01. Kandidaatin tutkinnon opinnäytteet / Bachelor’s theses

Permanent URI for this community

https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/1

Lue lisää kandidaatin opinnäytteistä.
Read more about the Bachelor's theses.

Browse

Now showing 1 - 20 of 283

2020-luvun museo
(2021) Murole, Matias; Ruskeepää, Esa; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Tervo, Anne
Aalto-yliopiston opiskelijoiden asuminen: kampus siirtyy, kuinka käy opiskelijoiden?
(2012) Perttula, Tuomas; Sanaksenaho, Pirjo; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Huttunen, Hannu
Tämä kandidaatintyö tarkastelee Aalto-yliopiston opiskelijoiden asumista asuinpaikkojen sijainnin ja saavutettavuuden näkökulmasta, ja arvioi, kuinka opetuksen tuleva keskittyminen Otaniemeen vaikuttaa opiskelijoiden asuinpaikkojen saavutettavuuteen. Kandidaatintyö lähestyy aihetta vertaamalla Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan AYY:n jäsenrekisteristä saatuja opiskelijoiden osoitetietoja Helsingin seudun liikenteen julkisen liikenteen saavutettavuutta kuvaaviin matka-aikakarttoihin. Vertailun tuloksena voitiin huomata, että opiskelijoiden tämänhetkiset asuinpaikat vastaavat erittäin hyvin AYY:n vuonna 2011 teettämän palvelukyselyn tuloksia. Kyselyn mukaan opiskelijoille tärkeimmät kriteerit asuinpaikkaa valittaessa ovat opiskelupaikan läheisyys ja hyvät julkisen liikenteen yhteydet, ja kummatkin kriteerit täyttyvät nykyisillä asuin- ja opiskelupaikoilla. Opetuksen siirtyminen Otaniemeen tarkoittaisi nykyisillä asuinpaikoilla merkittävää matka-aikojen pidentymistä. Pääkaupunkiseudulla vireillä olevat infrastruktuurihankkeet tulevat parantamaan Otaniemen saavutettavuutta huomattavasti, merkittävimpänä Länsimetro, mutta aivan kaikki uudistukset eivät ehdi helpottamaan nopealla aikataululla alkavaa opetuksen siirtymistä. Esimerkiksi Otaniemen ja Viikin välille suunnitellun Tiederatikan rakentaminen alkaa tämän hetkisten aikataulujen mukaan aikaisintaan vasta vuoden 2021 jälkeen. Toisaalta koska opiskelijoiden itse ilmoittama halu asua opiskelupaikan lähellä vaikuttaisi toteutuvan varsin hyvin nykyisillä yliopistokampusten sijainneilla, voidaan olettaa opiskelijoiden asuinpaikkojen siirtyvän opiskelupaikan mukana, varsinkin uusien opiskelijoiden aloittaessa opintonsa. Tätä kehitystä tukemaan tarvitaan runsaasti uutta asuntotarjontaa Espoon puolella, ja Espoo onkin jo hyvää vauhtia kaavoittamassa uusia asuntoja Länsimetron asemien yhteyteen sekä Otaniemeen.
Äänet osana asuntosuunnittelua
(2018) Åkerblom, Caspar; Terväväinen, Helena; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Huttunen, Hannu
Ääni tilan vankina - Entisten teollisuusrakennusten muuntaminen elektronisen musiikin esitystilaksi huoneakustisin keinoin
(2019) Hautsalo, Valtteri; Teräväinen, Helena; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Huttunen, Hannu
Olen nyt pari vuotta tehnyt kotoa käsin elektronista musiikkia ja äänisuunnittelua. Harrastuk-sestani johtuen kiinnostukseni ääneen on lisääntynyt entisestään. Arkkitehtuurinlaitoksella opiskellessani en ole kuitenkaan törmännyt ääniä tai ääniympäristöä koskeviin aiheisiin ja pulmiin. Tästä johtuen halusin ottaa aiheesta selvää ja päädyin valitsemaan aiheekseni huo-neakustiikan ja rajaamaan sen omien kokemuksieni kautta vanhoihin teollisuusrakennuksiin, nimenomaan elektronisen musiikin näyttämöinä. Työssäni käydään läpi, miten akustiikka ja huoneakustiikka eroavat käsitteinä toisistaan. Huoneakustiikan yleiset suunnittelun tavoitteet ja kohteet tulevat myös ilmi. Lisäksi työn myöhempiä osioita varten käymme läpi ääniopin peruskäsitteitä, joihin voi tarvittaessa palata. Analysoivassa osiossa vertaillaan klassisen musiikin ja elektronisen musiikin akustisten tar-peiden eroja. Siitä siirrymme pohtimaan, miksi teollisuusrakennukset ovat olleet maailmalla suosittuja kohteita uusille elektronisen musiikin tapahtumapaikoille ja vertailemme teollisuustilojen ääniominaisuuksia toimivien konserttisalien ominaisuuksiin. Ääniominaisuuksien kautta pääsemme tutkimaan, miten kyseiset ominaisuudet selvitetään mittaus- ja mallin-nusmenetelmien avulla, sekä mitä ongelmia menetelmissä voi mahdollisesti olla. Loppupuolella ennen esimerkkikohteiden analysointia käymme läpi erilaisia huoneakustisia keinoja muokata tilan ääniominaisuuksia. Aiheen tuntemuksen lisääntyessä olen alkanut tu-kimaan ympäristöäni akustisesta näkökulmasta ja toivon, että sama tapahtuu lukijalle. Keinot opittuamme, siirrymme esimerkkikohteisiin, joista kaksi ensimmäistä ovat huoneakus-tisilta lähestymistavoiltaan hyvin erilaisia. Ensimmäinen on viimeistä yksityiskohtaa myöten viimeistelty huoneakustinen taidonnäyte ja toinen akustiseen historiaansa tukeutuva pelkis-tetty ja karu elektronisen musiikin pyhättö. Viimeinen esimerkki pyrkii huoneakustiikan kei-nojen sijaan saamaan lukijan kokemuksen avulla puolelleen. Kokemukset ovat tärkeä osa arkkitehtuuria. Toki esimerkki on edeltäjiensä tavoin elektronisen musiikin esittämiseen keskittyvä tila. Ihan lopuksi kiteytämme opitut asiat yhteen ja pohdimme miksi Suomi, etenkin Helsinki, hyötyisi tällaisesta live-esityspaikasta.
