[kand] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS

Permanent URI for this collection

https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/14

Tästä kokoelmasta löydät ARTSin kandidaatintöitä viitetietona. Opinnäytetyön kokotekstiä voi tiedustella ao. laitokselta. Mikäli työn tekijä on antanut luvan e-julkaisemiseen, työ on saatavissa kokotekstinä pdf-muodossa.

The bibliographical records of the Bachelor’s theses accepted by the School of Arts, Design and Architecture are available in this collection. The printed copies may be requested from the Departments involved. If the author has given her/his permission the thesis is available as full-text (pdf-format).

Browse

Now showing 1 - 15 of 15

Ajatuksia dokumentaarisen elokuvan yhteiskunnallisuudesta
(2014) Huhtanen, Reetta; Helke, Susanna; Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Kuivalainen, Anu
BLOB! Taiteellista työskentelyä ajassa - ajan kanssa.
(2014) Kuittinen, Jonna; Ijäs, Eeva; Liflander, Elina; Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Ijäs, Eeva
BA -opinnäytetyössä BLOB! Taiteellista työskentelyä ajassa -ajan kanssa tarkastellaan esittävän taiteen/tilallisen taideteoksen suunnittelijatyöparin työskentelyprosessia, toisen suunnittelijan näkökulmasta. Suunnittelijatyöpari, joista toinen opiskelee pukusuunnittelua ja toinen näyttämölavastusta, toimi teoksessa yhdessä alusta loppuun vastaten kumpikin tasaveroisesti teoksen kaikista osa-alueista. Työskentelyprosessi perustui käytännössä kokeilevaan taiteelliseen työskentelyyn, jossa havainnoitiin sitä, miten voi pyrkiä luovuudelle ja ideoille mahdollisimman paljon tilaa antavaan työskentelymalliin. Tämän opinnäytteen havainnot ovat pääosin tekijän taiteellisen opinnäytteen BLOB! tekoprosessista. Opinnäytteessä viitataan myös muiden alan ammattilaisten kirjoituksiin luovuudesta ja ideoiden synnystä. Opinnäytteen taiteellisen osion tavoitteena oli löytää itselle sopivia taiteellisen työskentelyn malleja luomalla mahdollisimman edullinen työskentelyn tila, jonka kautta saatuja havaintoja voisi soveltaa myöhemmin erilaisissa työprosesseissa. Suunnittelijatyöparin lähtökohtainen väite luovasta työskentelyn tilasta oli se, että luovuus ja ideat tarvitsevat ensisijaisesti aikaa, vapautta ja mahdollisuutta intuition seuraamiselle.
ELOKUVA JA BRÄNDIAJATTELU – eli voiko elokuva olla brändi?
(2011) Schmuckli, Annalisa; Department of Motion Picture, Television and Production Design; Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Heiskanen, Anna
Elokuvan ja pelin konvergenssi ohjaajan näkökulmasta
(2013) Elonen, Jarno; Hellstedt, Lenka; Department of Film, Television and Scenography; Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Lampela, Jarmo
Elokuvan ja pelin konvergenssi eli lähentyminen on ilmiö, jota on molemmilla aloilla ennustettu jo kohta parinkymmenen vuoden ajan. Toisaalta on yleinen konsensus, ettei sitä ainakaan vielä ole merkittävissä määrin tapahtunut. Esimerkiksi Steven Spielberg antoi vuonna 2009 haastattelun, jossa mainitsi konvergenssin olevan ”dynamite” – kunhan se joskus tapahtuu. Opinnäytetyön kirjoittajalla on yli kymmenen vuoden kokemus pelialalta ennen elokuvakoulussa aloittamista, minkä vuoksi aihe on henkilökohtaisesti kiinnostava. Työn tarkoituksena oli kartoittaa mitä merkkejä konvergenssista on vuonna 2013 näkyvissä, mitä hyötyä näiden kahden eri alan osaamisen yhdistämisestä voisi olla ja mitkä tekijät mahdollisesti estävät lähentymistä. Historiallisesti merkittävin yhteistyö on markkinointilähtöistä. Elokuvabrändien pohjalta on julkaistu jo 1980-luvulta lähtien pelejä, ja myös pelibrändeistä on tehty jonkin verran elokuvia. Esteettistä vaikutusta puolin ja toisin on myös nähtävissä varsinkin suuren yleisön ns. blockbuster-elokuvien yhteydessä. Elokuvaohjaajan näkökulmasta tarinalliset pelit