01. Kandidaatin tutkinnon opinnäytteet / Bachelor’s theses

Permanent URI for this community

https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/1

Lue lisää kandidaatin opinnäytteistä.
Read more about the Bachelor's theses.

Browse

Now showing 1 - 20 of 22

Ääniympäristön vaikutus ihmiseen ja sen huomioiminen tilasuunnittelussa
(2024) Kemivirta, Julius; Parkkinen, Sini; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Pirinen, Antti
Jokaisella tilalla on oma ääniympäristönsä, johon vaikuttavat monet eri tekijät. Tilan ääniin vaikuttavat sen koko, muoto, materiaalit ja siellä tapahtuva toiminta. Äänen käyttäytymiseen tilassa on mahdollista vaikuttaa ja se vaikuttaa myös ihmisiin monilla tavoilla. Erilaisilla äänillä tuntuu olevan suoraviivainen vaikutus ihmisten tunteisiin ja kokemukseen tilan tunnelmasta, mikä olisi hyvä ottaa myös tilasuunnittelussa huomioon. Äänten kokeminen ja niihin reagoiminen on subjektiivista, mutta niillä tuntuu olevan myös yhteisiä tekijöitä. Esimerkiksi luonnon äänet koetaan lähes poikkeuksetta miellyttäviksi ja liikenteen äänet häiritseviksi ääniksi. Mistä tämä johtuu ja voidaanko tehdä selkeitä eroja hyvän ja huonon äänimaiseman välille? Käytän kirjallisuustutkimuksessani pääsääntöisesti kahta teosta (R. Murray Schafer: The Soundscape: Our Sonic Environment and the Tuning of the World (1977) ja Outi Ampuja & Miikka Peltomaa: Huutoja hiljaisuuteen – ihminen ääniympäristössä (2014)), joiden avulla tutkin aihetta. Näiden lisäksi käytän muita kirjallisuus- ja verkkolähteitä. Tutkin opinnäytetyössäni ääniympäristöön vaikuttavia tekijöitä ja äänien vaikutuksia ihmisiin. Käyn läpi äänimaiseman käsitettä ja sen muodostumista sekä otan selvää, miten siihen vaikutetaan tilasuunnittelun keinoin. Teorian tueksi analysoin kahden valitsemani kohteen äänimaisemia ja niihin vaikuttavia tekijöitä.
Anitra Lucanderin värit osana Aarno Ruusuvuoren arkkitehtuuria
(2024) Vilkman, Jenna; Pietilä, Sanna; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Pirinen, Antti
Anitra Lucander tunnetaan monipuolisena taiteilijana, joka onnistui nousemaan yhdeksi modernin taiteen kiinnostavimpiin ja persoonallisimpiin edustajiin uransa myötä. Lucander opiskeli Vapaassa Taidekoulussa, jonka jälkeen hän toimi aktiivisena taiteilijana 30 vuoden ajan, alkaen 1950–luvulta ja päättyen 1980–luvulle. Lucanderin taide sai alkunsa abstraktista kuvataiteesta, mutta vähitellen Lucanderin taiteelliset näkemykset siirtyivät osaksi myös arkkitehtuuria ja tilakokemusta, erilaisten yhteistöiden myötä. Yksi projektien tärkeimmistä yhteistyökumppaneista oli arkkitehti Aarno Ruusuvuori, joka vaikutti arkkitehtuurillaan syvästi modernin arkkitehtuurin syntyyn Suomessa 1950-luvulta alkaen. Ruusuvuori ja Lucander päätyivät tekemään useita projekteja yhdessä, joissa Lucander toimi värisuunnittelijana. Tässä opinnäytetyössä keskityn tarkastelemaan kahta esimerkkikohdetta, joihin Anitra Lucander ja Aarno Ruusuvuori tekivät yhteistyötä. Kohteina toimivat Roihuvuoren ala-aste, joka valmistui vuonna 1967 ja Helsingin kaupungintalon laajat muutos- ja korjaustyöt, jotka alkoivat vuonna 1965. Näkökulma painottuu Anitra Lucanderin värisuunnittelun tarkasteluun, joka toimii tärkeänä osana kohteiden arkkitehtuuria. Keskeisenä kysymyksenä tutkin, mitä arkkitehtonisia piirteitä Anitra Lucander halusi korostaa värisuunnitelmiensa avulla näissä kohteissa. Lisäksi tutkin, miten Lucanderin luomat värisommitelmat ja visuaaliset elementit yhdistyvät Aarno Ruusuvuoren arkkitehtuuriin. Tutkimusmenetelminä käytän kirjallisuutta ja tuon esiin omia havaintoja, joita tein kohteissa vieraillessani. Työssä havaittiin, että Lucander korosti värisuunnitelmallaan vahvoja tilakokemuksia, jotka pyrkivät herättämään mielikuvitusta ja tunteita kokonaisvaltaisesti. Sen rinnalle nousee funktionaalisuuden korostaminen. Lucander käytti väreissä herkkiä mutta myös voimakkaita sävyjä, jotka luovat kiinnostavan tasapainon Ruusuvuoren moderniin, pelkistettyyn arkkitehtuuriin. Värit tuovat lämpöä, ja ne tasapainottavat kylmää harmaata betoniarkkitehtuuria. Laajat väripinnat on sommiteltu korostavasti tiloissa johdatteleviksi elementeiksi. Värit tukevat tilojen luonnetta ja käyttötarkoitusta, sillä ne toimivat piristävinä ja tilaa avartavina. Kummassakin kohteessa Lucander suunnitteli myös värit ilmansuuntien mukaisesti. Kaupungintalon kohdalla Lucander suunnitteli myös kellarikerroksen ovien värit niiden takaa löytyvien toimintojen mukaan. Lucander halusi luoda tilallisia, tunteita herättäviä elämyksiä, joita hän korosti laajalla mutta harmonisella väriskaalalla. Lucander hyödynsi valon voimaa kirkkaanväristen tehosteseinien sommittelussa, jolla hän korosti luonnonvalon ja väripinnan vahvaa vuorovaikutusta. Ruusuvuoren ideologiaan kuului kokonaisvaltainen suunnittelu, jonka lopputulos pyrkii taiteelliseen kokonaisuuteen. Lucander ja Ruusuvuori tekivät tiiviisti yhteistyötä, joissa vahvuudet sijoittuivat taiteen eri osa-alueille. Lopputulos yhdistää näkemykset harmoniseen kokonaisuuteen, joka sitoo arkkitehtuurin ja kuvataiteen moninaisuuden yhteen.
