[master] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS

Permanent URI for this collection

https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/23

Browse

Now showing 1 - 20 of 4250

#0000FF on uusi #000000 - käsitteellinen ja paikkasidonnainen mixed reality mediataidenäyttely -projekti
(2013) Lehtonen, Paula; Department of Media; Median laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Best, Andy
0000FF is the #000000 – A conceptual and site-specific mixed reality media art exhibition – was held in Jangva Gallery in Helsinki, Finland February-March 2013. This written thesis is a documentation of the working process, and an evaluation and theoretical contemplation of the project. I will go through the process of producing the exhibition from idea to execution, and I will justify my technical solutions in a practical- theoretical framework. I explain my presumptions of the constructed experience and examine how well they were read. The installation at the exhibition consisted of two parallel exhibition spaces: a virtual exhibition of kinetic sculptures, displayed on TV screens, and an immersive electric blue space in the physical gallery. The exhibition was discussing the ways of looking at art in today’s digitalised societies, as well as the aesthetic and spatial dimensions that new media technology creates, in a relation to the normative gallery environment. In today’s digitalised culture the real and the virtual can no longer be completely separated, they have become layers on top of each other. I wanted to investigate the relationship of the ”real” and the ”virtual” in an exhibition environment to understand the feeling of disorientation with our digital extensions. In this written part, I look at art as a kind of virtual reality itself; I investigate the spectators position in today’s technology centred culture and look at the differences of experiencing art in digital and physical environments. I limit the discussion to this exhibition and I use this particular installation as a case study for exploring the subject. Apart from defining my position in the art field in a relation to existing similar art works, I examine this process as a part of the continuity from my previous art works. This thesis combines my backgrounds in fine arts and new media studies, it is an attempt to illustrate how Media Lab and my previous education in arts have affected my mind- set.
+1 lavalla - Taiteellinen työssäoppiminen kulttuuriareena Gloriassa
(2017) Laukkanen, Raisa; Rastas, Marja; Taiteen laitos; Department of Design; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rastas, Marja
Opinnäytetyön aiheena on taiteellinen työssäoppiminen kulttuuriareena Gloriassa tapahtuvassa esitys-, teatteri- ja mediatekniikan työssä. Taiteellisella työssäoppimisella tarkoitetaan tässä yhteydessä luovuuteen, itseilmaisuun ja esteettiseen päätöksentekoon liittyvää oppimista, jota tapahtuu näennäisesti teknisen työn tekemisen lomassa. Kulttuuriareena Gloria on Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen (1.6.2017 alkaen kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan) hallinnoima tapahtumapaikka. Tapahtumien tekniikasta vastaavat Gloriassa erilaisissa tuetuissa työsuhteissa määräaikaisesti työskentelevät nuoret aikuiset, joille Gloria on merkittävä esitys-, teatteri- ja mediatekniikan alan työssäoppimisen paikka. Työn selkeästi luova ja itseilmaisullinen ulottuvuus kuitenkin puuttui työpaikkaohjaajien laatimista työssäoppimissuunnitelmista. Opinnäytetyön keskeinen tutkimuskysymys oli selvittää, mitä on taiteellinen työssäoppiminen, ja tavoitteena tutkimusaineiston perusteella työn taiteellisen ulottuvuuden sanallistaminen ja määrittely, jotta se voidaan kirjata Glorian työssäoppimisen tavoitteisiin. Opinnäytetyö on kuvaileva tutkielma, jossa on toimintatutkimuksen aineksia. Teoriaosuudessa käsitellään työssäoppimisen pedagogiikkaa ja taiteellista oppimista. Lisäksi esitellään hiljaisen tiedon ja Donald A. Schönin reflektoivan ammattilaisen käsitteet. Tutkimusaineisto on koottu haastattelemalla seitsemän Gloriassa syksyllä 2016 määräaikaisesti työskennellyttä nuorta aikuista. Analyysiosiossa kuvaillaan aineistosta esille nousseita asioita kolmesta näkökulmasta: työympäristö, tekijyys ja itseilmaisu sekä tekemällä oppiminen. Analyysin yhteenvedossa esitellään aineistoon perustuva määritelmä taiteellisesta työssäoppimisesta. Lopuksi pohditaan, miten tutkielman tekeminen vaikutti käytäntöjen muuttumiseen Glorissa, miten tuloksia voi soveltaa ja miksi teknisenä pidetyn työn taiteellisen puolen sanallistaminen on merkityksellistä nuorten ammatti-identiteetin rakentumisen kannalta. Opinnäytteen keskeinen havainto on, että kulttuuritapahtumiin erikoistuneessa tapahtumapaikassa valo- ja mediatekniikan parissa työskentelevät teknikot kokevat henkilökohtaisesti olevansa osa esteettistä kokonaisuutta, ja näin ollen työn tekeminen vaatii itseilmaisullista ja luovaa otetta pelkän teknisen suorittamisen sijaan. Lisäksi taiteellinen työssäoppiminen vaatii työympäristön, jossa annetaan vapaus oppia kokemuksista ja tuetaan vertaisoppimiseen. Taiteellinen työssäoppiminen määritellään siis tässä yhteydessä itseilmaisuun perustuvana tekijyyden kokemuksen vahvistumisena.