ovat lajina mielenkiintoisimpia. Niitä ei kuitenkaan Suomessa toistaiseksi ole juurikaan tuotettu. Peli ei myöskään ole yhtä luontevasti draaman ja tarinankerronnan väline kuin elokuva. Tähän vaikuttavat mm. lineaarisen kerronnan rytmitys pelillisten osuuksien väliin, vuorovaikutteisen tarinan kirjoittamisen ja kokemisen rajoitukset ja ludonarratiivinen dissonanssi eli pelillisyyden ja tarinan välille syntyvät ristiriidat. Vastaavasti pelille ominaista emergenttiä eli käsikirjoittamatonta, kokijan mielessä muotoutuvaa tarinaa on huomattavasti vaikeampi saada aikaan elokuvan kuin pelin keinoin. Jäljelle jäävät vielä tekniseen toteutustapaan, kuten digitaalisten työkalujen hallintaan ja taiteellisen työryhmän toimintaan liittyvät yhtäläisyydet. Näillä alueilla vaikuttaisikin olevan eniten yhtäläisyyksiä, jatkossa mahdollisesti entistä enemmän. Toisaalta työkalujen hallinta on kokonaisuuden kannalta suhteellisen pieni tekijä ja molemmilla aloilla saavutettavissa ilman toiseen alaan perehtymistäkin. Työryhmän johtaminen taas on opittavissa monien erilaisten työhistorioiden kautta.
Graafinen suunnittelu elokuvassa
(2012) Gröhn, Tuuli; Department of Film, Television and Scenography; Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rantama, Marjaana
Työ tarkastelee elokuvaan liittyvää graafista suunnittelua. Työssä elokuvan graafinen suunnittelu on jaettu kolmeen ryhmään: alku- ja lopputekstigrafiikkaan, grafiikkaan osana lavastussuunnittelua ja oheistuotegrafiikkaan. Näistä osa-alueista tekijä kertoo Miss Farkku-Suomi, Tie Pohjoiseen ja Two Ways -elokuviin tekemiensä töiden kautta. Työ avaa myös grafiikan mahdollisuuksia ja tulevaisuutta osana elokuvan visuaalista kokonaisuutta. Työssä tarkastellaan myös graafikon mahdollisuuksia työryhmään sijoittumisessa.
Huomioitavuuden teoria ja atmosfääri
(2014) Nikkilä, Tuukka; Boullenger, Patrick; Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Koskinen, Pietari
Kaikki ja ei mikään eli kirjallinen tutkimus elokuvataiteesta ja todellisuudesta, jossa se syntyy
(2014) Tervo, Martti; Lakanen, Anne; Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Lakanen, Anne
Kaikki ja ei mikään, on kirjallinen tutkimus elokuvataiteen ja todellisuuden suhteesta. Sen muoto on esseistinen, jossa jokainen essee on oma yksikkönsä. Esseet ottavat tarkastelunsa alle asioita, asenteita, faktoja ja fiktioita, jotka vaikuttavat elokuvaan, sen tekoon ja kokemiseen. Näiden kahdentoista esseen / tekstin pyrkimys on tutkia sitä monimuotoista suhdetta, joka tekijällä on elokuvataiteeseen ja kuinka elokuvat vaikuttavat katsojaan.
LAVASTAJAN IDEOINTIPROSESSI - Ajatuksia kauhuelokuvasta
(2011) Rytkölä, Seera; Department of Motion Picture, Television and Production Design; Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rantama, Marjaana
Leikkauksen ihanuudesta ja kurjuudesta
(2011) Berg, Anna; Lakanen, Anne; Department of Motion Picture, Television and Production Design; Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Franzen, Oskar
Leikkaajan vastuulla on rakentaa elokuvan materiaaleista toimiva kokonaisuus, olipa elokuva ohjattu, näytelty tai kuvattu miten hyvin tai huonosti tahansa. Tämä vastuu on suuri ja joskus raskas kantaa, varsinkin kun työskentelee aloittelevana leikkaajana harjoituselokuvien parissa elokuvakoulussa, kun omat odotukset ja suorituspaineet ovat korkealla. Leikkaaminen on aikaa vievää ja kärsivällisyyttä vaativaa: elokuvan valmistuminen vaatii yleensä useita leikkauskierroksia. Kierrokset kirkastavat kerrontaa ja tislaavat elokuvan ajatusta esiin pikkuhiljaa. Leikkaaminen on katsojan kokemuksen muotoilua ja ennen kaikkea kommunikointia, tarinankerrontaa. Leikkaaminen on tasapainottelua katsojan roolin ja elokuvan kaikkien ongelmien ratkaisijan roolin välillä. Leikkausversiota katsellessa leikkaaja pyrkii reagoimaan näkemäänsä