[dipl] Teknillinen korkeakoulu / TKK

Permanent URI for this collectionhttps://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/40621

Browse

Browsing [dipl] Teknillinen korkeakoulu / TKK by Degree programme/Major subject "Arkkitehtuurin historia"

Filter results by typing the first few letters
Now showing 1 - 20 of 171
  • Aalto's Modernism; An Inquiry into Alvar Aalto's Modernist Conception of space
    (1998) Arya, Vijay
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Vallisaaren Aleksanterinpatteri - historia, nykytila ja tulevaisuus
    (2009) Manninen, Markus
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Diplomityö käsittelee Aleksanterinpatteria, venäläisten 1860- ja 70-luvuilla rakentamaa linnoitettua kasarmia Vallisaarella, Helsingin edustalla, Suomenlinnan naapurissa. Aleksanterinpatteri ja muut Vallisaaren rakennelmat ovat venäläisajan näyttävimmät linnoituslaitteet Viaporin linnoituksessa. Aleksanterinpatterissa oli yhdistettynä tuli- ja kivirakenteinen kasarmi holvattuine majoitus-, keittiö-, ruokailu- ja varastotiloineen sekä sen päällä maavallein suojatut tykkiasemat eli tykkipatteri. Työn tarkoituksena on kuvata Aleksanterinpatterin vaiheita ja nykytilaa sekä tehdä avaus sen tulevaisuuteen. Aihe on ajankohtainen, koska syksyllä 2008 puolustusvoimat ilmoitti luopuvansa Vallisaaresta lähitulevaisuudessa ja suljettu sotilassaari avautuu näin yleiseen käyttöön. Rakennuksen historiaa käsitellään alkuperäislähteiden valossa. Näin vastataan kysymyksiin miksi ja miten Aleksanterinpatteri on rakennettu ja mitkä olivat sen toimintaperiaatteet. Kokonaiskuvan luomiseksi on tutkittu venäläisaikaisen Viaporin linnoituksen rakentamista laajemminkin ja taustoitetaan Aleksanterinpatteria edeltäneitä rakennussuunnitelmia Vallisaarella. Selvityksessä nostetaan esille uutta tietoa kahdesta tärkeimmästä venäläisaikaisen Viaporin tutkimuksen käytössä olevasta lähteestä: Kansallisarkistossa sijaitsevista venäläisistä sotilasasiakirjoista (lyh. VeSA) sekä näihin asiakirjoihin liittyneistä kartoista ja piirustuksista, jotka on erotettu omaksi, Museoviraston rakennushistorian osaston hallussa olevaksi "venäläinen insinöörikomennuskunta" -kokoelmaksi (lyh. VIK). Aleksanterinpatterin suunnittelussa oli tärkeällä sijalla rakennusteknisten ja toiminnallisten seikkojen lisäksi myös ulkoinen vaikuttavuus. Suora vaikutus rakentamiseen on ollut myös mm. Venäjän ulkopolitiikalla, asevelvollisuuteen siirtymisellä ja elinolojen muutoksilla sekä ase- ja rakennustekniikan kehityksellä. Nykytilanteen selvitys perustuu paikan päällä tehtyyn inventointiin, havaintoihin ja mittauksiin. Rakennus on osittain tyhjänä ja säilynyt pitkälti venäläisaikaisessa asussaan, tosin osittain huonokuntoisena. Osa tiloista oli vielä inventointiajankohtana vuonna 2008 suljettuja varastoja, jonne ei ulkopuolisilla ollut asiaa. Työssä esitetään näkemys tavasta, jolla erityisesti Aleksanterinpatteri ja myös muut Vallisaaren rakennelmat saataisiin paremmin yleiseen tietoisuuteen ja arvoiseensa käyttöön sekä, mikä tärkeintä, pelastetuksi kiihtyvältä rappeutumiselta. Aleksanterinpatteri on Vallisaaren rakennuksista ja linnoituslaitteista komein ja kenties mielenkiintoisin. Se soveltuu luontevasti tulevaisuuden avoimen Vallisaaren keskukseksi, eri kiertoreittien päätepisteeksi, levähdys- ja virkistäytymispaikaksi sekä paikaksi, josta saareen tutustujat saavat tietoa sen historiasta, rakentamisesta ja entisistä asukkaista. Aleksanterinpatteri on ennen kaikkea nähtävyys jo itsessään ja siksi on tärkeää ottaa huomioon rakennuksen kerrostumat ja erityispiirteet sekä niistä seuraavat rakennustekniset haasteet.