Arkkitehti monilajisen yhteiselon muotoilijana: urbaanin biodiversiteetin tukeminen monilajisen arkkitehtuurin keinoin
(2024) Kannasvuo, Sara; Ranta-aho, Miia; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kemppainen, Özlem
Tässä kandidaatintutkielmassa selvitetään, millaista on urbaani biodiversiteetti ja miten sitä voi tukea monilajisen arkkitehtuurin keinoin. Biodiversiteetti vähenee kaikkialla maailmassa ja maapallon elämää ylläpitävien ekosysteemien toiminta on uhattuna. Urbaaneilla alueilla biodiversiteetti on usein matalampaa kuin ympäröivällä maaseudulla. Urbaanien alueiden laajentuminen uhkaa ympäröivien alueiden biodiversiteettiä pirstomalla elinympäristöjä. Toisaalta monet eri lajit ovat sopeutuneet elämään kaupungeissa ja rakennuksissa, ja kaupungeissa tavataan myös useita vaarantuneita lajeja. EU:ssa urbaanin biodiversiteetin tärkeys on tunnistettu biodiversiteettistrategiassa ja kaupunkeja tuetaan urbaanin biodiversiteetin tilan parantamisessa. Jos biodiversiteettistrategian tavoitteisiin päästään, tulevaisuuden kaupungit ovat biodiversiteetiltään aiempaa rikkaampia ja niissä elää useita eri lajeja. Kontaktien lisääntyessä lajien välillä kasvaa myös riski lajien välisistä konflikteista. Rikkaampi urbaani biodiversiteetti voi tarkoittaa tehokkaampaa lajien suojelua ja kattavampia ekosysteemipalveluita kaupungeissa asuville ihmisille, sekä taloudellista hyötyä kaupungeille. Lajien väliset konfliktit tulee kuitenkin minimoida, jotta urbaani biodiversiteetti hyväksytään osaksi kaupunkeja. Arkkitehtuuri on perinteisesti ihmiskeskeistä: rakennukset ja urbaanit ympäristöt suunnitellaan vain ihmisen tarpeita silmällä pitäen. Urbaanin ympäristön lisääntyvä biodiversiteetti haastaa tätä ihmiskeskeistä suunnittelutapaa. Tässä tutkielmassa käytetään kattotermiä monilajinen arkkitehtuuri posthumanismin ja ihmisen ylittävän tutkimuksen näkökulmia soveltaville arkkitehtuurin suuntauksille. Monilajinen arkkitehtuuri pyrkii pois ihmiskeskeisestä suunnittelusta muun muassa monilajisen muotoiluprosessin keinoja hyödyntäen. Monilajinen arkkitehtuuri tarjoaa kolme keinoa, joilla arkkitehti voi tukea urbaania biodiversiteettiä. Nämä keinot ovat muunlajisten tunnistaminen arkkitehdin asiakkaiksi, monilajisen yhteiselon muotoilu ja arkkitehtuurin hyödyntäminen uuselinympäristönä. Monilajisen arkkitehtuurin suunnittelu vaatii arkkitehdiltä uteliasta ja avointa suhtautumista muihin lajeihin. Muiden lajien tarpeiden huomioiminen voi vaatia arkkitehdilta aiempaa laajempaa yhteistyötä biologien ja ekologien kanssa.
Betoni on hiilinielu - Ekologisen betonin valmistus ja ominaisuudet
(2024) Saari, Miro; Ruskeepää, Esa; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kemppainen, Özlem
Betonirakentamisesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ovat merkittäviä ilmastonmuutoksen eteenpäin viejiä. Valtaosa betonin päästöistä on lähtöisin sementin valmistuksesta. Nykytilanne on sellaisenaan kestämätön. Betonilla on kuitenkin luontaisia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä hiilinielun. Se nimittäin kykenee sitomaan itseensä hiilidioksidia ilmasta. Sementin valmistusprosessi on mahdollista muuttaa hiilineutraaliksi. Tämän jälkeen betonin luontaisen hiilensidontakyvyn ansiosta se elinkaarensa aikana sitoo hiilidioksidia enemmän kuin on sitä vapauttanut. Hiilensidontakykyä voidaan tehostaa käyttämällä perinteisen sementin sijaan vaihtoehtoisia sideaineita. Kandidaatintutkielmani tavoitteena on perehtyä betonin valmistukseen, toimintaperiaatteeseen ja ominaisuuksiin. Tutkimme sementin valmistusprosessia ja sen päästöjä, jonka jälkeen kartoitamme mahdollisia muutoksia päästöjen pienentämiseksi. Johtopäätökset-kappaleessa on yhteenveto tutkielman muista osuuksista, joka summaa miten betonirakentaminen voidaan muuttaa hiilinieluksi.
Biofiilinen suunnittelu - rakennetun ympäristön yhteys ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin
(2023) Matikainen, Noora; Verma, Ira; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kemppainen, Özlem
Biofilia tarkoittaa lyhyesti ilmaistuna rakkautta luontoon. Ihminen tuntee synnynnäistä tarvetta olla lähellä luontoa, ja luonnolla on todettu olevan positiivinen vaikutus hyvinvointiin ja terveyteen. Kiihtyvän kaupungistumisen myötä ihminen on kuitenkin vieraantunut luonnosta. Biofiilisella suunnittelulla pyritään tuomaan ihmisen biologista luontoyhteyttä rakennettuun ympäristöön. Tämän kandinaatintyön tavoitteena on tutkia, mitä biofiilinen suunnittelu tarkoittaa rakennetussa ympäristössä ja millaisia vaikutuksia sillä on ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. Tutkielma on rajattu yleistasolla terveydenhuollon rakennuksiin ja yksityiskohtaisemmin sairaalaympäristöihin. Tämä kandidaatintyö on toteutettu kirjallisuustutkimuksena. Sen pohjana on olemassa oleva tutkimustieto, minkä lisäksi olen tehnyt omia havaintoja Uudesta lastensairaalasta. Luonnon hyvinvointivaikutuksista löytyy psykologista tutkimusta niin suomen kuin englannin kielelläkin. Kiinnostus biofiiliseen lähestymistapaan on havaittavissa myös eri alojen opinnäytetöissä. Biofiilisesta suunnittelusta löytynyt lähdeaineisto on etupäässä englanninkielistä, ja paljolti Yhdysvalloissa julkaistua. Ihmiskunnan historiassa on pitkään tiedostettu luonnon terveyshyödyt rakennettaessa sairaaloita, hoitolaitoksia ja parantoloita. Rakennukset on pyritty sijoittamaan niin, että luonto toimii hoitavana elementtinä. Kaupungistuminen, ilmastonmuutos ja ihmisten hyvinvoinnin lasku ovat vaikuttaneet siihen, että on alettu tietoisesti etsiä keinoja, joilla voidaan edistää hyvinvointia ja kestävää rakentamista. Yhdysvalloissa tutkimukseen perustuvaa biofiilista suunnittelua on tehty ja tehdään yhä enenevässä määrin, Eurooppa ja muu maailma seuraavat esimerkkiä. Biofiilisen suunnittelun avulla yhteyttä luontoon voidaan parantaa tuomalla luontoviitteitä rakennettuun ympäristöön. Yhteys luontoon voi olla suoraa tai epäsuoraa tai kokemusta tilasta ja paikasta. Hyötyvaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen ovat psyykkisiä ja fysiologisia. Uusiin sairaalarakennuksiin investoitaessa on huomionarvoista tiedostaa, että luontokokemus edistää potilaiden paranemisprosessia. Miellyttävässä ympäristössä myös henkilökunnan viihtyvyys ja jaksaminen paranevat. Biofiilisen suunnittelun terveyshyödyistä on saatavilla näyttöön perustuvaa tieteellistä tutkimusta. Erilaisten tutkimusten pohjalta saadaan entistä yksityiskohtaisempaa tietoa yksittäisten ympäristötekijöiden vaikutuksesta yksilöön. Antiikin ajoilta tutut ulottuvuudet, luonto, luonnonvalo ja näkymät ovat nousseet uuteen arvoonsa nykypäivän terveydenhuollon tiloja suunniteltaessa. Menneestä kannattaa oppia ja valita se, mikä on ollut hyvää. Kunnioituksesta luontoa kohtaan kertovat esimerkiksi viime aikoina suosioon nousseet viherkatot ja -seinät sekä kasvava kiinnostus puurakentamiseen. Kehittyneen teknologian avulla, kenties tekoälyäkin hyödyntämällä, on mahdollista löytää myös uusia keinoja rakentaa niin, että luonto ja arkkitehtuuri ovat sopusoinnussa keskenään.
