Browsing by Department "Department of Art and Media Pori"

Now showing 1 - 9 of 9

Hei, me verkostoidutaan! Julkisella sektorilla tuotettujen verkostomaisten toimintamallien piirteistä ja jalkautumisesta luovan talouden näkökulmasta
(2011) Hoppania, Leena
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Liiketoimintaympäristöt muuttuvat nopeasti käynnissä olevassa globaalissa murroksessa. Yritykset ja toimijat tarvitsevat uudenlaisia, joustavia malleja kil-pailukykynsä ylläpitämiseksi. Suomessa on viimevuosina toteutettu lukuisia julkisin varoin rahoitettuja verkostomaisen toiminnan kehittämiseen tähtääviä hankkeita, joiden onnistuminen ja niissä kehitettyjen toimintamallien siirtyminen osaksi yritysten käytäntöjä, on ollut vaihtelevaa. Olen pohtinut tätä prob-lematiikkaa myös omassa palkkatyössäni luovien alojen ja sisältöteollisuuden parissa projektien ja hankkeiden vetäjänä sekä niiden sisällön suunnittelijana. Tässä tutkimuksessa etsin vastauksia verkostomaisten toimintamallien kehit-tämiseen liittyviin kysymyksiin; minkälaisia verkostoja, lähinnä luoville aloille, on julkisella sektorilla tuotetuilla hankkeilla kehitetty, minkälaisia vaikutuksia niillä on ollut, onko toimintamalleja saatu jalkautettua ja jos ei niin miksi, minkälaisia toimijoita niissä on ollut, onko nähtävissä samankaltaisuuksia toi-mivien verkostojen osatekijöiden ominaisuuksissa, miten näitä hankkeita on rahoitettu, missä mallit ovat kehitetty ja miten tätä tulisi jatkossa tehdä. Tutkimuksessa on verrattu luovien alojen verkostohankkeita teknologiateolli-suudelle suunnattuun Trio+-kehittämishankkeeseen ja pyritty löytämään yhteisiä piirteitä toimintamalleista sekä mahdollisia, luoville aloille ominaisia, erityisiä malleja, jotka voisivat olla hyödynnettävissä muille aloille. Tutkimus on toteutettu haastatteluin, joita on verrattu olemassa oleviin ver-kostoteorioihin. Haastateltavat edustivat hankkeiden vetäjiä, rahoittajia sekä asiantuntijoita ja ne toteutettiin kesällä 2011, pääasiassa toimijoiden omissa tiloissa.
Huolenpitoa luovasti - Creative Care Oy:n Creative Care Programme -hyvinvointiohjelman konseptin käyttäjälähtöinen suunnittelu ympärivuorokautisten vanhuspalveluiden tarpeisiin
(2011) Honka, Jenny
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Huolenpitoa luovasti - Creative Care Oy:n Creative Care Programme -hyvinvointiohjelman konseptin käyttäjälähtöinen suunnittelu ympärivuorokautisten vanhuspalveluiden tarpeisiin –lopputyö kuvaa prosessia, jossa on käyttäjälähtöisesti suunniteltu hyvinvointiohjelmatuotteen konseptia Creative Care Oy:lle, joka toimii välittäjänä luovien toimialojen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen välillä. Konseptin tarkoituksena oli tuottaa vanhuksille hyvinvointia kannattavan liiketoiminnan ehdoilla ja luovien alojen osaamista hyödyntämällä. Prosessissa alkuperäistä konseptia testattiin olemassa olevaa tietoa vasten. Ympärivuorokautisen vanhushoidon yksikössä toteutettiin havainnointijakso ja työpaja, joissa otettiin tuotteen käyttäjät mukaan suunnitteluprosessiin. Näiden pohjalta konseptia arvioitiin uudelleen ja kehitettiin iteratiivisesti. Käyttäjälähtöisen suunnitteluprosessin tuloksena hyvinvointiohjelma-tuote muuttui radikaalisti: konseptista muodostui kokonaisvaltainen henkilöstön kehittämisohjelma Creative Care Programme –hyvinvointiohjelma, jolla tuotetaan hyvinvointia vanhuksille hoitotyötä kehittämällä luovien alojen keinoin.