  • Alkukantaisen lumo - Primitiivistisiä pyrkimyksiä arkkitehtuurissa 1930-luvulta 50-luvulle sekä niiden taustoja
    (2005) Vesikansa, Kristo
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Primitivismi oli yksi sodanjälkeisen arkkitehtuurin kutkuttavimmista ilmiöistä, mutta aihetta on tutkittu niukasti. Mikä sai modernistit etsimään vaikutteita alkukantaisista rakennelmista? Entä onko löydettävissä jotain erityisen suomalaista lähestymistapaa primitiivisyyteen, vai heijastiko rakennustaiteemme vain kansainvälisiä ilmiöitä? Olen määritellyt kolme erityyppistä primitivististä lähestymistapaa: emotionaalisen, intellektuaalisen ja piilotajunnan primitivismin, joiden kautta olen tarkastellut aikakauden arkkitehtuuria. jossain määrin olen myös etsinyt yhteyksiä vastaaviin ilmiöihin kuvataiteissa. Primitivismin aatteelliset juuret voidaan modernismin tavoin jäljittää modernin yhteiskunnan muotoutumiseen 1700-luvun kuluessa. Valistusajan arkkitehtuuriteoreetikot uskoivat selvittävänsä rakennustaiteen luonnolliset ja kiistämättömät perusteet tutkimalla suojan alkuperäisintä olomuotoa, rustiikkia alkumajaa. 1800-luvulla siirtomaavalta, arkeologia ja maailmannäyttelyt kasasivat jatkuvasti tietoa vieraiden maanosien arkkitehtuurista ja omasta varhaishistoriastamme. Merkittävimmän teorian taiteiden ja arkkitehtuurin alkuperästä tällöin kehitti saksalainen Gottfried Semper. Pyrkimystä palata alkukantaiseen yksinkertaisuuteen hylkäämällä rappeutuneen pidetty akateeminen perinne oli yksi modernismin keskeisimmistä aatteellisista lähtökohdista. Laajemmin primitivismi alkoi konkretisoitua 1930-luvun kuluessa, jolloin kysymyksen rakentamisen suhteesta paikalliseen ilmastoon, topografiaan, materiaaleihin ja rakennusperinteisiin nousivat keskiöön modernistisessa arkkitehtuurikeskustelussa. Nationalismin voimistuessa funktionalismin kansainvälinen muotokieli haluttiin sitoa kansallisiin ja paikallisiin perinteisiin. Sen askeettiset ihanteet yhdistettiin erityisesti Välimeren piirin anonyymiin kansanrakentamiseen, mutta myös pohjoisen rakennusperinteen karun yksinkertaisuuden nähtiin heijastavan samoja ideaaleja. Eniten innoitusta primitivistisiin kokeiluihin epäilemättä tarjosivat Le Corbusierin työt 1930-luvun alusta lähtien. Suomessa karheiden luonnonmateriaalien ja talonpoikaisaiheiden käyttöön rohkaisivat ennen kaikkea Alvar Aallon suunnitelmat vuosikymmenen loppupuolella. Tällöin alettiin kiinnostua uudelleen myös Karjalan puurakennusperinteestä ja sen tulkinnoista 1900-luvun vaihteen kansallisromantiikassa. Sota-aikana akuutti tarve rakentaa pakolaisille mahdollisimman yksinkertaisia hätäasuntoja sai monet arkkitehdit kehittelemään kiinnostavia primitivistisiä suunnitelmia. 1940-luvulla Pohjoismaissa muotoutui kaksi erilaista lähestymistapaa kansanrakentamiseen. Uusempirismissä kansanomaisia aiheita ja rustiikkeja luonnonmateriaaleja käytettiin varsin sovinnaisella tavalla. Kiinnostavampi on sen neorealismiksi kutsuttu rinnakkaisilmiö Italiassa, jossa poliittinen tilanne kannusti populistiseen kansanomaisuuteen. Molempia selvästi radikaalimpaa primitivismiä edusti pohjoiseksi metsäläisarkkitehtuuriksi kutsumani suuntaus, jossa alkukantaista puurakennustekniikkaa tulkittiin