinka esitellä töitä virtuaalisessa tilassa? Aineistona käytetään kirjallisuuskatsausta immersion määritelmiin, esimerkkejä nettisivusuunnittelusta ja produktio-osuudessa tehtyä prototyyppiä kolmiulotteisesta ja interaktiivisesta portfoliosivustosta. Työssä hyödynnetään kirjallisuuskatsauksessa esiteltyjä immersion ulottuvuuksia: järjestelmän immersio, kerronnallinen immersio ja haasteperäinen immersio. Näiden alakategorioihin katsotaan lukeutuvan myös tilallinen, emotionaalinen, hetkellinen ja aistinvarainen immersio. Immersion tunteen syvyyttä pohditaan sen kolmen tason avulla: ensin sitoutuminen, sitten syventyminen ja lopulta totaalinen immersio. Immersiota voi syntyä niin kaunokirjallisuuden kuin pulmatehtävien parissa, mutta syvin kokemus muodostuu keskittymistä ja moniaistista toimintaa vaativissa tehtävissä, kuten tietokonepeleissä. Nettisivusuunnittelussa onnistuneita immersion luontikeinoja ovat erityisesti tilallisuuden ja kolmiulotteisuuden käyttö sekä sivuston luonteva reagointi käyttäjän toimiin. Produktiossa erityisesti kerronnallisen immersion keinot todettiin hyödyllisiksi. Portfolioon luotiin kokemus tilasta ja haettiin emotionaalista yhteyttä tekijään. Portfolion rakentamisessa pohditaan immersiivisen kokemuksen vaikutusta sivuston käytettävyyteen ja todetaan niiden olevan toisinaan ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi haasteperäistä immersiota synnyttävä ongelmanratkaisu tai tekninen vaativuus olisi voinut estää sivustolla vierailevaa löytämästä töitä tilasta. Fyysiset painotuotteet oli järkevää 3D-mallintaa, mutta kuva- ja videomuotoiset teokset esitellään erilaisille pinnoille tuotuina. Personoitujen esityspintojen mallintaminen, kuten festarilava keikkavisuaaleille, todettiin olevan pidemmän päälle liian työläs tapa, mikä saattaisi hidastaa portfolion päivitystä. Kaiken kaikkiaan työssä todetaan immersion olevan tunteena subjektiivinen, eikä varmoja keinoja sen syntyyn voida taata. Immersiivisyydellä voidaan kuitenkin lisätä elämyksellisyyttä ja herättää tunteita portfolionettisivun vierailijassa. Käytettävyys ja tiedonvälitys ovat usein ominaisuuksina ristiriidassa immersion keinojen kanssa, jolloin on priorisoitava oman työn tarpeet.
  • Item
    Typewriter Art and Poetic Visual Storytelling: Exploring Analog Processes, Visual Poetry, and Typewriter Techniques in the Creation of "Kleptomaniac"
    (2024) Hellsten, Annika; Beilinson, Kiia; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Kortteinen, Tuomas
    This thesis explores the interplay between visual poetry and typewriters as a tool. It primarily focuses on the analog process and its influence on artistic decision-making. The objective of the research is to employ the typewriter as a creative tool, understand the nature of visual poetry, and lay a foundation for experimental exploration. Leading to the final production, the research and technique assist the creative process. The research concludes with the creation of a poetry booklet titled “Kleptomaniac,” which embodies the themes of melancholy and sweet nostalgia while exploring the idea of collecting influence. The poetic pieces within “Kleptomaniac'' are crafted using a vintage Brother Deluxe typewriter. It showcases typographic experimentations and the creation of typewritten textures and images. Exploring concrete poetry, visual poetry, and typography assisted in the curation of the poetic works. “Kleptomaniac” embraces textures and layering of the typewritten works to add depth and complexity to the experience of the poetry booklet. The process of creating “Kleptomaniac” emphasizes the tactility of working with a typewriter as a tool and its influencing role in shaping creative decisions. The thesis consists of analyzing pioneer artworks and typewriter techniques to create a foundational starting point for the thesis production. The resulting body of work in “Kleptomaniac” showcases the medium’s ability to evoke emotion and add a layer of depth to written poetry. In conclusion, this thesis explores the understanding of typewriter art as a distinctive form of creative expression in visual poetry. By dissecting the analog process, concrete poetry, and visual poetry within the context of the typewriter, the research demonstrates the interplay between the artist and the typewriter. The thesis emphasizes the significance of tactility and the typewriter’s influence on intuitive and creative decision-making. “Kleptomaniac” is both the product and reflection of the thesis research, offering a tactile typewritten product focusing on visual poetry.
