Browsing by Author "Virtanen, Jarno"

Filter results by typing the first few letters
Now showing 1 - 3 of 3
  • Menolämpötilan alentaminen kaukolämpöverkon kehitystyössä
    (2018-06-11) Hynynen, Heikki
     Insinööritieteiden korkeakoulu | Master's thesis
    Kaukolämpöverkoissa käytettyjen lämpötilatasojen on havaittu laskevan pitkällä aikavälillä. Automatisoidut mittaukset sekä tiedonsiirtotekniikan hyödyntämisen lisääntyminen ovat mahdollistaneet kaukolämpöverkkojen menolämpötilan säätämisen todellista tarvetta vastaavalle tasolle. Lämmitysjärjestelmien kehittyessä kaukolämpöverkolta vaadittavaa menolämpötilaa voidaan alentaa nykyisen suuntauksen mukaan kohti älykkäitä neljännen sukupolven kaukolämpöverkkoja, joissa matalat lämpötilatasot mahdollistavat kaksisuuntaisen asiakkuuden ja ylijäämälämpöjen hyödyntämisen lämpöpumppujen avulla. Tässä diplomityössä selvitettiin mahdollisuutta alentaa Mäntsälässä sijaitsevan aluelämpöverkon lämpötilatasoja matalalämpöverkon tasolle ja hyödyntää kaksisuuntaista kaukolämpökauppaa fossiilisen lämmöntuotannon korvaajana. Työssä laskettiin erilaisilla alennetuilla lämpötilatasoilla saatavia lämpöhäviövähennyksiä sekä vaihtoehtoisia lämmöntuotannon kustannuksia. Kaukolämpöverkon toimintaa simuloitiin verkostomallinnuksen avulla menolämpötilan alarajojen löytämiseksi. Simuloinnin tueksi ja tulosten todentamiseksi kuuteen verkon asiakaslaitteeseen asennettiin tuntikohtaisia arvoja tallentavat mittalaitteen, joiden antamaa dataa kyettiin vertaamaan simuloinnin antamiin tuloksiin. Simulointimalli osoitti, että aluelämpöverkossa on ylläpidetty tarpeettoman korkeita lämpötiloja erityisesti lämmityskaudella, mutta erittäin matalan lämpötiheyden vuoksi alueverkon menolämpötilaa ei kyetä laskemaan matalalämpöverkoksi luettavalle, alle 70 ℃ tasolle. Alimmillaan menolämpötila voisi laskea 75℃ lämpötilaan. Saatujen tulosten perusteella pelkillä käyttötoimenpiteillä keskimääräistä menolämpötilaa kyettäisiin alentamaan noin 9 ℃. Jo 5 ℃ menolämpötilan alentamisella tarkastellun verkon lämpöhäviöt pienenisivät noin 9 %. Tarkastelussa havaittiin, että suurin potentiaali lämpötilahäviöiden pienentämiseksi kyseisessä verkossa syntyy turhia kaukolämpöveden kierrätyksiä poistamalla. Kyseiset kierrätykset nostavat paluuveden lämpötilan lähelle verkon menolämpötilaa kasvattaen häviöitä merkittävästi. Jos verkon keskimääräiset meno- ja paluulämpötilat saataisiin laskettua kierrätykset poistamalla 75 ℃ ja 40 ℃ lämpötiloihin, verkon lämpöhäviöt pienenisivät 22,5 %. Verkon lämpötilan laskeminen lähelle asiakaslaitteiden mitoituslämpötiloja vaatii asiakasmittausten hyödyntämistä laskuttamisen lisäksi myös verkon lämpötilan ohjaamisessa, sillä lämpötilan alentaminen ei saa heikentää asiakkaiden lämmityslaitteiden toimintaa, mikä heijastuisi asiakkaan kokemaan asumismukavuuteen.