modernismin keinoin. Sitä voidaankin pitää Pohjoismaiden merkittävimpänä panoksena primitivismin aatehistoriaan. Uudenlainen abstrakti lähestymistapa primitiivisyyteen muotoutui 1950-luvun alussa varsinkin Team Tenin ja norjalaisen PAGON-ryhmän piirissä. Pohjois-Afrikasta tuli tällöin pyhiinvaelluskohde monille nuorille arkkitehdeille. Hieman myöhemmin myös luonnonkansojen rakentamisesta alettiin kiinnostua vakavasti. Englantilaiset brutalistit löysivät aivan oman vernakulaarin perinteen anonyymien teollisuusrakennelmien maailmasta. Suomessa metsäläisarkkitehtuurin hiivuttua 1950-luvun vaihteessa ei selvästi primitivistisiä suunnitelmia enää juuri tehty. Mielikuvatasolla suomalaiseen arkkitehtuuriin tosin liitettiin sitkeästi eksoottinen ja mystinen primitiivisyys. Intellektuaalisen primitivismin perinne jatkui erityisesti Aulis Blomstedtin kirjoituksissa. Emotionaalista primitivismiä johdonmukaisimmin edusti Reima Pietilä, joka tulkitsi kansanomaisia teemoja omaperäisettä ja usein pitkälle abstrahoidulla tavalla.
  • Antiikin seinämaalaukset tilasarjoissa - asunnon arkkitehtoniset koristeet, Pompeji, Herculaneum ja Ostia
    (1997) Koponen, Anu
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Antiikin seinämaalaukset ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa arkkitehtuuriin. Ne jäljittelevät arkkitehtonisia elementtejä sekä täydentävät arkkitehtuuria illusionistisillä näkymillä ja rakenteilla. Diplomityö tutkii sitä, miten seinämaalaukset sovitettiin arkkitehtuuriin antiikin Rooman eri aikakausina v. l00 e.a.a.-250 j.a.a. Siinä keskitytään Pompejin, Herculaneumin ja Ostia Antican esimerkkeihin. Antiikin seinämaalaukset ennen v. 79 j.a.a. on jaettu neljään tyyliin. Tämä jako perustuu A. Maun kronologiseen tyylijakoon (1882). Pyrkimys kronologiaan johti siihen, että seinämaalauksia ajoitettiin ilman riittäviä perusteita sopiviin vuosiin. Perinteistä Maun tyylijakoa on kritisoitu, mutta sitä korvaavaa jaottelua ei ole kehitetty. Tutkielmassani selvitän, missä määrin tätä jakoa voidaan pitää pätevänä. H. Joyce (1981) on tehnyt järjestelmäjaon myöhempien tyylien seinämaalauksista (v. 79-250 j.a.a.), koska hän ei pitänyt niiden tyylijakoa uskottavana. Hän on jaotellut seinämaalaukset rakennetyypeittäin ainoastaan visuaalisin perustein, ilman ajoittamista. Samankaltainen järjestelmäjako olisi hyödyllinen myös Maun tyylijaon tukena. Antiikin Roomassa arkkitehtuurilla muovailtiin näyttäviä tilasarjoja vaihtelevilla tilakokemuksilla, upeilla näkymillä sekä valon ja varjon vuorottelulla. Nämä antiikin talojen näkymäakselit ja kulkureitit rytmitettiin ja täydennettiin seinämaalauksilla. Palvelu- ja vierailuvyöhykkeet on erotettu seinämaalauksilla. Läpikulkutilat ja huoneet, joissa on oleskeltu pitkään, on myös jäsennetty eri tyyppisillä seinämaalauksilla. Olen valokuvannut 7 esimerkkitaloa, joista 3 Pompejissa, 2 Herculaneumissa ja 2 Ostiassa. Näiden talojen avulla seinämaalausten ja arkkitehtuurin suhde hahmottuu tapauskohtaisesti. Tutkielma selvittää varallisuuden ja asunnon koristeiden suhdetta sekä seinämaalausten levinneisyyttä eri sosiaaliluokissa antiikin Rooman eri aikoina. Tutkielman lopussa paneudutaan antiikin seinämaalaustekniikoihin ja työnjakoon.