Kuvailutulkkaus taidekuvista ja veistoksista: Abstraktin taideteoksen asettamat haasteet ja mahdollisuudet
(2011) Yli-Kerttula, Aino
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Kuvailutulkkaus on visuaalisen havainnon muuttamista sanalliseen muotoon näkövammaiselle vastaanottajalle. Tutkielma tarkastelee kuvailutulkkauksen monimuotoisuutta liittyen erityisesti taidekuvan ja veistoksen tulkkaamiseen. Kuvailutulkkauksen roolia ja asemaa visuaalisen kulttuurin kentällä tarkastellaan suhteessa muihin kuvan ja sanan kohtaamistapoihin, kuten kirjan kuvitukseen ja ekfrasikseen. Opinnäytteessä tarkastellaan seitsemää kuvailutulkkausta, joista kaksi on tehty esittävästä kuvasta, kolme kokonaan tai osittain abstraktista taidekuvasta, yksi veistoksesta ja yksi installaatiosta. Kuvailutulkkaukset ovat Suomesta, Yhdysvalloista sekä Iso-Britanniasta. Tutkielma tarkastelee kuvailutulkkauksen muodostumista sekä erilaisia lähtökohtia ja tapoja kuvailutulkata abstraktia taidekuvaa tai veistosta. Kuvailutulkkauksen tarkoituksena on välittää kohteestaan vastaanottajalleen kaikkein olennaisin. Konkreettista kohdetta kuvailtaessa kuvailutulkkauksen rakenne on helpompi muodostaa ja erottaa olennainen verrattuna taideteokseen, jonka kokeminen on usein hyvin subjektiivista. Tutkielma pohtii onko taideteoksen kuvailutulkkauksen tehtävä antaa teoksen visuaalisuudesta mahdollisimman totuudenmukainen kuva, vai välittää taide-elämys vastaanottajalle. Kuvailutulkkauksen rooli kokonaan itsenäisenä taideteoksena on niin ikään tarkastelun kohteena. Kuvailutulkkauksen yleisöksi on perinteisesti mielletty näkövammaiset henkilöt. Tutkielma kartoittaa myös muita mahdollisia vastaanottajatahoja kuvailutulkkaukselle tulevaisuudessa ja palvelun kehittämistä laajemmalle kuluttajakunnalle sopivaksi.
Mukavuusalueen ulkopuolella
(2011) Laurila, Johanna
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Mukavuusalueen ulkopuolella on opinnäytetyöni Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun taiteen ja median laitoksen visuaalisen kulttuurin maisteriohjelmassa. Opinnäytetyöni koostuu taiteellisesta ja kirjallisesta osioista. Taiteellisessa osiossa kyseenalaistin oman väripalettini niin taiteellisessa työskentelyssä kuin pukeutumisessakin. Lisäksi uudelleen tulkitsin Ferdinand ja Wilhelm von Wrightin kolmea teosta muuttamalla värejä, rajaamalla teoksia sekä nostamalla esiin uusia yksityiskohtia. Teokseni olivat esillä Mukavuusalueen ulkopuolella- näyttelyssä Porin Poriginal galleriassa 19.2.-8.3.2011. Kirjallisen osion pääteemoja ovat suhteeni väreihin, Suomen taiteen kultakausi ja sen suhde nykytaiteeseen. Pääteemojen ohelle nivoutuu pienempiä aihekokonaisuuksia kuten identiteetti taidekontekstissa sekä taiteellisen prosessini tarkastelu. Lisäksi pohdin rajaamisen, yksityiskohtien, tunnistettavuuden, muistin ja mukavuusalueiden roolia omassa taiteellisessa osiossani sekä sivuteemojen suhdetta pääteemoihin. Kirjalliseni liiteosio sisältää mm. Porin lastenkulttuurikeskuksessa ja Satakunnan lastenkulttuuriverkostossa toteuttamistani työpajoista kertovan tekstin valokuvineen. Työpajat olivat pedagoginen sovellus taiteellisesta osiostani. Liikun koko opinnäytetyöprosessin ajan vuoroin mukavuusalueideni sisä- ja ulkopuolella. Joskus näiden kahden alueen raja on niin häilyvä, etten pysty itsekään määrittelemään kummalla puolella rajaa milloinkin olen. Koen, että mukavuusalueen ja epämukavuusalueen välinen raja on aina tilanteen mukaan liikkuva ja elävä, ei saman korkuisena tai paikallaan pysyvä ”raja-aita”. Kirjalliseni edetessä pohdin mukavuusalueita eri konteksteissa.