100 000 vuoden odotus
(2021) Humberg, Heikki; Noronkoski, Juuso; media; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Weselius, Hanna
100 hectares of understanding
(2018) Kahilaniemi, Jaakko; Parantainen, Jyrki; Median laitos; Department of Media; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Kella, Marjaana
Maisterin opinnäytetyöni koostuu taiteellisesta ja valokuvallisesta teoskokonaisuudesta 100 Hectares of Understanding sekä kirjallisesta osiosta, jossa avaan työskentelyni taustoja. Taiteellinen opinnäytteeni on nimeltään 100 Hectares of Understanding ja se käsittelee vuonna 1997 perimääni 100 hehtaarin metsäpalstaa. Kirjallinen osio sisältää omia pohdintojani taiteellisesta työskentelystäni ja teoskokonaisuudesta, siihen liittyvistä pääteemoista ja taiteelliseen työhöni vaikuttaneista taiteellisista viittauksista. Työn visuaalisena osiona toimii portfoliolaatikko. Portfolio esittelee taiteellisen konseptini näyttelykontekstissa. Taiteen maisterini kirjallinen osio on läpileikkaus teoskokonaisuudestani 100 Hectares of Understanding. Pyrin avaamaan konseptiani kokonaisuudessaan yksittäisistä teoksista seinälle ripustettaviin installaatioihin saakka. Teksti pitää sisällään editoidun keskustelun kuvataiteilija Antti Laitisen kanssa, joka on käyty Cafe Delivossa 23. tammikuuta, 2018. Syy miksi keskustelu on osana kirjallista opinnäytetyötäni, on se, että näen Antin työskentelytavassa ja hänen töissään samankaltaisuutta omaan työskentelyyni. Tutkin taiteellisessa opinnäytteessäni sitä, miten visualisoida luonnon omistamisen absurdiutta valokuvan avulla. Avaan työskentelyäni Suomen maalaustaiteen kultakauden, maisemavalokuvauksen tradition, performatiivisen valokuvan ja maataiteen avulla. Kirjoitan asioista, jotka ovat inspiroineet minua taiteen tekemiseen ja syitä sekä motiiveja tehdä taidetta. 100 Hectares Of Understanding on taiteellinen konseptini, jonka lähtökohta on pyrkiä ymmärtämään perimääni metsäpalstaa, niin henkisistä kuin fyysisistä näkökulmista. Pyrin töissäni heijastamaan suuria ympäristöaiheisia teemoja omien henkilökohtaisten tutkielmieni kautta.
100 years of built power: Societal transformation affecting the visibility of architecture in Finnish Defense Forces 1917-2017
(2018) Merinen, Jenni; Lapintie, Kimmo; Arkkitehtuurin laitos; Department of Architecture; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Lapintie, Kimmo
In this work I discuss the transformation of the societal power-status of the Finnish Defense Forces as the function of military architectures’s visibility between 1917-2017. The goal of the study is to address, how architecture and its existing visibility as a part of societal reality and transformation is affecting the national power status of an institution—in this case the Finnish Military Forces. The main research questions are (1) How does architecture affect the power status of an institution inside a society and what is the role of an overall visibility in this relation? (2) Are the traditionally accepted theories concerning architecture as communication still essentially valid in the transformed societal conditions, where everything from transportation to maintaining of social relationships has drastically changed along with technological development? (3) And ultimately how conscious planners and users are of their rights and responsibilities concerning the conveyed power-relation in built environment? As a theoretical base I use the studies of Michel Foucault and the social constructivist paradigm of social-psychology. Also media research and visual communication theories are applied here. The main methods include interviews, surveys, observations and existing literature. In the core of Foucault’s power theory is power a relation, not as an attribute and its inseparable connection to knowledge and its construction. Based on these, the role of built environment in regard to the execution of power is twofold: it simultaneously targets power through spatial restrictions and possibilities, and creates legitimacy to the institution of which the building is a representation of. However, due to the dramatic societal transformation of past few decades, I question the uncritical application of Foucault’s theories to modern society. It seems, though, that the societal role of Finnish Defense Forces has not changed in relation to the decline of architectural visibility, as their public image is being created widely in other medias (especially social media). As well, the physical role of architecture as the conveyor of power has not changed. Instead, the societal role and meaning of architecture seems to have decreased due to the presented societal changes (transportation, media, lifestyle, technology). The thesis aims to open discussion concerning the possibilities of an architect and architecture to affect the social, cultural, governmental and societal values and traditions. Architecture’s visual-psychological means are generally insufficiently acknowledged, which prohibits the possibilities of an individual to assess the actors affecting one’s behavior and emotions. As a result architecture is being used to convey power often without planners and users even being aware of it. The issue is being proposed to be corrected through the education and societal participation of architects.
100spaces: a fervent exercise in scenic flexibility, sustainability, and pedagogy
(2020) Ensterä, Maria; Helve, Tua; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Ikonen, Liisa
Using 100spaces as the base for a case study, this thesis investigates the importance of including scenic designers within the dance and theatre pedagogy program. This methodical examination into parallel themes of immersivity, causality, rhythm and movement, sensory awareness and application, ecology and sustainability, and performativity of audiences and performers alike, demonstrates a strong correlation between core objectives of scenic design and pedagogy. The 100spaces project raises serious questions about the essentiality of accounting for time within collaborations at universities, and the benefits of learning from one another. Although university-level pedagogy studies in dance and theatre are currently taught with academic, theoretical, and philosophical concepts in mind, these studies would be notably enhanced by the addition of design abilities, dramaturgical creativity, and ecological awareness acquired and practiced by scenic designers and scenographers. Thus, a conclusion can be made that, given the proper amount of concerted collaborative time, the curriculum of both programs would benefit from the inclusion of the other.
