Browsing by Department "Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan osasto"

Filter results by typing the first few letters
Now showing 1 - 20 of 258
  • Mikroaaltotekniikan soveltaminen betonilattioiden kuivumisen nopeuttamiseen
    (1997) Anttalainen, Petri
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Aiemmin kehitettyjen, uusien mikroaaltolaitteiden soveltuvuutta tutkittiin iältään nuorien pintabetonilattioiden kuivattamiseen. Tarkoituksena oli arvioida mikroaaltolaitteen soveltuvuutta käytäntöön. Teoriaosassa on käsitelty betonin kuivumiseen ja kuivattamiseen vaikuttavia tekijöitä, mikroaaltotekniikan perusteita sekä aiempia tutkimuksia mikroaaltolaitteilla. Kokeellisen osan esikokeissa ja niiden perusteella tehdyissä käytäntöä kuvaavissa lattiarakennekokeissa oli tavoitteena saada kuivatettua uusi pintabetonilattia 80% suhteellisen kosteuspitoisuuden edellyttämään päällystyskuntoon alle viikossa valusta, kun normaali kuivumisaika on noin kuukausi. Esikokeissa kuivatettiin 7.4 kW/m[2] tehoisella mikroaaltolaitteella säteilytysalueen kokoisia, 60 mm paksuisia ja K25 tavoitelujuuksisia betonilaattoja. Kokeiden perusteella mikroaaltolaite kuivatti laattaa hyvin nopeasti, kun lämpötila nousi yli veden kiehumispisteen. Yhtäpitkät kuivatus- ja jäähtymisjaksot olivat 15-45 min ja kokonaiskuivatusaika 45-90 min. Lämpötilat kohosivat keskellä laattoja jopa 150°C, kun reuna-alueilla jäätiin alle 100°C. Suhteellisen kosteuspitoisuuden tulokset eivät olleet luotettavia, mutta suuntaa-antavasti esikoelaatat kuivuivat päällystyskuntoon (<4 paino-%) jo 30+30 min kuivatusohjelmalla. Esikokeiden mikroaalloilla kuivatetut huokostamattomien laattojen pääteltiin kuivuneen keskimäärin kuusi kertaa ja huokostettujen laattojen kolme kertaa vertailulaattoja nopeammin. Lujuuskato esikokeissa oli 23-32 %. Halkeilua ei havaittu. Lattiarakennekokeissa kuivatettiin noin 6 kW/m[2] tehoisella ja säteilyalaltaan 1.2x0.9 m[2] mikroaaltokuivurilla kolmea erilaista lattiarakennetyyppiä, jotka olivat kooltaan n. 2.4x3 m[2] ja pintabetonipaksuudeltaan 60 mm. Lattiarakenteita kuivattiin kolmessa alueessa ja pääaluetta lopulta 90 minuuttia yhtäjaksoisesti, jolloin lämpötila nousi 46-124 °C, mutta pinnoituskelpoisuutta(<4 p-%) ei saavutettu. Kuivatuksesta aiheutui runsaasti halkeilua(< 1 mm), jotka syntyivät ilmeisesti betonin lämpötilaeroista. Lujuuskato oli rakennepuristuslujuuksissa 26-33 prosenttia. Tartuntalujuuden osalta mikroaaltokuivatusvaikutuksen vaihteluväli vertailualueeseen oli +25 ja -120 prosentin välillä. Tilastollisen testin perusteella ei voinut tehdä luotettavia päätelmiä koetuloksista, mihin vaikutti nykyisten mikroaaltolaitteiden säteilytehoalueiden epätasaisuudet. Käytännön mikroaaltokuivatuksiin nykyisellä laitteella suositellaan ennakkokokeita. Jatkokehityksenä ehdotetaan, että mikroaaltokuivatusmenetelmän hallittavuutta parannetaan muuttamalla laitteen kuivatustehoa tasaisemmaksi, nostamalla kuivatettavan alueen lämpötilaa tasaisemmin sekä parantamalla kuivatustuloksen mittausmenetelmää.