NELJÄ SUKUPOLVEA-Perhealbumivalokuvaston tarkastelua erään suvun kuvien kautta
(2011) Ruohonen, Katariina
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Tässä tutkimuksessa tarkastelen perhevalokuvaamista aiempien tutkimusten valossa ja käytän esimerkkikuvina oman sukuni perhealbumikuvastoa. Minua kiinnostaa miten perhevalokuva lajityyppinä on syntynyt ja kehittynyt siihen pisteeseen missä se nykyään on. Painopiste on sota-ajasta nykypäivään ulottuvalla, niin sanotulla massakuvaamisen ajanjaksolla. Tutkin mikä on tyypillistä perhevalokuvalle ja miten perhevalokuvia käytetään. Digitaalikuvaus on valokuvaamisen uusin taitekohta, jota käsittelen lyhyesti tämän tutkimukseni lopussa. Osana tutkimustani syntyi internetsivusto, jossa esittelen oman sukuni perhealbumivalokuvia. Internetsivuston tekemisen kautta pohdin miten perhealbumikuvan luonne muuttuu kun sitä käytetään julkisesti yksityisen, kodeissa tapahtuvan esittelyn sijaan. Internetsivusto löytyy osoitteesta: www.4sukupolvea.tk Määrittelen perhealbumikuvat kotona säilytettäviksi, pienelle yleisölle esitettäviksi valokuviksi. Näitä kuvia ottavat tyypillisesti näppäilijät automaattikameroilla. Perhealbumikuvia voivat olla myös järjestelmäkameroilla otetut valokuvat mikäli ne sopivat lajityyppiin käyttötarkoitukseltaan. Myös ammattilaisten studiossa ottamat kuvat voivat olla käyttötarkoitukseltaan perhealbumikuvia, vaikka niitä käsittelenkin vain suppeasti. Näppäilykuvien kohteet ovat perinteisesti kuvaajalle tuttuja: perheenjäseniä, ystäviä tai perheen lemmikkieläimiä. Usein kuvataan perheen lapsia, lomia ja juhlahetkiä. Kuvaamalla nostetaan jokin hetki tärkeäksi. En keskity tässä tutkimuksessa valokuvaamiseen liittyvien laitteiden tekniseen kehitykseen vaan tapahtumiin perhevalokuvan ottamisen taustalla. Lajityyppiä muokkaavat sosiaaliset normit ja se mitä perhevalokuvasta opitaan kodeissa. Minua kiinnostaa millaisia kuvia on perinteisesti otettu ja miten oman sukuni valokuvat sijoittuvat suhteessa yleiseen kuvaustapaan. Kunkin aikakauden käsitykset vaikuttavat siihen mitä milloinkin on kuvattu. Ihmiset käyttävät valokuviaan perinteisesti muistelemiseen ja muistojen säilyttämiseen ja jakamiseen tuleville polville. Valokuvilla voidaan rakentaa identiteettiä ja nykyään yhä vahvemmin myös olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Viimeksi mainittu liittyy vahvasti internetin sosiaalisten medioiden suosion kasvuun. Oman sukuni perhevalokuvia tarkasteltaessa kävi ilmi, että ne ovat melko tyypillisiä perhealbumivalokuvia. Kuviin on tallentunut tietyn suvun jäsenten elämän tärkeitä hetkiä. Keskityin erityisesti siihen miten lapsia on kuvattu. Tutkimusmateriaalia löytyi runsaasti, koska lapsia on kuvattu myös oman sukuni albumeihin paljon. Keräsin tietoa valokuvista haastattelemalla sukulaisiani. Näissä keskustelutilaisuuksissa kävi ilmi, että ihmisten muistot samasta kuvasta voivat usein olla ristiriidassa toistensa kanssa. Kuvat voivatkin varmuudella kertoa vain sen miltä jokin ihminen tai asia näytti tietyllä hetkellä.