  • Roolitusprosessi tuotannollisesta näkökulmasta – pyrkimyksenä löytää casting-prosessista työkaluja elokuvan tekemiseen, rahoitukseen, markkinointiin ja menestymiseen
    (2012) Virtanen, Jarno
     School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
    Opinnäytetyön tutkimuskohteena on elokuvan roolitusprosessi tuotannollisesta näkökulmasta. Elokuva-roolituksen, tai kansainvälisesti tutummin castingin, merkitys elokuvien ohjaustyöhön on suuri, mutta kun tähän lisätään roolituksen vaikutus elokuvan rahoitukselle, levitykselle, markkinoinnille ja itse elokuvan tekemiselle, kasvaa prosessin tärkeys entisestään. Tutkielmassa pyrittiin löytämään työkaluja elokuvan tekemiseen, rahoitukseen, markkinointiin ja menestymiseen sekä vastauksia muun muassa kysymyksiin: Miten ja kuinka paljon roolitusprosessilla voidaan vaikuttaa rahoitukseen, markkinointiin ja elokuvan taloudelliseen menestymiseen? Onko mahdollista, että rahoitus voikin vaikuttaa roolitukseen? Mitä muita mahdollisia hyötyjä onnistuneesta prosessista voi seurata? Kuinka optimaalisesti onnistunut tulos on saavutettavissa rajatuilla resursseilla? Tutkielman suorittamiseen on käytetty kvalitatiivisen tutkimuksen ja aineistotriangulaation metodeja. Lähdeaineistona tutkimuksessa käytettiin pääosin alan kirjallisuutta sekä haastatteluita. Haastateltavat valittiin siten, että he edustavat roolitusprosessin eri osapuolia ja näin ollen mahdollisesti avaavat parem-min prosessia erilaisista näkökulmista. Tutkielmassa käsitellään roolitusprosessin yleisiä käytäntöjä, prosessissa toimijoiden rooleja sekä kysymyksiä: kuinka näyttelijä valitaan elokuvaan, kuinka näyttelijä valitsee elokuvan ja kuinka näyttelijän saa kiinnitettyä elokuvaan. Lisäksi käydään läpi, mitä onnistuneesta roolitusprosessista voi mahdollisesti seurata sekä myös prosessissa piileviä mahdollisia sudenkuoppia. Elokuvan lopputuloksen kannalta roolitus on ehkä toiseksi tärkein elementti käsikirjoituksen jälkeen. Yhdessä käsikirjoituksen ja näyttelijöiden kanssa ohjaaja sekä tuottaja muodostavat elokuvarahoitus-paketin ytimen. Suomessa ohjaaja usein vastaa roolitusprosessista tuottajan sekä harvojen roolitusalan ammattilaisten tukemana, mutta kun lähdetään ulkomaille tekemään suurempaa yhteistuotantoa, on kokeneen kansainvälisen casting directorin palkkaaminen suositeltavaa. Ammattitaitoisilla casting directoreilla on ammattiin kuuluvan tietotaidon lisäksi tarvittavat kontaktit agentteihin ja jopa suoraan näyttelijöihin. He saattavat tuoda projektille lisäuskottavuutta, joka mahdollistaa tärkeiden agentuurien kanssa toimimisen, vaikka rahoitus ja aikataulut eivät olisikaan vielä täysin selvillä. Suomessa ei tunnu olevan tänä päivänä tähtikulttuuria eikä kotimaiset näyttelijät vedä yleisöä teattereihin pelkällä nimellään. Tehtyjen haastatteluiden perusteella rahoittajat eivät pääosin olekaan Suomessa rahoituksen kannalta ratkaisevan kiinnostuneita näyttelijöistä. Rahoitustahojen kollektiivinen viesti tuntuu olevan, että elokuvan kokonaisuus ratkaisee. Näyttelijät ovat toki oleellinen osa kokonaisuutta. Vaikka valinnoista ollaan kiinnostuneita ja niistä keskustellaan, useimmiten ohjaajan ja tuottajan ammattitaitoon luotetaan lopullisia roolivalintoja tehtäessä eivätkä rahoittajat juurikaan kyseenalaista valintoja. Televisio-puolella mainosrahoitteiset kanavat hakevat rahoittamiltaan elokuvilta yleisöpotentiaalia, joka syntyy osittain näyttelijöistä. Näin ollen mainoskanavat ovat Yleisradiota tarkempia elokuviensa roolituksesta. Ulkomaiset suuret rahoittajat, levitysyhtiöt ja myyntiagentit ovat yleensä huomattavasti kotimaisia kollegoitaan kiinnostuneempia näyttelijöistä mikäli kyseessä ovat kansainväliset näyttelijänimet. Näissä tilanteissa voidaan usein sanoa rahoituksen vaikuttavan roolitukseen. Yhteenvetona voisi sanoa, että onnistunut roolitusprosessi vaatii ennen kaikkea toimivaa kommunikointi-yhteyttä tuottajan, ohjaajan ja casting directorin välillä. Kun tähän lisätään vielä toimiva kommunikointi tuottajan ja rahoitustahojen välillä, riittävät resurssit, oma tai lakimiehen tuntemus näyttelijäliittojen säännöistä ja sopimuskäytännöistä, selkeät yksityiskohtaiset näyttelijäsopimukset pr-velvoitteineen sekä positiivinen yhteishenki, auttanee nämä jo pitkälle kohti parempaa elokuvaa.