Ääniarkkitehtuuri; Ääni, Tunnelma ja Arkkitehtuuri
(2023) Urala, Lauri; Lindgren, Tommi; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kempainen, Özlem
Architecture is often considered a visual art form, even though experiencing it requires all of our senses. Especially the sense of hearing plays a significant role alongside visual perception in experiencing architecture. However, it has taken a back seat compared to other senses, with vision dominating environmental perception. The sound architectural features of buildings are often overlooked. Aural architecture refers to the audible aspect of a building or environment. For example, the sounds of an old town or the silence of a church are sound architectural characteristics. The auditory properties of spaces have a crucial impact on how we perceive them; spaces that are visually dreary can become cozy with a changing soundscape, whereas generally secure places can become unfamiliar. Thus, aural architecture is responsible of a places atmosphere. This bachelor's thesis explores the significance of sound in spatial experience. The study investigates how the auditory qualities of space are utilized in architecture and reflects on the reasons why the auditory features of architecture are marginalized in western design. The aim is to highlight the importance of sound in architectural design and make the elusive topic of aural architecture more approachable. In this thesis the technical aspects of sound, such as the accessibility of the built environment or the physical properties of sound are not explored. Instead the focus is on the experiential aspect of sound in space, namely, sound architecture. The research is conducted using literary sources, an expert interview, and case studies. The thesis establishes a foundation for the characteristics of aural architecture through literary sources and the interview, after which their manifestation is studied in the case study chapters. The main conclusions of the thesis are that sound plays a significant role in how we perceive space. The relationship between sound and architecture is not straightforward; depending on the context, the role of sound is either to support architecture or to be the main aspect of a space, where the visual architecture supports the sound. Additionally, it is concluded that the oversight of sound architecture is due to the visual emphasis of our time and our noisy society.
Aistien tila - Esteetön asuntosuunnittelu näkövammaisille ja sokeille
(2023) Petersen, Nora; Vartia, Helena; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kemppainen, Özlem
Tulevana suunnittelijana olen pohtinut, miten jonkin aistin menetys vaikuttaa tilakokemukseen ja muuttaako se merkittävästi sitä, mikä koetaan miellyttäväksi tai viihtyisäksi. Kandidaatintutkielmaa työstäessä olen tullut siihen tulokseen, että kehon esteellisyydellä on merkittävä vaikutus siihen, miten havainnoimme ympäristömme. Esimerkiksi normaalin näkökyvyn omaavat ihmiset hahmottavat ensin huoneen kokonaisuuden ja vasta sitten yksityiskohdat. Näkövammaiset ja sokeat henkilöt taas havaitsevat ensin nämä yksittäiset elementit esimerkiksi tuntoaistin avulla ja muodostavat niiden perusteella käsityksen kokonaisuudesta. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan näkövammaisten ja sokeiden henkilöiden esteetöntä asuntosuunnittelua. Tutkielmassa keskitytään kartoittamaan, miten näkövammaiset ja sokeat henkilöt kokevat esteettömät suunnitteluratkaisut viihtyvyyden kannalta. Tutkielman päätavoitteena on ymmärtämään, miten näkövammaiset ja sokeat henkilöt kokevat asuntonsa ei-visuaalisen tiedon avulla ja millainen on heidän mielestään hyvä koti. Tämä kandidaatintutkielma on toteutettu kirjallisuustutkimuksena. Tarkastelen aihetta Suomen esteettömän suunnittelun asetusten ja ohjeistusten sekä länsimaalaisten kohderyhmätutkimusten kautta. Monet tutkielmassa käytettyjen kohderyhmätutkimusten näkövammaiset ja sokeat henkilöt korostivat, että asunnon räätälöintimahdollisuus yksilöllisiin tarpeisiin on kaikkein merkityksellisintä esteettömässä asuntosuunnittelussa. Kuitenkin tietyt suunnitteluratkaisut ja ohjenuorat koetaan yleisesti hyviksi ja toimiviksi. Nämä suunnitteluratkaisut ovat laadukkaat valaistusolosuhteet, riittävät tummuuskontrastit ja johdonmukaiset pintamateriaalivaihdokset, asunnon selkeä pohjaratkaisu sekä hyvä ja laadukas akustiikka. Kohderyhmätutkimusten näkövammaisten ja sokeiden suosimat suunnitteluratkaisut liittyivät aina asunnon turvallisuuteen ja helppokäyttöisyyteen. Toimiva ympäristö, eli asukkaita osallistava ympäristö, tekee asunnosta välittömästi viihtyisän. Vastavuoroisesti huonoilla suunnitteluratkaisuilla on suora vaikutus näkövammaisten ja sokeiden henkilöiden kykyyn toteuttaa itsenäistä elämää. Näkövammaisille ja sokeille henkilöille hyvä koti on turvallinen koti. Asunnon liikkumisympäristön esteettömyyden takaaminen ei ole riittävä näkövammaisille ja sokeille; he tarvitsevat myös aistiesteettömiä koteja fyysisen sekä henkisen hyvinvoinnin varmistamiseksi. Osallistumista ja turvallisuutta edistävät asunnot ovat voimakkaasti riippuvaisia kodin akustiikasta, valaistusolosuhteista ja pohjaratkaisusta. Nämä ominaisuudet ovat vaikeasti muutettavissa rakentamisen jälkeen, joten asukkaiden osallistaminen suunnitteluprosessin varhaisessa vaiheessa on paras tapa taata laadukas koti näkövammaisille ja sokeille henkilöille.
Ajatuksia Dipolista - Miten arkkitehtuurikeskustelu rakennuksesta muuttuu 50 vuodessa?
(2020) Valkama, Linda; Vesikansa, Kristo; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Tervo, Anne
Tutkielmassa käsitellään Raili Paatelaisen ja Reima Pietilän suunnittelemasta Dipolista kirjoitettuja arkkitehtuurikritiikkejä ja niissä tapahtunutta muutosta rakennuksen valmistumisesta tähän päivään. Arkkitehtuurikritiikillä tässä tapauksessa tarkoitetaan rakennuksen arkkitehtuurin erittelyä suhteessa sen kokijaan tai kulttuuriin. Dipolia ei ole tarkasteltu tästä näkökulmasta vielä lainkaan. Toisaalta Dipoliin ja Reima Pietilään liittyvässä kirjallisuudessa on useasti sivuttu aikalaiskritiikkiä. Työssä tarkastellaan tekstien kirjoittajissa, julkaisupaikoissa, tyylissä, teemoissa ja käsittelytavoissa tapahtunutta muutosta esimerkkitekstien avulla. Esimerkkitekstit on valittu sen perusteella, miten merkittäviä ne ovat tai miten hyvin ne kuvaavat aikansa suhtautumista. Kirjoitukset on jaoteltu niitä yhdistävien piirteiden mukaisesti kolmeen ajanjaksoon, joista kustakin on kaksi tekstiä. Niiden analysointi tapahtuu kronologisessa järjestyksessä. Aikalaiskritiikissä korostui subjektiivinen lähestymistapa, tunteikkuus ja kielellinen leikittelevyys. 1960-luvun Dipoli-debatti antoi rakennukselle mielenkiintoisen aseman toimia arkkitehtuurin kehityksen ja tulevaisuuden peilinä. 1980-luvun kirjoittajia yhdisti yhteydet Reima Pietilään ja tämän vaikutukset tulkinnoissa. Pietilän teoreettiset ja vaikeaselkoiset selitykset lienevät antaneet moneen suuntaan tulkittavaa aineistoa. Kritiikit ovat kieleltään maalailevaa ja tulkinnat rakennuksesta teoreettisia ja mystifioivia. Pietilän kuoleman jälkeen on turvauduttu enenevissä määrin puolueettomaan lähdeaineistoon. Etäisyys Pietilään on saanut kiinnostuksen jossain määrin siirtymään Dipolin ominaisuuksien erittelystä yksittäistapauksena laajempaan kontekstiin, jossa Dipoli on aikansa muovaama. 2000-luku erottuu objektiivisuudessaan, suhteessaan lähteisiin ja johdonmukaisessa rakenteessaan. Vaikka teksteissä on tulkintaa, ne puolustelevat päätelmiään monipuolisesti. Dipoli on saanut runsaasti huomiota Suomessa ja ulkomailla sekä arkkitehtikunnassa ja sen ulkopuolella. Kiinnostus rakennusta kohtaan ei ole ainakaan vielä sammumassa ja onkin mahdollista, että se nähdään tulevaisuudessa vielä hyvin erilaisessa valossa.