  • Adeniininukleotidit aktiivilietteen biomassan ja fysiologisen tilan kuvaajina
    (1997) Meriluoto, Jukka
     Helsinki University of Technology | Licentiate thesis
  • Palotilastojen analysointi toiminnallisten palosäädösten pohjaksi
    (1997) Rahikainen, Jussi
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Ajonopeuden turvallisuusvaikutuksia koskevien tilastollisten tutkimusten analyysi
    (1997) Ranta, Susanna
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Roudan sulamisen analysointi havaintokohteissa
    (1998) Näätänen, Ari
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman laadintaprosessin analyysi
    (1997) Ojala, Virpi
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Pääkaupunkiseudulla tehtiin vuosina 1990-1994 mittava liikennejärjestelmää koskeva suunnittelutyö, jonka lopputuotteena syntynyt Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelma 2020 (PLJ) hyväksyttiin Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) valtuuskunnassa syyskuussa 1994. Kyseessä oli tavoitteiltaan kunnianhimoinen ja sisällöltään varsin monipuolinen liikennesuunnitelma, jossa kaikkia liikennemuotoja, maankäyttöä, päätöksentekojärjestelmää ja rahoitusta tarkasteltiin yhtenä kokonaisuutena. Tämän selvityksen tarkoituksena on ollut laatia kattava raportti PLJ:n suunnittelu- ja päätöksentekoprosessista eri vaiheineen, jotta saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää suunnitelmaa tarkistettaessa sekä muissa vastaavanlaisissa suunnittelutöissä. Prosessin kuvauksen ohella selvityksessä on analysoitu prosessin onnistumista ja pyritty näin löytämään sen vahvuudet ja heikkoudet. Analyysi perustuu pääosin selvityksen yhteydessä tehtyihin teemahaastatteluihin. Analyysissä keskitytään tarkastelemaan suunnittelun organisointia, vuorovaikutusjärjestelyjä, suunnitteluprosessin rakennetta, käytettyjä menetelmiä sekä päätöksentekojärjestelmää. Analyysin perusteella on esitetty päätelmiä ja ehdotuksia siitä, miten suunnitteluprosessia sekä suunnittelu- ja arviointimenetelmiä voidaan kehittää. PLJ:n laadinnan lähtökohtana olivat vuoden 1988 liikennetutkimuksessa kerätyt tiedot liikenteen tilasta. Suunnittelun aluksi laadittiin neljä erilaisiin maankäytön kehittymissuuntiin perustuvaa visiota ja kolme liikennepoliittisilta lähtökohdiltaan erilaista liikennejärjestelmämallia. Visioiden ja mallien ja niistä tehtyjen vaikutusarvioiden perusteella liikennejärjestelmälle laadittiin kehittämistavoitteet. Tavoitteista pyydettiin osapuolten kannanotot. Tehtyjen erillisselvitysten, liikennehankkeita koskevien olemassa olevien selvitysten ja suunnitelmien perusteella laadittiin aluksi liikennejärjestelmäluonnos, jossa pyrittiin löytämään kehittämistavoitteiden kannalta paras kokonaisuus. Luonnoksesta tehtiin vaikutusarviot ja pyydettiin osapuolten lausunnot. Lausuntojen ja tehtyjen lisäselvitysten perusteella laadittiin lopullinen liikennejärjestelmäehdotus. Myös siitä tehtiin vaikutusarviot. Liikennejärjestelmäehdotus hyväksyttiin YTV:n hallituksessa ja lopullisesti YTV:n valtuuskunnassa. PLJ-projekti oli kokonaisuutena varsin onnistunut ja teknisesti korkeatasoinen. Uusia suunnittelumenetelmiä ja yhteistyömuotoja kokeiltiin ja kehitettiin. Merkittävintä oli, että ensimmäistä kertaa pääkaupunkiseudulla saatiin aikaan poliittinen päätös seudun liikennepolitiikasta ja liikennejärjestelmän kehittämistoimenpiteistä. Suunnitteluprosessissa oli ongelmia eri suunnitteluvaiheiden välisissä kytkennöissä, vaikutusarvioiden tekemisessä, tiedonkulussa ja kansalaisosallistumisen järjestämisessä. Päätöksentekoprosessissa ilmeni epäselvyyttä suunnitelmaan sitoutumisessa ja lopullisessa päätöksentekotavassa. Kautta linjan ongelmia aiheutui suunnittelumenetelmän uutuudesta ja yhteisen kielen puutteesta. Analyysin perusteella ehdotetaan seuraavia parannuksia. Yhteisen kielen löytämiseksi ja suunnittelun sisällöstä, tavoitteista ja menettelytavoista sopimiseksi tulee heti projektin aluksi järjestää aloituskokous tai -seminaari. Suunnitteluvaiheiden välistä kytkentää voidaan parantaa vaiheiden välistä työnjakoa täsmentämällä ja tekemällä kunkin vaiheen päätteeksi selkeät kirjalliset johtopäätösdokumentit seuraavan vaiheen käyttöön. Liikennejärjestelmäsuunnittelussa tulee käyttää eritteleviä vertailumenetelmiä. Strategisen tason ympäristövaikutusten arviointi tulee kytkeä mukaan suunnitteluprosessiin. Tiedonkulun varmistamiseksi ja yhteistyön lisäämiseksi eri osapuolten välillä on syytä järjestää seminaarimuotoisia keskustelutilaisuuksia. Kansalaisosallistuminen voidaan järjestää muodostamalla kansalaisryhmien ja intressitahojen edustajista säännöllisesti kokoontuva neuvotteluryhmä. Myös yksittäisille kansalaisille on syytä tarjota osallistumismahdollisuuksia.