Eduardo Souto de Moura: Arkkitehtuuri ja suunnitteluprosessi
(2024) Uusipaikka, Lenni; Teräväinen, Helena; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kemppainen, Özlem
Eduardo Souto de Mouran on portugalilainen arkkitehti, joka on tehnyt pitkän ja palkitun uran. Hän on tehnyt erilaisia suunnittelutöitä laidasta laitaan, joiden joukkoon lukeutuu muun muassa museoita, koteja, kulttuurikeskuksia, toimistorakennuksia, jalkapallostadion ja metroverkosto. Hänen töitään on kehuttu niin omassa kotimaassa kuin myös kansainvälisesti ja hänet on myös palkittu usealla merkittävällä palkinnolla. Kuulin Souto de Mourasta ensimmäisen kerran toisen opiskeluvuoden syksyllä, kun kurssitehtävän puitteissa kaikille opiskelijoille jaettiin jonkun arkkitehdin pientalo analysoitavaksi. Sain itse tutkittavaksi Souto de Mouran suunnitteleman kodin, joka sijaitsee Alcanenan kaupungissa Portugalissa. Hänen arkkitehtuurinsa puhutteli minua jo pelkkien kuvien perusteella valtavasti ja päädyin tutkimaan myös hänen muita töitään. Olen tämän jälkeen ottanut vahvasti inspiraatiota hänen tyylistään ja halusin kandidaatintyö puitteissa tutustua hänen arkkitehtuuriinsa syvemmin. Halusin ymmärtää; miksi hän suunnittelee sellaisia rakennuksia kuin suunnittelee ja minkälainen hänen suunnitteluprosessinsa on. Opinnäytetyössäni tutkin Souto de Mouran suunnitteluprosessin kulkua ja sen eri vaiheita. Käyn ensin läpi hänen elämäänsä, koulutusta ja ammatillisen uran alkua. Tämä tieto auttaa ymmärtämään, miten hänestä tuli arkkitehti ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet hänen ulosantiinsa suunnittelijana. Tämän jälkeen käsittelen hänen suunnitteluprosessinsa eri vaiheita. Opinnäytetyö on toteutettu kirjallisuustutkielmana. Kävin läpi hänen haastattelujaan hänestä julkaistuista kirjoista sekä erilaisista lehtiartikkeleista, joista etsin tietoa nimenomaan hänen prosessiinsa liittyen. Etsin vastauksia siihen, miten hän aloittaa suunnittelun, minkälaisia tekniikoita hän käyttää ja mitä hän pitää tärkeänä. Avaan työssä myös hänen ajatuksiaan arkkitehtuurista yleisesti: mitä hän kokee arkkitehtuurin perimiltään olevan ja mitä hän haluaa arkkitehtuurillaan saavuttaa? Nämä vaikuttavat vahvasti hänen suunnitteluprosessiinsa ja sen kautta lopulta syntyviin rakennuksiin.
Feministinen kaupunkisuunnittelu – Miksi sukupuolien huomioon ottaminen suunnittelussa on tärkeää?
(2023) Helander, Helmi; Äärelä, Riikka; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Mannerla-Magnusson, Meri
Kaupungit ovat rakentuneet puutteelliselle sukupuolidatalle. Sukupuolidatan puutteella tarkoitetaan yhteiskunnan puutteellista tietämystä naisten tavoista ja tarpeista. Läpi historian kaupunkisuunnittelijat ja arkkitehdit ovat pääasiassa olleet liikkumiskykyisiä, keski-ikäisiä miehiä, jolloin kaupungit ovat muodostuneet (tietoisesti tai epätietoisesti) heidän tarpeensa edellä. Vaikka nykyään kaupunkisuunnittelijoina on runsaasti naisia, ja erilaisten ihmisten tarpeet pyritään ottamaan huomioon suunnittelussa, on meillä runsaasti rakennusperintöä ajalta, jolloin näin ei ollut. Tässä kandidaatintyössä perehdytään feministisen kaupunkisuunnittelun teoriaan ja tavoitteisiin. Feministisen kaupunkisuunnittelu on yhteiskunnallinen liike, joka käsittelee rakennetun ympäristön vaikutuksia naisiin. Feministisen kaupunkisuunnittelun teorian mukaan rakennettu ympäristö heijastaa sen rakentaneen yhteiskunnan sosiaalisia järjestyksiä ja arvoja. Toisin sanoen kaupungit fyysisesti ylläpitävät vahvimpien ihmisryhmien valtaa ja etuoikeuksia. Feministisen kaupunkisuunnittelun tavoitteena on luoda yhdenvertaista kaupunkitilaa tunnistamalla kaupungin syrjiviä rakenteita sekä purkamalla niitä suunnittelun keinoin. Kandidaatintyön tavoitteena on osoittaa, miksi sukupuolien huomioon ottaminen suunnittelussa on tärkeää, kun tavoitteena on yhdenvertainen kaupunki. Kaupunkien yhdenvertaisuuden toteutumista tutkitaan feministisen kaupunkisuunnittelun teoriaa soveltamalla. Työ pyrkii osoittamaan, että kaupunkisuunnittelun virheet ja päätökset vaikuttavat sukupuoliin tilastojen valossa epätasaisesti. Tutkielma tarkastelee sukupuolten eriarvoisuutta juuri tilastojen tasolla. Aihetta tutkittiin kirjallisuuteen, tutkimuksiin ja tilastoihin perehtymällä. Tärkeitä kirjallisuus- ja tutkimusaiheita työn kannalta olivat feminismi, sukupuolentutkimus, naisten historia ja kaupunkisuunnittelu. Työssä sukupuolella viitataan sukupuolen sosiaalisiin merkityksiin ja sukupuolinormeihin, ei biologiseen sukupuoleen. Erottelu on tärkeää, sillä naisten kohtaama epätasa-arvo ei johdu naisen ruumiillisista ulottuvuuksista, vaan sosiaalisista merkityksistä, joita naiseuteen liitämme. Työ osoitti, että rakennetun ympäristön suunnittelussa ei aina oteta naisten tarpeita huomioon. Tämä johtuu siitä, että historiallisesti kaupunkisuunnittelijat ovat olleet pääasiassa miehiä, ja tänäkin päivänä suunnittelijoiden käyttämä data perustuu suurilta osin miesten kokemuksiin ja elintapoihin. Kaupunkisuunnittelu ilman sukupuolen huomioimista lisää ja ylläpitää kaupungissa vallitsevia sukupuolittuneita ongelmia. Sukupuolittuneita ongelmia ovat esimerkiksi turvattomuuden tunne kaupunkitilassa sekä seksuaalinen häirintä ja väkivalta. Nämä haasteet muun muassa vaikeuttavat naisten liikkumista kaupungissa, sekä vähentävät naisten julkisten tilojen käyttöä. Yksinkertaisuudessaan ne vaikuttavat naisten elämänlaatuun ja hyvinvointiin.
