[dipl] Teknillinen korkeakoulu / TKK

Permanent URI for this collectionhttps://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/40621

Browse

Now showing 1 - 20 of 85

Mikroaaltotekniikan soveltaminen betonilattioiden kuivumisen nopeuttamiseen
(1997) Anttalainen, Petri
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Aiemmin kehitettyjen, uusien mikroaaltolaitteiden soveltuvuutta tutkittiin iältään nuorien pintabetonilattioiden kuivattamiseen. Tarkoituksena oli arvioida mikroaaltolaitteen soveltuvuutta käytäntöön. Teoriaosassa on käsitelty betonin kuivumiseen ja kuivattamiseen vaikuttavia tekijöitä, mikroaaltotekniikan perusteita sekä aiempia tutkimuksia mikroaaltolaitteilla. Kokeellisen osan esikokeissa ja niiden perusteella tehdyissä käytäntöä kuvaavissa lattiarakennekokeissa oli tavoitteena saada kuivatettua uusi pintabetonilattia 80% suhteellisen kosteuspitoisuuden edellyttämään päällystyskuntoon alle viikossa valusta, kun normaali kuivumisaika on noin kuukausi. Esikokeissa kuivatettiin 7.4 kW/m[2] tehoisella mikroaaltolaitteella säteilytysalueen kokoisia, 60 mm paksuisia ja K25 tavoitelujuuksisia betonilaattoja. Kokeiden perusteella mikroaaltolaite kuivatti laattaa hyvin nopeasti, kun lämpötila nousi yli veden kiehumispisteen. Yhtäpitkät kuivatus- ja jäähtymisjaksot olivat 15-45 min ja kokonaiskuivatusaika 45-90 min. Lämpötilat kohosivat keskellä laattoja jopa 150°C, kun reuna-alueilla jäätiin alle 100°C. Suhteellisen kosteuspitoisuuden tulokset eivät olleet luotettavia, mutta suuntaa-antavasti esikoelaatat kuivuivat päällystyskuntoon (<4 paino-%) jo 30+30 min kuivatusohjelmalla. Esikokeiden mikroaalloilla kuivatetut huokostamattomien laattojen pääteltiin kuivuneen keskimäärin kuusi kertaa ja huokostettujen laattojen kolme kertaa vertailulaattoja nopeammin. Lujuuskato esikokeissa oli 23-32 %. Halkeilua ei havaittu. Lattiarakennekokeissa kuivatettiin noin 6 kW/m[2] tehoisella ja säteilyalaltaan 1.2x0.9 m[2] mikroaaltokuivurilla kolmea erilaista lattiarakennetyyppiä, jotka olivat kooltaan n. 2.4x3 m[2] ja pintabetonipaksuudeltaan 60 mm. Lattiarakenteita kuivattiin kolmessa alueessa ja pääaluetta lopulta 90 minuuttia yhtäjaksoisesti, jolloin lämpötila nousi 46-124 °C, mutta pinnoituskelpoisuutta(<4 p-%) ei saavutettu. Kuivatuksesta aiheutui runsaasti halkeilua(< 1 mm), jotka syntyivät ilmeisesti betonin lämpötilaeroista. Lujuuskato oli rakennepuristuslujuuksissa 26-33 prosenttia. Tartuntalujuuden osalta mikroaaltokuivatusvaikutuksen vaihteluväli vertailualueeseen oli +25 ja -120 prosentin välillä. Tilastollisen testin perusteella ei voinut tehdä luotettavia päätelmiä koetuloksista, mihin vaikutti nykyisten mikroaaltolaitteiden säteilytehoalueiden epätasaisuudet. Käytännön mikroaaltokuivatuksiin nykyisellä laitteella suositellaan ennakkokokeita. Jatkokehityksenä ehdotetaan, että mikroaaltokuivatusmenetelmän hallittavuutta parannetaan muuttamalla laitteen kuivatustehoa tasaisemmaksi, nostamalla kuivatettavan alueen lämpötilaa tasaisemmin sekä parantamalla kuivatustuloksen mittausmenetelmää.
Kriittisen kyllästysasteen menetelmän soveltaminen pakkasenkestävän vakiobetonin kehittämisessä
(1984) Kuosa, Hannele
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Typpiadsorptio-, elohopeaporosimetri- ja lämpöanalyysilaitteistojen käyttö betonin mikrorakenteen tutkimuksessa
(1989) Hakala, Veli-Antti
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Computer aided design and storage of building specifications
(1994) Sebbas, Nina
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Ydinvoimalaitoksen turvallisuusluokkaan 2 kuuluvien rakenteiden betonin laatutekninen suunnittelu
(1993) Tuokko, Simo
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Concrete technology of post-tensioned flat-slab
(1987) Lehtonen, Jukka
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Betonin jäätymisenestoaineet
(1985) Leivo, Markku
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Betonisten julkisivuelementtien tuotannon ohjattavuus
(1990) Mahlberg, Mika
