Browsing by Department "Taiteen laitos"
Now showing 1 - 20 of 648
- Results Per Page
- Sort Options
- +1 lavalla - Taiteellinen työssäoppiminen kulttuuriareena Gloriassa
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2017) Laukkanen, RaisaOpinnäytetyön aiheena on taiteellinen työssäoppiminen kulttuuriareena Gloriassa tapahtuvassa esitys-, teatteri- ja mediatekniikan työssä. Taiteellisella työssäoppimisella tarkoitetaan tässä yhteydessä luovuuteen, itseilmaisuun ja esteettiseen päätöksentekoon liittyvää oppimista, jota tapahtuu näennäisesti teknisen työn tekemisen lomassa. Kulttuuriareena Gloria on Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen (1.6.2017 alkaen kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan) hallinnoima tapahtumapaikka. Tapahtumien tekniikasta vastaavat Gloriassa erilaisissa tuetuissa työsuhteissa määräaikaisesti työskentelevät nuoret aikuiset, joille Gloria on merkittävä esitys-, teatteri- ja mediatekniikan alan työssäoppimisen paikka. Työn selkeästi luova ja itseilmaisullinen ulottuvuus kuitenkin puuttui työpaikkaohjaajien laatimista työssäoppimissuunnitelmista. Opinnäytetyön keskeinen tutkimuskysymys oli selvittää, mitä on taiteellinen työssäoppiminen, ja tavoitteena tutkimusaineiston perusteella työn taiteellisen ulottuvuuden sanallistaminen ja määrittely, jotta se voidaan kirjata Glorian työssäoppimisen tavoitteisiin. Opinnäytetyö on kuvaileva tutkielma, jossa on toimintatutkimuksen aineksia. Teoriaosuudessa käsitellään työssäoppimisen pedagogiikkaa ja taiteellista oppimista. Lisäksi esitellään hiljaisen tiedon ja Donald A. Schönin reflektoivan ammattilaisen käsitteet. Tutkimusaineisto on koottu haastattelemalla seitsemän Gloriassa syksyllä 2016 määräaikaisesti työskennellyttä nuorta aikuista. Analyysiosiossa kuvaillaan aineistosta esille nousseita asioita kolmesta näkökulmasta: työympäristö, tekijyys ja itseilmaisu sekä tekemällä oppiminen. Analyysin yhteenvedossa esitellään aineistoon perustuva määritelmä taiteellisesta työssäoppimisesta. Lopuksi pohditaan, miten tutkielman tekeminen vaikutti käytäntöjen muuttumiseen Glorissa, miten tuloksia voi soveltaa ja miksi teknisenä pidetyn työn taiteellisen puolen sanallistaminen on merkityksellistä nuorten ammatti-identiteetin rakentumisen kannalta. Opinnäytteen keskeinen havainto on, että kulttuuritapahtumiin erikoistuneessa tapahtumapaikassa valo- ja mediatekniikan parissa työskentelevät teknikot kokevat henkilökohtaisesti olevansa osa esteettistä kokonaisuutta, ja näin ollen työn tekeminen vaatii itseilmaisullista ja luovaa otetta pelkän teknisen suorittamisen sijaan. Lisäksi taiteellinen työssäoppiminen vaatii työympäristön, jossa annetaan vapaus oppia kokemuksista ja tuetaan vertaisoppimiseen. Taiteellinen työssäoppiminen määritellään siis tässä yhteydessä itseilmaisuun perustuvana tekijyyden kokemuksen vahvistumisena. - 110% - Skeittaus ja elämä
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2019) Kyrönviita, Mikko - Aalto Drawing: Oppimiskokemuksia pelillistetyn sovelluksen äärellä
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2019) Nokelainen, IinaTämä opinnäytetyö käsittelee oppimiskokemuksia pelillistetyn kuvataidepedagogisen sovelluksen äärellä. Kokemuksia tutkimalla tämä työ selvittää sitä, millaisia mahdollisuuksia pelillistetyn sovelluksen käyttämisellä on kuvataidekasvatuksen kontekstissa. Keskiössä ovat Aalto Drawing sovellus, sen kehittämistyö sekä sovellukseen liittyvä verkkokurssi. Aalto Drawing -sovellus liittyy vuosina 2017-2019 toimineeseen moniammatilliseen Gamifying Learning in Visual Communication Skills -projektiin, jota Aalto Online Learning rahoitti. GLiVCS-projekti syntyi toivomuksesta tarjota yliopiston opiskelijoille kurssi, jolla opitaan pelillistämisen avulla visuaalista kommunikaatiota ja piirtämistä. Yhtä tärkeä tavoite kurssille oli kasvattaa opiskelijoiden itsetuntoa ja uskallusta käyttää visuaalista ilmaisua jokapäiväisessä elämässä. Toimin projektissa pedagogisena vastaavana sekä sovelluksen sisällöntuottajana. Vuoden 2018-2019 vaihteessa ohjasin Aalto Drawing sovellukseen pohjautuvan Aalto-yliopiston opiskelijoille suunnatun verkkokurssin. Tämä tutkielma liikkuu sekä kuvataidekasvatuksen että pelitutkimuksen kontekstissa. Monitieteinen teoria käsittelee pelejä, pelillistämistä ja pelipohjaista oppimista. Lisäksi käsittelen Aalto Drawing -sovelluksen pedagogiikkaa ja oppimiskäsityksiä sovelluksen taustalla. Teorian läpäisee kuvataidekasvatuksellinen näkökulma, joka keskittyy erityisesti pohtimaan pelillisyyden ja pedagogiikan välistä yhteyttä. Tutkielman aineisto kerättiin kolmella kyselyllä Aalto Drawing -verkkokurssin yhteydessä. Yksi kyselyistä oli rakennettu sovelluksen osaksi. Kyselyillä kerättiin tietoa kurssille osallistuneiden yliopisto-opiskelijoiden oppimiskokemuksista ja kurssin aikana. Kyselyaineisto sisältää sekä määrällistä että laadullista tietoa. Kyselyaineistoa tulkittiin ja analysoitiin fenomenologishermeneuttisesti ohjautuneen aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Aineisto teemoiteltiin