Alati muuttuva aitta – suomalaisen aitan kehityshistoria ja nykypäivän mahdollisuudet
(2023) Rajainmäki, Tytti; Özer-Kemppainen, Özlem; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kemppainen, Özlem
Tämä kirjallisuustutkielma tutustuu suomalaisen talonpoikaispihapiirin aittaan. Aitan historiaa käsitellään aina kivikauden varhaisista vaiheista nykypäivään asti. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka aitta on muuttunut ja vastannut erilaisiin tarpeisiin sekä millainen rooli aitoilla on osana nykyajan maaseutua. Tutkimuksen aikana aitoista tehdään havaintoja ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Tutkimus perustuu aittoja ja talonpoikaisrakentamista kuvaavaan kirjallisuuteen ja tutkielmiin sekä kulttuuriympäristöselvityksiin, joissa aitat jäävät usein sivumaininnaksi. Niiden piirteitä ja roolia osana maaseudun rakennuskantaa on jäljitetty vertaamalla dokumentoituja esimerkkejä historian vaiheisiin, kulttuuriin ja ympäristöoloihin. Nykyisiä käyttötapoja tarkasteltaessa hyödynnetään kirjallisten esimerkkien lisäksi tekijän sekä haastateltavan kokemuksia aitoista. Tutkimuksessa käy ilmi niin yleisempiä kuin aittatyyppikohtaisempia kehityslinjoja. Esihistoriasta ei voida varmuudella todeta mitään, mutta tulokset osoittavat, että aitta on talonpoikaistaloa ja jopa hirsipirttiä vanhempi rakennus. Historiallisella aikakaudella aittojen perustyypeistä kehittyi erilaisia ratkaisuja, jotka joko levisivät ympäri Suomea tai jäivät varsin paikallisiksi ilmiöiksi. Tutkimuksen perusteella on todettavissa, että vaikka aittakanta on supistunut siitä, mitä se oli 1900-luvun alussa, sillä aitat eivät ole enää välttämättömiä elämiselle, ne eivät todellakaan ole hyödyttömiä rakennuksia. Aitoille löytyy edelleen käyttöä varastoina, maaseutumatkailussa sekä monilla muilla tavoilla. Vaikka aittoja on runsaasti kotiseutumuseoissa tai suojeltuna osana historiallisia pihapiirejä, on monien kohtalo silti edelleen uhattuna. Aitoissa havaitaan ekologisia hyötyjä muun muassa energiakulutuksen kannalta, mikä jää tyypillisesti vähäiselle huomiolle. Tämän piirteen hyödyntäminen uudisrakentamisessa vaatisi vielä jatkotutkimusta.
Algoritminen lähestymistapa kaupunkisuunnitteluun
(2010) Helenius, Otso; Ahlava, Antti; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Ahlava, Antti
Kandidaatintyöni tavoitteena on esitellä vaihtoehtoinen tapa hyödyntää luonnontieteiden pohjana olevaa matematiikkaa ja eri ilmiöitä selittäviä (algoritmisia) malleja kaupunkisuunnittelussa. Esitän työssä teesin, jonka mukaan ihmisten hallitsemien suunnitteluprosessien ja teorioiden kyky vastata tarkasti yhä monimutkaisempiin kaupunkia koskeviin ongelmiin on rajallinen, ja sitä hankaloittavat entisestään suunnittelijoiden tiedostamattomat asenteet. Ratkaisuksi ehdotan suunnittelun perusteiden hakemista omaan sisäänrakennettuun intuitioomme kuuluvasta matematiikasta, jolle pohjautuvat mallit ovat olleet tähänastisen historian aikana paras keino saada johdonmukaista tietoa maailmasta. Työ sisältää katsauksen kahteen ihmislähtöiseen malliin (Space Syntax ja Pattern Language), sekä kolmeen algoritmiseen kehitysmalliin (geneettiset algoritmit, ACO-optimointi ja neuroverkot). Lopuksi esitän muutaman ehdotuksen aiheen syventävää tutkimusta silmällä pitäen.
Älykkyyttä arkeen – jokapaikan tietotekniikka tulevaisuuden asuinympäristössä
(2017) Åkerblom, Benjamin; Tervo, Anne; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Krokfors, Karin
Digitaaliset teknologiat on nähtävä mahdollistajana elämän eri osa-alueilla ja on oleellista ymmärtää, miten ja mihin jatkuvasti kehittyvää teknologiaa voidaan soveltaa. Teknologialta vaaditaan älykkyyttä, joka pystytään toteuttamaan digitalisoimalla laitteita. Tässä työssä tutkitaan älykkään teknologian tuomista osaksi asuinympäristöä. Työssä tarkastellaan sitä, mitä älykkyys asuinympäristössä tarkoittaa sekä arjen sujuvuuden tekijöitä, joihin älykkäitä palveluja ensi sijaisesti on järkevää ja hyödyllistä kehittää. Tutkielman aineisto on kerätty kirjallisuuskatsauksen kautta. Tietoa on koottu useista eri alojen tuottamista lähteistä, joissa käsitellään älykkyyden tuomista elinympäristöön. Kerätyn aineiston avulla on analysoitu älykkyyden tulemista asuinympäristöön. Lisäksi on ennakoitu tulevaa ja pohdittu sitä, tuleeko älykkyydestä uhka asukkaiden yksityisyydelle. Asukkailla on erilaisia tarpeita asuinympäristön älykkyydelle. Tavoitteena on se, että älykäs asuinympäristö tunnistaa käyttäjien tarpeet. Tulevaisuudessa älykäs asuinympäristö ja sen osana älykoti voi palvella asukkaiden arjen sujuvuutta enenevissä määrin mukavuuteen, terveyteen ja ekologisuuteen liittyen. Älykkäissä asuinympäristöissä teknologian tulisi toimia huomaamattomasti taustalla ja helpottaa asukkaan tavallisia askareita. Älykodeista on mahdollista tehdä inhimillisiä, miellyttäviä ja monipuolisesti arkea helpottavia asuinympäristöjä. Älykotien tutkimusta ei ole Suomessa tehty vielä kovinkaan paljon. Asukkaiden tarpeet älykkäälle teknologialla asuinympäristöissä tulee jatkuvasti erilaistumaan. Living Lab-ympäristöjen käyttö älykoteihin liittyvässä monialaisessa tutkimuksessa tarjoaisi mahdollisuuden testata ja todentaa ratkaisujen toimivuutta ja saada tietoa käyttäjäkokemuksista aidoissa toimintaympäristössä. Tulevaisuuden älykodit tulevat keräämään paljon uutta tietoa asukkaistaan. Kysymys siitä kenellä voi olla pääsy tähän tietoon asukkaiden lisäksi, on vielä ratkaisematta. Suunnittelijoille tulee olemaan haaste seurata asuntoihin, asuinkortteleihin ja kaupunkitiloihin tulevan älykkään teknologian nopeaa kehitystä. Ratkaisuna voisi olla älykkään asuinympäristön suunnitteluperiaatteiden määrittely.