110% - Skeittaus ja elämä
(2019) Kyrönviita, Mikko; Rajanti, Taina; Taiteen laitos; Department of Art; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rajanti, Taina
1375 - (Hand) making meaning and imperfection
(2018) Nurmenniemi, Mari; Niinimäki, Kirsi; Laitinen, Tuomas; Department of Design; Muotoilun laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Niinimäki, Kirsi
This master’s thesis studies the valuation and longevity of garments. The choice of topic is connected with the unsustainable way how clothing is produced and consumed today. The contradiction, of how the marks of wearing can act as a symbol of a long-lasting relationship between the user and the garment or how they can be the reason for disposing of clothing, is the starting point of the work. The thesis explores how standpoints from ageing could be applied in designing new clothes. The topic is discussed poetically, by sharing personal experiences and findings next to academic studies and visual examples. The thesis consists of two parts: written study and artistic production. In the written part, signs of use and meanings connected to them are examined for understanding why wearing is rejected in our culture. Fieldwork in sorting discarded textiles visualizes the amount and quality of discarded clothes in Finland today, illustrating how fast fashion has affected the habits of consumption and use. A historical point of view to aged clothing, by exploring Japanese boro textiles and mending practices in Finland in the 20th century, demonstrates how valuation of clothes before the modern fashion industry was a necessity. In order to understand how the aspects of ageing could be applied in design, the appreciated signs of ageing and use are studied from the perspectives of material features and emotional value. Imperfection and hand making are given as standpoints to longevity and proposed they could help disturbing the notion of the optimal state of clothes and create meaning and emotional value contributing to long-lasting use. For outlining the artistic production, examples of how time has been examined conceptually in fashion design, are introduced. The artistic production part describes the process of creating a collection of garments titled 1375. Features connected with longevity of clothes, according to the written study, are applied in the design work. Next to the notions of aesthetical ageing, imperfections and hand making, visual inspiration material about workwear and nightwear is introduced and these starting points are combined into a design concept. Passage of time defined the explorative and experimental process for the approach and objectives changed during the work many times and the description imparts how the learning process shaped professional identity. This master’s thesis seeks new ways of exploring longevity in design and creating meaning to a fashion designer’s work.
180 astetta/kiloa/päivää: Pohdintoja taiteesta ja urheilusta, dokumentarismista ja syrjäseuduista
(2018) Haiko, Mikko; Rainio, Tuomo; Weselius, Hanna; Median laitos; Department of Media; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Weselius, Hanna
Opinnäytetyöni 180 astetta/kiloa/päivää: Pohdintoja taiteesta ja urheilusta, dokumentarismista ja syrjäseuduista on taiteellinen tutkimus, joka pohjautuu taiteen ja urheilun ristiinkytkennälle. Tutkimuksen lähtökohtana on itselleni kehittämä taiteellisen työskentelyn metodi, luovan työn harjoitusohjelma, jossa olen lainannut kehonrakennuksessa tuttua lihasryhmäjakoa, (jalat, torso, kädet) ja vaihtanut kehonosien tilalle maalauksen, kamerataiteen (sisältäen valokuvan ja liikkuvan kuvan) ja musiikin. Tätä ohjelmaa olen toteuttanut puolen vuoden ajan. Tutkimusmetodi jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä 180 päivän harjoitusjaksossa olen asettunut taidekehonrakentajaksi, joka suorittaa tai harjoittelee taiteen tekemistä ohjelmaan perustuen sekä kirjoittaa harjoituspäiväkirjaa. Toisessa osassa, 180 päivän jälkeen, olen asettunut tutkimaan tätä koe-eläintä analysoimalla harjoitusohjelman aikana kirjoittamiani päiväkirjoja. Harjoitusohjelman jälkeen olen liittänyt työhöni myös teoreettista aineistoa, jota keskustelutan yhdessä päiväkirjahavaintojeni kanssa. Opinnäytetyö koostuu teoriaosasta ja taiteellisesta osasta. Opinnäytetyön taiteellinen osa koostuu valokuvista ja videoteoksista. Esitän taiteellisena osana kolme näyttelyä kattavan dokumentaation. Näyttelyt ovat Marttikerho – Man Cave -yhteisnäyttely Turun Valokuvakeskus Perissä (8.1. – 31.1.2016), Sudenkorento -Dragonfly -yksityisnäyttely Lemin Vanhassa Pappilassa (4.-29.9.2017) sekä Solar -yksityisnäyttely Tampereen Valokuvakeskus Nykyajassa (6.1.