  • Item
    Sidosteinen käsialakirjoitus sarjakuvatekstauksessa
    (2024) Kyllönen, Sofia; Lotvonen, Heikki; Beilinson, Kiia; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Kortteinen, Tuomas
    Käsialakirjoitus viittaa kirjainmallia noudattavaan kirjoittamiseen omalla käsialalla. Käsialakirjoitusta opetetaan perusopetuksen ensimmäisillä luokilla, ja sen opetus perustuu mallikirjaimiin, joita on aiemmin kutsuttu tyyppikirjaimiksi. Sidosteisella käsialakirjoituksella tarkoitetaan kirjaimia kaarin toisiinsa sitovaa käsinkirjoittamisen tapaa, jota on kutsuttu ennen kaunokirjoitukseksi. Tässä tutkielmassa selvitettiin taustatutkimuksen kautta, miten kaunokirjoituksen ja sidosteisen käsialakirjoituksen opetus ja käyttö ovat kehittyneet Suomessa eri aikoina, erityisesti tyyppikirjaimistojen ja mallikirjainten näkökulmasta, sekä miten sidosteista käsinkirjoittamisen tapaa on hyödynnetty sarjakuvatekstauksessa. Taustatutkimusta pohjana käyttäen tässä tutkielmassa hyödynnettiin sidosteisuutta kaunokirjoituksen tyyppikirjaimistoa apuna käyttäen sarjakuvatekstauksessa käytännön produktiossa. Taustatutkimuksessa tehtiin katsaus tyyppi- ja mallikirjainten historiaan, sekä vertailtiin eri tyyppikirjaimistojen vaikutuksista kirjoitustyyliin ja kirjainten muotoihin. Esimerkiksi muutokset 1930-luvun ja 1950-luvun tyyppikirjaimistoja vertaillessa havaittiin pyöreiden muotojen yksinkertaistamista ja kirjainten selkeyttämistä. Taustatutkimuksessa esiteltiin myös joukko opettajille ja oppilaille tarkoitettuja kaunokirjoitusoppaita, jotka ilmestyivät kirjoittamisen harjoittelun tueksi Toivo Salervon tyyppikirjaimistojen ollessa käytössä. Lisäksi taustatutkimuksessa tarkasteltiin sidosteisen käsialakirjoituksen käyttöä sarjakuvatekstauksessa ja esitettiin esimerkkejä tästä käytännöstä eri teoksista. Sidosteisuutta havaittiin käytettävän melko harvoin sarjakuvatekstauksessa, minkä vuoksi tutkimusnäkökulma osoittautui tuoreeksi. Tutkielman produktio-osuudessa taustatutkimuksen selvitystyötä sovellettiin sarjakuvatekstauksessa, ja taustatutkimus antoi suunnan tekstaustyylin valintaan ja harjoitteluun. Produktion sarjakuvan tekstin sisältöä ja kuvailmaisua parhaiten palvelemaan valikoitui Toivo Salervon 1930-luvulla käyttöön otettu tyyppikirjaimisto. Produktiossa peilattiin myös taus-tatutkimusta vasten tutkielman tekijän oman käsialan kehitystä, ja arvioitiin, millaisista lähtökohdista tekstaustyyliä ryhdyttiin hakemaan. Käytännön tekstausharjoittelu toteutettiin tutkielmassa esitellyn Ensio Harnin kaunokirjoitusoppaan neuvoja apuna käyttäen. Valmiissa produktiossa esiteltiin tutkielman tulos, joka oli valmis sivu sarjakuvasta, jossa oli hyödynnetty 1930-luvun tyyppikirjaimistoa mukailevaa sidosteista käsialakirjoitusta. Tutkielmassa ehdotettiin, että aiheen jatkojalostamiseksi olisi hedelmällistä analysoida sidosteisuuden käyttöä sarjakuvatekstauksessa systemaattisemmin ja vertailla jo tehtyä sarjakuva-aineistoa laajemmin. Toiseksi jatkotutkimusaiheeksi esitettiin, miten sidosteisen käsialan opettamisen lakkaaminen vaikuttaa väestön sidosteisen kirjoituksen lukutaitoon, ja voidaanko si-dosteisuutta enää hyödyntää esimerkiksi julkisessa tilassa, kun se ei ole välttämättä ole enää kaikille saavutettavaa.