Suojaväri
(2011) Alajoki, Tuula
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Suojaväri on tutkielma kuvataiteilijuuden tulkinnanvaraisuudesta, ongelmakohdista sekä ammattilaisuuteen vaadittavista riiteistä ja arvoporrastuksista. Mistä uskottavuus taiteen kentillä syntyy? Millaisia ovat kuvataiteilijaksi kouluttautuneen todelliset toiminnan mahdollisuudet ja muodot? Kenen tarpeisiin koulutettujen kuvataiteilijoiden oletetaan tulevaisuudessa vastaavan? Pyrkimyksenäni on ollut poimia ja tuottaa hiljaista tietoa niistä oletuksista ja asenteista, joiden varassa taiteen kentillä ja niiden laitamilla usein joudutaan toimimaan, etenkin silloin kun toimija tai toiminta vasta rakentavat uskottavuuttaan. Lainattuina teorioina olen käyttänyt Pierre Bourdieun kenttäteoriaa ja tilastollisena pohjana Sari Karttusen tutkimuksia Suomen kuvataiteen kentästä ja kuvataiteilijan asemasta. Turha viittaaminen on tarkoituksella minimoitu. Kuvataiteilijan koulutuksen saaneena olen itsekin osa tutkimusta. Tämä osallisuus sekä läheisten lajitovereiden seuranta ja keskustelut heidän kanssaan toimivat pääasiallisina lähteinäni
Suomalaisen mobiilialan startup-yrityksen muotokuva vuonna 2011
(2011) Keränen, Aleksi
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Tämä opinnäytetyö tarkastelee mobiilialan startup-yrityksiä 2010-luvun Suomessa. Työ selvittää startup- yritysten taustoja mobiilialan näkökulmasta sekä erittelee niitä kriittisiä taustatekijöitä, jotka edesauttavat vientikelpoisten mobiili-innovaatioiden kaupallisten läpilyömisen kansainvälisillä markkinoilla. Työni päätutkimuskysymys on seuraava: Kuinka toimia suomalaisena startup-yrityksenä kansainvälisessä mobiilibisneksessä? Tämä kysymys on jaettavissa pienempiin osiin muun muassa seuraavin lisäkysymyksin: - Mitkä tekijät mahdollistavat suomalaisten startup-yritysten toiminnan? - Mitkä ovat mobiilialan startup-yrittäjän suurimmat vahvuudet toiminnan kannalta? - Miten suomalaista mobiilialaa tulisi kehittää, että alan yrittäjien toimintamahdollisuudet paranisivat tulevaisuudessa? Vastaaminen näihin kysymyksiin yksiselitteisesti on äärimmäisen vaikeaa ja niinpä tämän tutkimuksen tarkoituksena on myös kartoittaa alan toimintaympäristöä sekä toimia eräänlaisena ajankuvaajana Nokian jälkeisestä Suomesta. Lisäksi työni testaa hypoteesia, joka perustuu paradigman muutokseen liittyen mobiilisisältöjä tuottavien startup-yritysten toimitapoihin: tämän ajatusmallin