- 29.1.2018). Opinnäytetyöni sisältää myös Harjoituspäiväkirjaosion joka sisältää harjoitusohjelman aikana kirjoittamiani muistiinpanoja. Päiväkirjamerkinnät toimivat tutkimuksen aineistona sekä taiteellisen prosessin kuvauksena. Päiväkirjan sivuilla esitän myös visuaalisia muistiinpanoja, eli harjoitusjakson aikana tekemiäni maalauksia, videoiden still-kuvia ja valokuvia. Opinnäytetyön teoriaosa käsittää kolme esseetä, joiden aiheet ovat nousseet tutkimusaineistona käytettyjen harjoituspäiväkirjojen merkinnöistä. Taiteilija-urheilija -essee pohtii taiteen ja urheilun rajapintaa sekä niiden kautta kehollisuutta taiteen tekemisessä. Sovellan myös urheilusta tuttua mentaalista valmennusta taiteilijan käyttöön ja urheilupsykologia muuttuu käsittelyssäni ”taiteilupsykologiaksi”. Tosi illuusio -essee pohtii näkyvän todellisuuden esittämisen konventiota ja kysyy millainen on realistinen kuva: riittääkö kuva näkyvästä maailmasta kuvaamaan ihmisen kokemusta maailmasta? Tutkin esseessä ranskalaisen maalaustaiteen realismin ja valokuvan dokumentarismin suhdetta sekä erilaisia realismeja, erityisesti kirjallisuuden maagista realismia ja pohdin mitä maaginen realismi valokuvan kohdalla tarkoittaa. Päädyn esittämään, että realistinen kuva on ristiriitainen, niin kuin ihmisen kokemus maailmasta, ja tämän ajatuksen tuominen näkyväksi kuvaesitykseen vaatii kuvaan illuusion tason, toisin sanoen jotain mitä tuodaan kuvaan silmillä nähtävän todellisuuden rinnalle. Käveleminen-essee on matka syrjäseuduille, omien taiteellisten innoitusteni lähteille. 1800-luvun ajattelijan Henry David Thoreaun kirja Kävelemisen taito toimii esseen pääasiallisena keskustelukumppanina. Esseen näkökulma on humanistisen maantieteilijän. Käsittelen paikan ja ympäristön merkitystä taiteellisessa tekemisessäni. Tutkin lisäksi esoteerista maantiedettä, periferiaterapiaa ja keskus-periferia –dikotomiaa sekä pohdin, mikä voisi olla ilmiötasolla taiteen periferiaa ja kaupunkia. Lopussa kiteytän taiteellisen työskentelyn mallini. Esseissä esittelen taiteilijoita, jotka ovat teoksillaan lähestyneet esseiden teemaa. Esseiden pääasiallisina teoreettisina lähteinä olen käyttänyt Matti Tainion väitöskirjaa Parallel worlds. Art and Sport in Contemporary Culture, Teemu Mäen kuvataiteen tohtorin väitökseen kuulunutta esseekokoelmaa Näkyvä pimeys, Harri Pälvirannan väitöskirjaa Todentuntua galleriassa: Väkivaltaa käsittelevän dokumentaarisen valokuvataiteen merkityksellistäminen näyttelykontekstissa sekä Roland Barthesin kirjaa Valoisa huone – La chambre claire – Camera Lucida. Opinnäytetyö päättyy näyttelydokumentaatioon sekä kirjeeseen Kalervo Palsalle, Vincent van Goghille ja Henry David Thoreaulle.
1970-80-lukujen toimistorakennuksesta asunnoiksi
(2014) Jokelainen, Miika; Huttunen, Hannu; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Huttunen, Hannu
Pääkaupunkiseudulla on noin miljoona kerrosneliömetriä toimistotilaa tyhjillään. Epävarma taloustilanne vähentää toimistotilan kysyntää yleisesti, mutta tapahtumassa on myös pysyvämpää eriytymistä modernien ja epäajanmukaisten tilojen sekä vetovoimaisten ja hiipuvien alueiden välillä. Viime vuosina on noussut vahvasti esiin ajatus tyhjien toimistotilojen muuttamisesta asunnoiksi. Käyttötarkoituksen muutoksilla tavoitellaan tilojen tehokkaampaa käyttöä ja helpotusta pääkaupunkiseudun asuntopulaan. Kaikki toimistorakennukset eivät sijaintinsa tai ominaisuuksiensa puolesta ole sopivia asuinkäyttöön, mutta soveltuvassa, mahdollisuutensa toimistokäytössä menettäneessä kohteessa uudelleen käyttäminen voi olla ekologisesti kestävämpi vaihtoehto purkamiselle ja uudisrakentamiselle. Tämän diplomityön aiheena on 1970 - 80-luvuilla sekä 90-luvun alussa rakennettujen toimistorakennusten muuttaminen asuinkäyttöön. Tavoitteena on tutkia millä tavoin hyviä asuintiloja on luontevaa sovittaa aikakauden tyypilliseen toimistorakennukseen ja miten toimistorakennuksen ominaisuuksia voisi hyödyntää asunnoissa. Työ jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa käydään läpi tyhjien toimistojen asunnoiksi muuttamisen taustaa ja pohditaan käyttötarkoituksen muutoksen hyötyjä ja haasteita. Toisessa osassa tutkitaan 1970–90-lukujen toimistorakennusten tyypillisiä piirteitä, kokeillaan kaaviotasolla millä eri tavoilla toimistorakennus voisi toimia asuntoina ja pohditaan toimistoon sijoitettavien asuntojen ominaispiirteitä. Kolmannessa osassa suunnitellaan Helsingin Pitäjänmäessä sijaitsevan toimistorakennuksen muutos asuinkäyttöön soveltaen edellisen osan ratkaisumalleja. Suunnitelmaosuudessa esitetään tarkemmin kolme asuntotyyppiä: kaksoiskäytäväasunto, sivukäytäväasunto ja viipaleasunto. Suunnittelun haasteet kiteytyvät toimiston syvään runkoon, jonka seurauksena asunnoista tulee helposti syviä ja kapeita ja niissä on vähän ikkunoita ja erillisiä asuinhuoneita suhteessa pinta-alaan. Työssä esitetään että toimistoon sopivat luontevasti asunnot jotka ovat muuntojoustava ja väljiä ja joiden palvelutasoa on parannettu pimeää tilaa hyväksi käyttävillä toiminnoilla. Toimistorakennuksen ominaisuudet ajavat kohti näitä ratkaisuja mutta niistä voisi muodostua myös entisessä toimistossa asumisen vetovoimatekijä.
