Browsing by Author "Weckman, Joanna"

Filter results by typing the first few letters
Now showing 1 - 8 of 8
  • 1-butanols oxidering i syre/luft, katalysatorer och reaktionsvägar
    (2015-04-27) Weckman, Joanna
     Kemiantekniikan korkeakoulu | Bachelor's thesis
  • "Kun jonkun asian tekee, se pitää tehdä täydellisesti" : Liisi Tandefelt pukusuunnittelijana 1958-1992
    (2015) Weckman, Joanna
     School of Arts, Design and Architecture | Doctoral dissertation (monograph)
    This thesis investigates the conditions - the practices, values and ideals - that have shaped the work of costume designers in recent Finnish history. In exploring this theme, an oral history exploring the career of actress-costume designer Liisi Tandefelt, with a specific focus on fifteen selected theatre productions, serves as the primary source of data. The thesis examines Tandefelt's experiences of the conditions influencing her work, the ways in which these conditions manifested during her career, and the strategies she adopted for coping with these conditions. The study offers a closer look at the uses of power and the significance of gender in costume design, as well as the ideals and values Tandefelt brought to her work as a costume designer during the period of study. Furthermore, the dissertation presents an analysis of Tandefelt's oral history, its structure and themes, and the stories she tells about her work as a costume designer. Tandefelt's oral history is approached as a narrative constructing and conveying the history, stories, perceptions and values within the costume design profession as related by an older, more experienced woman to a younger woman within the same profession. The thesis falls under the scope of costume design and theatre history, and the research methods and approaches used include oral history, biographical studies, culture and gender studies as well as micro-history and museology. This thesis underscores the importance of oral history and narration. The key source of data consists of seven interviews with Liisi Tandefelt, conducted during the period 2000-2002. The first four were life story interviews, while the final three focused on certain costume design works. In the latter interviews, visual material (costume sketches, production drawings and photographs) served as supporting material to spark memories. An understanding of costume design prior to Tandefelt's entering the field was developed by researching the history of stage costumes and costume design. In addition to reviewing the literature of costumes, theatre, clothing and gender history, visual material - including photographs, costume sketches and production drawings dating as far back as the 19th century - journal articles, theatre critiques and a variety of archival sources were also utilized as sources of data. The data collected during the series of oral history interviews was analysed for content and narrative structure. Content analysis served to track various themes that emerged during Tandefelt's narration. Structural analysis revealed the proportion of narrative related to each theme and made it possible to draw conclusions regarding the influence of the visual material on the interview process. The study demonstrates that oral history can act as a flexible and critical source of data for costume design research. In addition, the process of conducting the oral history can be empowering for narrator and researcher alike. The decision to bring supplementary visual material into the interviews proved successful: this visual material extended the duration of Tandefelt's narration and expanded the breadth of themes she discussed. It inspired explicit discourse on her personal value and ideals as a costume designer. Costume sketches and photographs provoked memories that had been forgotten or were otherwise inactive. The type of visual material had an impact on the subject and emphasis of the narrative elicited: costume sketches sparked memories about the design and creation processes and working with costume department staff, while photographs of actors on stage teased out memories of the costume designer's co-operation with actors. The diverse ideals, practices and structures that appeared both explicitly and implicitly in the narrative had a strong influence on Liisi Tandefelt's work as a costume designer during her years in the field. But they also affected the entire course of her life - not only her motivation on the job, but equally her experiences of motherhood - and the ways in which Tandefelt spoke about her work as a costume designer work ten years after her active career in the field came to an end. A transition between two identities - costume designer and actress - further defined the content and structure of Tandefelt's narrative. Tandefelt has enjoyed influential status in the hierarchy of professional costume designers in Finland. She has represented the profession on a national level in many instances and contexts, and in doing so, played a major role in defining it. Her high status in professional hierarchies is constructed around many intertwining facets: uncompromising artistic work as a costume designer and actress, extensive teaching activities, participation in the designers' union, contributing to exhibitions of costumes, winning national and international awards and substantial publicity. Experiences