DSpace Repository :: Browsing [dipl] Teknillinen korkeakoulu / TKK by Degree programme/Major subject "Biotekniikka"

4-Metoksianiliinin hapettaminen piparjuuriperoksidaasilla

(1988) Kymäläinen, Maritta

Helsinki University of Technology | Master's thesis

AIV-ruohomelassi maitohappobakteerien kasvualustana

(1992) Sahlstein, Janne

Helsinki University of Technology | Master's thesis

Aminofenolien entsymaattinen hapettuminen

(1988) Törrönen, Anneli

Helsinki University of Technology | Master's thesis

Amyloosi- ja amylopektiinikalvot

(1997) Lahtinen, Riitta

Helsinki University of Technology | Master's thesis

Tärkkelystä on ehdotettu käytettäväksi raaka-aineena syötävien kalvojen valmistuksessa. Tärkkelys koostuu kahdesta erilaisesta glukoosin polymeeristä: lineaarisesta amyloosista ja haaroittuneesta amylopektiinistä. Tämän työn kirjallisuusosassa selvitettiin lineaarisen ja haaroittuneen polymeerin ominaisuuksia. Lisäksi käsiteltiin tärkkelyskalvoista tehtyjä tutkimuksia sekä syötäviä elintarvikekalvoja yleensä. Kokeellisessa osassa tutkittiin amyloosista ja amylopektiinistä valmistettujen kalvojen mekaanisia ja läpäisyominaisuuksia sekä glyserolin ja veden pehmitinvaikutusta kalvoihin. Materiaalit olivat vahamaissitärkkelys ja perunasta eristetty amyloosi. Kalvoille määritettiin sorptioisotermit eri glyserolipitoisuuksissa. Tärkkelyspolymeerien välillä ei ollut huomattavaa eroa, mutta glyserolin ja polymeerin vuorovaikutus näkyi alhaisissa kosteuksissa, joissa seoksen tasapainokosteus oli selvästi puhtaiden komponenttien tasapainokosteutta alhaisempi. Lasipistemäärityksissä havaittiin kummastakin polymeeristä valmistetuissa kalvoissa kaksi lasipistettä, joista ylemmän arveltiin johtuvan tärkkelyspitoisesta faasista ja alemman glyserolipitoisesta faasista. Alemmat lasipisteet tulivat näkyviin vasta, kun kokonaispehmitinpitoisuus oli korkea. Tämän arveltiin johtuvan siitä, että vesi on tärkkelykselle parempi liuotin kuin glyseroli. Kalvon vesipitoisuuden kasvaessa vuorovaikutus polymeerin ja glyserolin välillä heikkeni ja faasien erottumista alkoi tapahtua. Lujuus-venymämittauksilla pyrittiin selvittämään olettamusta, jonka mukaan amyloosikalvojen mekaaniset ominaisuudet eivät riippuisi lasipisteestä, sillä ne todettiin joustaviksi jo lasipisteensä alapuolella. Hajonnat mittauksissa olivat kuitenkin suuria, mikä vaikeutti saatujen tulosten tulkitsemista. Amylopektiinikalvojen mekaaniset ominaisuudet korreloivat selkeämmin lasipisteen kanssa. Lisäksi tutkittiin kalvojen hapen- ja vesihöyrynläpäisevyyksiä. Alhaisissa kosteuksissa molempien kalvojen hapenläpäisevyys oli pieni verrattuna polyeteenikalvoon, mutta kosteuden kasvaessa läpäisy kasvoi jyrkästi. Läpäisyn kasvun arveltiin osittain johtuvan glyserolipitoisen faasin erottumisesta, johon hapen liukoisuus olisi ollut suurempaa kuin yksifaasiseen polymeerirakenteeseen. Kalvojen vesihöyrynpidätyskyky oli selvästi heikompi kuin synteettisten polymeerien, sillä vesimolekyylit liukenevat helposti hydrofiiliseen rakenteeseen. Lineaariset ja haaroittuneet polymeerit osoittautuivat tutkituilta ominaisuuksiltaan varsin samanlaisiksi, tosin amyloosikalvoja oli selvästi helpompi valaa ja käsitellä.