1:1:1:3, Tunne pukuna, kohtaamattomuuden/kohtaamisen puku, pukusuunnittelijuuteni uudelleen määrittelyä
(2016) Kosonen, Siru; Hakuri, Aura; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Pantouvaki, Sofia
Opinnäytteeni koostuu taiteellisesta teoksesta 1:1:1:3 sekä siihen pohjautuvasta kirjallisesta osiosta, jossa tarkastelen työskentelyäni ja siihen liittyviä tavoitteita. Pääpainotukseni on taiteellisella työlläni. Teos 1:1:1:3 toteutettiin yksityisasunnossa Helsingin Kalliossa, näyttely oli auki 2.3-6.3.2016. Teos syntyi William Shakespearen Romeo ja Julia-näytelmän parvekekohtauksen pukusuunnitteluksi. Utopistinen rakkaustarina muuttui dystooppiseksi nyky-yhteiskunnan kohtaamisen tai kohtaamattomuuden hetkeksi; katsoja/kokijan kosketus määräsi kummaksi niistä. Installaatio/performanssiin sisältyi kehollinen tila sekä iso hyytelötissi, joista pirstaleinen Julia rakentui. Hyytelötissin sisällä olleet kaksi turvakameraa ja kontaktimikrofoni tekivät katsoja/kokijasta osan teosta monitoroinnin ja kosketuksesta syntyneen, kaiuttimiin ajetun syntetisoidun äänen myötä. Teokseni on yhteiskunnan metafora. Se perustui ihmisen kohtaamisen ja medialäheisyyden tutkimiseen. Olin osa teosta ja tutkimustani olemalla läsnä tilassa. Sen tekeminen herätti kiinnostukseni pukusuunnittelijuuteni rajoja kohtaan, joita pyrin laajentamaan teokseni välityksellä. Tutkin tunnetta pukuna, puvun kautta tapahtuvaan, niin sanottuun pukuajatteluun nojautuen (Hann, Pantouvaki). Lisäksi työtäni tukevat huomiot Linda Granforsin ja Aura Hakurin teemahaastattelun pohjalta. Sen rooli oli pieni, mutta tärkeä. Maurice Merleau-Ponty avasi filosofisen ajatteluni ja Louise Bourgeoisin taide antoi inspiraation ruumiin (keho ja mieli) visuaalisessa esillepanossa. Kappaleessa 1 esittelen teokseni lyhyesti, muutamalla kuvalla havainnollistaen, kappale 2 avaa teokseni lähtökohtia Romeon ja Julian parvekekohtauksen lisäksi. Kappale 3 kertoo työskentelytavoistani ja kappale 4 avaa käyttämäni elementit juurta jaksaen. Kappaleessa 5 kerron teokseni paikkasidonnaisuudesta ja hahmottelen, mitä tila itsessään antoi sekä pyysi. Paneudun myös kokijan roolin tärkeyteen teokseni tilassa. Kappale 6 tarkastelee käsitteitä kehollinen tila ja tilallinen keho, sekä Julian ruumiin (keho ja mieli) näkyväksi tuomisen keinoja. Kappaleessa 7 pohdin työskentelytapojani pukusuunnittelijuuteni kautta. Laajennan näkökulmaani siitä mitä pukusuunnittelu on nykypäivänä sekä pohdin tekijyyttäni performanssien ja muun taiteellisen työskentelyni kautta. Viimeisessä kappaleessa summaan intuitiivisen työskentelyni tärkeyden ja jatkuvassa prosessissa olevan, filosofiaan tukeutuvan konseptiajatteluni. Louise Bourgeoisin taide, Maurice Merleu-Pontyn filosofia ja Samuel Weberin ruumiin monikollisuuden käsitys hahmottivat pukusuunnittelijuuteni laajentamista. Päädyn kolmeen pukusuunnittelijuuden laajennukseen. Pukusuunnittelun metodeina voin käyttää myös näitä kolmea uudenlaista lähestymistapaa: 1) kokijan ulkomuodon muutoksen aikaansaaminen hyytelön ja kameran tuottamana. 2) tuotettu tunne joka näyttäytyy kokijassa kehollisena muutoksena eli immateriaalisena pukuna. 3) turvakameran aiheuttama kehollinen muutos kokijassa. Nämä havainnot tukevat ajatustani pukusuunnittelijuuden rajattomista mahdollisuuksista. Pukusuunnittelijan työtä voidaan ajatella myös ennen varsinaista pukusuunnittelua tapahtuvana esiintyjän ruumiin aktivoivana toimintana.
20 vuotta 10 kilpailua Suomessa - Europan, kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun toiminnan vaikuttavuus Suomessa
(Aalto University, 2016) Virta, Katja; Krokfors, Karin; Arkkitehtuurin laitos; Department of Architecture; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Huttunen, Hannu
2010-luvun suomalaiset yli 100 000 katsojan elokuvat – mikä niitä yhdistää?
