[dipl] Teknillinen korkeakoulu / TKK

Permanent URI for this collectionhttps://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/40621

Browse

Browsing [dipl] Teknillinen korkeakoulu / TKK by Degree programme/Major subject "Biokemia"

Filter results by typing the first few letters
Now showing 1 - 20 of 203
  • Akryyliamidin biotekninen tuottaminen
    (1988) Rintamäki, Antti
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Alpha-asetomaitohapon ja etanolin muodostuminen jatkuvatoimisessa hiivakäymisessä
    (1985) Laurinsilta, Esa
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Aminohappojen tuottaminen fermentoimalla
    (1989) Poutiainen, Hannu
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Eräiden biologisesti aktiivisten orgaanisten yhdisteiden määrittäminen biologisesta materiaalista
    (1992) Tuomi, Tapani
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • ATP-menetelmän soveltaminen pullotushallin hygieniaseurantaan panimossa
    (2000) Kankainen, Mia
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Työn kirjallisuusosassa tarkasteltiin biofilmin muodostumista,rakennetta ja sen tarjoamia hyötyjä mikrobeille. Lisäksi käsiteltiin biofilmin ennaltaehkäisyä prosessisuunnittelun ja materiaalivalintojen avulla sekä muodostuneen biofilmin poistamista pesuilla ja desinfioinneilla. Lisäksi kirjallisuusosassa esiteltiin prosessihygienian seurannassa käytettyjä menetelmiä. Työn kokeellisen osan tarkoituksena oli tutkia ATP-menetelmän soveltuvuutta pullotushallin hygieniaseurantaan panimo- ja virvoitusjuomateollisuudessa. Tavoitteena oli selvittää pesujen ja desinfiointien vaikutusta pullotuskoneiden pintojen puhdistuvuuteen. Lisäksi seurattiin pintojen likaantumista ajan funktiona sekä likaantumisen vaikutusta pullotushallin ilmassa olevien mikrobien määrään. ATP-menetelmä osoittautui toimivaksi menetelmäksi pullotushallin hygieniaseurannassa erityisesti nopeutensa vuoksi. ATP-menetelmän käyttöönotto sujui laboratoriossa ja pullotushallissa hyvin. ATP-menetelmällä ja maljaviljelyillä saatuja tuloksia ei voida suoraan verrata keskenään, koska menetelmät mittaavat eri asioita. Näillä menetelmillä saadut tulokset ovat kuitenkin samansuuntaisia. Avoimille pinnoille tehtäviä vaahtopesuja tutkittaessa havaittiin, että vaahtopesu ja sen jälkeen suoritettu desinfiointi eivät yksistään olleet riittävä puhdistuskeino. Mekaanisen harjauksen avulla tai riittävän tiheällä pesuvälillä voitaisiin päästä parempiin tuloksiin. Havaittiin, että pinnat puhdistuivat myös jonkin verran pelkällä desinfioinnilla, mutta paremmat tulokset saavutettiin esipuhdistusta käyttämällä. Työssä pintojen likaantumista seurattiin ajan funktiona. Havaittiin, että pinnat eivät likaantuneet tasaisesti, vaan tuoteroiskeet levisivät sattumanvaraisesti. Pintojen likaantumisen lisääntyessä huomattiin pullotushallin ilman mikrobimäärien kasvavan. Ilman mikrobimäärät kohosivat kevään edetessä ja kesällä. Samalla myös ilmassa olevien homeiden ja hiivojen osuus bakteereihin verrattuna kasvoi.