Kahvin paikka - Sisustusarkkitehdin rooli kahvilan paikkakokemuksen luomisessa
(2024) Lemmelä, Eve; Pietilä, Sanna; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Pirinen, Antti
Ihmiselle on tärkeää kokea yhteyttä muihin ihmisiin ja ylläpitää kodin ja työn ulkopuolisia ihmissuhteita. Kodin ulkopuoliset laadukkaat kohtaamispaikat auttavat ihmistä ylläpitämään suhdetta muihin ihmisiin. Niin kutsutut kolmannet paikat mahdollistavat sosiaalisen kanssakäymisen muiden ihmisten kanssa sekä parantavat ihmisen hyvinvointia. Suomalaiset tunnetusti kuluttavat suuria määriä kahvia vuodessa, joten kahvin äärellä kohtaamiset on luonnollinen keino parantaa sosiaalisuutta sekä yhteisöllisyyttä. Tämä kandidaatin työ tutkii paikkojen syntyä ja ihmisen ja tilan suhdetta toisiinsa. Kirjallisuustutkimuksen ja ympäristöpsykologian avulla etsin vastauksia kysymykseen: miten suunnittelija voi kannustaa paikan muodostumiseen? Pohdin ihmisen fyysisiä ja henkisiä tarpeita tilalta, ihmisen toimintaa tilassa sekä paikan muodostumista. Kandidaatintyössäni havaitsin paikan olevan henkinen käsitys tilasta, joka muodostuu käytön myötä syntyvistä merkityksistä. Suunnittelija ei voi etukäteen luoda paikkaa, mutta voi kannustaa paikan muodostamiseen suunnittelemalla laadukkaita tiloja, jotka vastaavat käyttäjän toiveisiin ja tarpeisiin.
Kasvilistojen kertomaa – Esplanadin puiston kesäkukkaistutusten lajisto, määrät ja värit 1926 – 1981
(2024) Riski, Liisa; Mannerla-Magnusson, Meri; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Taipale, Aada
Kasvillisuuden merkitys viheralue- ja maisemasuunnittelussa on ilmeinen. Kasvillisuudella pystytään esimerkiksi rajaamaan tilaa, ohjaamaan näkymiä, luomaan erilaisia tunnelmia sekä parantamaan biodiversiteettiä. Kasvillisuus toimii yhtä aikaa maisema-arkkitehdin tärkeimpänä rakennusmateriaalina sekä väripalettina. Vaikka kasvit ovat pysyneet samanlaisina läpi aikojen, muuttuu maisema-arkkitehtien ja puutarhurien tapa käyttää kasvillisuutta jatkuvasti. Keskustelu istutussuunnitelmien ja kesäkukkaistutusten lajikirjon, ominaisvärien tai värisommittelun merkityksistä suhteessa aikaan on kuitenkin ollut varsin vähäistä maisema-arkkitehtuurin kentällä. Kasvilistojen kertomaa – Esplanadin puiston kesäkukkaistutusten lajisto, määrät ja värit 1926–1981 paneutuu Esplanadin puiston kesäkausi-istutusten historiaan ja kasvillisuuden merkitykseen. Työn lähtökohtana oli selvittää, kuinka merkittävässä roolissa kasvillisuus ja kesäkukkaistutukset ovat toimineet Esplanadin puiston historiassa, ja kuinka herkkä puisto on ollut muutoksille. Lisäksi työssä haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin; mitä kukkalajeja on käytetty Esplanadin puiston kesäkukkaistutuksissa vuosien 1926–1981 välillä, voiko kasvien käytössä havaita muutoksia, sekä välittyykö ajankuva Esplanadin puiston kesäkukkaistutuslistojen ja istutusmäärien, istutuksiin valittujen lajien sekä niiden värillisyyden kautta? Työ jakautui kahteen osaan. Ensimmäinen, kirjallisuuskatsauksena toteutettu osa avaa Esplanadin puiston historiaa, sen kehitysvaiheita ja kukkaistutusten merkitystä. Toiseen osan muodostaa kvantitatiivinen tutkimus, jonka fokus ovat Esplanadin puiston kesäkausi-istutukset vuosien 1926–1981 välillä. Kvantitatiivisen tutkimuksen kohteena ja keskeisenä aineistona toimivat Helsingin kaupungin rakennusviraston arkiston historialliset kesäkukkalistat. Tutkimus osoitti kausi-istutusten merkityksen puiston kerroksellisuuden ja pienipiirteisyydessä tapahtuvan muutoksen arvioinnin suhteen. Kausi-istutuksissa tapahtuvan muutoksen voidaan nähdä heijastavan ajalle tyypillisiä pyrkimyksiä; poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tavoitteita ja esteettisiä ihanteita. Esplanadin puiston kausi-istutusten taimimäärien ja lajirikkauden muutoksissa voidaan nähdä niin suurempien modernismin ajan yhteiskunnallisten pyrkimysten ja sosiaalisen murroksen heijastumia kuin ajalle tyypillisten esteettisten ihanteiden vaikutusta. Lajien ja värien käytössä tapahtunut muutos taas osoitti kausi-istutusten lajien ja värien heijastaneen aikansa muotivirtauksia. Tutkimus osoitti, että kesäkausi-istutusten lajikirjoa, ominaisvärejä ja värisommittelua tulisi tutkia myös jatkossa, sillä kausi-istutukset ovat olennainen osa maisema-arkkitehtuurin aikaulottuvuutta ja suunnitelmien kerroksellisuutta, jotka havainnollistavat lyhyellä aikavälillä tapahtunutta muutosta ja ajalle tyypillisiä aatteita. Esimerkiksi laajempi tutkimus yhden suunnittelijan kasvilajien ja värien käytöön voisi olla hedelmällinen aihe jatkotutkimukselle.
Kulttuuriperinnöllinen Sisustusarkkitehtuuri; 1950-luvun käytännön esimerkkien kautta
(2024) Buan, Elina; Pietilä, Sanna; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Pirinen, Antti
Sisustusarkkitehtuurin vaikutus rakennetussa ympäristössä on merkittävä ja monitahoinen. Onnistunut suunnittelu vaikuttaa muun muassa kaupunkiympäristön viihtyvyyteen, toimivuuteen ja säilyvyyteen. Tutkielma keskittyy 1950-luvulta alkuperäiset elementtinsä säilyttäneisiin sisustuksiin Helsingissä, analysoiden niiden tunnelmaa ja kulttuuriperinnöllistä merkitystä nykypäivänä. Menetelminä käytetään kirjallisuuskatsausta ja paikan päällä tehtävää analyysia. Teoreettisessa viitekehyksessä esitellään käsitteitä, kuten sisustusarkkitehtuuri, kulttuuriperintö ja rakennetun ympäristön suojelu. Sisustusarkkitehtuuri pyrkii luomaan toimivia ja esteettisesti miellyttäviä tiloja, joilla on merkitystä yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa. Tilallisen kulttuuriperinnön käsite liittyy menneen ja nykyisen vuoropuheluun, jossa rakennukset ja tilat välittävät aineellisen lisäksi aineettomia kulttuuriarvoja sukupolvelta toiselle. Kulttuuriperintö luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja alueellista identiteettiä, vahvistuen paikkaan liitettävistä tarinoista ja muistoista. Sisätilojen suojelussa tarkastellaan historiallisia ja säilyneisyyden arvoja, kuten arkkitehtonista muotoilua ja sisätilojen merkitystä yhteisön identiteetille. Suomalainen 1950-luvun suunnittelu jätti pysyvän jäljen sekä kansalliseen että kansainväliseen tekemiseen. Teoreettinen viitekehys nostaa esiin kokonaisvaltaisen suunnittelun merkityksen, joka huomioi tilan käyttäjien tarpeet ja yksilöllisyyden. Arkkitehtuurin ja sisustuksen synergia luo tiloista eläviä, toimivia ja miellyttäviä ympäristöjä, jotka ovat ajattomia ja arvostettuja. Valittujen kohteiden; Original Sokos Hotel Vaakuna 10. Kerros, Ravintola Töölö Juhlasali ja Kolme Kruunua analyysi pohtii erilaisia näkökulmia ja aikakauden elementtien ilmentymistä tilallisesti. Kohteiden valinnassa painottuvat samankaltaisuudet, selkeät erot ja aikakauden piirteet. Tutkielma tarjoaa tietoa 1950-luvun sisustusarkkitehtuurista ja sen merkityksestä kulttuuriperinnölle sekä kaupunkitilalle. Tutkielma on onnistunut tavoitteissaan havainnoidessa kulttuuriperinnön merkitystä kaupunkikuvassa 1950-luvun kohteiden avulla. Vaikka kohteilla ei ole vielä kokonaisvaltaista suojelupäätöstä, tutkielma suosittelee harkitsemaan tällaista päätöstä tulevaisuudessa. Alkuperäisten elementtien säilyttäminen edistää kulttuuriperinnön ja kaupunkikuvan monimuotoisuuden ilmenemistä.