  • Asuinkerrostalo Tehtaankadulle
    (2001) Pulkkinen, Katri-Liisa
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Pula-ajan puuarkkitehtuuria - yleishyödyllinen rakennustuotanto Tampereella 1919-1927
    (2003) Yrjölä, Jyrki
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Valtion ja kuntien lainoittama 1920 -luvun yleishyödyllinen rakennustuotanto käsittää lyhyen, mutta intensiivisen vaiheen Suomen kaupunkirakentamisen historiassa. Tämä diplomityötutkielma käsittelee Tampereen osalta tätä sosiaalisen asuntorakentamisen kannalta merkittävää ajanjaksoa lähinnä kahdella tasolla, toisaalta esitellään itse rakennustoimintaa ja sen erityispiirteitä ja toisaalta rakennustoiminnan tuloksena syntynyttä pienasuntoarkkitehtuuria. Taustakartoituksena esitellään 1910 -luvulla esiin noussutta asuntoreformiaatetta ja sen vaikutusta pienasuntosuunnitteluun. Lisäksi luodaan katsaus Tampereen osalta kaupungin monimuotoiseen perinteiseen työväenasumiskulttuuriin, josta nykypäivään on säilynyt vain muutamia fragmentteja. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen pula-aika ja sisällissodan hävitykset synnyttivät Tampereella huutavan asuntopulan ja muodostivat rakentamiselle tiukat taloudelliset puitteet. Kustannusten minimointiin pyrittiin mm. rationaalisella suunnittelulla ja säästörakennustavoilla. Puusta tuli 20 -luvun taitteessa kaupungissa ylivoimaisesti suosituin rakennusmateriaali. Asuntopulan korjaamiseksi valtio rahoitti vuosivälillä 1920 - 26 kaupunkiemme pienasuntorakentamista korottomilla avustuslainoilla ja halpakorkoisilla kuoletuslainoilla. Näitä myönnettiin kaupunkien oman asuntotoiminnan lisäksi nk. yleishyödyllisten rakennusyhtymien pienasuntotuotantoon sekä omakotirakentajille. Tampere näytteli valtakunnallisesti varsin merkittävää roolia asuntopulan ratkaisupyrkimyksissä ja asuntoreformin ihanteiden soveltamisessa rakennustoimintaan. Asuntojen suhteellinen lisäys oli suurimpia maamme kaupunkien joukossa ja myös laadullisesti pyrittiin hyviin tuloksiin. Kaupungissa kyettiinkin luomaan kestävää ja korkeatasoista klassistista puuarkkitehtuuria ja harmonisia, yhtenäisiä aluekokonaisuuksia. Sosiaalisena rakennustuotantona toteutettiin useita huomattavia puutaloalueita, joista mainittakoon Pyynikinrinteen alue (yhtiötaloja) sekä huomattavia osia Petsamon, Lapin, Viinikan, Nekalan ja Härmälän työväen esikaupungeista. Onkin huomattava, että omakotiliike sai Tampereella 1920 -luvulla absoluuttisesti laajimmat mitat Suomen kaupungeista. Työni lopussa esitän pienessä suunnitteluosuudessa nykyisen Puu-Tammelan eteläosan kahden korttelin eheyttämistä täydennysrakentamisen keinoin. Kyseinen alue sisältää 1920 -luvun yleishyödyllisenä tuotantona toteutettuja omakotitaloja ja yhtiötaloja. Huomattava osa vanhasta rakennuskannasta on tuhoutunut ja jäänyt hoitamatta ja alue onkin nykyään välittömän saneerausuhan alainen.