Arabianrannan taide – Kuinka taide integroidaan osaksi asuinrakentamista
(2018) Pärssinen, Matti; Teräväinen, Helena; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Huttunen, Hannu
Kandidaatintyössä tutkittiin Arabianrannan taideteoksia, jotka on toteutettu prosenttiperiaatteen mukaisesti. Kandidaatin opinnäytetyön tavoitteena oli vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Kuinka taide liitetään osaksi asuinalueita? Minkälainen on onnistunut prosessi taideteosten integroimisessa osaksi asuinrakentamista? Mikä tekee taideteoksesta onnistuneen osana asuinympäristön kontekstia? Työssä havainnoitiin ja tutkittiin Aranbianrantaa taidekaupunginosana. Alueelta valittiin kolme erilaista taideteosta analysoitavaksi. Työ perustui kirjallisuuteen, haastatteluihin, alueen havainnointiin sekä omaan pohdintaan. Tutkielman tärkein aineisto oli haastattelut. Tutkielmaa varten haastateltiin teokset toteuttaneita taiteilijoita, kuten myös arkkitehtia ja maisema-arkkitehtia, joiden suunnitelmiin taideteokset on sijoitettu. Haastatteluaineiston ja kirjallisuuden perusteella päädyttiin seuraaviin johtopäätöksiin: Korkeatasoisia asuinympäristöjen taideteoksia saavutetaan, kun tilaajalla, suunnittelijoilla sekä taiteilijoilla on yhteinen visio toteutettavista teoksista. Taidehankkeen osapuolten roolit tulee olla selvät, ja kaikilla osapuolilla tulee olla ymmärrys taidehankkeiden prosesseista. Suunnittelijoiden ja taiteilijoiden varhainen sekä tiivis yhteistyö on onnistuneen yhteistyön ehto. Asukkaiden osallistamisella saavutetaan hyviä tuloksia. Osallistamisen avulla asukkaille syntyy positiivinen suhde taideteoksiin, ja siten he myös sitoutuvat teosten ylläpitoon. Rakennushankkeissa taiteilijoiden varhainen mukaantulo mahdollistaa teosten teknisten ratkaisujen huomioimisen ajoissa ja voi täten pienentää rakentamisen kustannuksia. Yksinkertaista tekniikkaa vaativia taideteoksia tulee suosia, kuten myös teosten sijoittamista osaksi ympäröivän arkkitehtuurin rakenteita. Näin ollen teosten huoltaminen on kustannustehokasta ja niiden elinkaari mahdollisimman pitkä. Taiteen tulee kunnioittaa rakennusarkkitehtuuria. Osaksi rakennettua ympäristöä liitetyn taiteen ei tarvitse silti palvella rakennusarkkitehtuurin toiminnallisia tarpeita, vaan taiteen monimuotoisuuden ja vapauden tulee säilyä itseisarvoina. Taiteen avulla voidaan luoda merkityksiä arjen ympäristöihin ja vahvistaa asuinalueiden identiteettiä.
Arkkitehdin rooli ilmastokriisin ratkaisijana – katsaus arkkitehtien ammattietiikkaan Suomessa
(2020) Poikulainen, Anna; Lindgren, Tommy; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Tervo, Anne
Ilmastokriisi on aikamme määrittelevä ilmiö. Ihmisen toiminnan vaikutus ilmaston lämpenemiseen on ymmärretty jo noin sata vuotta sitten, mutta ympäristön kantokykyä uhkaava toiminta jatkuu yhä kiihtyvässä tahdissa – luonnonvarojen kestävä kulutus on ristiriidassa jatkuvaa kasvua tavoittelevan yhteiskunnan kanssa. Rakennusala tuottaa lähes 40% kaikista maailman päästöistä, joten sen osuutta kriisissä ei voi sivuuttaa. Tämä kandidaatintyö tutkii arkkitehdin roolia ilmastokriisin maailmassa. Ilmastokriisi ja sen seuraukset ovat globaaleja ongelmia, joita on tutkittu ja tutkitaan jatkuvasti eri aloilla, runsaasti myös rakennusalalla. Erityisesti ammattietiikkaan ja asenteisiin pohjautuvaa tutkimusta arkkitehtien roolista kriisissä ei ole kuitenkaan tehty, vaikka arkkitehtien tekemät suunnitteluvalinnat vaikuttavat suuressa mittakaavassa koko ihmiskunnan tulevaisuuteen. Tämän työn tutkimuskysymyksiksi muodostuvat ”Mikä on arkkitehtien ammattieettinen rooli Suomessa?” sekä ”Millä tavoilla arkkitehdit voivat osallistua ilmastokriisin ratkaisuun ja millaista keskustelua aiheesta käydään tällä hetkellä?”. Ammattietiikan määrittelyllä ja vertaamisella vallitsevaan keskusteluilmapiiriin pyritään luomaan yleispätevä kuva arkkitehtien ajankohtaisista velvollisuuksista ympäristön laadun muokkaajina sekä miten nämä velvollisuudet koetaan ja miten niihin pyritään vastaamaan syksyllä 2020. Työ on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Lähteinä käytetään niin kotimaisissa kuin kansainvälisissä yhteisöissä säädettyjä lakeja ja sopimuksia, taustoittavaa kirjallisuutta sekä ajankohtaisia, pääosin verkossa julkaistuja ilmastopoliittisia keskusteluja eri tahoilta. Tutkimus osoittaa, että etiikka ohjaa arkkitehteja toimimaan kestävän kehityksen tavoitteiden mukaan aktiivisesti kohti parempaa maailmaa ja että ammattikunta on tunnistanut tämän aseman ja tahtoo kehittyä pysyäkseen relevanttina myös jatkossa. Tutkimuksen aikana todetaan kuitenkin, että näin laaja aihepiiri vaatisi myös syvempää tarkastelua. Tutkimus toteaa, että arkkitehdeissa on potentiaalia toimia tiennäyttäjinä kohti välttämätöntä muutosta ihmiskunnan asenteissa ja toiminnassa. Alan tulevaisuuden kannalta on oleellista, että arkkitehdit suhtautuvat ammattirooliinsa ja sen asemaan vastuullisesti ja työskentelevät muutosta kohti luomalla houkuttelevia ja elinvoimaisia tulevaisuudenkuvia.