kuin ensikertalainen katsoja ja tarkkailee tunteitaan: miltä mikäkin elokuvan kohta tuntuu. Mikä toimii ja mikä ei, miksi? Tämän perusteella leikkaaja tietää, mitä kohtaa työstää ja kuinka. Leikkauksen toimivuuteen ei ole tarkkoja sääntöjä ja leikkaajat tekevätkin leikkauksellisia valintoja usein intuitionsa varassa. Intuitiivista leikkaamista leimaa sen helppous ja keveys. Intuitiivinen päätöksenteko tuntuu syntyvän ilman tietoista järkeilyä, vaikka sen taustalla lienee paljon tiedostamatonta tietoa ja kokemusta. Leikkaajan sokeutuminen on sitä, kun hän turtuu ja kyllästyy työstämänsä elokuvan materiaaleihin niin, että arvostelukyky elokuvan suhteen hämärtyy. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että leikkaaja on työstänyt elokuvaa kauan aikaa ja nähnyt sen lukuisia kertoja. Sokeutumista aiheuttaa myös leikkaajan uupuminen leikkausprosessissa. Leikkaajan on tärkeää osata palautua sokeutumisen tilasta esimerkiksi pitämällä taukoa leikkaamisesta. Leikkaajan työssä tärkeää on omien erityispiirteiden tunteminen ja arvostaminen, sekä leikkaajan työnkuvan ymmärtäminen. Keskeistä on myös luottamus muihin työryhmän jäseniin, jotta leikkaajan suorituspaineet olisivat mahdollisimman pienet. Tällöin keskeneräisen työn näyttäminen muille on helpompaa. Erityisesti ohjaajan ja leikkaajan välinen luottamus on tärkeää.
Liian kiltti tuottajaksi? - Tarina siitä, kuinka minusta tuli itsekäs
(2014) Pitkänen, Tiina-Mari; Heiskanen, Anna; Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Heiskanen, Anna
Liian kiltti tuottajaksi? -tarina siitä, kuinka minusta tuli itsekäs on BA-vaiheen kirjallinen opinnäytetyöni opinnoissani Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksella, Elokuva- ja televisiotuotannon koulutusohjelmassa Aalto-yliopiston Taiteen ja suunnittelun korkeakoulussa. Opinnäytetyössäni katson omaa matkaani tuottajuuden alkutaipaleella aikavälillä 2010 - 2014. Peilaan työssäni omaa, tähän asti kertynyttä kokemustani ammatti-identiteetistä, johtajuudesta, työhyvinvoinnista sekä itsensä johtamisesta, näiden aiheiden parista julkaistuihin lähdeteoksiin. Mitä tuottaminen on ja miten työtä tehdään? Mitä johtaminen on ja millainen on hyvä johtaja? Miten toimii vastuullinen johtaja? Kuinka johtaja vaikuttaa omalla toiminnallaan työhyvinvointiin ja sen ylläpitämiseen? Johtaminen on yksinkertaisimmillaan ihmismielien johtamista. Kuinka johtaa ihmismielistä koostuvaa elokuvatuotantoryhmää? Mitä ihmismielien johtaminen on ja millä tavoin johtajan tulee johtaa itseään, että muiden johtaminen on mahdollista? Lisäksi käsittelen työssäni tuottajuuden vastuuta, velvollisuuksia ja vapautta elokuvaprojektin johtajana. Työn loppupuolella katson omaa tekijyyttäni uudelleen, määrittelen omia selviytymiskeinojani ja tulevaisuuden näkymiä tekijyyden näkökulmasta elokuvataiteen kentällä. Miten kasvaa viisaaksi johtajaksi, joka kykenee elämään epävarmuuden ja nykymaailman työelämän alati muuttuvissa toimintaympäristöissä uskoen vahvasti unelmaansa?
Löydettyjen kuvien käytöstö essee-elokuvassa
(2011) Siivonen, Eeva; Department of Motion Picture, Television and Production Design; Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Puhakka, Jaana
Mielikuvista roolihahmoksi - erään pukusuunnittelijan pohdintoja
(2013) Rasilainen, Aino; Sinkkonen, Anna; Department of Film, Television and Scenography; Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Väisänen, Merja
Oivalluksia tuottajuudesta luovan johtajuuden näkökulmasta
(2014) Heikkilä, Tanja; Heiskanen, Anna; Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Bardy, Aleksi