(2021) Vehmas, Ilona; Hopp, Jutta; elo; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Haavisto, Miia
Suomalaisella elokuva-alalla 100 000 teatterikatsojaa on maaginen haamuraja, johon yltää vain pieni osa julkaistavista elokuvista ja jonka ylittäminen on tiedottamisen arvoinen saavutus. Suoratoisto tekee nousuaan, mutta teatterilipputulot ovat yhä elokuva-alan tärkein tulonlähde. Tutkin taiteen maisterin opinnäytteessäni vuosina 2010–2019 elokuvateatteriensi-iltansa saaneita suomalaisia elokuvia, jotka ylittivät 100 000 katsojan rajan. Kokosin tilastotietoa siitä, minkälaisia elokuvia suomalaiset kävivät katsomassa. Rajaukseeni sisältyi 64 elokuvaa, ja tutkittavia seikkoja oli lähes 30. Tarkastelemiini elokuviin liittyvät määreet olivat julkisista lähteistä saatavilla olevia faktoja, joista muodostin näitä 64:ää elokuvaa yhdistäviä tekijöitä. Tein myös erilaisia rajauksia, joissa selvitin yhdistäviä tekijöitä kymmenelle katsotuimmalle elokuvalle, aikuisyleisölle suunnatuille elokuville sekä perhe-elokuville. Selvitin myös suomalaisen elokuvayleisön mieltymyksiä ja tottumuksia tutkien aiheesta tehtyjä kyselytutkimuksia. Vertasin tutkimustuloksiani lyhyesti myös pohjoismaisiin ja eurooppalaisiin elokuvissakäyntitottumuksiin. 2010-luvun tyypillinen suomalainen yli 100 000 katsojan elokuva oli puolitoistatuntinen komedia, joka sai ensi-iltansa talvella. Ohjaaja, mies, oli myös käsikirjoittajana. Elokuva ei ollut ohjaajansa esikoiskokoillanelokuva. Elokuva perustui johonkin olemassa olevaan, joko kirjaan tai elämäntarinaan. Elokuvan nimessä oli kaksi sanaa, eikä se saanut yhtään Jussi-ehdokkuutta tai -voittoa. Seiska sekä Helsingin Sanomat arvostelivat elokuvan ja antoivat sille kolme tähteä. Elokuvan tuotti Solar Films ja levitti Nordisk Film Finland. Rahoittava televisiokanava oli YLE. Markkinoinnissa nostettiin esiin näyttelijät Aku Hirviniemi ja Pamela Tola. Elokuvan budjetti oli 1 600 000 euroa, josta puolet oli Elokuvasäätiön tukea. Elokuva sai 181 000 katsojaa. Pyrin elokuvantekijänä saavuttamaan suuria kotimaisia yleisöitä, sillä vain riittävän isossa massassa on voimaa ilmiön luomiseksi. Koronan runtelema elokuva-ala tarvitsee suuria katsojalukuja. Maisterin opinnäytteessäni tutkimat tunnuspiirteet toimivat suuntaviivoina elokuvayleisöjen tavoittamiselle 2020-luvusta eteenpäin.
2020-luvun joulukortti - Mistä elementeistä syntyy kaupallinen postmoderni joulukorttikuvitus?
(2021) Jokinen, Jolanda; Karhumaa, Arja; media; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Ainoa, Minna
Tämä opinnäytetyö tarkastelee suomalaisia joulukortteja ja sitä, miten suomalaista joulua ollaan visualisoitu joulukorttien kuvitusten kautta. Opinnäytetyön tarkoituksena on vastata kysymykseen 'Mistä elementeistä syntyy kaupallinen postmoderni joulukorttikuvitus?’. Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia suomalaisten joulukorttien kuva-aiheita ja niissä esiintyviä symboleita, värejä, hahmoja, tunnelmia, tarinoita ja muita visuaalisia elementtejä. Tarkoitus on selvittää, missä menee perinteisen joulukorttikuvituksen ja postmodernin joulukorttikuvituksen raja ja mitkä visuaaliset tekijät erottavat nämä toisistaan. Tässä käytännönläheisessä tutkimuksessa lähestytään aihetta kirjallisuuskatsauksen avulla, tutkimalla olemassa olevia joulukorttikuvituksia, pienimuotoisen kyselyn sekä oman luovan prosessin kautta. Tuloksena olen luonut postmodernin joulukortin sarjan, joku koostuu kahdeksasta erilaisesta postmodernista joulukortista. Opinnäyte koostuu kahdesta toistensa kanssa keskustelevasta osiosta: kirjallisesta tutkielmasta sekä taiteellisesta produktiosta. Kirjallisessa osassa tarkastelen suomalaisen joulun historiaa ja sen syntyvaiheita. Kartoitan myös joulukorttien kehittymistä ajan saatossa ja analysoin kuinka joulukorttien kuvitukset ovat vaikuttaneet visuaaliseen kulttuuriimme. Opinnäytetyössä käsitellään joulukorteille ominaisia visuaalisia piirteitä sekä tarkastellaan kuvittajille suunnatun kyselyn sekä kuva-analyysin kautta miten kuvittajat ovat tulkinneet suomalaista joulua joulukorttien kautta. Taiteellisessa tuotanto-osassa yhdistän havaintoni käytäntöön. Luon kahdeksan postmodernia joulukorttia, joiden avulla haastan itseni etsimään uutta inspiraatiota joulukorttien kuva-aiheisiin ja pohdin sitä, miten nykypäivän joulua voisi visualisoida postmodernilla tavalla. Tavoitteeni on selvittää taiteellisen projektini kautta, voiko joulun visuaalista kuvastoa rikastuttaa uusilla kuva-aiheilla ja symboleilla niin, että ne vetoavat myös joulukorttien ostajiin. Taiteellisen prosessin kautta pohdin, mitkä visuaaliset tekijät muodostavat postmodernin ja kaupallisen joulukortin. Avaan yksityiskohtaisesti joulukorttien tekoprosessin, käyn läpi tekemiäni luovia valintoja sekä analysoin niiden toimivuutta. Tutkimuksessa selviää, että joulukortit peilaavat vahvasti kulttuurihistoriaamme. Perinteiset kuva-aiheet ovat vakiinnuttaneet paikkansa joulukorttikuvastossamme, sillä niiden kautta ylläpidetään joulun perinteitä ja välitetään tärkeitä tunteita eteenpäin myös tuleville sukupolville. Postmoderni joulukortti tarvitsee perinteisiä visuaalisia elementtejä toimiakseen kaupallisesti. Ei ole kuitenkaan väärää tapaa visualisoida joulua, vaikka perinteikkyys ja kaupallisuus kulkevat käsi kädessä joulukorttien kuvituksien näkökulmasta.