Arkkitehti Jorma Järven vaikutus Suomen uimalarakentamiseen
(2022) Heikkilä, Ville; Özer-Kemppainen, Özlem; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Tervo, Anne
Kandidaatintyön aiheena on arkkitehti Jorma Järven uimala-arkkitehtuuri, ja tutkimuskysymys on millä tavoin hän vaikutti Suomen uimalarakentamiseen. Järven kaksi toteutettua uimalaa, Helsingin olympialaisia varten rakennettu Uimastadion (1947) ja Kouvolan Urheilupuiston uimahalli (1964), ovat ansioiltaan tunnustettuja, mutta niitä kuten Järven uraa muutenkin on tutkittu vähäisesti. Siten tutkielma täyttää aukkoa paitsi aiemmassa tiedossa Järven uraan liittyen, niin myös tutkielman kirjallisuuskatsauksen havainnon mukaan hajanaisesti dokumentoidussa Suomen uimalarakentamisen historiassa. Puutteellisen aiemman tutkimuksen vuoksi tutkielma perustuu pääasiassa arkistolähteisiin ja aikakauden lehtiartikkeleihin. Nykyaikainen uimalarakentaminen sai alkunsa teollistumisen myötä, ja kehitys Suomessa oli pitkään hidasta: Suomen ensimmäinen nykyaikainen uimala, Yrjönkadun uimahalli avattiin vuonna 1928, ja seuraava yleisölle avoin nykyaikainen uimala eli Järven suunnittelema Helsingin Uimastadion avattiin vasta 1947. Tutkielma esittää, että Uimastadionin suunnittelu koko kansaa palvelevaksi, uimalan ympäröivään luontoon liittäväksi kansankylpyläksi oli koko Suomen tulevaa uimalarakentamista määrittävä käännekohta. Seuraava merkittävä Suomen uimalarakentamista määrittänyt käänne voidaan katso olleen veikkausvoittovarojen jaosta vastanneen Valtion Urheilulautakunnan Uimalavaliokunnan muodostaminen vuonna 1954. Uimaloiden rahoituksesta ja rakennusohjeista päättävän valiokunnan jäsenenä Järvi pääsi vaikuttamaan koko Suomen uimalarakentamisen suuntaan ja periaatteisiin, joiden ansiosta Suomen uimalaverkostoa kehitettiin tasaisesti maan halki ja kaikkia kansalaisia palvelevaksi. Uimalavaliokunnan työn voidaan siis katsoa olevan tärkeä osa Suomen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen tarinaa, ja jo tämän vaikuttajatyön yksistään voidaan katsoa nostavan Järven Suomen uimalarakentamisen historian tärkeimmäksi arkkitehtivaikuttajaksi. Päätelmää vahvistaa suunnittelultaan juuri ennen Järven kuolemaa valmistuneen Kouvolan Urheilupuiston uimahallin rakennustaiteelliset ansiot ja uimalan historiallinen arvo Uimalavaliokunnan työn ja suunnitteluperiaatteiden kiteytymänä. Tutkielma siis antaa paitsi suppean katsauksen Suomen uimalarakentamisen taustoihin, niin myös uutta tietoa tavoista ja periaatteista, joilla Suomen uimalarakentamista ohjattiin 1950-luvun puolivälistä lähtien palvelemaan kaikkien kansalaisten uimaopetusta, kuntoilua ja virkistäytymistä. Lisäksi tutkielma tarjoaa uusia näkökulmia ja vahvistusta Kouvolan Urheilupuiston uimahallin kansallisen tason merkityksestä rakennustaiteellisesti ja historiallisesti erittäin merkittävänä urheilurakennuksena, sekä Uimastadionista jopa kansainvälisesti huomattavana esimerkkinä kestävästä suunnittelusta.
Arkkitehti monilajisen yhteiselon muotoilijana: urbaanin biodiversiteetin tukeminen monilajisen arkkitehtuurin keinoin
(2024) Kannasvuo, Sara; Ranta-aho, Miia; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Özer-Kemppainen, Özlem
Tässä kandidaatintutkielmassa selvitetään, millaista on urbaani biodiversiteetti ja miten sitä voi tukea monilajisen arkkitehtuurin keinoin. Biodiversiteetti vähenee kaikkialla maailmassa ja maapallon elämää ylläpitävien ekosysteemien toiminta on uhattuna. Urbaaneilla alueilla biodiversiteetti on usein matalampaa kuin ympäröivällä maaseudulla. Urbaanien alueiden laajentuminen uhkaa ympäröivien alueiden biodiversiteettiä pirstomalla elinympäristöjä. Toisaalta monet eri lajit ovat sopeutuneet elämään kaupungeissa ja rakennuksissa, ja kaupungeissa tavataan myös useita vaarantuneita lajeja. EU:ssa urbaanin biodiversiteetin tärkeys on tunnistettu biodiversiteettistrategiassa ja kaupunkeja tuetaan urbaanin biodiversiteetin tilan parantamisessa. Jos biodiversiteettistrategian tavoitteisiin päästään, tulevaisuuden kaupungit ovat biodiversiteetiltään aiempaa rikkaampia ja niissä elää useita eri lajeja. Kontaktien lisääntyessä lajien välillä kasvaa myös riski lajien välisistä konflikteista. Rikkaampi urbaani biodiversiteetti voi tarkoittaa tehokkaampaa lajien suojelua ja kattavampia ekosysteemipalveluita kaupungeissa asuville ihmisille, sekä taloudellista hyötyä kaupungeille. Lajien väliset konfliktit tulee kuitenkin minimoida, jotta urbaani biodiversiteetti hyväksytään osaksi kaupunkeja. Arkkitehtuuri on perinteisesti ihmiskeskeistä: rakennukset ja urbaanit ympäristöt suunnitellaan vain ihmisen tarpeita silmällä pitäen. Urbaanin ympäristön lisääntyvä biodiversiteetti haastaa tätä ihmiskeskeistä suunnittelutapaa. Tässä tutkielmassa käytetään kattotermiä monilajinen arkkitehtuuri posthumanismin ja ihmisen ylittävän tutkimuksen näkökulmia soveltaville arkkitehtuurin suuntauksille. Monilajinen arkkitehtuuri pyrkii pois ihmiskeskeisestä suunnittelusta muun muassa monilajisen muotoiluprosessin keinoja hyödyntäen. Monilajinen arkkitehtuuri tarjoaa kolme keinoa, joilla arkkitehti voi tukea urbaania biodiversiteettiä. Nämä keinot ovat muunlajisten tunnistaminen arkkitehdin asiakkaiksi, monilajisen yhteiselon muotoilu ja arkkitehtuurin hyödyntäminen uuselinympäristönä. Monilajisen arkkitehtuurin suunnittelu vaatii arkkitehdiltä uteliasta ja avointa suhtautumista muihin lajeihin. Muiden lajien tarpeiden huomioiminen voi vaatia arkkitehdilta aiempaa laajempaa yhteistyötä biologien ja ekologien kanssa.