  • Application of new chromogenic substrates in enzyme activity measurements
    (1998) Etuaho, Kirsikka
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Geenitekniikalla muunnetun tuotteen hyväksyntä
    (2000) Virlander, Niina
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Työn kirjallisuusosassa laadittiin selvitys geenitekniikasta. Se jakaantuu geeninsiirron mekanismeihin, geneettisesti modifioituja organismeja hyödyntäviin (GMO) sovellutuksiin, lainsäädäntöön ja kuluttajanäkökulmaan. Geenitekniikalla muunneltujen organismien sovellutukset leviävät hyvin laajalle alueelle. GMO:ja voidaan hyödyntää mm. Iääketieteessä, elintarviketeollisuudessa, ympäristön puhdistuksessa ja rehutuotannossa. Tässä työssä perehdyttiin elintarvikkeisiin, jotka on muunneltu geenitekniikan avulla tai joiden tuotannossa on käytetty geenitekniikkaa. Työn tutkimusosa tehtiin haastattelemalla eri tahojen asiantuntijoita. Haastattelukysymykset koostuivat alaa koskevista ajankohtaisista oletuksista ja kysymyksistä liittyen mm. GMO:ien käyttöön, valvontaan, lainsäädäntöön ja politiikkaan. Euroopan unionissa GMO:ien tutkimusta säädellään suljetun käytön direktiivillä 219/90/ETY. Kun siirrytään suljetuista tiloista avoimeen käyttöön ja markkinoille saattamiseen toimitaan direktiivin 220/90/ETY mukaisesti. Direktiivi 220/90/ETY on tällä hetkellä muutosprosessin alla. Sen merkittävimmät muutokset tulevat todennäköisesti koskemaan riskinarvioinnin periaatteiden luomista sekä riskinarvioinnin harmonisointia. Geenitekniikalla tuotetut elintarvikkeet kuuluvat uuselintarvikeasetuksen 258/97 piiriin. Lisäksi GMO:hin liittyy useita tuotekohtaisia direktiivejä, kuten rehu-, -siemen- ja lisäainedirektiivi. Kuluttajat haluavat tietoa geenitekniikasta ja sen sovellutuksista puolueettomista lähteistä. Suhtautuminen geenitekniikkaan riippuu iästä, koulutuksesta ja sovellutuksesta. Tutkimuksen haastattelujen perusteella voidaan vetää seuraavat johtopäätökset. Jäsenmaiden sisäinen politiikka vaikuttaa EU:n politiikkaan. Geenitekniikkaan liittyviin päätöksiin ja geenitekniikan avulla tuotettujen tuotteiden hyväksymiseen vaikuttavat Euroopan unionin jäsenmaat, parlamentti ja komissio. Tästä johtuen tuotteiden markkinoille saattaminen saattaa kestää useita vuosia. Tulevan Euroopan yhteisen elintarvikeviraston odotetaan vaikuttavan hyväksymisprosessiin. Tällä hetkellä EU:n GMO-lainsäädäntöä uudistetaan sekä kaavaillaan yhteisiä kansainvälisiä kriteerejä. Kansainvälisiä kriteerejä kaupankäynnin helpottamiseksi ja yhteisten standardien luomiseksi kehitetään mm. OECD:n, WTO:n ja YK:n alla. Euroopan Unionin tavoitteena on mahdollistaa GMO:hin liittyvän tutkimuksen, kehitystyön sekä yritystoiminnan jatkuminen EU:ssa, kuluttajien huomioiminen, vastuunkantajan selkeämpi määrittäminen sekä varovaisuusperiaatteen noudattaminen. Valtaosa haastateltavista piti tärkeänä ratkaista ongelmat, jotka vaikeuttavat geenitekniikkaa käyttävien yritysten toimintaa EU:ssa, jotta yritykset eivät siirtäisi toimintaansa ja osaamistaan ulkomaille.