  • Optisen sademittarin analyysi
    (1996) Linjama, Jarmo
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Betoniraudoituksen ankkurointi eräissä erikoistapauksissa
    (1997) Lahdenperä, Tommi
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Työn tarkoituksena oli tutkia betoniraudoituksen ankkurointimitoitusta muutamissa erikoistapauksissa ja vertailla Suomen Betoninormien mukaisia mitoitusmenetelmiä eri maiden normien mukaisiin menetelmiin. Kirjallisuustutkimuksessa on tarkasteltu teräksen ja betonin välisen tartunnan perusteita sekä raudoituksen ankkurointikapasiteetin laskentaa eri ankkurointitavoilla. Lisäksi on tutkittu ankkurointitarpeen mitoitusta eri maiden normien mukaisilla menetelmillä ja ohjeilla. Niiden on havaittu olevan varsin vaihtelevia: tuille vietävät teräsmäärät vaihtelevat palkeissa välillä 25-33% ja laatoissa välillä 25-50% maksimikenttäraudoitusmäärästä. Ankkuroitavalle voimalle esittivät eri normit myös erilaisia laskentatapoja. Laskentaesimerkeissä on tutkittu kirjallisuuteen nojautuen yksiaukkoisen leikkausraudoittamattoman laatan ankkurointitarvetta, vinohalkeaman suuntaa leikkausraudoitetussa ja -raudoittamattomassa rakenteessa (palkeissa ja laatoissa) ja sen vaikutusta pääraudoituksen vetovoimaan. Lisäksi on tutkittu maanvaraisen anturan raudoituksen ankkurointia, josta havaittiin Eurocoden antavan luotettavan laskentatavan esimerkkilaskussa. Ristiliitoksen ankkurointikestävyyttä on tutkittu eri maiden normien mukaisilla laskentamenetelmillä sekä kokeellisella tutkimuksella, joka koostui ilmakokeista sekä ulosvetokokeista. Ensimmäisessä ulosvetokoe-erässä, jossa pitkittäistangon tartunta oli poistettu teippauksella, saatiin suhteelle F_max/F_ilma arvoja välillä 1,87-2,15 riippuen tankokoosta. Toisessa koe-erässä, jossa tartunta oli poistettu muoviputkella (parempi), vastaavat arvot olivat välillä 1,45-1,83. Suurimmat arvot saatiin pienimmillä tankokoilla, mutta betonilujuuden ei havaittu vaikuttavan merkittävästi koetuloksiin. Lisäksi ristiliitosankkuroinnin käyttö rakenteessa oli pitkälti riippuvainen ristiliitoksen liitoslujuudesta eli hitsauksen onnistumisesta.