mukaan muun muassa mobiilisovellusten jakelureittien yksinkertaistuminen on parantanut pienten startup-yritysten mahdollisuutta pärjätä kansainvälisillä markkinoilla. Lisäksi toimintansa alkuvaiheessa olevat mobiilialan startup-yritykset eivät enää ole niin riippuvaisia yhteistyöstä suurten yritysten kanssa sekä uudet ansaintalogiikat ovat parantaneet alan yritysten edellytyksiä tuottoisaan liiketoimintaan. Opinnäytetyön aineistonkeruumenetelmänä on käytetty suurelta osin teemahaastatteluja, jotka olen tehnyt viidelle eri mobiilialan kotimaiselle yrittäjälle. Tutkimuksessa esitettävät päätelmät perustuvat näiden haastatteluiden lisäksi pääasiassa kirjallisuudesta ja verkkosisällöistä koostuvan lähdemateriaalin tulkintaan, analysointiin sekä alan empiiriseen arviointiin. Keräämäni aineistoin perusteella startup-yrityksen ylläpito sekä määrätietoinen kehittäminen vaativat yrittäjältään kaiken ajan ja huomion. Nykyisin mobiilisisällöntuottajien konseptit ovat aiempaa selkeämpiä ja yleensä ne sisältävät myös ansaintalogiikan alusta asti. Startup-yrittäjien suurimmat haasteet liittyvät rahoitukseen, sillä kotimaisia sijoituspääomia on tarjolla vähän ja suomalainen sijoituskulttuuri ei ole kehittynyt monen muun maan vastaavalle tasolle. Myös valtion yritystuet saavat lähteiltäni osakseen kritiikkiä ja kehitysehdotuksien mukaan yrittäjiä tulisi muun muassa rohkaista etsimään aktiivisemmin yksityistä rahoitusta. Heti perustamisestaan alkaen kansainvälisille markkinoille tähtäävä ns. Born global -yritys joutuu kuitenkin kilpailemaan asemastaan ympäri maailman ja pienet resurssit antavat muille liikaa tasoitusta. Työni lähteiden mukaan suomalaiset startup-yritykset toimivat varsin itsenäisesti ja niiden keskinäinen järjestynyt verkottuminen on vähäistä. Haastattelemani startup-yrittäjät pitävät yritystensä vahvuuksina henkilökuntaansa ja niiden vahvuus on myös se, että ne voivat perustaa toimintansa markkinoille, jotka eivät ole tarpeeksi suuria vanhoille toimijoille. Tosin tässä tapauksessa yrityksen on tarvittaessa kehitettävä koko toimintamallinsa ansaintalogiikoita myöten itse. Tämän työn kirjoittamisen aikaan startup- yrittäminen on Suomessa erittäin ”trendikästä” ja julkisuutta on tarjolla, mutta myös konkreettisia tuloksia olisi saatava aikaan. Toimiva teknologia ei ole enää ongelma, kyse on enemmänkin siinä, miten saada tuotteelle huomiota kansainvälisesti ja kuinka erottua kilpailijoista.