Arkkitehtuuri ja ääni — Kuulon vaikutus arkitehtuurikokemukseen
(2019) Salo, Aino; Teräväinen, Helena; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Tervo, Anne
Tämä kandidaatintyö käsittelee arkkitehtuurin ja äänen suhdetta arkkitehtuurin teorian, kokemuksen sekä akustiikan näkökulmasta. Tutkielma tarkastelee, miten tilan ääniominaisuuksia voidaan tutkia ja hyödyntää arkkitehtuurissa. Tutkimusmenetelmänä toimii kirjallisuustutkimus, ja aineistona on käytetty kirjoja sekä tieteellisiä artikkeleita. Kokonaisvaltainen tilakokemus muodostuu kaikkien aistien yhteistoiminnan tuloksena, vaikka usein arkkitehtuurin pääpaino on sen visuaalisissa ominaisuuksissa. Arkkitehtuurin ja äänen suhteesta onkin tärkeää keskustella, sillä kuulo on keskeisessä roolissa ihmisen tilakäsityksen muodostumisessa yhdessä näköaistin kanssa. Kandidaatintyöni käsittelyosuus jakautuu kolmeen päälukuun, joista ensimmäinen määrittelee tilakäsityksen kannalta tärkeimmät kuulon ominaisuudet, toinen esittelee arkkitehtien ja teoreetikoiden tulkintoja äänen ja arkkitehtuurin yhteydestä ja viimeinen esittelee, miten eri tavoin tilan akustiset elementit voivat vaikuttaa tilan ominaisuuksiin, käyttöön sekä kokemukseen. Työn tavoitteena on esitellä, miten monipuolinen suunnitteluelementti ääni on, ja miten monimuotoisesti sitä voidaan tutkia sekä hyödyntää rakennetussa ympäristössämme. Tiede tunnistaa äänikokemusten merkityksen ihmisen hyvinvointiin laajamittaisesti, ja myös arkkitehtuurin tulisi pyrkiä tarjoamaan visuaalisesti miellyttävän ympäristön lisäksi onnistuneita ääniympäristöjä ihmisille. Tämä kehitys vaatii lisää monitieteellistä tutkimusta arkkitehtuurin ja äänen suhteesta.
Arkkitehtuuri ja tilasarjat videopeleissä
(2020) Tómasson, Mikael; Teräväinen, Helena; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Tervo, Anne
Kandidaatintyössä on tutkittu arkkitehtuurin tarinankerronnallista voimaa videopeleissä. Työssä on perehdytty yleisesti videopelien kenttäsuunnittelussa käytettyyn ympäristölliseen tarinankerrontaan (engl. environmental storytelling) sekä Holger Kleinin hahmottelemaan tilasarja-analyysiin. Näitä kahta näkökohtaa on sovellettu Remedy Entertainmentin suunnitteleman Control-pelin erään tilasarjan analysointiin. Analyysillä etsittiin tapoja, jolla arkkitehtuurille annettu muoto vahvisti pelin kertomaa tarinaa. Tarinankerronta on toimintaa, jossa koostetaan ja välitetään tarinaa. Arkkitehtuurin kyky kertoa tarinaa ja välittää merkityksiä perustuu rakennelmien fyysisten ominaisuuksien lisäksi kokijan liikkeeseen tilassa. Liikkeen myötä kokija saa uusia näkökulmia rakennelmaan. Videopelien tarinankerrontakyky perustuu taas synteesiin monien muiden taiteenalojen kyvyistä kertoa tarinaa: esim. kielen, musiikin ja liikkuvan kuvan mahdollisuuksista. Pelimaailmojen tiloja rajaamalla arkkitehtuuri vaikuttaa olennaisesti siihen, mitä pelaaja pääsee pelissä kokemaan: monissa suoraviivaisissa peleissä juoni ei etene ennen kuin pelaaja siirtyy ennalta määrättyyn tilaan. Ympäristöllisellä tarinankerronnalla pelimaailmojen tiloihin voidaan lavastaa tarinaa ennakoivia ja tukevia kohtauksia. Tilan luominen onkin tärkein suunnittelupäätös, jonka tarinaa painottava pelisuunnittelija voi tehdä. Rakennustaiteellisten tilasarjojen tarinankerronnallisia mahdollisuuksia on tutkittu vähän arkkitehtuurissa, mutta Holger Kleine loi kirjassaan Drama of Space (2017) toimivan kehyksen, jonka pohjalta tässä työssä on analysoitu Control-peliä. Analyysissä tutkittiin tilasarjaa, jonka pelaaja kokee Control-pelin alusta sen ensimmäiseen juonenkäänteeseen saakka. Analyysissä huomattiin, että pelimaailman arkkitehtuuri tukee sen juonta. Peli sijoittuu betonibrutalistisen viraston sisätiloihin. Sen rakennustaiteellinen tyyli korostaa viraston halua kontrolloida kaikkea. Rakennuksen arkkitehtuurissa tapahtuvat paranormaalit muodonmuutokset kertovat, että pelimaa-ilma ei noudata arkimaailmamme sääntöjä. Pelaajan johdattaminen vuorotellen kapeiden ja avarien tilojen läpi korostaa rakennuksen ja tarinan mahtipontisuutta. Pintojen materiaalivalinnat luovat ristiriitaisia viestejä siitä, onko pelaaja tervetullut virastoon. Kaiken kaikkiaan pelin tilojen kertoma tarina tukee ja vahvistaa pelin muilla menetelmillä kertomaa juonta. Työn lopussa pohdittiin, mitä arkkitehdit voivat oppia videopelien tavasta kertoa tarinaa. Esimerkiksi tiloissa eri pintojen aktivointi, tilojen lavastaminen ja tilojen läpi kulkemiseeneläytyminen voi antaa uusia keinoja rakennuksessa vierailevien opastamiseen, rakentajien arvojen ilmaisemiseen ja vierailun kokemuksellisuuden vahvistamiseen. Toisaalta pelisuunnittelijat voivat ottaa oppia arkkitehtien tavasta ajatellaan asioita pidemmälle konseptuaalisella tasolla ja tavasta edetä suurista kokonaisuuksista yksityiskohtiin.
Arkkitehtuuri liikkeessä. Arkkitehtuurin koreografisuuden ja ajallisuuden ilmentyminen liikkeessä tanssin keinoin.