related and views expressed by Tandefelt influenced the image of the past of costume design work, formed the values and ideals associated with the profession, and represented the profession not only in the fields of theatre and research but also in broader contexts. Tandefelt has in many ways acted as a bearer of cultural memory, having been asked to tell about her experiences in publications, at variety of events and for educational purposes. In Tandefelt's narrative, utmost diligence, determination and an unselfish or even self-sacrificing approach aiming at an artistically superior Gesamtkunstwerk - a work of art bringing together the various artistic fields within the theatre into a unified whole - were presented as her most critical professional values and ideals. From Tandefelt's point of view, the costume designer's place in absolutely as a member of the artistic team, although she expresses awareness of being subordinate to the overall views of the director and, frequently, the stage designer's vision. Furthermore, she is acutely conscious of what she views as a costume designer's primary professional duty: supporting the actor. Tandefelt valued giving her all and striving for the best, and yet, in her narrative, Tandefelt made it clear that this was a goal, not always reality. Of the fifteen produtions chosen for the study, eleven artistically important productions represent those moments in which these significant values and ideals in one way or another were manifested. The remaining four productions, coloured by difficult experiences, represent failures: failures as a costume designer, personal failures or failures within the theatre institution. In Tandefelt's narrative, the theatre of the late 1950s through the early 1990s is described as hierarchical, as both an institution and a field. Theatre was presented as a space in which hierarchical practices were maintained and negotiations over power were commonplace. The uses of power were dependent on time, age, gender and interpersonal relationships among theatre staff. In Tandefelt's experience, successful relationships among directors, actors, stage designers and costume departments were based on open, aware relationships representing the productive, positive use of power among individuals as described by Michel Foucault, whereas negative experiences with theatre administration, financial administration and heads of costume departments from older generations can be characterized by oppressive or repressive uses of power. For the most part, Tandefelt tried to adapt to the work culture of the theatre as created by its variuous practices, some of which were deeply rooted in the past but still actively maintained by the theatre community. If adapting proved impossible for Tandefelt, she actively questioned and strove to change the conditions she felt to be irrelevant or harmful. The beginning of Tandefelt's career coincided with a period of enormous transformation across Finnish society, which in all likelihood affected the prominence and length of her career. As the old structures fell away, space was created to define new ones.
  • Optimization of vessel onboard operations
    (2018-05-08) Weckman, Joanna
     Kemian tekniikan korkeakoulu | Master's thesis
    Due to rising fuel prices and stricter legislations regarding ship emissions vessel owners and operators are focusing on operating more energy-efficiently. Solutions supporting more energy-efficient operation include advisory systems and technical solutions. Energy efficiency is a widely researched topic today for both economic and ecological reasons. Processes consuming significant amounts of energy can utilize optimization through scheduling and production planning in order to decrease energy consumption. Remarkable energy savings have been obtained by using scheduling models in different environments. Therefore, scheduling was investigated as a tool for onboard optimization. The model developed in this thesis is a scheduling model for onboard operations applied as post voyage analysis. The goals of the thesis were to find a suitable scheduling method for model development and review whether fuel savings could be obtained through scheduling. The scheduling model used Resource Task Network (RTN) modeling aspects with time discretization and was an MILP problem. The model was implemented in GAMS and solved with CPLEX. Each case study was optimized for three different scenarios, which included the optimization of the power plant, the vessel’s speed profile, and the timetable for the reverse osmosis plant and the laundry. The model performance was studied by analyzing different scenarios for two cruises and by varying the input parameters. The simplifications made in the model could be noticed when comparing the approximated properties in the model to the measured values. However, the three different optimized scenarios were comparable and fuel savings were gained with the optimization model. The largest potential savings were obtained by speed optimization, but scheduling of the reverse osmosis plant and the laundry could also have brought savings. Fuel savings were estimated to be 3.2 % and 1.7 % for the evaluated cruises when the vessel’s speed was optimized. When the laundry and reverse osmosis plant were scheduled the fuel savings were estimated to be 0.4 % for one of the cruises.