erilaisiin osa-alueisiin jotka kuvaavat oppimiskokemusta ilmiönä erilaisista näkökulmista. Analyysi tarkastelee yksilöiden kokemuksia omasta oppimisesta ja oppimisen prosesseista, oppimiseen vaikuttaneita tekijöitä sekä Aalto Drawing -sovelluksen onnistumista tavoitteissaan. Aineiston tulkintaa ohjasi myös kokemus kuvataidekasvattajana Aalto Drawing -sovelluksen kehitystyössä. Aineiston tarkastelu osoittaa, että Aalto Drawingin tyyppisellä sovelluksella on mahdollisuuksia kuvataiteen opetuksessa. Kurssille osallistuneiden oppimiskokemukset olivat vivahteikkaita ja paikoin ristiriitaisia. Pelimäisten elementtien vaikutus oppimiskokemuksiin Aalto Drawingin parissa on merkittävä ja monimuotoinen, niin hyvässä kuin pahassa. Mielekkäiden oppimiskokemusten mahdollistaminen vaatii pedagogista johdonmukaisuutta, pelillistämisen kriittistä tarkastelua sekä luotettavuutta laitteilta ja ohjelmistoilta. Opinnäytetyö ottaa osaa keskusteluun kuvataidekasvatuksen tulevaisuudesta, jossa pelit, pelillistetyt sovellukset ja monipuoliset uudet teknologiat ovat osa kuvataiteen oppimisen, opetuksen ja koulutuksen maailmaa. Tarkastelen kuvataidekasvatuksen kontekstissa erilaisia mahdollisuuksia ja ristiriitoja, joita tulevaisuus voi tuoda tullessaan, ja sitä kuinka reagoida niihin kuvataidekasvattajana. - Äänekkäitä kuvia. Kriittisen feministisen ja sukupuolisensitiivisen kuvataidekasvatuksen toimintatutkimus.
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2013) Toivonen, AnniTaiteen maisterin opinnäytetyössäni tutkin, miten kriittisen feministisen pedagogiikan ja sukupuolisensitiivisen pedagogiikan toimintatapoja voi soveltaa kuvataidekasvatuksessa sekä miten em. toimintatavat toimivat käytännössä ujojen ja syrjäänvetäytyvien tyttöjen ryhmässä suomalaisen yläkoulun kontekstissa. Toteutin tutkimukseni toimintatutkimuksen menetelmin opetuskokeiluna Omaiset mielenterveystyön tukena -järjestön MiMi-projektissa, jossa tehdään taidelähtöistä ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä nuorten parissa. Opetuskokeiluni oli osa MiMi-projektin ryhmätoimintaa helsinkiläisessä yläkoulussa, jossa ryhmään oli koottu ”ujoja ja syrjäänvetäytyviä tyttöjä”. Ryhmä kokoontui kevätlukukaudella 2013. Opetuskokeiluni sisälsi kahdeksan puolentoista tunnin mittaista viikkokokoontumista. Tutkimukseni keskeisiä käsitteitä ovat kuvataidekasvatus, sukupuoli, intersektionaalisuus, kriittinen feministinen pedagogiikka ja sukupuolisensitiivinen pedagogiikka. Työni tärkein teoreettinen viitekehys on yhdysvaltalaisen bell hooksin kehittämä kriittisen feministisen pedagogiikan suuntaus, osallistava pedagogiikka. Sen lisäksi taustateoriani sisältävät sukupuolisensitiivistä pedagogiikkaa, postmodernia sekä feminististä kuvataidekasvatusta ja suomalaista koulu- ja tyttötutkimusta. Feminismi on läsnä työssäni poliittisena ajatusrakennelmana, jonka päämääränä on alistavien yhteiskunnallisten ja sosiaalisten valtasuhteiden näkyväksi tekeminen ja purkaminen. Tutkimusaineistoni sisältää opetuskokeilupäiväkirjan, opetuskokeiluun osallistuneiden nuorten nauhoitetun ryhmähaastattelun, kolmen ryhmäläisen nauhoitetut yksilöhaastattelut, videokuvaa yhdeltä opetuskokeilukerralta sekä ryhmäläisten toiminnan päätteeksi täyttämät MiMi- projektin palautelomakkeet. Analysoin aineistoni ensisijaisesti teemoittelemalla. Toissijaisena analyysimenetelmänä käytin diskurssianalyysia. Kehittelin kirjallisuuden pohjalta kriittisen feministisen ja sukupuolisensitiivisen kuvataidekasvatuksen toimintatapoja, joita testasin opetuskokeilussa. Osallistavan pedagogiikan menetelmät – äänen antaminen, dialogisuus, valtauttaminen, yhteisöllisyys sekä tunteiden ja ruumiillisuuden tunnustaminen osaksi kokonaisvaltaista ihmisyyttä opetustilanteissa – toimivat opetuskokeilussani enimmäkseen hyvin. Yhdistin näihin menetelmiin neljä kuvataidetehtävää, joiden kautta käsiteltiin identiteettiteemaa. Ryhmäläiset pitivät tehtävistä ja pohtivat niiden kautta oivaltavasti omaa itseään ja elämäänsä. Kehollisuus oli mukana opetukokeilussani MiMi- työntekijöiden ohjaamina liike- ja draamaharjoituksina. Tutkimukseni johtopäätöksissä totean kehittelemieni kriittisen feministisen ja sukupuolisensitiivisen kuvataidekasvatuksen toimintatapojen vahvistaneen opetuskokeiluryhmäläisten itsetuntemusta, kehittäneen heidän vuorovaikutustaitojaan sekä auttaneen heitä muodostamaan myönteistä minäkuvaa. - Aava projekti, venyviä henkilökuvia
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2014) Kovasiipi, AnnaAava projekti venyviä henkilökuvia on soveltavan taiteen kentälle sijoittuva tutkimus liikunnan ja kuvataiteen dialogista. Näiden kahden yhteen liittämisen hankaluudesta, haastavuudesta ja sitä kautta syntyvästä mielenkiinnosta. Tutkimus lähestyy venyttelyä totutusta venyttelyoppaan mallista poiketen epäurheilullisten henkilökuvien kautta. - Aesthetic Praxis In Translation - Introduction and Translation of Alberto Híjar Serrano's: Aesthetic Praxis. The Aesthetic Dimension of Liberation