  • Arkkitehtuuriluokitus: Fasetoitu arkkitehtuurikirjallisuuden luokitusjärjestelmä
    (1986) Helenius, Pentti
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • artATAC! - bussivarikosta taidemuseoksi
    (2000) Bunn, Marko
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    artATAC!-projekti muodostuu kahdesta ATAC:in autohallista ja niiden tontista Trasteveren kaupunginosassa Roomassa. Tontilla on hiljattain tehty kaivauksia, joiden yhteydessä on löytynyt jäänteitä mm. Rooman vanhasta jokisatamasta sekä antiikin huviloista. Diplomityössäni kaivausaluetta suurennetaan ja siitä tehdään arkeologinen museoalue siten, että autohallit peruskorjataan museoiksi. Näistä toinen liittyy tontin kaivauksiin ja Trastevereen, toinen yleisemmin Rooman antiikin löytöihin. Kävely kaivausalueella tulee olemaan mahdollista, samoin kuin korjausmenetelmien seuraaminen museotiloissa. Kyseistä aluetta rajaava ja paavi Urbanus VIII:n muuria seuraava Viale delle Mura Portuense suljetaan moottoriliikenteeltä ja avataan kuuluisten sunnuntaimarkkinoiden käyttöön. Kadusta tulee muurin suojaama rauhallinen kaupunkipuisto. Suljetun kadun tilalle avataan uusi katu tontin eteläpuolelle helpottamaan kaupunginosassa liikkumista. Museoiden ja uusien katujärjestelyjen avulla on tarkoitus kohottaa Porta Portesen alueen viihtyvyyttä. Kaupunkisuunnittelun kannalta pääperiaatteina ovat olleet arkeologisen alueen laajennus ja suojelu sekä viihtyvyyden ja alueen imagon kohottaminen museoiden ja kävelykadun avulla. Lisäksi on haluttu rauhoittaa Via Mura Portuense moottoriliikenteeltä, ja toisaalta kevyen liikenteen ja autoliikenteen sujuvuutta on pyritty parantamaan puhkaisemalla uusi katu tontin eteläreunalle. Rakennustaiteellisesti olen pyrkinyt peruskorjaamaan rakennukset mahdollisimman vähin muutoksin, mutta luomaan samalla innostavat, selkeät ja arkeologian työvaiheisiin tutustuttavat museotilat.
  • Asema-aukion kaupunkikuvallinen uudelleenjärjestely
    (1985) Nurmi, Jouni
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Asuntoryhmä Naantalin vanhaan kaupunkiin
    (1984) Paavola, Pirkko
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Aurajoen länsirannan kehittämissuunnitelma, Turku
    (1990) Jeskanen, Timo
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Bangården i Karis. Historisk överblick och framtida användningsmöjligheter - ny användningsplan för lokstallet
    (1996) Siren, Carl
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Bao Ta - kiinalainen pagodi
    (1990) Mattila, Markku
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Bisceglie, centro storicon täydennysrakentaminen
    (2008) Engman, Ulla
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Työ käsittelee Etelä-Italiassa, Apulian maakunnassa sijaitsevaa 53 000 asukkaan Bisceglien kaupunkia. Kaupungin ydin ja asukkaiden identiteetin lähde on keskiaikaisperäinen vanha kaupunki, centro storico. Centro storico on osittain hyvin huonossa kunnossa, eikä kaupunkilaisilla ole arjessa sinne juuri asiaa. Ristiriita arvojen ja käytännön elämän välillä on työn keskeinen kysymys. 1960-70- luvuilta lähtien Biscegliestä muutettu työn perässä muualle. Muuttoaallon seuraukset näkyvät kaupunkikuvassa edelleen. Centro storicon taloja on hylätty ja rappeutunut. Sinne on jopa syntynyt piazzoja huonokuntoisten rakennusten romahtamisen seurauksena. Kaupunki on tähän saakka panostanut enemmän uusiin kaupunginosien, mutta viime vuosina on herännyt kiinnostus centro storicon kunnostamiseen. Syynä ovat muun muassa turismiin kohdistuvat suuret odotukset. Työn tarkoitus on kannustaa bisceglieläisiä ottamaan taas centro storico omakseen. Työllä pyritään herättämään paikalliset huomaamaan