  • Paholaisen kasvot: Personoidun pahan rakentamien maskeerauksen avulla näyttämötaiteessa
    (2021) Simola, Aino
     School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
    Tämä maisterin opinnäyte tarkastelee mytologisen hahmon, paholaisen, kasvojen rakentamista maskeerauksen avulla näyttämötaiteessa ja omassa taiteellisessa työssäni teoksessa Wolandin iloinen seurue – Saatana saapuu Helsinkiin, osa I. Tutkimuskysmys oli: Mistä kasvonpiirteistä ja maskeerauksen elementeistä tunnistamme paholaisen hahmon näyttämöllä ja miten nämä merkit ovat syntyneet? Opinnäytetyössä maskeeraussuunnittelua käsitellään pukusuunnittelijan näkökulmasta ja osana puku- ja hahmosuunnittelun kokonaisuutta. Se tuo näkyväksi maskeerauksen merkitystä osana hahmosuunnittelua ja näyttämötaidetta ylipäätään. Aiheen valintaan vaikutti myös se, että maskeerauksesta on saatavilla vain vähän tutkimuskirjallisuutta. Opinnäytetyö nojaa kristinuskon paholaiskäsitysten historiaa käsittelevään kirjallisuuteen ja teoreettista taustaa työlle antaa identiteetteihin ja stereotypioihin liittyvä kirjallisuus. Opinnäytetyö osoittaa identiteettien, tyypittelyn ja stereotyypistämisen olevan maskeeraussuunnittelussa käytettyjä työkaluja. Tutkimusaineisto koostui kahdesta osasta. Ensin analysoin paholaisen kasvojen historiaa kirjallisuuden, kuvataiteen ja näyttämöllä esiintyneiden paholaishahmojen kautta. Toisekseen analysoin taiteellisen työni dokumentaatiota ja tuloksia suhteessa historialliseen aineistoon sekä maskeerausta ja ilmeitä käsittelevään kirjallisuuteen. Pohdin myös minua inspiroineen kabuki-teatterin vaikutuksia taiteelliseen ilmaisuuni ja sen herättämiä eettisiä kysymyksiä. Opinnäytetyö osoittaa, että paholaisen kasvoissa on nähtävissä useita tyypillisiä piirteitä, jotka monesti liittyvät aggressiivisiksi tai valheellisiksi tulkittaviin ilmeisiin. Toisaalta paholaisen kasvojen taustalla vaikuttavat myös pitkät paholaisen kuvaamisen perinteet, joissa vastustajan demonisoinnilla ja ”toiseksi” leimaamisella on oma osuutensa. Opinnäyte tuo näkyväksi, että stereotypioiden taustalla on perinteitä ja historian kerrostumia, joista emme välttämättä ole tietoisia. Se pohtii pukusuunnittelijan valtaa ja vastuuta pahuuden representaatioiden luojana, kun hän tuo ihmisiä ja olentoja näyttämölle tietyllä valitsemallaan tavalla. Nämä representaatiot luovat todellisuutta ja voivat vaikuttaa ihmisten käsityksiin esimerkiksi tiettyjen ulkoisten piirteiden yhteydestä henkilön luonteeseen tai jopa kokonaisten ihmisryhmien arvoon. Itselleni opinnäytetyön arvokkain anti oli ymmärrys siitä, kuinka oma taiteellinen työskentelyni liittyy osaksi historian jatkumoa ja aikaisempia esittämisen tapoja.
  • Paholaisen kasvot: Personoidun pahan rakentaminen maskeerauksen avulla näyttämötaiteessa
    (2021) Simola, Aino
     School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
    Tämä maisterin opinnäyte tarkastelee mytologisen hahmon, paholaisen, kasvojen rakentamista maskeerauksen avulla näyttämötaiteessa ja omassa taiteellisessa työssäni teoksessa Wolandin iloinen seurue – Saatana saapuu Helsinkiin, osa I. Tutkimuskysmys oli: Mistä kasvonpiirteistä ja maskeerauksen elementeistä tunnistamme paholaisen hahmon näyttämöllä ja miten nämä merkit ovat syntyneet? Opinnäytetyössä maskeeraussuunnittelua käsitellään pukusuunnittelijan näkökulmasta ja osana puku- ja hahmosuunnittelun kokonaisuutta. Se tuo näkyväksi maskeerauksen merkitystä osana hahmosuunnittelua ja näyttämötaidetta ylipäätään. Aiheen valintaan vaikutti myös se, että maskeerauksesta on saatavilla vain vähän tutkimuskirjallisuutta. Opinnäytetyö nojaa kristinuskon paholaiskäsitysten historiaa käsittelevään kirjallisuuteen ja teoreettista taustaa työlle antaa identiteetteihin ja stereotypioihin liittyvä kirjallisuus. Opinnäytetyö osoittaa identiteettien, tyypittelyn ja stereotyypistämisen olevan maskeeraussuunnittelussa käytettyjä työkaluja. Tutkimusaineisto koostui kahdesta osasta. Ensin analysoin paholaisen kasvojen historiaa kirjallisuuden, kuvataiteen ja näyttämöllä esiintyneiden paholaishahmojen kautta. Toisekseen analysoin taiteellisen työni dokumentaatiota ja tuloksia suhteessa historialliseen aineistoon sekä maskeerausta ja ilmeitä käsittelevään kirjallisuuteen. Pohdin myös minua inspiroineen kabuki-teatterin vaikutuksia taiteelliseen ilmaisuuni ja sen herättämiä eettisiä kysymyksiä. Opinnäytetyö osoittaa, että paholaisen kasvoissa on nähtävissä useita tyypillisiä piirteitä, jotka monesti liittyvät aggressiivisiksi tai valheellisiksi tulkittaviin ilmeisiin. Toisaalta paholaisen kasvojen taustalla vaikuttavat myös pitkät paholaisen kuvaamisen perinteet, joissa vastustajan demonisoinnilla ja ”toiseksi” leimaamisella on oma osuutensa. Opinnäyte tuo näkyväksi, että stereotypioiden taustalla on perinteitä ja historian kerrostumia, joista emme välttämättä ole tietoisia. Se pohtii pukusuunnittelijan valtaa ja vastuuta pahuuden representaatioiden luojana, kun hän tuo ihmisiä ja olentoja näyttämölle tietyllä valitsemallaan tavalla. Nämä representaatiot luovat todellisuutta ja voivat vaikuttaa ihmisten käsityksiin esimerkiksi tiettyjen ulkoisten piirteiden yhteydestä henkilön luonteeseen tai jopa kokonaisten ihmisryhmien arvoon. Itselleni opinnäytetyön arvokkain anti oli ymmärrys siitä, kuinka oma taiteellinen työskentelyni liittyy osaksi historian jatkumoa ja aikaisempia esittämisen tapoja.