School of Arts, Design and Architecture | Doctoral dissertation (monograph)(2020) Muñoz Alcántara, DavidTo the question of Praxis engaged at its Aesthetic dimension, this work proposes to intersect the necessity of translation as a militant method for the articulation of broad and concrete signs of art as the class-struggle in the imagination. This study is centered on Alberto Híjar Serrano's profound critical understandings of the aesthetic-political significance and limits in historical materialism, and the impossibility to separate practice and theory. It contextualizes what the author refers to the aesthetic praxis –providing an unavoidable source, to engage in contemporary aesthetic discussions without overlooking its social aspects and beyond sole interpretations. This document is divided into two sections: SECTION I. Functions as an introduction to the significance of Hijar's body of knowledge; not by summarizing a record of achievements but by incorporating and mobilizing his conceptual framework through the action of translating as a cognitive entanglement. SECTION II. Presents the first English-language translation of Alberto Híjar Serrano: La Praxis Estética. Dimension Estética Libertaria [Aesthetic Praxis, The Aesthetic Dimension of Liberation] published in Mexico, 2013 by National Institute of Fine Arts and Literature–INBA. An anthology compiled by Miguel Angel Esquivel. In sum, this study articulates conceptual and concrete forms of poetic revolutionary praxes and their memory. It contributes to the recovery of what Híjar Serrano names "the other history." A knowledge that escapes the dialectical rationale and constitutes the source and power of social-revolutionary transformations in practice. - Aesthetics of the everyday / Aesthetics of the mundane
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2018) Cucek Gerbec, JernejThe thesis inquires on the aesthetics of everyday life. It explores the topic from several angles. From one end I try to uncover what constitutes the everyday and how can we recognise aesthetic experiences in the daily. From here on I look into the workings of the aesthetic experience and the role of the spectator. To bring forward some key concepts I use a case study — a short essay from Aldous Huxley. This theoretical part is supported with an exploration of my previous work and empirical examples of possible aesthetics of the everyday. The core of the theoretical reasoning is built upon linguistics, reception aesthetics and Dewey’s notion of the aesthetic experience. To construct my own view of the aesthetics of the everyday I employ the fore mentioned theories and take some of the key views alongside the idea of is-ness, a term strongly tied to awareness, rehash them and infuse them with my own ideas. Besides this pragmatic portion of the work, the thesis explores the subject from a more poetic point of view. The examples of possible aesthetic experiences in the everyday offer a more subtle view on the topic. The research is further explored through imagery that constitutes another integral part of my practice. Volume I, which is comprised by word based research it is extended in Volume II, a photo book of images that are either part of my research material or actual examples of the aesthetics of the everyday. Volume III which cannot be contained in a book format should be developed as an exhibition and conclude this part of the research into the aesthetic of the everyday. This last volume is yet to be realised. - AiH - Artist in House
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2012) Bergman, AnnaOpinnäytteen aiheena ja tutkimuskohteena on AiH-niminen taidekonsepti. Siinä on kyse yrityksestä myydä taiteilija yritykseen tekemään paikkasidonnaista taideteosta tai teoksia. Näkökulmana on tutkia taiteen ja taiteilijan sijoittumista maailmaan yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa mielessä. Tähän liittyvät ne rajat, joita yhteiskunta ja yhteisöt arjessa rakentavat, synnyttävät tai toteuttavat. Tutkimuksen kohteena on työpaikan arki ja yhteisö, mutta ennen kaikkea se voiko taiteilija taiteentekijänä olla osa tätä arkea. Opinnäytteessä pohditaan taiteilijan työtä ja sen suhdetta muuhun työhön sekä työn ympäristöihin. Tutkimuksessa valotetaan kokemuksellisesti kohtaamiseen, yhteisöllisyyteen, työhön, tekijyyteen ja tilaan liittyviä kysymyksiä. Opinnäyte on myös kuvaus konseptin kehittämisestä ja ensimmäisestä sen puitteissa tehdystä projektista Tapahtumantekijät Oy:n Helsingin toimistossa 12.-19.12.2011 sekä 9.-20.1.2012. Projektin toteutuksen dokumentaatio on liitetty osaksi opinnäytettä. Kehitys- ja suunnittelutyötä on taustoitettu tutustumalla soveltavan taiteen menetelmiin ja projekteihin Suomessa, sekä myös työhyvinvointiin ja innovaatiopolitiikkaan liittyviin hankkeisiin. Taiteellista ja nykyaikaista työtä on pohdittu Jussi Vähämäen uutta työtä käsittelevien tekstien sekä Sergio Bolognan postfordistisen työn kuvauksien näkökulmasta. Taiteen tekijän ja taiteen sijoittumista tilassa ja yhteiskunnassa on hahmotettu Pierre Bourdieun kenttäteorian sekä toisaalta Nicolas Bourriaudin relational aesthetics -termin kautta. Lisäksi vertailukohtana teosten tekemiseen AiH:n puitteissa on käytetty Pilvi Takalan ja Sophie Callen taiteellisen työskentelyn motiiveja ja tapoja. Konseptin suunnittelun lähtökohtana oli pohtia taiteen paikkaa konkreettisesti tilassa ja ympäristössä. Sen avulla oli tarkoitus tutkia voiko nykytaide tapahtua oman ”reviirinsä” ulkopuolella ja millä ehdoin. Kehitetyn konseptin ehdotuksena on lisätä työelämän yhteisöllistä biodiversiteettiä ja pyrkiä löytämään taiteen tekijälle uudenlainen työllistymisen tapa, jossa on mahdollista pitää kiinni taiteen tekemisen vapaudesta ja itsenäisyydestä. - Aikaa etsimässä - Proustia etsimässä