  • Laatujärjestelmätekniikan soveltaminen HOAS:in opiskelija-asumisviihtyvyyden parantamiseksi
    (1997) Forsten, Stefan
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Pitkäaikaisen yhteistyön soveltaminen rakennusliikkeen hankinnoissa
    (1996) Valkama, Samuli
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Hankinnat muodostavat rakennusprojektin kustannuksista 75-80 %. Hankintakustannukset vaikuttavat siten suoraan projektin tulokseen. Tämä diplomityö on osa YIT-Yhtymän laajaa hankintatoimen kehitysprojektia. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää YIT:lle malli pitkäaikaisesta kehittämisyhteistyöstä käyttäen apuna tiimityötä ja parantaa hankittavien materiaalien tarpeen ennustamista. Tutkimuksen tuloksena on, että pitkäaikainen kehittämisyhteistyö on mahdollista myös rakennusalalla. Pitkäaikaisessa yhteistyössä molemmilta osapuolilta vaaditaan sitoutumista yhteistyöhön sekä halua toiminnan kehittämiseen. Yhteistyökumppanin tulee pystyä myös toimimaan kilpailukykyisellä hintatasolla. Tutkimuksessa on lisäksi laadittu malli YIT:n materiaalitarpeen ennustamiseksi. Tämä malli perustuu tyypillisen asuinkerrostalon materiaalimäärien arvioimiseen. Tutkimuksen aikana analysoitiin YIT:n hankintatoimi nelikenttäanalyysillä. Tämän analyysin, kirjallisuudessa olleiden valmiiden toimintamallien ja tiimityön avulla laadittiin YIT:lle malli rautakauppahankintojen keskittämisestä ja hankintarutiinien keventämisestä. Kehitetyn mallin avulla saatiin rautakauppaostojen kustannuksia alennettua 4 %. Lisäksi laadittiin malli työmaiden vartioinnin keskittämisestä, jolla työmaiden vartioinnin tasoa saatiin nostettua, varkauksia vähennettyä ja kiertovartioinnin kustannuksia alennettua 40 %. Tutkimuksessa ei pystytty arvioimaan pitkäaikaisesta kehittämisyhteistyöstä saatavia hyötyjä, koska tutkimukseen käytettävissä ollut aika oli liian lyhyt. Tutkimuksessa materiaalitarpeen ennakoinnin suurimmat ongelmat olivat viitetalon laatiminen ja kohdekohtaisten suunnitelmaratkaisuiden vaikutuksen huomioiminen viitetalon laadinnassa. Lisäksi tutkimuksen tuloksena on, että uusia ratkaisu- ja toimintamalleja voidaan kehittää tiimityön avulla.
  • Asfalttiset rakenteet tieluiskien pohjavesisuojauksessa
    (1998) Ahlroos, Päivi
     Helsinki University of Technology | Licentiate thesis
  • Asuinkerrostalon ympäristökuormien laskennallinen arvioiminen
    (1998) Junnila, Seppo
     Helsinki University of Technology | Licentiate thesis
  • Kompostointiprosessin perusteet ja prosessin mallintaminen
    (1998) Nummiaro, Hannu
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Työn tavoite on luoda matemaattinen malli Turun Keskuspuhdistamon kompostointilaitoksen prosessista. Mallin tarkoitus on toimia prosessin ohjaus- ja optimointityövälineenä helpottaen kompostoinnin useiden, vastakkaistenkin tekijöiden prosessivaikutusten analysointia. Työssä esitetään myös kirjallisuusselvitys kompostointiprosessin yleisestä teoriasta ja sen soveltamisesta jätevesilietteen käsittelyyn. Malli perustuu massa- ja energiataseiden hallintaan. Mallinnuksessa reaktori on jaettu laitoksen ilmastus- ja kasteluvyöhykkeiden mukaan viiteen vaiheeseen, jotka mallissa oletetaan jatkuvasyöttöisiksi ja -sekoitteisiksi. Mallin massajakeet ovat: prosessiin syötettävä liete sekä hake, seulan läpäissyt lopputuote, seulalle jäänyt kierräte, raitisilma prosessiin, kiertokaasu pesurista prosessiin, prosessikaasu pesuriin, vuotoilma reaktoriin, kasteluvesi pesurista, pesurista viemäröitävä vesi ja pesurista kaasunkäsittelyyn johdettava poistokaasu. Energiataseessa on lisäksi huomioitu lämpöhäviöt reaktorista ja pesurista poistettava lämpöenergia. Optimaaliseksi oletettu lietteen hajoamiskinetiikka on johdettu biohajoavuustestin tuloksista. Biohajoamiseen kineettisesti vaikuttavista tekijöistä malli ottaa huomioon kompostoinnin yleisimmät prosessirajoitteet eli lämpötilan, kosteus- ja happipitoisuuden sekä vapaan ilmatilan. Kompostointiprosessin luonnetta tarkastellaan käyttämällä laitoksen mitoitusarvoja mallin syöttöarvoina. Lisäksi mallinnetaan yksittäisten prosessiparametrien vaikutusta prosessiin sekä selvitetään mallin herkkyyttä eri muuttujien suhteen. Mallinnustulosten vertaaminen todellisiin, laitoksesta mitattuihin arvoihin jää työssä tekemättä laitoksen käyttöönajon viivästymisen vuoksi. Työssä on kuitenkin esitetty käyttöönajon tutkimussuunnitelma.