The mouse doth protest too much. Antropomorfismi, seksuaalisuus ja sukupuoliset kehot amerikkalaisessa valtavirta-animaatiossa
(2011) Rossi, Petra
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Tutkimus käsittelee antropomorfisia eläinhahmoja seksuaalisuuden ja sukupuolen näkökulmasta. Työssä keskitytään eläinhahmojen kehoihin ja siihen, miten sukupuoli kerrostuu niissä ensinnäkin antropomorfismin eli inhimillisten ominaisuuksien, toiseksi eläimyyden, ja kolmanneksi animaatiolle luontaisen jatkuvan muutoksen tilan kautta, miten seksuaalisuuden ilmaukset syntyvät tässä kontekstissa. Kysymys kuuluu: millaiset sukupuolet ja eksuaalisuudet ovat länsimaisessa kulttuurissa mahdollisia, ja onko sukupuolettomia kehoja ylipäätään mahdollista piirtää? Pääpaino on amerikkalaisessa animaatioelokuvassa ja televisiosarjoissa. Ajallisesti työssä käsitellään animaation historiaa aina 1900-luvun alusta 2000-luvulle saakka. Varhainen animaatio oli kokeellinen ja surrealistinen taidemuoto, jossa kehot olivat jatkuvassa muutoksen tilassa ja kaikki oli mahdollista, kunnes 1930-luvulla lanseerattu Haysin koodi toi alalle sensuurin. Yhdessä Disney-studioiden menestyksen kanssa Haysin koodi vakiinnutti ja siisti animaatioilmaisua. 1940-1950-luku tunnetaan yleisesti animaation kultakautena, jolta tunnetaan erityisesti Disney-studioiden pitkät animaatioelokuvat ja ns. keskiluokkainen heteroseksuaalinen agenda. Toisaalta ajalle ovat tyypillisiä myös anarkistiset, kehon rajoja koettelevat hahmot kuten opportunistinen transvestiitti Väiski Vemmelsääri. 1960-luvulla useimpien tuotantoyhtiöiden animaatiostudiot suljettiin, kun televisio teki niistä kannattamattomia. Tilalle tuli rajoitettu animaatio, jossa pääpaino oli dialogilla ja kehot liikkuivat mahdollisimman vähän. Oscarpalkintoja niittäneiden sekä aikuisia että lapsia viehättäneiden lyhytelokuvien tilalle tulivat halvalla tuotetut televisiosarjat, joista useimmat olivat käytännössä huonosti tehtyjä lauantaiaamun lelumainoksia. Vasta 1990-luvulle tultaessa palasivat ruutuun sekä lapsille että aikuisille suunnatut sarjat, joista monet ovat saavuttaneet kulttimaineen äärimmilleen viedyllä kehollisuudellaan ja mustalla huumorillaan. Työssä analysoidaan animaatiohahmoja ja -elokuvia animaation koko historian ajalta. Tarkastelun alla ovat sekä yksittäiset sukupuolen merkit kuten silmäripset ja niiden monikerroksiset merkitykset, kehon muodot ja eleet ja niiden kulttuuriset implikaatiot, että juonelliset elementit. Niiden avulla demonstroidaan animaation mahdollisuuksia luoda sukupuoleltaan epäselviä, ristiriitaisia, muuttuvaisia ja radikaaleja kehoja ja tilanteita, jotka eivät kuitenkaan uhkaa katsojan samaistumista ja nautintoa samalla tavalla kuin samanlaiset tapaukset näytelmäelokuvassa.
Tuntumaa: näyttely näkövammaisille
(2011) Leinonen-Vainio, Marika
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Taiteen maisterin opinnäytetyöni on kaksiosainen. Se koostuu Tuntumaa- taidenäyttelytuotannosta ja siitä kertovasta kirjallisesta esityksestä. Tuntumaa-näyttely oli ensisijaisesti näkövammaisille suunnattu kiertävä taidenäyttely, jonka taiteellisissa valinnoissa otettiin huomioon mahdollisimmanlaajasti saavutettavan suunnittelun (Design for All) periaatteet. Kirjallisessa esityksessä kerron, miten saavutettavuus toteutui Tuntumaa-näyttelyssä. Tuntumaa-tuotannon lähtökohtana oli antaa kokemuksia ja elämyksiä näkövammaisille lapsille ja nuorille. Ideastani syntyi moniaistinen Tuntumaa-näyttely, jota toteuttamassa oli kahdeksan taiteilijaa minun kanssani. Syntyi kymmenen teoksen kokonaisuus – kosketeltavia, tuoksuvia, maistuvia ja kuunneltavia maalauksia, veistoksia ja installaatioita. Tuntumaa-näyttely oli Porin Puuvillan Lankavärjäämössä 11.9.– 3.10.2010 ja Helsingissä Näkövammaisten palvelu - ja toimintakeskus Iiriksessä 7.12.2010 – 15.1.2011 sekä Hämeenlinnassa lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARXissa 19.1. – 12.3.2011.Tampereella näyttely avautuu tammikuussa 2012. (14.1. – 26.2.2012)