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2015) Kantola, PetteriOpinnäytetyössäni reflektoin Marcel Proustin romaanisarjaa Kadonnutta aikaa etsimässä sarjakuvakertomuksella ja esseellä. Sarjakuvassa pyrkimykseni on tehdä visuaalisesti ja kerronnallisesti mielenkiintoinen sarjakuva-tarina, jossa Proustin teemat, ajatukset ja pohdinnat sulautuvat osaksi kokonaistarinaa. Kadonnutta aikaa etsimässä romaanin lukeminen muodostuu omaksi projektiksi, mikä lomittuu ja vaikuttaa sarjakuvan tekooni. Proustin teemoista kuvaan erityisesti muistojen vaikutusta nykyhetkeen. Visuaalisesti tärkein ratkaisu sarjakuvassa on kuinka kuvata erilaisia aikatasoja samanaikaisesti. Esseessä reflektoin omaa lukukokemustani ja kirjoitan vaikutelmia ja ajatuksia lukemastani. Yritän myös ymmärtää, mikä on Proustin sanoman ydin. Hänen koko romaaninsa kietoutuu ajan problematiikan ympärille ja lopulta todellinen onni löytyy ajan ulkopuolisesta tilasta, jossa menneisyys ja nykyinen eivät hallitse todellisuutta. - Äitiyden pimeä puoli
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2015) Halme, SannaKuvataiteen maisterin opinnäytetyöni käsittelee yhtä yhteiskuntamme tabuista, äitiyden pimeää puolta. Kutsun äitiyden pimeäksi puoleksi niitä tuntemuksia, ajatuksia ja tekoja, joista on vaikea puhua julkisesti leimaantumatta huonoksi äidiksi; vihaa, väkivaltaa, epäreiluutta, väsymystä, naisen seksuaalisuutta ollessaan äiti. Yhteiskunnassamme edelleen vallitseva äitimyytti muotittaa äidit, se asettaa äitiydelle tason jota tavoitella mutta jota yksikään ihminen ei kykene saavuttamaan, äitimyytti / äitiyden ideaali määrittelee sen, miten sallimme lapsia kohdeltavan. Puhun opinnäytteessäni hyvästä, huonosta ja pyhästä äidistä, siitä miten hyvä tai huono äiti määritellään yhteiskunnassamme. Käyn myös läpi äitien väkivaltaisuutta, kiellettyjä tunteita ja hirviöäitejä. Opinnäytteessäni käsittelen myös omaa taidettani suhteessa aiheeseen sekä yleisemmällä tasolla että spesifisti kuuden maalaukseni kautta. - Aivotaidetta – Brains on Art –kollektiivi tieteen ja taiteen välimaastossa
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2015) Mäki-Reinikka, KasperiOpinnäytetyöni käsittelee tieteen, taiteen ja teknologian suhdetta taideprojektissani Brains on Art, jossa työskentelee itseni lisäksi neljä tieteen ja teknologian alan opiskelijaa. Tutkin taiteen ja tieteen dialogia ja sen näkymistä ryhmän toiminnassa sekä monialaisen taiteentekemisen erityispiirteitä. Opinnäytetyö selvittää ryhmän motivaation taustalla olevia tekijöitä ja luo kokonaiskuvaa projektin toimintatavoista ja arjesta. Kiinnostukseni monialaiseen työskentelyyn on syntynyt biotaiteen ja Art & Technology –sivuaineen opinnoissa Aalto-yliopistossa. Alojenvälisyys on pinnalla myös kuvataidekasvatuksen puolella, sillä vuonna 2016 peruskouluissa voimaan tuleva uusi opetussuunnitelma korostaa laaja-alaisuutta ja oppiaineiden välistä yhteistyötä. Tutkiessani ryhmän toimintaa käytän taiteellisen tutkimuksen ja tapaustutkimuksen metodologiaa. Tutkittava aineisto sisältää teoksia, keskusteluja ja ryhmäläisten haastatteluja. Taiteellisella toiminnalla on tutkimuksessa kaksoisrooli sekä tutkittavana aineistona että aineistoa tuottavana metodina. Liitän Brains on Artin laajempaan kontekstiin tarkastelemalla tieteen ja taiteen yhteistä historiaa, alojen rajapinnalla toimivia instituutioita sekä muita taideprojekteja, jotka ovat teoksissaan yhdistäneet tiedettä ja taidetta. Brains on Art hyödyntää tieteen ja teknologian välineitä taiteellisina työkaluina ja inspiraation-lähteinä. Interaktiivisissa teoksissamme kävijät vaikuttavat installaatioihin esimerkiksi omalla aivosähkökäyrällään. Tieteen ja taiteen erot näkyvät ryhmän keskusteluissa ja tietokäsityksissä. Olemme luoneet yhteistä pohjaa taiteelliselle työskentelylle puhumalla maailmankuviemme eroista ja haastamalla toisiamme. Alojen välinen kohtaaminen vaatii aikaa ja luottamusta, eikä se edellytä omista käsityksistään luopumista. Käytännön työn kautta on mahdollista saada uusia kokemuksia ja näkökulmia sekä taiteeseen että tieteeseen. Tieteen ja teknologian opiskelijoiden motivaatio taiteen tekemiseen syntyy mahdollisuudesta hyödyntää oppimiaan taitoja tieteen kontekstia vapaammassa ympäristössä. Taide mahdollistaa tieteellä ja sen välineillä leikkimisen, luovan kokeilun ja uuden oppimisen. Oma taiteen tekeminen on