  • Aspergillus nigerin tuottaman beta-galaktosidaasin puhdistus ja karakterisointi
    (1981) Salovuori, Irma
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Omavalvonta ja prosessihygienia paperiteollisuudessa
    (1998) Sillanpää, Jukka
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Bacillus subtilis ja Bacillus circulans ksylaania hydrolysoivien entsyymien tuottajina
    (1988) Ilkko, Auli
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Bacillus subtilisin kasvuvaatimukset alpha-amylaasin tuotossa
    (1984) Palmgren, Virpi
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Bacillus-peräisen alfa-amylaasin tuottaminen Escherichia colilla
    (1988) Suutari, Merja
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Bakteerien antbioottiherkkyyden määrittäminen kahdella eri tavalla
    (1989) Scheinin, Leena
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Screening av bakterier för upptäct av nya restriktionsendonuklianser
    (1986) Bonsdorff, Leni von
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Bakteerisolujen poistaminen kasvatusliuoksesta
    (1981) Halsas, Mikko
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Bam H I- ja Eco R I -restriktioentsyymien puhdistaminen
    (1986) Pitkänen, Kari
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Trichoderma reesein sellobiohydrolaasi I:n ja II:n sitoutuminen selluloosaan; tritiumilla leimattujen proteiinien käyttö
    (1998) Palonen, Hetti
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Työssä selvitettiin Trichoderma reesein sellobiohydrolaasi I:n ja II:n sekä niiden yksittäisten osien, katalyyttisen osan ja selluloosaan sitoutuvan osan (CBD) sitoutumista kiteiseen bakteeriselluloosaan. Proteiinit leimattiin in vitro [3]H:lla. Radioaktiivisen leiman avulla pystyttiin mittaamaan tarkasti alhaisia proteiinin konsentraatiota nestefaasissa. Leimaus suoritettiin pelkistävällä metylaatiolla, jolloin tritiumatomeja sisältävät metyyliryhmät kiinnittyivät proteiinin vapaisiin aminoryhmiin. Leimatut preparaatit puhdistettiin geelisuodatuksella ja puhtaus tarkistettiin ioninvaihtokromatografialla. Metyloitujen entsyymien katalyyttinen aktiivisuus ja sitoutumiskyky säilyivät muuttumattomina. Sitoutuminen oli lämpötilasta riippuvaista. Määritetyistä sitoutumisisotermeistä ilmeni, että alhaisissa lämpötiloissa proteiinit sitoutuivat selvästi paremmin selluloosaan. Lisäksi todettiin, että kokonaiset entsyymit sitoutuivat paremmin kuin niiden osat. Katalyyttiset osat sitoutuivat heikoimmin. CBH I:n sitoutuminen oli reversiibeliä ja se voitiin irrottaa bakteeriselluloosasta puskurinlisäyksellä. Laimennoksen jälkeen eri ajanhetkinä tehdyt mittaukset osoittivat, että uusi tasapainotila muodostui samalle isotermille. CBH II:n sitoutuminen oli osittain reversiibeliä. Sellobioosi lisäsi molempien entsyymien katalyyttisten osien sitoutumista, mutta kokonaisen CBH II:n adsorptio väheni. Selluloosan hydrolyysin edetessä entsyymien sitoutuminen jäljellä olevaa substraattia kohtaan muuttui yllättävästi. Hydrolyysin alkuvaiheessa sitoutuminen noudatti sitoutumisisotermin tasapainoa, mutta kun noin puolet näytteen selluloosasta oli hajonnut, sitoutuneen entsyymin määrä jäljellä olevaa selluloosaa kohti kasvoi 2 - 3 -kertaiseksi. Työn kirjallisuusosassa käsiteltiin proteiinien kemiallista leimausta in vitro. Proteiinien muokattavissa olevat aminohappojen sivuketjut sekä niihin kohdistuvat tärkeimmät kemialliset reaktiot esiteltiin. Tärkeimpiä leimaustekniikoita eli fluoresenssileimoja, proteiinien biotinylaatiota ja radioisotooppileimausta tarkasteltiin laajemmin.
  • Maatalouden ammoniakkipitoisten poistokaasujen käsittely biosuotimella
    (1995) Viljakainen, Sanna
     Helsinki University of Technology | Master's thesis