Luonnon lumo: Maisema-arkkitehtuuria wabi-sabi-estetiikan keinoin
(2024) Koskela, Kaisla; Alatalo, Elina; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Mannerla-Magnusson, Meri
Viimeisen muutaman vuosikymmenen aikana maailma on ottanut huomattavia kehitysaskelia digitalisaation ja globalisaation myötä. Nykyajan kulkuvälineet, mobiililaitteet ja tekoäly mahdollistavat elämäntyylin, joka on huomattavasti nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin. Teknologian avulla voimme saavuttaa tehokkaita ja lähes täydellisiä tuloksia, jotka monilla aloilla asettavat ihmisen kilpailuasetelmaan koneiden kanssa. Lopulta suorituskeskeinen elämäntyyli ja täydellisyyden tavoittelu aiheuttavat riittämättömyyden tunnetta ja kuormittavat meitä epäinhimillisissä rajoissa. Samanaikaisesti nykyajan kiihtyvässä vauhdissa moni unohtaa palautumisen ja pysähtymisen merkityksen. Kiireen vastapainoksi ihminen kaipaisi tilan ja ajan rauhoittumiselle jokapäiväiseen ympäristöönsä. Palautumisen kokemuksia tarjoavat usein rauhalliset luonnonympäristöt, kuten puistot, rannat ja pihat, joita tiivistyvissä kaupungeissa ylläpidetään yhä vähenevissä määrin. Maisema-arkkitehdeilla onkin suuri vastuu luonnonympäristöjen suunnittelussa ja palauttavan tilan edellytysten mahdollistamisessa. Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastellaan nyky-yhteiskunnan vauhdin ongelmakohtia ja etsitään niihin ratkaisuja arkiympäristöjen pysähtymisen ja palautumisen tiloista. Lisäksi tutkielma perehtyy siihen, miten palautumista voidaan tukea maisema-arkkitehtonisen suunnittelun kautta. Palauttavan tilan suunnitteluun sovelletaan ympäristöpsykologiasta johdettuja elpymisen edellytyksiä sekä muinaisen japanilaisen wabi-sabi-estetiikan näkemyksiä. Wabi-sabi tarjoaa vaihtoehtoisen esteettis-filosofisen lähestymistavan täydellisyyttä ihannoivalle länsimaalaiselle kauneuden käsitteelle. Wabi-sabi hyväksyy luonnollisuuden, keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden sekä pyrkii vahvistamaan ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Tutkielmassa perehdytään kirjallisuustutkimuksena wabi-sabin estetiikkaan ja ajatusmaailmaan, nykyajan suorituskeskeisyyden tuottamiin haasteisiin sekä ympäristöpsykologian tarjoamiin palauttavan ympäristön periaatteisiin. Näitä soveltamalla tutkielma tarjoaa maisema-arkkitehtuurin kentälle uudenlaisen esteettis-filosofisen lähtökohdan ympäristön suunnittelulle ja kokemiselle. Tutkielman lopputuloksena esitellään käytännönläheiset wabi-sabi suunnitteluperiaatteet, joita ei ole aikaisemmin käsitelty nykyajan maisema-arkkitehtuurin kontekstissa. Samalla tutkielma haastaa modernismin ajatusmaailmaa sekä nykyajan tehokkuuden ja kauneuden käsitteitä. Tutkielman tavoitteena on rikastaa suunnitteludiskurssia wabi-sabin periaatteilla sekä kunnioittaa, selittää ja luoda yhteyksiä erilaisten estetiikkojen ja maailmankatsomusten välille.
Maisema-akustiikka: Soiva maisema akustiikan näkökulmasta
(2023) Hellman, Janina; Ekman, Eeva-Maija; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Mannerla-Magnusson, Meri
Akustiikka on yksi monitieteellisimmistä luonnontieteiden aloista, joka tutkii ääni-ilmiöitä ja jakaa ne kontekstinsa puolesta moniin eri akustiikan haaroihin. Maisema-akustiikassa tarkastellaan nimenomaan maisemassa esiintyviä ääniä ja ääni-ilmiöitä. Tarkastelu tapahtuu pääasiassa heijastumisen, absorboitumisen, taipumisen ja taittumisen kautta. Tämän kandidaatintyön tavoitteena on luoda ymmärrys siitä, millainen merkitys maisema-akustiikalla on, miten se muodostuu ja millä keinoin siihen pystytään vaikuttamaan suunnittelussa. Äänimaisemasuunnittelun merkitystä on tässä kandidaatintyössä perusteltu äänten aiheuttamien psykologisten ja fysiologisten vaikutusten kautta. Äänet vaikuttavat ihmisessä voimakkaasti esimerkiksi tunteisiin, ajatuksiin ja käytökseen. Maisema-akustiikan tärkeyden perustelemisen lisäksi psykoakustiikan tutkimustulokset toimivat maisema-akustiikan suunnittelijan apuna ohjaten suunnittelijaa kehittämään paremmin kohderyhmää palvelevia äänimaisemia. Tämä kandidaatintyö tarkastelee myös maisema-akustiikan tietämyksen ja äänimaisemasuunnittelun merkitystä osana maisema-arkkitehdin suunnittelutyötä. Tarkastelun tuloksena voidaan todeta, että maisema-arkkitehdilla on monia keinoja suunnitella äänimaisemaa ja sen maisema-akustiikkaa. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi kasvillisuuden, puuston, rakennusmateriaalien tai maanpinnan muokkaaminen. Onnistunut maisema-akustiikka edellyttää suunnittelijaltaan kuitenkin akustiikan perusteiden tuntemista. Onnistuneen äänimaiseman takana seisoo perusteellinen suunnitteluprosessi. Tämä tarkoittaa, että äänimaisemaselvitys tehdään huolellisesti osana suunnitelmaa, suunnitelmalle asetetaan selkeät tavoitteet ja suunnitelman esittelyssä käytetään kattavasti ääntä kuvaavaa aineistoa. Kuvat tai tekstit eivät useinkaan riitä kertomaan koko totuutta maiseman kokemisesta, koska ne jättävät paljon äänimaiseman kuultavia ominaisuuksia ulkopuolelleen. Sen lisäksi, että maisema-akustiikan tavoitteena on parantaa maisemallisten tilojen kokemuksellisuutta akustiikan keinoin, toimii se myös tällä hetkellä kaikkien maisemasuunnittelun alojen kehittäjänä. Tämänhetkinen tilanne äänten huomioimisessa maisemasuunnittelussa on hyvin vähäinen siihen nähden, millainen vaikutusvalta äänillä todellisuudessa on. Maisema-akustiikan lisääntyvä tutkiminen, opettaminen ja harjoittaminen omaavat ainekset muuttaa koko maisemakokemuksen tulevaisuutta.