(2021) Suominen, Anna; Ruskeepää, Esa; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Tervo, Anne
Fenomenologisen arkkitehtuuriteorian mukaan arkkitehtuurikokemus on kehollinen. Arkkitehtuuri ilmenee kaksi- ja kolmiulotteisuuden lisäksi myös neljännessä eli ajallisessa ulottuvuudessa, joka sisältää kokemuksen ja liikkeen aistimisen. Arkkitehtuurin ajallisen luonteen takia tilakokemusten tarkastelu liikkeen ja havaintojen kautta on välttämätöntä, sillä ilman tällaista lähestymistapaa osa arkkitehtuurin mahdollisuuksista jäisi tutkimatta. Tässä kandidaatintyössä tarkastellaan miten arkkitehtuurin koreografisuus ja ajallisuus ilmentyvät liikkeessä. Esimerkkinä liikkumisen tavasta käytetään tanssia. Koska tanssissa keho on poikkeuksellisen aktiivisessa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, on tanssivan henkilön mahdollista saavuttaa syvällinen ja moniulotteinen tilakokemus. Työ on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Arkkitehtuurin ja liikkeen välisessä suhteessa kahdeksi tärkeimmäksi tarkastelunäkökulmaksi osoittautuvat arkkitehtuurin johdatteleva vaikutus liikkeeseen eli koreografisuus sekä arkkitehtuurin ajallisuuden ilmentyminen liikkeessä. Arkkitehtuuria voidaan tulkita jonkinlaisena kiinteässä olomuodossa ilmenevänä koreografiana, jonka kokija muuttaa liikkeeksi. Arkkitehtuurin ajallisuus puolestaan ilmenee tilan neliulotteisuuden eli kokemuksellisuuden ja liikkeen kautta. Työssä tarkastellaan neljää erilaista esimerkkitapausta, jotka yhdistävät arkkitehtuuria ja tanssia. Anna ja Lawrence Halprinin 60-luvun työpajat osoittavat, miten ihmisen keho ja liike muodostavat arkkitehtuurin viimeisen osan, ja sitä kautta arkkitehtuuri herää henkiin, kun liike on osa sitä. Anna Huberin arkkitehtuurilähtöiset koreografiat syntyvät arkkitehtuurin kehollisen tutkimustyön kautta. Tanssija käyttää runsaasti tarkoituksellisia liikkeitä ja liikkeenlaatuja, ja manipuloi samalla arkkitehtuurin koreografiaa. Manipulaation ansiosta arkkitehtuurin tarkasteluun syntyy uusia perspektiivejä. Nicholas Johnsonin projektissa tila ja aika muodostavat yhtäsuuruuden, jolloin ajallisuus tilassa syntyy tilan oman liikkeen kautta. Tässä tapauksessa liikkujan ja tilan välille muodostuu jatkuva vuorovaikutus, joka muokkaa kumpaakin. Viimeiseksi Steven Hollin ja Jessica Langin tanssiteoksessa arkkitehtoniset muodot ovat olemassa ainoastaan liikkeen kanssa samaan aikaan. Esimerkkitapaukset osoittavat miten fyysinen läsnäolo, liike ja kokijan vuorovaikutus tilan kanssa herättävät arkkitehtuurin henkiin ja yhdistävät kokijan elämän ajanvirtaan. Lisäksi tilan tutkiminen liikkeen avulla johdattaa kokijan lukemattomiin uusiin arkkitehtuurikokemuksen perspektiiveihin.
Arkkitehtuuri scifi-elokuvissa
(2020) Saarela, Johanna; Teräväinen, Helena; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Tervo, Anne
Tämä kandidaatintyö käsittelee scifi-elokuvien esittämää tulevaisuuden arkkitehtuuria. Työssä käyn läpi elokuvan ja arkkitehtuurin välistä suhdetta, science fictionin käsitteitä ja pohdin siihen liittyviä haasteita sekä paneudun scifi-elokuvien tuomiin mahdollisuuksiin. Työn aihe on rajattu tulevaisuutta käsitteleviin scifi-elokuviin, joissa ei esiinny ’’alien’’-arkkitehtuuria, avaruusaluksia tai Maan ulkopuolisia siirtokuntia. Kandidaatintyön tavoitteena oli tutkia, miten scifi-elokuvat esittävät tulevaisuuden arkkitehtuuria. Aihetta on lähestytty scifi-elokuvien kautta analysoimalla elokuvissa esiintyvää arkkitehtuuria. Tarkempaa havainnointia varten on valittu elokuvat Metropolis, THX1338, Blade Runner, Gattaca, Equilibrium ja Blade Runner 2049. Analyysien apuna on käytetty olemassa olevaa kirjallisuutta sekä elokuva- ja arkkitehtuurialan artikkeleita, joissa on käsitelty kyseisiä elokuvia. Tämän lisäksi analyysiä varten on käytetty olemassa olevia elokuvantekijöiden haastatteluja, joissa tekijät itse kertovat elokuvan teosta. Science fiction auttaa ihmisiä ymmärtämään tulevaisuuden haasteita ja voi toimia varoittavana esimerkkinä niistä aiheutuvista vaaroista. Scifi-elokuvat tarjoavat arkkitehdeille mahdollisuuden toteuttaa visioita, joita ei olisi mahdollista toteuttaa vielä nykypäivänä. Tulevaisuuden tutkimuksessa olisi mahdollista käyttää scifi-elokuvien arkkitehtuuria erinäisten tulevaisuuden skenaarioiden havainnollistamiseen. Scifi-elokuvissa arkkitehtuuria on luotu pääsääntöisesti kolmella tekotavalla: kuvaamalla olemassa olevia rakennuksia, rakentamalla lavasteita ja pienoismalleja sekä mallintamalla ympäristöä CGI-tekniikkaa käyttämällä. Kandidaatintyössä on alan kirjallisuuden tutkimisen lisäksi käytetty omaa havainnointia, eli olen katsonut uudelleen ko. kuusi elokuvaa, jotka olivat itselleni jo entuudestaan tuttuja. Havaintojeni perusteella voin sanoa, että scifi-elokuvat esittävät arkkitehtuuria, joka on saanut vaikutteita todellisesta arkkitehtuurista ja sen tyylisuunnista. Elokuvissa korostui arkkitehtuuri, joka on tyyliltään yksinkertaista sekä vähäeleistä, joka ei antanut ilmi arkkitehtuurin aikaa tai paikkaa. Scifi-elokuvat ja todellinen arkkitehtuuri antavat inspiraatiota toinen toisilleen. Esimerkiksi olemassa olevia rakennuksia tai suunnitelmia rakentamattomaksi jääneistä kohteista on käytetty scifi-elokuvissa. Edellisen lisäksi voidaan todeta, että nykypäivän arkkitehtitoimistoilta löytyy kiinnostusta scifi-elokuvien arkkitehtuuria kohtaan.