3 : 2, The ontology of photographs in the phase of a new imagination
(2014) Kim, Hwanhee; Goodwin, Marc; Median laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Elo, Mika
This thesis is intertwined with an ongoing practice that I have been producing during MA studies in Photography. The thesis starts with images of my practice of which working title is 3 : 2, followed by a theoretical investigation on the ontology of photographs. The main thesis consists of a personal essay and several literature reviews on the ontology of photographs that encompasses the old and new medium. In the first section of the thesis, I begin with a short personal essay based on ‘1 hour photo service’. In the following chapter, ‘Photographs’, I investigate theories on the binary state(image/object) of photographs by adopting Patrick Maynard’s analysis in his book The Engine of Visualization. From there two main references emerge: On Photography by Susan Sontag and Camera Lucida by Roland Barthes. From these investigation, my aim is to clarify how the ontology of photographs has been analysed until recently. In the third chapter, ‘Photographs, now’, I reveal my doubts regarding the analysis made by the previous authors through introducing a very recent article The Ontology of Photography: From Analogue To Digital (2013) written by philosophy analyst Peter Benson. I follow his summary on various analysis done by key philosophers and critics on the ontology of photographs. The main writers to whom he refers are André Bazin, Roland Barthes, Friedrich Nietzsche, and Jean Baudrillard. Towards the end of the chapter, I counteract his summary and claims by juxtaposing them to Maynard’s analysis. I continue to discuss parts of Benson’s summary on Nietzsche and Baudrillard in the next section. The entire second section ‘Photo Readymade’ deals wit the essay The Photograph as Post-Industrial Object: An Essay on the Ontological Standing of Photographs (1986) by Vilém Flusser. In the first chapter ‘objects’, I summarize the ontology of objects according to the analysis of Flusser. In the second chapter, ‘Post-industrial photos’, I approach the ontology of photographs from the perspective of post-industrial objects. By doing so, I juxtapose Flusser’s summary on the ontology of objects with Nietzsche and Baudrillard’s simulacra phases. In the last chapter ‘New photos’, I analyze a new notion introduced to the ontology of photographs in the current transition by discussing Flusser’s different essays. From this new notion, one may gain a positive translation of seemingly disappearing existence of photographs that we are used to.
3 archetypes: conceptual views into housing design
(2018) Ala-Fossi, Ilkka; Huttunen, Hannu; Krokfors, Karin; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Huttunen, Hannu
This master’s thesis is about using theoretical architectural ideas, and applying them as housing design into a specific site. At first, a sketching process was done to discover suitable concepts for the work. After having a number of different ideas, specific ones were chosen based on the fact that they shared a similar starting point: the relationship of the exterior and the interior space of a building. At the end, 3 concepts were chosen to keep the number small, but to be able to compare them between each other. After the concepts were defined and developed a bit further, a look into existing architecture was made. Examples were chosen, including traditional, modern and contemporary ones, both individual buildings and cities, both real-life constructions and theoretical ideas. Inquiry into the reasons of why such ideas had been formed was done. The 3 concepts, or archetypes, were developed further by using a similar spatial program, first without a site. After being somewhat defined, an example area in Finland was chose, and the concepts and their variations were placed on suitable spots. The architecture was then adjusted to fit the landscape better. At the end of the thesis, observations of the archetypes are made, and their advantages and disadvantages thought through. Specific ideas of how they could be applied in Finland are thought through. Also, variations and visions based on the archetypes are displayed, including larger structures and urban ideas.
"30-love"
(2004) Lavinen, Satu Sinikka; Palosaari, Laura; Media Lab; Medialaboratorio; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Lappalainen, Kai
Lopputyöhöni ”30 -love” liittyvä kirjallinen osa käsittelee suunnittele- maani ja toteuttamani 3D-animaatiota. Ensimmäisessä osassa teen katsauksen niihin tekijöihin, ominaispiir- teisiin tai teoksiin, jotka viime kädessä johtivat tämän teoksen syntyyn sekä ilmiöihin, joita halusin tutkia teoksen puitteissa. Toisessa osassa on yleisluontoinen projektikuvaus, jossa käyn läpi teoksen työvaiheet ja kol- mannessa osassa keskityn pohtimaan projektin aikana tehtyjä havaintoja sekä työmetodien osalta, että omasta taiteellisesta työskentelystäni. Koska teos on totetuttu käytännössä nollabudjetilla ja talkoohenki- sesti vailla erityisiä tuotantorakenteita, eikä fokukseni ole alun alkaen- kaan tuottajan vaan pikemminkin tarpeen vaatiessa tuottavan ohjaajan, en tule käsittelemään tuotantoihin olennaisesti kuuluvia rahoitus-, tekijänoikeus-, levitys- tai markkinointinäkökulmia.