laajentanut ryhmän jäsenten käsityksiä taiteesta ja sen toimintatavoista. Brains on Artin työtapa on demokraattinen ja keskusteleva. Jokainen ryhmän jäsen pääsee vaikuttamaan teoksiin ideatasolta lähtien. Työtavalle on ominaista jatkuva neuvottelu, ideoiden perustelu ja yhteinen taiteellinen pohdinta. Taidekentän ulkopuolelta tulevat jäsenet tuovat ryhmän sisälle uusia ideoita omista lähtökodistaan käsin. Ryhmämuotoisessa työskentelyssä taidetta ei luoda itseriittoisesti vain taiteilijan lähtökohdista, vaan koko kollektiivi tuo panoksensa teosten kehittelyyn. Opinnäytetyöni lähestyy taiteen ja tieteen yhteistyötä yksittäisen projektin analyysin kautta. Laajempaa tutkimusta tarvittaisiin ryhmämuotoisesta ja monialaisesta taiteellisesta työstä ja tieteen ja taiteen suhteesta erilaisissa projekteissa. Koska Brains on Art jatkaa taiteellista toimintaansa, voi tieteen ja taiteen suhteen kehittymistä projektin piirissä seurata myös jatkossa. - Ajan kokemisesta
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2013) Uotila, OutileenaMiten koen ajan, aikaa, ajallisuutta? Mikä, kenen tai miten aika on käsillä, käsissä, käsitöissä? Olen istunut ja kutonut Sastamalan kunnallisen lääkäripäivystyksen odotustilassa useita kertoja, yleensä ilman ennalta suunniteltua aikataulua. Kutoessani olen pukeutunut vanhanaikaiseen asuun, muun muassa pitkään hameeseen, esiliinaan ja huiviin. Käsillä tekeminen on ollut tapa olla läsnä muiden odotustilassa olijoiden kanssa. Usein ihmiset joutuvat odottamaan kauan lääkäriin pääsyä ja käsillä tekemiseni on mielestäni herättänyt kanssaodottajissa kiinnostuksen ja halun aloittaa keskustelu kanssani. Yleensä käsityö on jollakin tavalla tuttua, vaikka päivystyksessä käyttämäni tekniikka on ollutkin kaikille kanssaodottajille outo. Käsityön kautta keskustelut lähtivät liikkeelle ja muodostuivat toisinaan hyvinkin henkilökohtaisiksi; kertoivat ajasta ja elämästä. Koin olevani ennen kaikkea kuuntelija, kanssaodottaja ja lähimmäinen, toisinaan myös sosiaalityöntekijä ja käsityönopettaja. En halua selittää käsityötapaani, sitä millaisia kutomistani kuvakudoksista tuli tai missä ne ovat nyt. Tärkeäksi tuli se, kuinka monivaiheista ja ajallista on käsillä tekeminen, samoin kuin se, mitä on sitten, kun kädet eivät enää tee mitään. Mitä on käsillä tekeminen ja tekemättömyys, mikä suhde käsityöllä on aikaan. Tekemäni kuvakudokset saivat muotonsa oman, äitini ja ystäväni kehossa olevien arpien muodoista ollen niiden moninkertaisia suurennoksia. Värityksensä ja kuvionsa kudonnaiset saivat odotustilasta ja keskusteluista kanssaodottajien kanssa. Usein tapahtunut ja useita tunteja kestänyt oleminen ja käsillä tekeminen odotustilassa saivat minut pohtimaan ajan kokemuksellisuutta sekä lukemaan monia teoksia, joissa aika on eri tavoilla läsnä. Omat kirjalliset pohdintani saivat sysäyksen ajan näkymisestä ja kokemisesta odotustilassa. Erilaiset kirjalliset lähteet ovat johdattaneet ja rikastuttaneet ajatteluani ajasta, sen monitahoisuudesta olleena, olevana ja tulevana. Kirjallisuus on kehittänyt huomioitani ajan universaalisuudesta ja toisaalta paikallisuudesta, siitä, miten aika on eri ajoissa, asioissa ja arjessa, kuinka aika näyttäytyy tai miten ikä vaikuttaa ajan kokemiseen. Myös ajan yhteys muistiin, muistoihin ja identiteettiin, ajan tallentaminen sekä ajan suhde taiteeseen ja sen kokemiseen ovat kirjallisuuden ja oman kokemusmaailmani kautta saaneet muotoja minussa samoin kuin tekstissäni. Erityisen tärkeäksi, päivystysjonossa kutomiseni myötä, on kasvanut huomioni käsillä tekemisen ja käsityön ajallisuudesta sekä sen ihmisiä yhdistävästä voimasta. Aikaa on vaikea määritellä, vaikka se on myös silmin havaittavaa. Hetket, paikat ja tilanteet, kädet ja niitten työt ovat tulleet tallennetuiksi kuviini. Niissä koen ajan näyttäytyvän. Kutomiseni, sen tulokset tai odotustilan dokumentointi eivät tuntuneet minusta tärkeältä, tärkeää on koettu aika, hetket, jotka tallentuivat kuviin, kudonnaisiin ja kirjaimiin. Työni muodostuu siis kolmesta yhteen kasvaneesta osasta: teoksesta eli performanssista, kutomisesta terveyskeskuksessa sekä kuvallisista että kirjallisista pohdinnoista. Aika on käsillä, tunnen sen ihollani, tunnustelen sormillani. - Ajantappajat - Kuvataiteen opettaminen vankilassa
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2010) Riikonen, Heikki - Ajattelu ja toiminta kuvataiteilijan työssä