Taiteen kandidaatin opinnäytetyö tuo esiin oivalluksiani tuottamisesta luovan johtamisen näkökulmasta. Tarkastelu keskittyy käsittelemään luovaa johtajuutta fiktioelokuvan tuotantokaaren, erityisesti esituotannon kautta, jossa muodostuvat kaikki elokuvalle tärkeimmät suunnitelmat: käsikirjoitus, taiteelliset suunnitelmat ja budjetti sekä työryhmä. Tutkielmaesseen käytännön havainnot tulevat tuottamistani harjoituselokuvista: Noises of the Worms, Myrsky ja Pink Smoke, joita olen tehnyt vuosien 2012–2014 aikana. Olen hakenut teoreettista viitekehystä sosiaalipsykologiaa käsittelevästä kirjallisuudesta ja muistiinpanoista liittyen Maaret Wagerin pitämään Johtaminen ja sosiaalipsykologia -kurssiin. Nostan esiin myös tuottaja Ilkka Matilan käydyn haastattelun pohjalta koottuja ajatuksia tuottajuudesta ja johtamisesta. Opinnäytetyöni punaisena lankana toimivat Walt Disneyn liiketoiminta-ajatukset ja johtamistyyli. Parhaaseen mahdolliseen tulokseen elokuvan tekemisessä päästään silloin, kun elokuvatuotannon kaksi johtajaa tuottaja ja ohjaaja puhaltavat johtamisen, vastuun ja päätöksenteon suhteen yhteen hiileen. Tuottajalla ja ohjaajalla on vetovastuu siitä, että he saavat työryhmän toimimaan kohti samaa elokuvaa. Toimiakseen näin elokuvatuotanto tarvitsee selkeitä ja hallittuja strategioita, sekä yhteisen projektityökalun audiovisuaalista suunnittelua varten ideasta aina elokuvan levitykseen asti. Pyrkimys luovalla johtajuudella ja toimivalla työryhmällä on tehdä elokuvia, joissa jokainen työryhmän jäsen jakaa saman näkemyksen elokuvasta ja on valmis tekemään parhaansa sen eteen. Näin yleisö voisi nauttia entistä laadukkaampia elokuvia tulevaisuudessa.
Riesa vai rönsy? - Kertojaääni lyhytelokuvassa
(2014) Brotkin, Anna; Koivumäki, Marja-Riitta; Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Koivumäki, Marja-Riitta
Teatterisavumerkkejä - Kommunikointi työryhmässä
(2011) Nenonen, Camilla; Department of Motion Picture, Television and Production Design; Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Lifländer, Elina
BA-opinnäytetyössä Teatterisavumerkkejä – Kommunikointi työryhmässä tarkasteltiin suunnittelijatyöryhmän kommunikointia teatterilavastajan näkökulmasta. Havainnot olivat pääosin tekijän taiteellisen opinnäytteen YOU’RE MY HIT AND YOU’RE MY SHIT tekoprosessista. Lisäksi viitattiin muihin produktioihin, joissa tekijä oli ollut mukana, sekä teatterin ammattilaisten näkemyksiin aiheesta. Opinnäytteen tavoitteena oli oppia enemmän lavastajan roolista taiteellisen työryhmän jäsenenä ja sen myötä kehittyä paremmaksi ryhmätyöskentelijäksi. Työssä eriteltiin kommunikointiin vaikuttavia tekijöitä prosessin eri vaiheissa. Lisäksi tarkasteltiin tekijän kahdenkeskistä työskentelyä kunkin suunnittelijaryhmän jäsenen kanssa. Prosessin alussa koettiin tärkeimmäksi luottamuksen syntyminen ryhmän sisällä sekä mahdollisuus täysin vapaaseen ideointiin ilman kritiikkiä. Ennakkosuunnitteluvaiheessa olennaista oli, että koko ryhmällä oli yhteiset lähtökohdat selvillä. Sanallisen kommunikoinnin lisäksi tärkeää oli kuvamateriaalin ja pienoismallin käyttö. Myös yhteiset innostuksen hetket olivat merkittäviä. Harjoitusvaiheessa hyvä organisointi ja aikataulutus todettiin tärkeäksi sujuvan kommunikoinnin edistäjäksi, sillä ne ehkäisivät paniikinomaisen kiireen syntymistä. Tiivis ja lämmin ryhmähenki sekä positiivisen asenteen muistaminen olivat hedelmällisen keskusteluilmapiirin kulmakiviä. Lisäksi palautteen antaminen koettiin elintärkeäksi osaksi hyvää kommunikointia. Mahdollisiksi ongelmakohdiksi mainittiin epäselvyys lopullisen ratkaisun tekijästä kiistatilanteissa sekä työryhmän kyvyttömyys ottaa huomioon sen jäsenten erilaiset taustat. Opinnäytteen taiteellisen ja kirjallisen prosessin perusteella tekijä eritteli omaa työskentelyään taiteellisen ryhmätyön tekijänä. Esiin nousi sekä vahvuuksia että ominaisuuksia, joita tulisi kehittää.

Browse

Browsing [kand] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS by Department "Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos"

Results Per Page

Sort Options