vanhan keskustan arvo ja esittämään keinoja vilkastuttaa centron käyttöä. Työ koostuu analyysistä ja suunnitelmasta. Italiassa on 1960-luvulta lähtien tutkittu "kaupungin lukemista" pohjana uuden suunnittelulle. Menetelmiä ovat kehittäneet muun muassa Giancarlo De Carlo ja Aldo Rossi. Työni jatkaa tätä perinnettä soveltaen analyysissa De Carlon kaupungin lukemisen metodeja. Suunnittelukohteeksi on valittu keskeinen, kolmen rakennusten romandusten seurauksena syntyneen piazzettan sarja. Kohde edustaa kaikkein huonokuntoisinta ympäristöä. Piazzettoille on suunniteltu toimintoja ja muutoksia, jotka. -mahdollistavat kortteleiden nykyisten asukkaiden pysymisen alueella ja uusien asukkaiden muuttamisen sinne. -houkuttelevat centro storicon ulkopuolella asuvia bisceglieläisiä käymään centro storicossa ja. -mahdollistavat tilojen käytön juhlien ja tapahtumien näyttämöinä tuoden esiin voimakasta genius locita, ja nostaen siten paikallisten tietoisuutta ympäristön arvoista. Toiminnot ovat uusi asuinrakennus ja taiteilija-ateljee, ulkoilmaelokuvateatteri sekä pienet puistoaukiot. Muutokset on suunniteltu siten, että niiden toteutus voidaan aloittaa nopealla aikataululla ja suorittaa vaiheittain. Keskeisenä tavoitteena on vahvistaa centro storicossa alussa olevaa "hyvän kierrettä". Piazzettojen yhteenlaskettu pinta-ala on 2000 m2. Täydennysrakennuksen kerrosala on 820 m2.
  • Bomarsundin linnoitusalue, yleissuunnitelma
    (1997) Fogdell, Marina
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Bryggman ja Italia
    (1988) Schildt, Henri
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Hyvinkään villatehtaan alueen rakennushistoriallinen selvitys
    (1997) Javanainen, Heli
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Rakennussuojelu <> esteettömyys - uusi hissi vanhaan kerrostaloon
    (2005) Hälikkä, Sasu
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Ca' Venier Dei Leoni, venetsialaisen palatsin täydennysrakentaminen
    (1985) Grönlund, Hannele
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Lappeenrannan Rakuunamäki - Historiallinen selvitys sekä kehittämissuunnitelma
    (1999) Selroos, Pia
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Diplomityö sisältää Lappeenrannan Rakuunamäen varuskunta-alueen rakennusvaiheiden historiallisen selvityksen sekä suunnitelman alueen uuskäytöstä. Rakuunamäen kasarmialueen rakennushistoriasta voidaan erottaa kolme aikajaksoa: (1) Suomen rakuunarykmentin aika 1889-1901, jolloin kasarmialue rakennettiin suunnittelijana Yleisten rakennusten ylihallituksen johtaja Sebastian Gripenberg. (2) Venäläisten joukkojen aika 1901-1917, jolloin alueen rakennuskantaa täydennettiin noin kolmellakymmenellä uudella rakennuksella. (3) Itsenäisyyden jälkeinen aika päättyen varusmieskoulutuksen loppumiseen Rakuunamäellä vuonna 1994. Nykyisin alue toimii pääasiallisesti puolustusvoimien varastona ja Maanpuolustusopiston opiskelijoiden majoituspaikkana. Alueen kehittämissuunnitelmassa on alueen toimintoihin kaavailtu asumista, työtä, palveluita ja vapaa-aikaa. Suunnitelma ottaa kantaa myös Rakuunamäen alueesta osittain valmistuneeseen asemakaavan muutokseen. Yhtenä tavoitteena on ollut luoda toiminnallinen yhteys Linnoituksen kanssa, jolloin näistä kahdesta entisestä varuskunta-alueesta muodostuisi toisiaan täydentävä pari. Tarkemman uuskäytön suunnitteluun on alueen rakennuksista valittu punatiiliset talli- ja varastorakennukset, joita on alueen rakennuksista määrällisesti eniten. Rakennuksia on kaavailtu mm. toimisto-, työ- ja ravintolatila käyttöön. Edellä mainittujen rakennusten lisäksi diplomityössä on tutkittu yhtä alueelle sijoitettavaa uudisrakennustyyppiä (toimistorakennus).