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2015) Luukkonen, HannaTämä tutkielma käsittelee kuvataiteilijan ajattelua ja toimintaa teorian ja käytännön kautta. Tutkielman lähtökohtana on kirjoittajan kokemus taiteellisten prosessien ja merkitysten sanallisen kuvaamisen hankaluudesta ja epätäydellisyydestä. Tutkielma esittelee teoreetikoita, joiden käsitys ajattelusta ei seuraa kartesiolaisen mieli-ruumis -kahtiajaon perusoletusta. Kuvataiteilijan ajattelulle ominaiset ei-kielelliset elementit tulevat heidän työnsä kautta sanallisen kuvauksen piiriin. Tutkielma keskittyy kolmeen ajattelijaan: A. Damasioon, D.N. Sterniin, sekä John Deweyhin. Neurotieteilijä Alberto Damasio kuvaa merkityksiä ei-kielellisinä neuraalisina “kuvioina” ja kirjoittaa tunteista päätöksenteon perustana. Yksilön tunteiden tunnistaminen tapahtuu kehollisia vihjeitä lukemalla. Kehityspsykologi, psykiatri Daniel N. Stern kuvaa käsitteellisen ajattelun varhaislapsuuden kehitystä kehollisten toistuvien kokemusten sekä kyseisesten kokemusten aistitietoon vertautumisen kautta. Filosofi John Dewey tarjoaa kattavan näkemyksen taiteen yhteiskunnallisesta tarkoituksesta ja taiteen merkityksen rakentumisesta. Deweyn mukaan taide on tätä nykyä eristynyt yhteiskunnallisesta tarkoituksestaan. Hän kuvaa ilmaisullisten prosessien yhteyttä luonnon perusilmiöiden rytmeihin. Dewey pitää yhteisölle yhteisten merkitysten tuomista näkyviksi taiteen perustehtävänä. Dewey kuvaa myös sitä, kuinka taideteoksen merkitys luovassa prosessissa koostuu. Mikäli kaikki merkitykset olisivat ilmaistavissa sanoin, ei eri taidemuotoja Deweyn mukaan tarvittaisi. Tutkielmassa pyritään kuvaamaan taiteelliseen työskentelyyn liittyviä ajatteluprosesseja kirjoittajan teosten tekemisestä kertovin katkelmin ja päiväkirjamerkinnöin. Tarkastelu painottuu kahteen taidenäyttelyyn liittyviin prosesseihin. Ajattelua ja toimintaa peilataan esiteltyyn teoriapohjaan. Lisäksi tutkielmassa kuvataan jokapäiväistä kuvan tekemiseen liittyvää ajattelua ja pohditaan tekijän arkista suhdetta deweylaiseen esteettiseen kokemiseen. Tutkielman viitekehyksenä on pragmatistinen filosofia ja estetiikkakäsitys. - Ajattelua villissä tilassa - tilakokemus ääriviivana ja ajattelun muotona
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2014) Turkko, AnttiTutkielma käsittelee tilaa ja tilakokemusta taiteellisen työn kohteena ja ajattelun muotona. Tarkastelun alaisena on tilakokemus aistihavainnon ja ajattelun yhteydessä syntyvänä käsityksenä, joka määrittää suhdettamme ympäristöön sekä tilassa tapahtuvaa toimintaamme. Pohdin työssä, minkälaisia keinoja taide ja sen tekeminen tarjoavat tilan havainnoimiseen ja tilakokemuksen tulkintaan ja sitä kautta laajemmin tilan käsittämiseen. Kiinnostuksen kohteena on, miten tila taiteen kautta tavoitetaan. Tila näyttäytyy tutkimuskohteena sekä abstraktina että konkreettisena. Se saa ilmenemismuotoja, jotka ulottuvat aistein havaitusta maailmasta käsitteelliseen ajatteluun. Lähestyn kohdetta sekä käsitteellisen, filosofisen pohdinnan että omakohtaisen, taiteellisen työn kautta. Tutkimuskohteen laajuudesta, sen kaikkialle-ulottuvuudesta johtuen myös opinnäytteeni on laajaa alaa luotaava. Se tavallaan myös kuvaa avoimuutta prosessille, jossa tila tulee vähitellen tutuksi, muuntuen paikaksi. Opinnäyte on siten tuttuuden perustamista tuntemattomaan, paikan pystyttämistä tutkimusaiheen tilaan. Pohjaan työssäni erilaisille teksteille ja teorioille. Tilan teoretisoinnin kannalta keskeisimpiä ovat Martin Heideggerin, Gilles Deleuzen ja Felix Guattarin, Henri Lefebvren ja Michel de Certeaun kirjoitukset, tilan ja taiteen välisten käytännöllisten yhteyksien pohdinnan kannalta puolestaan muun muassa situationistien sekä taideteoreetikkojen kuten Brian O'Dohertyn ja Claire Bishopin kirjoitukset. Fenomenologian kautta työtä luonnehtii näkemys tilasta kokonaisvaltaisena, moniaistisena ja ruumiillisena kokemuksena. Työn otsikko viittaa Claude Lévi-Straussin konkreettisen tieteen käsitteeseen, jota hän myös villiksi ajatteluksi kutsuu, viitaten muun muassa alkuperäiskansojen käytännönläheiseen tapaan tutkia ja käsittää asioita. Tämä ajattelun ja käytännöllisen tekemisen yhdistävän, ”käsillä ajattelun” muoto kuvaa myös taiteen tekemisen ja taiteellisen tutkimuksen tapaa. Taiteen tekeminen näyttäytyy yhdenlaisena ymmärryksen välineenä ja keinona lähestyä myös tilaa. Käsittelen sitä esimerkiksi tiedonhankkimisen keinona, muun muassa taiteen semiotiikkaa sivuten. Taiteen tekemisessä myös havainnollistuu kaksi erilaista lähestymistapaa: siinä lähestytään kohteita sekä aistimellisuuden ja materiaalisten objektien että käsitteiden kautta. Nämä kaksi lähestymistapaa kuvaavat kahta käsittämisen tapaa, joiden välillä ajattelu liikkuu ja jotka liittyvät toisiinsa esimerkiksi metaforan ja abstraktion kautta. Tarkastelen tilaa ja tilakokemusta materiaalina ja kontekstina, joihin taide tilallisena käytäntönä ja havainnon välineenä kytkeytyy ja joita se tulkitsee. Käsittelen työssä myös taiteen keskeistä tilallista kontekstia, galleriatilaa. Kirjallisen osan lisäksi opinnäytetyö käsittää taiteellisen produktion. Siihen liittyi kesällä 2013 Galleria 3H+K:ssa, Porissa, pitämäni näyttely, jossa pyrin havainnoimaan tilaa ja hyödyntämään syntyvää tilakokemusta galleriatilassa tapahtuvan taiteellisen työn kautta. Dokumentaatio näyttelystä on kirjan liitteenä valokuvien muodossa. Liitteenä on myös näyttelystä kirjoitettu arvio. Myös kirjallisen osan ulkomuoto tukee opinnäytteen aihetta, näyttäytyen kirjoittamisen ja lukemisen tilana ja ilmaisten siten osaltaan tilan moninaisia ulottuvuuksia. - Ajatusten yhteistyö: Taiteellinen projekti sanojen, kuvien ja maalasten tuottamisesta Aalto-yliopiston väen kanssa