  • Sairaalaklovnien uudet puvut – Pukusuunnittelija mukana hahmon rakennuksessa ja kehittelyssä
    (2017) Hauta-aho, Tiina
     School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
    Taiteen maisterin opinnäyte tarkastelee sairaalaklovnin pukua ja pukusuunnittelijan työn merkitystä sairaalaklovnihahmon puvun kehittelyprosessissa. Opinnäytteessä esitellään projekti Sairaalaklovnien uudet puvut, jossa uudistettiin Suomen sairaalaklovnien visuaalinen ilme. Projektia varten koottiin pukusuunnittelijaryhmä, johon kuului yksi MA-opiskelija, kolme BA-opiskelijaa ja pukusuunnittelun lehtori, joka toimi myös ryhmän taiteellisena johtajana. Sairaalaklovnien pukujen uudistukseen valittiin 36 esiintyjää, jotka jaettiin pukusuunnittelijaryhmän kesken. Jokainen suunnittelija sai vastuulleen 5–9 esiintyjän puvun uudistuksen. Suunnittelutyön pohjana käytettiin jo olemassa olevia hahmoja. Projektissa lähdettiin tavoittelemaan ryhmälle yhtenäistä visuaalista ilmettä, joka puuttui, koska kaikki esiintyjät olivat puvustaneet hahmonsa alun perin itse. Opinnäyte tutkii tätä prosessia, jossa valmiiden hahmojen pohjalta rakennetaan uusi pidemmälle viety ja harkitumpi ulkoasu. Pukusuunnittelu ei ole vain hahmon kuoren rakentamista, vaan se edellyttää syvällistä paneutumista hahmon sisimpään. Opinnäyte on kirjoitettu tekijän omasta näkökulmasta, mutta painotus on koko suunnittelijaryhmän työskentelyssä ja kokemuksissa. Opinnäyte sisältää lyhyen katsauksen klovnien historiaan sekä tietoa sairaalaklovnien toiminnasta. Siinä kerrotaan Sairaalaklovnien uudet puvut –projektista tarkemmin ja työskentelyprosessista. Lopussa esitellään valmiit puvut ja pohditaan pukusuunnittelijan merkitystä projektissa sekä minkälaista lisäarvoa se toi lopputulokseen.