  • Item
    Valokuvarunon muoto — valokuvarunokirjat ja niiden taitto
    (2024) Hansén, Emma; Lotvonen, Heikki; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Kortteinen, Tuomas
    Valokuvarunokirjat ovat pienilevikkinen mutta sitäkin kiinnostavampi valokuvakirjojen ja runokirjojen välimuoto. Valokuvarunoudessa kuvat ja teksti muodostavat kokonaisuuden, joka on enemmän kuin osiensa summa. Omaleimaisen, usein epäsuoran, tekstin ja kuvan suhteen vuoksi genre on kiinnostava visuaalisen viestinnän muotoilun kannalta. Opinnäytetyössä tutkitaan valokuvarunouden visuaalista kieltä taiton näkökulmasta. Analyysin kohteina ovat neljä teosta: Anni Sinnemäen ja Milka Alasen Sokeana hetkenä, Vilho Setälän Umpuja sekä Tekla Inarin teokset Perintö ja Iida Ylämäki. Opinnäytetyön keskeisin kysymys on se, miten taitolla voidaan vaikuttaa kuvakerrontaan sekä tekstin ja kuvan suhteeseen. Lisäksi työssä kartoitetaan Suomessa julkaistuja valokuvarunokirjoja. Opinnäytetyö tarjoaa keinoja valokuvarunouden visuaalisten ratkaisujen analysoimiseen sekä huomioita valokuvarunokirjojen taitosta. Kuvantekijöille tutkielma osoittaa tapoja, miten esillepano voi vaikuttaa kuvan tulkintaan. Lisäksi opinnäytetyössä ravistellaan perinteistä tekstin ja kuvan suhdetta sekä kyseenalaistetaan kuvituksen tehtävää. Työssä havaittiin, että taitolla voi vaikuttaa estetiikan lisäksi moniin tulkinnallisiin seikkoihin: tekstin ja kuvan voimasuhteisiin, referentiaalisuuteen, narratiiviin sekä erilaisiin kuvakerronnan ajallisiin ja tilallisiin vaikutelmiin. Lisäksi opinnäytteessä havaittiin, että Suomesta löytyy monipuolisesti valokuvarunoutta, mutta sitä ei olla osattu kutsua valokuvarunoudeksi. Valokuvarunoutta löytyy jo 1940-luvulta, ja sitä ovat julkaisseet myös tunnetut nimet.
  • Item
    Kolmas leikkaaja - Kahden leikkaajan yhteistyö Vuosien päässä on paikka -elokuvan prosessissa
    (2024) Veijanen, Joonas; Franzén, Oskar; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Franzén, Oskar
    Tämä kandidaatintyö tutkii kahden leikkaajan tasa-arvoista työskentelyä saman elokuvan parissa nimeten työtavan yhteisleikkaamiseksi. Työtapa on poikkeuksellinen, sillä yleensä elokuvan leikkaa yksi leikkaaja. Työssä esitellään, millaiseksi kahden leikkaajan työskentely muodostui Vuosien päässä on paikka -elokuvan prosessissa ja miten elokuvan leikkaamiseen valmistauduttiin. Kandidaatintyö keskittyy kom-munikaatioon ja sitä tukeviin keinoihin, eikä pyri löytämään vastausta siihen, onko kahden leikkaajan hyödyntäminen tuotannollisesti kannattavaa. Työn tavoitteena on toimia esimerkkinä poikkeuksellisesta luovasta yhteistyöstä. Yhteisleikkaajuuteen syvennytään kommunikaation, metodien ja taiteen kautta. Elokuvanteon prosessissa käytetyt työtavat esitellään konkreettisten esimerkkien avulla. Aineistona käytetään työryhmän työskentelypäiväkirjoja ja prosessin aikana tehtyjä haastatteluja. Kahden leikkaajan välistä kommunikaatiota käsitellessä hyödynnetään Maria Hirvi-Ijäksen teosta Taidetta kaksin – Dialoginen luominen suomalaisessa nykytaiteessa (2022), joka avaa dialogisen luomisen eri ulottuvuuksia. Työ esittää, että yhteisleikkaajuudessa leikkaajien välillä tapahtuu luova ilmiö. Tämä ilmiö esitellään molempien vahvuuksista ja heikkouksista ammentavana kolmantena leikkaajana, joka leikkaa elokuvan kahden yksilön sijaan. ”Kolmannen leikkaajan” mahdollistamana elokuvasta ei tule kahden tekijän välinen kompromissi, vaan yhteinen teos. Kandidaatintyö esittelee yhteisleikkaamisen luovana mahdollisuutena, joka on parhaimmillaan ehtymätön luova voima. Yhteisleikkaaminen on opettavaista ja antaa tekijöille mahdollisuuden järjestää työskentelyä kestävämmällä tavalla, kun työtehtäviä voi jakaa vahvuuksien mukaan. Yhdessä luominen haastaa leikkaajan tottumuksia, kun toisen työskentelyä pääsee seuraamaan lähietäisyydeltä. Tiivis yhteistyö vaatii aktiivista keskustelua, ja huomioivaa vuorovaikutusta on ylläpidettävä koko työskentelyn ajan. Yhteisleikkaamista suositellaan kenelle tahansa, joka on valmis näkemään yhteistyöhön yhtä paljon vaivaa kuin leikkaamiseen itseensä.