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2013) Kärkkäinen, JanneTaiteellisessa työssäni taidemaalarina olen tehnyt maalauksia yksin ideasta toteutukseen asti. Yksin tekemiseen turhautuneena ja sen kyseenalaistaakseni otin opinnäytteessäni haasteeksi muokata omaa taiteellista työskentelyäni suuntaan, joka mahdollistaisi taiteen nimissä tapahtuvaa toimintaa myös muiden kanssa. Taiteen nimissä haastattelin Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun, Taideteollisen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun opiskelijoita ja henkilökuntaa pyytäen heitä kuvittelemaan ja kuvailemaan minulle sellaista maalausta, jonka he haluaisivat nähdä. Maalauskuvailujen perusteella olen tuottanut kuvia tietokoneen kuvankäsittelyohjelmalla ja näistä maalauksia öljyväreillä. Toisen kohtaamista ja omaa merkitystäni teoksissa olen käsitellyt psykoanalyysiin perustuvan kirjallisuuden avulla. Opinnäytteeni alussa oletin leikkimielisesti ja ennakkoluuloisesti Taideteollisen korkeakoulun, Teknillisen korkeakoulun ja Kauppakorkeakoulun väen olevan jollain tapaa erilaisia keskenään ja näin ollen antavan myös erilaisia vastauksia maalauksen kuvittelussa. Taideteollisessa korkeakoulussa esiintyi ainoana kuvauksia, jotka sisälsivät alastomuutta ja Aalto-yliopisto kriittisyyttä. Teknillisessä korkeakoulussa maalausta pohdittiin vertauskuvallisesti. Erona muihin korkeakouluihin mainittiin teknillisessä korkeakoulussa opiskelu raskaaksi. Opiskelun raskautta maalauksen tulisi myös kuvallisesti ilmaista. Kauppakorkeakoulussa puolestaan oli ennakkoluuloistani poiketen nykytalouden kriittistä pohdintaa, jota ei esiintynyt muissa korkeakouluissa. Haastatteluissa huomasin mielikuvien sanallistamisen onnistuvan niin taiteen, tekniikan kuin kaupan väeltä. Tärkeänä havaintona tutkimuksessani pidän taiteen väen lisäksi myös kaupan ja tekniikan väen halukkuutta osallistua ennakkoluulottomasti taiteen nimissä tapahtuvaan toimintaan. Opinnäytteeni myötä olen huomannut taiteen nimissä toimimisen keinoksi kytkeytyä muihin ihmisiin ja sitä kautta kohtaavani ajatuksia, joita en olisi itse löytänyt. - Älä jätä mua lähiöön
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2012) Jensen, AnnaMiten lähestyä ilmaisematonta, hämärää (paljastamatta sitä), kielen ja visuaalisten esitysten kautta? Taiteen maisterin lopputyössäni on kaksi keskeistä kysymystä, joista toinen käsittelee tutun ja kammottavan suhdetta (Freudin ja Heideggerin unheimlich, kotoisasta kumpuava kammottava) ja toinen itse kysymyksen jäsentämistä taiteellisen tutkimuksen, taiteen ja teorian keinoin. Taiteellinen tutkimus voi olla melkein mitä tahansa kuvasta ja äänestä eleisiin, liikkeisiin, sanoihin ja muotoihin. Usein kuitenkin opinnäytteissä se jakautuu kahdeksi erilliseksi osaksi, taiteelliseksi ja teoreettiseksi. Omassa työssäni halusin lähestyä aihettani, jossa kammottava, turvallisen kotoisa, lähiö, taiteelliset esimer-kit, identiteetti ja identiteetittömyys muodostavat keskeisen kysymyksen, tasapuolisesti taiteen ja teorian kautta. Filosofinen tekstiosuus ja videoista, valokuvista, piirustuksista, pahvilaatikoista ja pähkinänkuorista Porin puuvillan Generaattori-galleriaan rakennettu installaatio toimivat erilaisina medioina ja välineinä poh-tia aihetta, joka häilyy representoitavissa olevan ja ei-representoitavan välimaastossa. Teoreettinen tausta teoksessani on ranskalaisessa filosofiassa, joka ottaa vakavasti hämärän kysymykset ja jonka kautta ilmaisemattoman kysymyksiä on mahdollista lähestyä. Miten esittää se muodoton kammontunne, jonka lähtökohtana on tutussa? Tein teoksellista osuutta rinnakkain tekstin kanssa, jolloin molemmat rakensivat toisiaan ja lopulta valmis-tuivat suunnitellusti samaan aikaan. Eri mediat avasivat ajattelua ja loivat uusia perspektiivejä asian käsittelyyn. Samalla ne yhdessä herättävät uusia kysymyksiä. Tila ja sinne lavastetut tilat ja videoihin ja valokuviin tallennetut autiot asuinalueet häiritsevät. Miten nämä tilat todellisuudessa ja rakennettuna syntyvät? Kuinka yksinkertaisilla eleillä ne on esitettävissä, mikä on pienin mahdollinen määrä merkkejä, jotta syntyy merkitys? Miltä merkityksen kadottaminen ja kyseenalaistaminen tuntuu? Miten taide on taidetta tai tiede tiedettä, ja mistä niiden ero rakentuu? Mistä rakentuu esitys lähiöstä, tai itse lähiö? Miksi sitä rakentavat subjektit tuntuvat aina jäävän taustalle, muodottomaksi massaksi? Lopputyöhön liittyvässä teoksessa pähkinänkuoret esiintyvät poissuljettuna jätteenä, jonka homogeeninen järjestys on sulauttanut itseensä ja muodostanut siitä mahdollisesti identtisten joukon, massan, joka on helposti järjestettävissä ja muokattavissa. Tekstissä raken-nan ja puran näitä oletuksia massoista, jotka puolestaan kuvatallenteissa loistavat poissaolollaan. Lähiöitä leimaa hylätyn tuntu ja autious. Lähiö on teoksessani kuvitteellinen paikka ja esimerkki. Se on miniatyyrimaailma, jonka toivottaisiin olevan järjestyksessä ja hallittavissa. Asiat eivät kuitenkaan ole hallittavissa, maailmassa, subjekteissa tai edes itsessä. - Alienation in the white cube: an educational perspective on curating