Arkkitehtuuri tarinankerronnan mediana – narratiivinen arkkitehtuurikokemus
(2019) Lumikari, Jussi-Oskari; Teräväinen, Helena; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Tervo, Anne
Tutkielma on toteutettu kirjallisuustutkimuksena käyttäen lähteitä mediatutkimuksen, arkkitehtuurin ja kielitieteiden aloilta. Narratiivisen käänteen myötä 1980-luvulla alettiin tarkastella tarinankerronnan vahvaa yhteiskunnallista roolia laajentamalla narratiivin käyttöä eri aloille, kuten markkinoinnin ja politiikan tutkimukseen. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten tarinankerronta liittyy arkkitehtuuriin sekä hahmotetaan, mitkä ovat arkkitehtuurin keinot välittää tarinoita. Tutkimuksessa käsitellään arkkitehtuuri tarinankerronnan mediana. Arkkitehtuurilla on paljon yhteyksiä median, narratiivin ja tarinankerronnan käsitteisiin. Median laajan määritelmän mukaan median täytyy kyetä välittämään tietoa, ja sillä täytyy olla ainutlaatuinen kokoonpano teknisiä ja materiaalisia keinoja, jotka aikaansaavat lopputuloksen. Media on kokoonpano, joka koostuu median valmistamisesta, kokemisesta ja kommunikaatiosta. Arkkitehtuuri valmistuu suunnittelu- ja rakennusprosessin kautta. Tilan fysikaaliset ominaisuudet muuttuvat merkitykselliseksi osallistujan toiminnan ja kokemuksen kautta. Suunnitelma on sidottu aikaan, ja tila suhteutuu liikkeen ja havainnon myötä taustalla olevaan konseptuaaliseen ideaan. Osallistujan henkilökohtainen tilan kokeminen ja muistot kommunikoivat yhteiskunnan kulttuuristen arvojen ja suunnittelun taustalla olevien ideoiden kanssa. Tarinankerronta on prosessi, jossa järjestellään tietyn kommunikatiivisen päämäärän mukaisesti elementtejä narratiivin muotoon. Arkkitehtuurilla on yhtäläisiä piirteitä narratiivin eli tarinan rakenteen kanssa. Olennaisempia narratiivin näkökantoja ovat tarinan sisällön sijaan suhde rakenteen, havaittavan kokemuksen sekä esillepanon välillä. Narratiivi arkkitehtuurissa voidaan nähdä runollisena merkityksen lisätasona rakennukselle määräytyvän ekonomisen ja funktionaalisen kriteerin lisäksi. Narratiivin muodostumiselle ei ole arkkitehtuurissa yksiselitteistä paikkaa, vaan se muodostuu kommunikatiivisena tapahtumana osallistujan kokemuksen ja tilan merkkijärjestelmän vuorovaikutuksessa. Arkkitehtuurin suunnitteluprosessi voidaan linkittää tarinankerrontaan, sillä sen kyky muokata viestiä tilan median kautta pohjautuu tilaelementtien järjestelyyn tietyn päämäärän mukaisesti. Narratiivin muokkaaminen selkeän juonen muotoon arkkitehtuurissa on harvinaisempaa. Arkkitehtuurin kieli ei ole luonteeltaan yhtä välineellistä kuin puhuttu kieli, vaan se on luonteeltaan katkelmallista, leikkisää ja tulkinnan alaista. Tilan järjestämisen strategioilla voidaan ohjata tilan tulkintaa yksi- tai monitulkintaisemmaksi, mutta yksitulkintaisuuden pyrkiminen on harvinaista. Narratiivin käytöllä on potentiaali parantaa tilakokemusta laajentamalla kokemuksen merkityksellisiä yhteyksiä. Narratiivin luominen voi liittyä paikan kontekstin tunnistamiseen, tilan kokemuksen kokonaisvaltaiseen suunnitteluun aistillisena tapahtumana sekä käyttäjän asettamiseen kokemuksen päähenkilöksi tilallisen tarinankertojan asemassa. Olennaista on keskittyä tilan median käyttämiin keinoihin välittää viestiä. Tällaisia keinoja ovat muotojen väliset suhteet, käyttäjän liike, vaihtuvat näkölinjat sekä ajan kuluminen.
Arkkitehtuuri vaatteena
(2015) Linnankoski, Rafael; Lehtonen, Sari; Kivimäki, Sari; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Huttunen, Hannu
Arkkitehtuuri on kaikkea ympärillämme. Siinä mielessä arkkitehtuuria voidaan pitää uloimpana vaatteenamme. Vaatteemme taas ovat henkilökohtaista arkkitehtuuriamme, jolla ilmennämme itseämme suhteessa maailmaan ja haemme suojaa ympäristöltämme. Millä tavoilla arkkitehtuuri ja vaatteet ovat analogisia tarkasteltuna muun muassa tiloina ja objekteina? Millaisia yhteyksiä vaatesuunnittelulla ja arkkitehtuurilla on historiallisesti, tyylilajillisesti, mitoituksellisesti ja kokemuksellisesti? Tämä työ on pintaa raapaiseva yleiskatsaus arkkitehtuuriin ja vaatteisiin rinnastettavina asioina niin historiallisesta, muodollisesta, tilallisesta kuin myös suunnittelijan näkökulmasta tarkasteltuna. Työn tavoite oli laajentaa ymmärrystä arkkitehtuurin ja vaatteiden yhteyksistä luoden täten mahdollisuuden hyödyntää ja lainata ratkaisuja sekä perusteluja yhdeltä alalta toiselle. Vaatemetafora voi olla erityisen hyödyllinen arkkitehdeille, sillä rakennetussa ympäristössä mittakaava on usein vaikeampi käsittää ja lopullisen suunnitelman näkee vain valmiina. Oman alan tarkastelu voi tämän johdosta avata uusia näkökulmia ja tapoja perustella abstraktimpaa arkkitehtuuriin maailmaa. Tutkimuksen menetelmänä on ollut kirjallisuustutkimus kuvallisen analyysin ja vertailun tukemana. Työn tuloksena on se, että aihetta lisätutkimukselle ja perehtymiselle on usean akateemisen elinkaaren verran. Arkkitehtuurin ja vaatteiden vertaus on herkullinen ja antoisa kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, missä olen sitä tähän mennessä nähnyt tai keksinyt itse soveltaa. Lopullinen päätelmä työn perusteella on se, että aihealuetta kannattaa tutkia syvemmin ja laajemmin. Aiheesta tuntuu löytyvän loputtomasti uusia puolia ja lähestymistapoja, jotka kaikki voisivat hyödyttää niin arkkitehteja ja vaatesuunnittelijoita kuin heidän luomustensa käyttäjiä ja kokijoita.

Browse

Browsing 01. Kandidaatin tutkinnon opinnäytteet / Bachelor’s theses by Degree programme/Major subject "Arkkitehtuuri"

Results Per Page

Sort Options