Mitä maisema-arkkitehdin olisi hyvä tietää Suomen kallioperän kivilajeista
(2024) Forsman, Ninni; Äärelä, Riikka; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Mannerla-Magnusson, Meri
Kallioperä muodostaa maiseman selkärangan ja määrittää, miten muu maisema rakentuu. Suomen kallioperä on maailman vanhinta ja ihmisen aikakäsityksessä uusiutumatonta. Kallioperää kuitenkin louhitaan jatkuvasti ja yhä suurempi osa maapallon pinta-alasta on ihmisen vaikutuksen alaisena. Kallioperällä osana geodiversiteettiä, eli elottoman luonnon monimuotoisuutta, on vaikutusta myös biodiversiteetin kannalta. Tämä kandidaatin opinnäytetyö keskittyy kallioperän kivilajien merkitykseen maisemassa. Työssä tutkitaan, miltä kallioperän eri kivilajit näyttävät, ja millaista maisemaa ne luovat. Lisäksi työssä pohditaan lyhyesti sitä, miksi kallioperä ja sen kivilajit eivät nouse enempää esiin maisema-arkkitehtuurin opetuksessa tai maankäytönsuunnittelussa. Työn yhtenä tavoitteena on myös ollut koota yhteen paikkaan tietoa eri kivilajeista ja niiden merkityksestä nimenomaan maisema-arkkitehdin näkökulmasta. Työssä havaittiin, että Suomen kallioperän yleispiirteitten takia kallioperän kivilajilla harvoin on suurta vaikutusta esimerkiksi kasvuolosuhteiden kannalta. Toisaalta voidaan havaita, että kallioperän kivilajeilla on paljon vaihtelua esimerkiksi värisävyjen tai maiseman muotojen saralla. Myös, koska suurin osa Suomen kallioperän kivilajeista koostuu muutamista valtakivilajeista, on tärkeää tiedostaa, mitkä kivilajit eivät ole niin yleisiä, jotta niitä ja niiden luomaa maisemaa ja kasvuolosuhteita voidaan suojella. Geodiversiteetin huomioiminen maankäytön suunnittelussa voisi auttaa turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Kivilajien ja niiden merkityksen ottaminen laajemmin mukaan maisema-arkkitehtuurin opetukseen voisi lisätä kallioperän ja geodiversiteetin arvon tiedostamista ja asian huomioimista alalla yleisestikin.
Paikka koettuna meditatiivisen mindfulnessin ja vaeltavan mielen tilassa
(2024) Riekki, Okko; Andersson, Iris; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kemppainen, Özlem
Tämä kandidaatintyö käsittelee meditatiivisen mindfulnessin ja vaeltavan mielen tietoisuuden tilaa paikkakokemuksessa. Kuinka nämä kaksi tietoisuuden tilaa eroavat toisistaan? Miten nämä erot näkyvät paikkakokemuksessa? Työssä käytetään tutkimusmenetelminä kirjallisuustutkielmaa ja omakohtaisia havaintoja paikkakokemuksesta. Mindfulness ja tietoisuustaidot, jota tässä tutkielmassa käsittelen, saa alkunsa buddhalaisuudesta, jossa sillä on pitkä historia hengellisissä perinteissä ja parantamisen periaatteissa. Meditatiivinen mindfulness on tietoisuuden tila, joka ilmenee, kun huomio kohdistetaan tarkoituksellisesti nykyhetkeen ja silloin tapahtuvaan hetkittäiseen kokemukseen sitä arvostelematta. Vaeltavan mielen sen sijaan on tapana seurata ajatuksia ja reagoida niihin tunteikkaasti. Tutkielman tavoitteena on tutkia erilaisia tapoja kokea paikkoja ja arkkitehtuuria. Omakohtaisten paikkakokemusten perusteella tehdyt havaintojen mukaan vaeltavan mielen tilassa paikan tunnelma oli merkittävässä osassa kokemusta. Meditatiivisen mindfulnessin tilassa kokemus tunnelmasta oli lähes olematon. Jäljelle vaikutti jäävän vain aistihavainnot, jotka hyväksyttiin sellaisinaan. Kokemukseni mukaili kandidaatintyössä tehtyä kirjallisuustutkielmaa tietoisesta läsnäolosta.
Purkubuumit - purkaminen tänään ja 1960-luvulla
(2024) Varonen, Noora; Ranta-aho, Miia; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özlem, Özer-Kemppainen
Suomen rakennuskannassa tapahtui 1960-luvulla mullistuksia, kun yhteiskunnalliset muutokset, kuten muuttoliike kaupunkeihin, väestönkasvu ja uudistushenkisyyden ilmapiiri aiheuttivat suuren purkamisen aallon. Nyt käynnissä on jälleen uusi purkubuumi, jonka syitä määrittelevät enemmän ilmastonmuutos, taloudelliset ja toiminnalliset syyt. Tässä kandidaatin opinnäytetyössä tutkitaan mitä eroja ja yhteneväisyyksiä 1960-luvun purkamisen aallolla on verrattuna nyt käynnissä olevaan purkubuumiin. Opinnäytetyön tavoitteena on antaa katsaus tapaan jolla Suomessa puretaan rakennuksia, sen ollessa tärkeää ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta. Aiheeseen perehdytään ensiksi huomauttamalla, että purkaminen ja korjaaminen ovat hyvin toisiaan lähellä olevia käsitteitä, minkä avulla saadaan ymmärrys siitä, kuinka mielikuvat vaikuttavat purkamisesta käytyyn keskusteluun —ja toisaalta miten mielikuvat vaikuttavat rakennuksiemme kohtaloon. Yleisen katsauksen jälkeen perehdytään purkamisen sääntelyyn ja sen ilmastovaikutuksiin ennen syventymistä 1960-luvun purkamisen aaltoon. Opinnäytetyön lopussa tarkastellaan nyt käynnissä olevaa purkubuumia, joka sitoo aiheen nykypäivän kontekstiin, tarjoten ajankohtaisen tapausesimerkin Mannerheimintie 14 puretuista Huberin talosta ja Aktia talosta. Opinnäytetyön lähteenä toimivat uutisartikkelit yhdessä tutkimusten, raporttien, lakitekstien ja valokuvien kanssa. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan sanoa, että purkamisen syitä ja konteksteja vertailtaessa 1960-luvun ja nykyajan välillä voidaan huomata eroja, kuten ilmastonmuutoksen painotus nykypäivänä sekä vanhojen rakennusten arvostuksen muutos. Vaikka purkubuumit ovat erilaiset, niiden taustalla vaikuttavat myös samankaltaiset tekijät, kuten asumisen tiivistyminen, tehokkuus ja taloudelliset syyt.