  • Työssäjaksaminen näyttämöpukusuunnittelijan toimintaympäristössä – Psykososiaalinen, eettinen ja rakenteellinen kuormitus
    (2023) Kasanen, Susanna
     School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
    Opinnäyte toimii katsauksena näyttämöpukusuunnittelijoiden toimintaympäristön ja työkulttuurin lähihistoriaan ja valottaa millaista eettistä, emotionaalista ja rakenteellista kuormitusta näyttämöpukusuunnittelijoiden nykyiseen työkulttuuriin liittyy. Opinnäytteessä tutkitaan kuinka tasa-arvoisessa asemassa pukusuunnittelijat pitävät ammattikuntaansa muihin ammatillisiin sidosryhmiin nähden, kuinka hyvin pukusuunnittelijat kokevat tunnistavansa omia oikeuksiaan ja millaista johtamis- ja vastuuosaamista näyttämöpukusuunnittelijuuteen liittyy. Valtarakenteita, johtamistapaa sekä vuorovaikutuksen ja sosiaalisten rakenteiden eettisyyttä tarkastellaan psykososiaalisten kuormitustekijöiden ja emansipatoristen näkökulmien kautta. Opinnäytteessä on sovellettu dialogisen johtamisen periaatteita. Opinnäytteessä havainnoidaan myös sitä, kuinka työyhteisön jäsenten välinen vuorovaikutus ja rakenteellinen tasa-arvoisuuden kokemus vaikuttavat sosiaaliseen liittymiseen, joka on edellytys psykologisesti turvalliselle työyhteisölle. Opinnäyte on haastatteluaineistoihin pohjaava tutkimus. Haastatteluaineisto koostui kuuden eri-ikäisen pukusuunnittelijan haastatteluista, joista kokeneemman polven haastatteluita käytettiin työkulttuurin lähihistoriaan liittyvän jatkumon tarkastelussa ja uuden polven haastatteluita käytettiin työkulttuurin nykytilan kartoittamiseen. Tutkimuksesta nousi esiin naisvaltaisesti sukupuolittuneen ammattiryhmän kokema rakenteellinen, asenteellinen ja hierarkkinen väheksyntä lähihistoriassa. Segregaatio näkyy rakenteissa ja asenteissa yhä edelleen mm. palkkatasa-arvon ja pukusuunnittelijoihin kohdistettujen hoivatyöodotusten yhteydessä. Tutkimuksesta käy ilmi, että näyttämöpukusuunnittelijoiden ammattikunta on freelancerpainotteinen. Määräaikaisille vierailutyösuhteille perustuvaa työskentelyä leimaa sosiaalisen tuen, työn jatkuvuuden ja rakenteellisten tukimallien puute. Myös aikapaine ja henkilöstöresurssien puute osoittautuivat merkittäviksi kuormitustekijöiksi niin lähihistoriassa kuin nykyisessä työkulttuurissa.
  • Vastavoimia - Pukusuunnittelijoiden työskentelykäytännöt elokuvan ennakkosuunnitteluvaiheessa
    (2017) Niskanen, Liisa
     School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
    Elokuvapukusuunnittelua on Suomessa toistaiseksi tutkittu vähän ja elokuvapukusuunnittelijoiden kokemuksia on kirjattu ylös harvoin. Olen törmännyt tekemieni elokuvaprojektien kautta pukusuunnittelijan työn haasteisiin. Elokuva-ala on näyttäytynyt kiireisenä ja stressaavana. Pukusuunnittelijat joutuvat hallitsemaan suuria kokonaisuuksia, mutta heillä on käytössään liian vähän rahaa ja työvoimaa. Pukusuunnittelija tarvitsisi aikaa ajattelemiseen. Käsitykseni on, että kiire ja aikatauluongelmat liittyvät nimenomaan elokuvatyöhön, eivätkä monet tuottajat ymmärrä suunnitteluun ja ajatteluun tarvittavan ajan tärkeää merkitystä elokuvan ennakkotuotantoprosessissa. Tutkimukseni tarkoituksena oli saada selville, millaisena ajankäytön mahdollisuudet näyttäytyvät pukusuunnittelijoille 2010-luvulla. Millä tavoin he kokevat oman työnsä ja sen rajoitukset? Lähtökohtana tutkimukselleni toimi Syntymävika-lyhytelokuva, jossa oli poikkeuksellisen pitkä ennakkotuotantoaika. Elokuva on Kaisa El Ramlyn ohjaama ja toimin siinä pukusuunnittelijana. Halusin tutkia tarkemmin vaihtoehtoista menetelmää, jota käytimme Syntymävika-elokuvan ennakkotuotannossa. Halusin selvittää, kuinka tämä metodi vaikutti taiteellisen työryhmän toimintaan sekä omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni pukusuunnittelusta. Miten metodi helpotti tai tehosti työskentelyämme ja kuinka metodin vaikutus näkyy lopputuloksessa? Opinnäytteessäni keskityn enemmän ennakkotuotannon prosessin kuvailuun kuin taiteellisesta suunnittelutyöstä kertomiseen. Saadakseni ajankohtaista ja tuoretta tietoa haastattelin neljää pukusuunnittelijaa, jotka tekevät parhaillaan tai ovat tehneet pukusuunnitteluja suomalaisiin elokuviin 2000- ja 2010-luvuilla. Haastattelujen avulla sain tietoa pukusuunnittelijoiden kokemuksista vuosien varrelta, sekä siitä, miten ala on kehittynyt. Sain lisätietoa pukusuunnittelijan työnkuvasta elokuvassa, sekä heidän kohtaamistaan haasteista työelämässä. Opinnäytetyössäni vertaan myös omia kokemuksiani haastateltavien kokemuksiin.