32°C Hellsinki - Outdoor thermal comfort studies and urban mitigating strategies based on Helsinki context
(2020) Yao, Chaowen; Fricker, Pia; Arkkitehtuurin laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Fricker, Pia
Climate change has become an issue that must be considered in the future growth of cities. Europe’s extreme climate has kept shattering the heat records in the past ten years and is projected to worsen. The mortality of the population due to heatwaves outclasses mortality caused by other extreme events. Elevated temperatures seriously threaten the health and well-being of the growing urban residents. Therefore, cities need to adopt actions to mitigate the worsening urban thermal environment in the forthcoming years. In this thesis, a systematical and sustainable approach to mitigate Helsinki outdoor thermal comfort is proposed. Firstly, the thesis describes the thermal environment at different periods via the simulation of the central area. Simultaneously, the simulation also verifies that diverse ground covering materials have limited impacts on heat events’ human thermal sensation. Notably, the shading created by constructions or trees has a significant effect on alleviating thermal stress. Secondly, multiple combinations of urban cooling strategies are implemented according to different functional spaces. An interactive platform is designed to provide citizens with substantial services in summer. Governors can also selectively intervene in urban space through feedback from users. Moreover, towards the Helsinki Sustainable Development Goals, future urban scenarios have prospected.
3D animation as a way of addressing social issues
(2023) Nikolaev, Alexey; Pohjavirta, Tatu; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Lappalainen, Kai
The thesis focuses on producing a short 3D animation film on a social issue of the international division of labor. I have chosen this topic for the film because, in my opinion, it is at the same time the cornerstone of the world economy and one of the most tolerated and disregarded injustices that should get more public attention. My goal was to create a film appealing to wider audiences, not just artists and activists, but also effective in raising awareness and triggering further discussion and social change. To achieve this goal, I have conducted several types of research: a literature review on the problems of the international division of labor with two case studies, a content analysis of some of the most viewed and impactful animations dedicated to social and environmental issues, and a practice-based research, the artistic production itself. Along with the short film, the main results of the thesis are recommendations for independent artists and students willing to use 3D animation to call for changes in society. The key recommendations assembled in the thesis are: to allocate enough time for developing a short and effective narrative that would only include parts working directly on passing the intended message to the audience; to outweigh the heavy topic with appropriately used positive and entertaining elements; to make use of the strong points of 3D animation as a medium (story twists and visual styles not possible in the real world, non-human characters, amplified emotions and movements) while mitigating the weak ones (being regarded as something not serious and childish, the difficulty of passing complex meanings); to develop empathy in the audience as much as possible by making the narrative character-driven, setting the main character to be imperfect and easily relatable but changing and growing personally; not to overcomplicate technical solutions, in particular, in the areas of simulation and rigging. The validity of these recommendations comes from my personal production experience and the success of the animation films I analyzed. I hope that the recommendations or principles that I have assembled will be valuable for creating future animations addressing serious issues, both social and environmental, and will be developed further in these projects.
3D modeling in the context of limited references: Reconstructing the Finnish Pavilion of 1900
(2023) Tarvainen, Lari; Díaz-Kommonen, Lily; artmed; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Reunanen, Markku
Archaeology is traditionally known for investigating historic sites and structures to study our past. With the advent of digital technology, Digital Cultural Heritage has emerged. It leverages cutting-edge, computer-based 3D reconstructions to breathe life into ancient epochs, mainly focusing on cultural landmarks and historical sites that have been lost or are inaccessible. This thesis concentrates on creating one such model, a Virtual Reality (VR) experience that resurrects Finland's Pavilion at the Paris 1900 World Fair. The virtual representation of the Pavilion aims to provide a comprehensive three-dimensional experience as it might have appeared during the world fair. This thesis tackles two main problems in the context of the Pavilion's 3D representation: The first is the lack of good visual references for the Pavilion's objects. The available visual references were partly insufficient for accurate 3D reconstruction due to their black-and-white nature, single perspective, and low resolution. In these situations, the lack of information in the references necessitated interpretation of the parts of the model not accurately depicted in the reference image. To address the challenge of limited data, I utilized camera-matched modeling. This technique involves aligning the virtual camera with the actual camera view of the reference image, offering a quick and efficient approach to modeling from references. The second problem involves correctly saving and archiving the Pavilion 3D model so it can be accessed in the future. Addressing future-proofing needs is paramount to ensure the model's accessibility for further development and viewing. Key concerns for the lack of future-proofing include data degradation, storage issues, software compatibility, and appropriate file formats. The research done for this thesis resulted in multiple 3D models and the exploration of future-proofing options. Despite failing to reach a definitive consensus on future-proofing within this thesis, the findings provide insights into potential solutions and a basis for further investigation.

Browse

Browsing [master] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS by Title

Results Per Page

Sort Options