Rakennustyömaan vaikutukset asuinympäristöön - kohteena Jätkäsaari
(2023) Lindman, Saga; Jaara, Elina; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kemppainen, Özlem
Kaupunkiympäristöä luodessa ovat rakennustyömaat väistämättömyys. Rakennustyömaat aiheuttavat väliaikaista haittaa asukkaille ja ympäristölle. Rakennustyömaat muodostavat väliaikaista aupunkitilaa ja niiden läsnäolo kaupungissa luo asukkaille poikkeavia tilanteita ja tunteita omassa asuinympäristössään. Työssä tutkitaan, miten rakennustyömaan läheisyydessä asuminen vaikuttaa elinympäristön kautta ihmisen elintapoihin ja elämänlaatuun. Työssä esitellään rakennustyömaan toimintaa, rakennuksen elinkaarta sekä rakennustyömaan paikallisia vaikutuksia. Kirjallisuuskatsauksen ja kvalitatiivisen tutkimuksen avulla ehdotetaan mahdollisia kehityskohteita ja ratkaisuja asukkaan ja rakennustyömaan välisen suhteen parantamiselle Tutkimuksen kohdealueena toimii Helsingin Jätkäsaari. Jätkäsaari on uudisalue, jonka rakentaminen jatkuu jopa 20 vuoden ajan. Paikallista tietoa kerättiin Jätkäsaaren asukkailta puolistrukturoidun lomakekyselyn kautta, joka mahdollisti ennalta määrättyjen kysymysten lisäksi avoimet kysymykset. Lomaketta jaettiin linkin kautta internetissä. Lomake oli avoinna kolme vuorokautta. Kyselyyn tuli yhteensä 220 vastausta Jätkäsaaren asukkailta. Vastausten mukaan enemmistö asukkaista kokivat rakennustyömaiden vaikuttavan negatiivisesti heidän asuinympäristöönsä. Suurin osa vastaajista kokivat rakennustyömaan aiheuttavan eniten melua, pölyä ja liikenteen muutoksia. 83 % vastaajista oli sitä mieltä, että rakennustyömaat vaikuttavat myös alueen tunnelmaan ja viihtyvyyteen. Lomakekyselyn kautta asukkailla oli mahdollisuus kuvailla erilaisia keinoja rakennustyömaan vaikutuksien vähentämiselle asuinympäristössään. Ehdotettuja keinoja olivat esimerkiksi parempi kommunikaatio erilaisten tiedotuskanavien kautta, melua aiheuttavien rakennustöiden työajan rajoittaminen ja joutomaiden tilapäinen maisemointi Kaiken kaikkiaan rakennustyömaan tarkemmalla ja kokonaisvaltaisemmalla suunnittelulla luotaisiin laadukkaampaa asuinympäristöä. Kunta, rakennuttajat ja urakoitsijat toivovat nopeaa ja tehokasta rakentamista, joka luo mahdollisimman vähän rasitetta esimerkiksi talouteen. Monet asukkaiden ehdotuksista vaikuttaisi mahdollisesti rakennustyömaan aikatauluun. Tällöin tulee pohtia, onko asukkaan viihtyvyys tärkeämpää kuin rakentamisen muut tavoitteet. Jatkotutkimusta tehdessä suositellaan vastaavan tutkimuksen suorittamista myös kunnalle, rakennuttajille, urakoitsijoille sekä rakennustyömaan työntekijöille. Myös tutkimalla kaupunkeja esimerkiksi eri asukastiheyksillä ja historialla voivat tutkimustulokset vaihdella tässä työssä esitetystä huomattavasti. Laajemmat jatkotutkimukset mahdollistaisivat kokonaisvaltaisemman ymmärryksen rakennetusta ympäristöstä.
Saattohoitokodin suunnittelu – Arkkitehtuurin tärkeys kuoleman lähestyessä
(2024) Leinvuo, Venla; Ruskeepää, Esa; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kemppainen, Özlem
Saattohoidon tarpeeseen havahduttiin Suomessa 1970–1980-luvuilla, kun ihmiset kuolivat yhä harvemmin kotonaan. Alettiin pohtia sitä, millaisessa ympäristössä ihminen voisi kohdata kuoleman rauhallisesti. Ihmisille haluttiin tarjota hyvä ja arvokas kuolema. Saattohoidon kehittäminen on ajankohtaista, sillä ihmiset elävät keskimäärin vanhemmaksi kuin aikaisemmin ja silloin todennäköisyys sairastua johonkin saattohoitoa vaativaan sairauteen kasvaa. Saattohoidon lisääntyvä tarve vaatii myös saattohoidolle sopivia tiloja. Tämä kandidaatintutkielma keskittyy tutkimaan, miten arkkitehtuuri voi tukea potilasta saattohoitokodissa kuoleman lähestyessä. Työssä tutkitaan myös arkkitehdin roolia saattohoitokodin suunnittelussa. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoa saattohoitokodista rakennustyyppinä ja arkkitehtuurin merkitystä saattohoidossa. Aineistona toimii erilaiset kirjallisuuslähteet. Saattohoitokodin suunnittelua koskevia huomioita havainnollistetaan maailmalla jo toteutettujen saattohoitokotien kuvien avulla. Vaikka arkkitehtuuri ei voi parantaa kuolevaa ihmistä, kirjallisuustutkimus osoitti, että arkkitehtuurin keinoin voidaan helpottaa saattohoidossa olevan potilaan oloa ja tehdä elämän viimeisistä hetkistä rauhalliset. Kirjallisuustutkimuksen perusteella keinot, joilla voidaan tukea potilasta ovat sekä funktionaalisia että esteettisiä. Ylipäätään ihmisen eri aisteja ruokkivat asiat nousivat tärkeäksi potilasta tukeviksi seikoiksi. Funktionaalisina keinoina voidaan pitää tilojen esteettömyyttä, saapumisen sujuvuutta ja sitä, että tilat toimivat hyvin keskenään saattohoidon onnistumisen takaamiseksi. Potilaan huoneen muuntojoustavuus nousi tärkeänä asiana esiin osana potilaan ja läheisten yksilöllisyyden huomioimista. Esteettisiä keinoja saattohoitokodin suunnittelussa ovat esimerkiksi rauhallisuuden tunnetta tukeva väri- ja materiaalimaailma, näkymät, muodot, huonekorkeus ja valaistus. Myös luontoyhteys saattohoitokodissa nousi erityisen tärkeäksi.
Sörnäisten satamaradan perintö Helsingin kaupunkiympäristössä
(2024) Salomaa, Aarni; Lindgren, Tommy; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kemppainen, Özlem
2000-luvun alkuun asti Helsingin kaupunkirakennetta ja kaupunkikuvaa määrittelivät laajat satamat ja teollisuusalueet, joiden kehittymisessä rautatiet olivat keskeisessä osassa. Suomen rautateiden rahtiliikenne yhdistettiin laivareitteihin pääradalta linjattujen satamaratojen avulla, jotka toivat raskaan rautatieliikenteen keskelle Helsinkiä. Vaikka viimeisetkin historialliset satamaradat purettiin rahtisatamatoiminnan siirryttyä Vuosaareen, ovat ratojen linjaukset edelleen havaittavissa kaupunkiympäristössä. Kandidaatintyössä tutkittiin, miten Sörnäisten satamaradan historia ja kaupunkikehitys näkyvät nykyisessä kaupunkirakenteessa ja kaupunkikuvassa. Rata rakennettiin alun perin palvelemaan Sörnäisten satamaa ja teollisuuslaitoksia, mutta lähes 150 vuoden aikana sen ympärille kasvoi tiivistä kivikaupunkia. Satamaradan vaikutukset näkyvät erityisesti katulinjauksissa ja korttelijaossa, ja radan olemassaolo on johtanut alueiden eriytymiseen sekä väylämäisiin piirteisiin, jotka ovat yhä nähtävissä. Tutkielman tavoitteena oli dokumentoida vuoden 2024 tilannetta ja koota tietoa satamaradan vaikutuksista. Tutkielmassa hyödynnetiin runsaasti lähdekirjallisuutta, karttamateriaalia ja historiallista kuva-aineistoa satamaratojen ja kaupunkikehityksen vaiheiden tutkimisen apuna. Nykypäivän kaupunkiympäristön havainnointi suoritettiin näiden lähdetietojen pohjalta, ja havainnot dokumentoitiin valokuvin. Käytettyjen menetelmien avulla luotiin kokonaisvaltainen kuva Sörnäisten satamaradan perinnöstä Helsingin kaupunkiympäristössä. Sörnäisten satamaradan vaikutuksia ei ollut tavoitteena tutkia väestöllisestä, taloudellisesta tai kulttuurisesta näkökulmasta, vaan työssä keskityttiin kaupunkirakenteeseen ja nykyiseen kaupunkikuvaan. Kandidaatintyö osoittaa, että Sörnäisten satamaradan piirteet ovat monin paikoin säilyneet, vaikka itse rataosuudet on purettu. Useat satamaradan jättämistä jäljistä voivat jäädä huomaamatta nykyisestä kaupunkiympäristöstä, sillä ne voivat olla peräisin jopa yli sadan vuoden takaa. Helsingin satamarataan verrattuna Sörnäisten satamaradan historiallinen merkitys on jäänyt jokseenkin vähemmälle huomiolle, vaikka radan perustamisen merkitys Pitkänsillan pohjoispuolen kaupunkikehitykselle on ollut huomattavaa. On kiinnostavaa palata aiheen pariin kymmenen tai muutaman kymmenen vuoden kuluttua, kun tutkielmassa käsitellyt alueet ovat kehittyneet entisestään.