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Korroosionkestävä betoniputki
(1996) Ahlroos, Vesa
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Vaikka nykyaikainen betoniputki kestää lähes poikkeuksetta erittäin hyvin kotitalouksien jätevesiä, muuttuu tilanne vedenkulutuksen pienenemisen myötä jatkuvasti. Jäteveden aggressiivisuus kasvaa, ja viemäriputki joutuu entistä kovemmille olosuhteille alttiiksi. Kaikkein aggressiivisimmat jätevedet ovat kuitenkin lähtöisin teollisuuden prosesseista, ja usein ne johdetaan sellaisenaan kunnalliseen viemariverkostoon. Tämän työn tarkoituksena oli kirjallisuustutkimuksen kautta selvittää mahdollisuuksia valmistaa entistä paremmin korroosiota kestäviä viemäriputkia ja -kaivoja, joita voitaisiin käyttää sekä teollisoudessa että yhdyskuntarakentamisessa ja jotka olisivat myös tuotantokustannuksiltaan kilpailukykyisiä normaalin betoniputken kanssa. Arvioitaessa valmistuskustannuksia oli etusija sellaisilla menetelmillä, joita voitaisiin käyttää nykyisellä muottikiertonopeudella ja tuotantokoneistolla ilman lisätyövaiheita. Ympäristöolosuhteita määriteltäessä selvitettlin aluksi verkostossa nykyisen vallitseva tilanne lähinnä jäteveden happamuuden ja biologisen hapenkulutuksen avulla. Nämä ovatkin ainoita korroosion kannalta oleellisia tietoja, joita kunnalliset vesilaitokset säännöllisesti seuraavat sekä kotitalouksien että teollisuuden jätevesistä. Tutkimus keskittyi pääasiassa arvioimaan betonin seosaineiden käyttöä korroosionkestävyyden parantamiseksi. Impregnointiaineiden käytölle löytyy myös hyviä perusteita, mutta selvimpänä haittapuolena on impregnoinnin vaatima lisätyövaihe, joka nostaisi selvästi varsinkin pienempien putkien tuotantokustannuksia. Polymeerien käytölle ei ainakaan tässä vaiheessa ja nykyisillä materiaaleilla ole vielä mahdollisuuksia ainakaan volyymituotteena johtuen sekä korkeasta hinnasta ja hintaan nähden suhteellisen vähäisestä hyödystä. Polymeereistä korroosionkesto-ominaisunksien parantajana on kuitenkin vielä niin vähän tietoa, että lisätutkimukseüa voisi hyvinkin löytyä uusia toteuttamiskelpoisia mahdollisuuksia. Selvästi parhaan kustannushyötysuhteen antoi silika, joka kaikissa käsiteltävissä tutkimuksissa antoi selvästi parhaat korroosionkesto-ominaisuudet betonille. Paitsi että silikalla saatiin hyviä tuloksia, on se myös kustannuksiltaan kilpailukykyinen muihin seosaineisiin nähden.
Massiivisen betonisen vesirakenteen rakennusaikainen halkeilu ja sen merkitys
(1993) Linnossuo, Olli
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Betonilevyn muodonmuutokset
(1994) Mikkonen, Virpi
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Rikinpoistotuotteet ja lentotuhka matalalujuuksisten maarakennusbetonien osa-aineina
(1992) Klinckowström, Pia
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Betonin runkoaineen vesimäärän mittaus ja betonimassan vesimäärän arviointi
(1989) Ahonen, Matti
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Betonin puristuslujuuden määritys ulosvetokokeilla
(1987) Siirto, Tapio
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Betonin huokosrakenteen määrittäminen ohuthieistä kuva-analyysillä
(1991) Tattari, Kai
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Klinkkerilaattapintaisten julkisivuelementtien laattatartunnan määrittäminen
(1990) Aarnivuo, Tapani
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Paikallavalutekniikan kehittäminen pienimuotoisessa asuntotuotannossa
(1992) Remes, Jukka
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Talonrakennuksen talvirakentamisen taitotiedon kehittäminen
(1989) Kallio, Jukka
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Luonnonkivikuorisen polyuretaanilla eristetyn betonielementin kehittäminen
(1986) Löppönen, Hannu
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Moduuliseinäjärjestelmän tuotannon kehittäminen
(1995) Knuutila, Tiina
Helsinki University of Technology | Master's thesis

Browse

Browsing [dipl] Teknillinen korkeakoulu / TKK by Degree programme/Major subject "Betonitekniikka"