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2015) Björk, Helena - Also jewellery — Assemblage as a new way of wearing
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2019) Xu, YangThe artistic research “Also Jewellery - Assemblage as a New Way of Wearing” is an attempt to untie the knot. A knot that came into formation when the author started to identify herself as a contemporary jewellery artist and noticed a rising query on the definition of wearability in the context of contemporary jewellery. The functionality of jewellery elucidated in the traditional standard as body ornament is suffering from a slow wipeout. The author embarks on an adventure of finding her own answer to the question of what is wearability by invoking the theory of vital materialism by Jane Bennett. Vital materialism acknowledges the agentic forces possessed by the nonhuman which allows manifestation of traces of independence from human subjects. The notion of assemblage is also introduced which points out the heterogeneous groupings of human and nonhuman forces that are constantly being formed in our quotidian life. Considering jewellery as a perfect medium to investigate such concepts, the author creates a body of work during the making of which she examines the dynamic between the maker and the materialities that go into the completion of the work. The study is finalised in the form of a recorded performance. The author therefore is able to propose a new way of looking at the question of wearability, an assemblage where human intentionality is de-centered. - Aluelliseen kulttuuriperintöön rakentuva hotellin sisustus ja sen merkitys asiakkaan kokemaan elämykseen - Hotelli Ruukin Majatalo
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2014) Gustafsson, KristaOpinnäytetyöni on poikkitieteellinen tutkimus yhteisestä rajapinnasta hotellin sisustussuunnitte-lun ja toteutuksen, sekä asiakkaan kokeman elämyksen välillä. Opinnäytetyössäni kerron, miten alueelliseen kulttuuriperintöön rakentuva hotellin sisustussuunnittelu toteutetaan ja minkälainen merkitys sillä on asiakkaan kokemaan elämykseen. Tutkimuksessa esitetty aineisto koostuu kult-tuuriperintöön pohjautuvan hotellikonseptin visuaalisesta suunnittelusta ja toteutuksesta, sekä siihen liittyvästä asiakasperusteisesta brändipääomatutkimuksesta. Käytän tutkimuksessa esi-merkkinä Mathildedalin Ruukkitehtailla sijaitsevaa hotelli Ruukin Majataloa. Tutkimus toteutettiin kartoittamalla alueen kulttuuriympäristöä ja –perintöä, sekä ammenta-malla siitä esimerkkitapauksen hotellikonseptiin sopivia sisustuksellisia elementtejä. Tutkimuk-sessa tehtiin, ennen sisustussuunnittelun aloittamista, benchmarking –analyysi, jossa tutustuttiin vastaavanlaisiin hotellikohteisiin, sekä analysoitiin niiden asiakaspalautteita. Niitä verrattiin ho-telli Ruukin Majatalon asiakaspalautteisiin. Tutkimuksessani peilaan sisustuksen merkitystä ja onnistumista asiakkailta saatuihin arvioihin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia esimerkkitapauksen kautta, miten alueellista kult-tuuriperintöä voidaan hyödyntää hotellin sisustussuunnittelussa ja minkälainen merkitys sillä on asiakaskokemukseen. Tutkimuksen mukaan hotellin sisustuksella on selkeä rooli ja merkitys asi-akkaan kokemaan elämykseen. Tutkimuksen mukaan asiakas tekee hotellista kokonaisarvion osit-tain myös yksittäisen kokemuksensa perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos yksi elementti; palvelu, sisustus, ruoka tai muu osa ei toimi, niin kokonaisuuskin jää toimimattomaksi. Palvelukonseptin kokonaisuuden hahmottaminen on yksi avainasioista asiakasperusteita brändi-pääomaa hyödynnettäessä. Alueellisen sijainnin ja sen mukanaan tuoman kulttuuriperinnön hyö-dyntäminen hotellin sisustuksessa vahvistaa ja voimistaa asiakkaan kokemusta ja vaikuttaa siihen miten asiakas kokee kokonaiskonseptin ja -palvelun. Se nostaa brändin kokonaisarvoa ja sitä kaut-ta myös kysyntää. Tämä esimerkkitapaus ja siitä saadut asiakaspalautteet osoittavat, että tutkimusta voidaan hyö-dyntää myös muissa vastaavanlaisissa kulttuurimatkailukohteissa ja niiden sisustuksellisessa tai toiminnallisessa profiloinnissa. Kulttuuriperinnön nostaminen asiakasperusteisen brändipääoman keskiöön antaa uuden näkökulman matkailumarkkinointiin ja sen toteuttamiseen. Tutkimustulos tarjoaa työkalut siihen, miten yrityksen toimitiloissa voidaan huomioida alueellinen omaleimai-suus ja kulttuuriperintö luonnollisena jatkumona yrityksen liiketoiminnalle. Samalla se auttaa yritystä kehittämään ja vahvistamaan omaa identiteettiään ja brändipääomaa. Tutkimus osoittaa myös, että kulttuuriperintöön rakentuva lisäarvo on aito vetovoimatekijä, jota ei voi suoraan monistaa, vaan se pitää aina rakentaa niistä lähtökohdista, perinteistä, joita paikalla ja sijainnilla on tarjota. Tämä hotelli on yksi esimerkkitapaus siitä, miten nykyaikaista liiketoimin-taa pystytään rakentamaan vanhaan kulttuuriympäristöön rikkomatta olemassa olevaa kulttuuri-perintöä.