Tilan ja muodin suhdanteissa - elämyksellinen muotitila
(2024) Löppönen, Emmi; Pietilä, Sanna; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Pirinen, Antti
Muodin alalla voi kohdata poikkeuksellisen epätavallisia tiloja ja ympäristöjä. Muodin alan eksklusiiviset brändit käyttävät aktiivisesti arkkitehtuurin, tilallisuuden ja taiteen keinoja tilojensa suunnittelussa ja sitä kautta brändikuvansa rakentamisessa. Erilaiset muodin alan tilat toimivat markkinointi- ja houkuttelukeinoina kuluttajille, uusille ja vanhoille asiakkaille, sekä suunnannäyttäjinä muille kaupallisille tiloille. Tämä kandidaatintyö syventyy muodin alan eksklusiivisten yritysten elämyksellisiin tiloihin ja tarkastelee niiden roolia muotibrändissä. Tutkielma keskittyy käsittelemään muodin alan epäkonventionaalisia muotitiloja elämystalouden valossa ja tarkastelee tilallisuuden keinoja arkkitehtuurin, taiteen ja performatiivisen tilan näkökulmasta kolmen tunnetun muotitalon, Pradan, Louis Vuittonin ja Chanelin toimiessa esimerkkinä. Työn tavoitteena on ymmärtää, millainen rooli tilalla on muotibrändissä ja miksi muodin alalla luodaan niin erityisiä tiloja. Työssä käy ilmi, että muodin tilat, niiden elämyksellisyys sekä rooli muotibrändissä kulminoituvat kuluttajan identiteetin kokemukseen. Identiteettiä ja elämyksellisyyttä selittää elämystalouden termi, joka ohjaa kuluttajien kulutuskäyttäytymistä ja identiteetin kokemusta elämyksellisen kulutuksen kautta. Tilan roolilla muotibrändissä on puolestaan juuret 1800-luvulla, muodin ja interiöörin synnyssä, jotka olivat merkittäviä toimijoita modernin naisen identiteetin vahvistajina. Vielä tänäkin päivänä sekä muoti että interiööri edustavat identiteettiä ja toimivat aseman ja hyvinvoinnin symboleina. Tutkielma osoittaa, että tila on tullut osaksi muotia, minkä vuoksi elämyksellisen tilan rooli muotibrändissä on kokonaisvaltainen. Muodin elämykselliset tilat toimivat kuluttajille voimakkaina kokemuksina ja sitä kautta ovat merkittävässä roolissa mielikuvien luomisessa ja yrityksen brändikuvan muodostamisessa. Elämyksellinen tila on brändille sen arvoja kuvastava tarinankertoja, ja kuluttajalle sekä brändin kohtaamispaikka että elämys. Tutkielma antaa perusteet tilaa ja elämystaloutta sekä tilan ja muodin suhdanteita käsitteleville jatkotutkimuksille, joissa riittää mahdollisuuksia uusille syventäville tutkimuksille aina liiketiloista muotinäytöksiin saakka.
Ulkotilasta oleskelutilaksi - Huoneistokohtaisten kerrostaloparvekkeiden historia ja tilallinen muutos Helsingissä 1930-luvulta eteenpäin
(2023) Partanen, Anni; Andersson, Iris; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kemppainen, Özlem
Asuinkerrostalojen huoneistokohtaiset parvekkeet ovat muuttuneet niiden historian aikana esimerkiksi materiaaleiltaan ja rakennustekniikaltaan. Yksi merkittävimmistä muutoksista on tapahtunut parvekkeen tilallisuudessa. Ennen parveke oli lähinnä tuuletukseen käytetty ulkotila, mutta nykyään siitä on tullut myös oleskeluun soveltuvaa tilaa. Pelkästään parvekkeen tilan muutokseen ja sen historiaan paneutuvaa tutkimusta on kuitenkin julkaistu vähän. Tämä kandidaatintutkielma selvittää, miten helsinkiläiset huoneistokohtaiset kerrostaloparvekkeet ovat muuttuneet tilallisesti vuodesta 1930 eteenpäin. Tilallista muutosta on tutkittu työssä analysoimalla, miten parvekkeen arkkitehtonista tilaa muodostavat tekijät, kuten parveketason koko, muoto ja parveketta rajaavat seinämät ovat muuttuneet. Lisäksi työssä tarkastellaan sitä, miten parvekkeen sijainti suhteessa rakennusmassaan on muuttunut. Maantieteellisesti huoneistokohtaisten parvekkeiden käsittely rajataan työssä Helsingin alueelle. Selvitystyötä parvekkeen historiasta ja tilallisesta muutoksesta tehtiin perehtymällä kirjallisiin lähteisiin. Lisäksi työssä analysoidaan esimerkkejä eri aikakausien parvekkeista tarkastelemalla yhteensä viittä Helsingin alueella sijaitsevaa asuinkerrostalokohdetta. Esimerkkikohteiden parvekkeita analysoidaan saatavilla olevaa piirustusaineistoa, kuten pohja- ja leikkauspiirustuksia hyödyntämällä. Työssä havaittiin, että parveketason keskimääräinen koko on kasvanut ja sitä rajaavien seinämien pinta-alan määrä on lisääntynyt. Parveketason muoto, parveketilan korkeus ja parvekkeen sijoittuminen suhteessa rakennusmassaan ovat sen sijaan vaihdelleet vuosikymmenestä toiseen. Työssä tehtyjen havaintojen perusteella selvisi, että nykyään huoneistokohtaisen parvekkeen tilan koko on aiempaa suurempi ja siitä on tullut aiempaa suojaisempi. Parvekkeen tila on myös aiempaa kalustettavampi ja monikäyttöisempi. Syynä tähän ovat parveketason pinta-alan kasvaminen ja parveketilaa rajaavien seinämien pinta-alan lisääntyminen parvekelasitusten yleistymisen myötä. Parvekkeen tilan tutkimista voitaisiin jatkaa selvittämällä, millainen vaikutus parvekkeen käyttötarkoituksen muutoksella on ollut huoneistokohtaisen parvekkeen tilaan ja tilan mahdollistamien toimintojen määrään. Jatkossa voitaisiin myös tutkia, onko parveketilan muutoksella ollut vaikutusta asunnon sisäisten tilojen tai kerrostalon yhteisten ulkotilojen toimintoihin.