  • Kaatopaikan pohjatiivisterakenteet - Ämmässuon kaatopaikan koerakennetutkimus
    (1997) Tuomola, Marko
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Muottivanerien taipumien kasvu toistuvissa valuissa
    (1997) Miettinen, Mikko
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Betonirakenteiden käyttöiän arviointi tietokonesimuloinnilla
    (1998) Vesikari, Erkki
     Helsinki University of Technology | Licentiate thesis
  • Kaksikieliset muuttuvat opasteet - kuljettajien mielipiteet ja visuaalinen kuormittuminen
    (1998) Harjula, Virpi
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Biologinen suodatin jälkidenitrifikaatiossa - kinetiikka ja toiminta
    (1998) Kauppinen, Heidi
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Helsingissä sijaitsevalla Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla on vuoden 1998 alusta astunut voimaan 50 %:n typenpoistovaatimus ja lupaehdot kiristynevät ravinteidenpoiston osalta edelleen tulevaisuudessa. Odotettavissa oleva typenpoistovaatimus on 70 %. Korkeamman asteisen typenpoiston mahdollisena toteuttamisvaihtoehtona on DN-aktiivilieteprosessin täydentäminen jälkidenitrifikaatiosuodattimella. Puhdistamolla tutkittiin vuoden 1998 tammikuusta toukokuuhun kestäneessä koeajossa ranskalaisen laitevalmistaja OTV:n Biostyr-suodattimen toimintaa eri pintakuormilla. Denitrifikaation hiilenlähteeksi syötettiin metanolia. Vuorokauden kokoomanäytteisiin perustuen suodattimen toimintaa arvioitiin olemassaolevien ja ennakoitujen lupaehtojen pohjalta. Lisäksi suodattimen runkoon asennetuista venttiileistä otettiin kertanäytteitä nitraatin vähenemisen kinetiikan selvittämiseksi. Koeajon aikana denitrifikaatiosuodattimella täydennetyllä käsittelyprosessilla saavutettiin keskimäärin 77 %:n kokonaistyppireduktio laitokselle tulevaan veteen verrattuna. Lisäksi denitrifikaatiosuodatin soveltui hyvin jälkikäsittely-yksiköksi suodatusvaikutuksensa ansiosta: käsittely alensi veden kiintoaine- ja kokonaisfosforipitoisuuksia. Biokemiallinen hapenkulutus aleni silloin, kun metanolia ei kulkeutunut suodattimen läpi. Nitraatin vähenemistä parhaiten kuvaavan matemaattisen mallin kertaluvusta ei voitu tehdä ehdottomia päätelmiä. Havaitut reaktionopeusvakiot olivat kuitenkin samaa suuruusluokkaa kirjallisuudessa mainittujen arvojen kanssa, joten suodattimen voitiin varmistua toimineen normaalisti. Matemaattisella mallilla lasketut ennustearvot suodattimelta lähtevän veden nitraattityppipitoisuuden vuorokausikeskiarvoille seurasivat hyvin havaintoja koeajon kaikkiaan viidestä koejaksosta kolmella viimeisellä. Mallilla mitoitettu koko laitoksen jälkidenitrifikaatiosuodatin Viikinmäen jätevedenpuhdistamolle oli pinta-alaltaan 1000 m[2], kun sen syvyydeksi oli kiinnitetty 2,5 m.
  • Biologinen fosforinpoisto SBR:ssä alhaisessa lämpötilassa
    (1998) Aaltonen, Ritva
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Kaatopaikkavesien biologinen käsittely
    (1998) Kotro, Mikko
     Helsinki University of Technology | Master's thesis