  • Item
    3D-mallintamisen hyödyntäminen sarjakuvan viivapiirroksessa
    (2024) Koponen, Timo; Beilinson, Kiia; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Kortteinen, Tuomas
    Sarjakuvien piirtäminen voi olla aikaa vievää ja raskasta, sillä samoja asioita joutuu piirtämään yhä uudelleen ja uudelleen eri kuvakulmista. Myös perspektiivin ja sommittelun hahmottaminen saattaa tuottaa hankaluuksia. Tämä opinnäytetyö pyrkii helpottamaan sarjakuvapiirtäjien työtä tutkimalla, kuinka 3D-mallinnusta voi hyödyntää sarjakuvan viivapiirroksessa perinteisen käsin piirretyn viivan rinnalla. Tutkimus koostuu produktiosta ja sitä pohjustavasta taustatutkimuksesta. Produktio sisältää kolme erillistä sarjakuvatyylistä viivapiirroskuvaa, joissa on hyödynnetty 3D-mallinnusta eri tavoilla. 3D-mallinnus toteutetaan mallinnusohjelma Blenderiä käyttäen. Opinnäytteessä tutkitaan viivapiirrosta, tarkastellaan, kuinka sarjakuvissa on aiemmin käytetty 3D-malleja, tutkitaan, kuinka 3D-malleja voi hyödyntää piirtämisen apuna, sekä kuinka 3D-malleista voi suoraan tuottaa viivapiirrosta ja sulauttaa sitä käsin piirrettyyn viivaan. Tutkimus perehtyy myös proseduraaliseen mallintamiseen ja sen mahdollistamaan esineiden toistamiseen ja satunnaiseen luomiseen. Opinnäytteessä pohditaan lisäksi digitaalisen taiteen kohtaamaa kritiikkiä. 3D-mallintamista käytetään kaupallisesti sarjakuvan tekemisessä. 3D-mallintamisella voidaan luoda pohja sommittelulle ja perspektiiville, jonka päälle voidaan sitten piirtää käsin. 3D-malleista voi myös suoraan tuottaa viivapiirrosta. Tämä 3D-mallien suora käyttö mahdollistaa mallien helpon monistamisen ja piirtämisen eri kuvakulmista. Proseduraalisen mallintamisen avulla voi luoda suuren määrän yksityiskohtia 3D-malleihin. Se myös mahdollistaa loputtomasti variaatioita objekteista, sekä objektien ja piirrosten tehokkaan muokkaamisen jälkeenpäin. Vaikka 3D-mallintaminen tarjoaa suuria hyötyjä, sen toteuttaminen tarkasti vaatii todella paljon aikaa, kuten piirtäminenkin vaatii. Vain muutaman kerran käytettävän kuvan piirtäminen käsin saattaa olla tehokkaampaa kuin sen mallintaminen. Käsin piirtäminen saattaa myös tun-tua intuitiivisemmalta ja luonnollisemmalta, koska mallintaminen on teknisempi prosessi. Mallintaminen on hyvin analyyttista ja varsinkin proseduraalinen mallintaminen muistuttaa enemmänkin ongelmanratkaisua ja ohjelmointia. Tämä teknisyys voi rajoittaa luovuutta. Lisäksi 3D-mallintamisen ja erityisesti proseduraalisen mallintamisen oppiminen vaatii korkean kynnyksen. Opinnäytetyön tutkimusta voisi jatkaa tekemällä kokonaisen sarjakuvan, jossa hyödyntää 3D-mallinnettua ympäristöä eri kuvakulmista sarjakuvan läpi. Lisäksi voisi tutkia pidemmälle sitä, miten 3D-mallista tuotettu viiva saadaan muistuttamaan enemmän orgaanista, ihmisen piirtämää viivaa. Toivottavasti tutkimuksen löydökset voivat hyödyttää mahdollisimman monia, ja että 3D-mallinnuksessa kokemattomatkin piirtäjät uskaltautuisivat kokeilemaan sitä. Vaikka 3D mallinnus onkin työlästä, on se todella voimakas työkalu missä tahansa kuvituksen osa-alueessa, eikä pelkästään sarjakuvissa.