Browsing by Author "Talvio, Raija"
Now showing 1 - 20 of 29
Results Per Page
Sort Options
Item Filmikirjailijat : elokuvakäsikirjoittaminen Suomessa 1931-1941(Aalto University, 2015) Talvio, Raija; Laine, Kimmo; Timonen, Eija; Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos; Department of Film, Television and Scenography; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Helke, Susanna, Prof., Aalto University, Department of Film, Television and Scenography, FinlandThis thesis examines the development of screenwriting practice in Finnish cinema between 1931 and 1941. The study looks at the aesthetic and ideological values that influenced the formation of screenwriting as a profession after the advent of sound film. In its analysis of this historical development the study utilizes primarily, but not exclusively, the models proposed by Ian Macdonald and Daniel Gritten in their ground breaking work(s) in the emerging field of screenwriting studies. Screenwriting is seen as a field of cultural practice in which notions like cultural capital, struggle and doxa as introduced by Pierre Bourdieu can be used to define and interpret the field. In 1930s Finland the domestic film industry was growing strongly and the development of the national cinema became the subject of a lively public debate in popular film magazines and other publications. A large part of this discussion was centred on the screenplay. For the contemporaries the eventual solution of the ”screenplay problem” was the key to better films. Four recurrent questions emerged: What would be the best possible subject matter for Finnish cinema? Who should write films? Should the producers prefer original material over adaptations? How to write a good screenplay? These questions and their practical solutions are discussed in the main chapters of the study. Each topic is elaborated further in a case study chapter in which individual films of the time are examined. Screenwriting practice and the aesthetic ideas informing it were built in a production environment that was heavily drawing on the national cultural and literary tradition. At the same time Finnish cinema was influenced by an international film culture – from Europe and Hollywood to Soviet cinema. Conflicting notions of authorship and of the essence of cinema as an art form were discussed as well as the tension between art and commerce. The professional identity of the screenwriter and the practice of screenwriting were shaped in a field defined by many conflicting ideals and goals.Item Filosofiaa ja punk-asennetta: Komediakäsikirjoittajan kasvu ja ammatti-identiteetti(2020) Nirman, Alisa; Talvio, Raija; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Talvio, RaijaKulutamme valtavasti komediaviihdettä. Tuotantoyhtiöt ja tv-kanavat etsivät jatkuvasti uusia komediakonsepteja kehittelyriihiinsä. Silti Suomessa on vain kourallinen komediaan erikoistuneita käsikirjoittajia. Elokuvataiteen laitoksella ei erityisesti panosteta komediaopetukseen, ja komedian tekeminen mielletään usein taiteellisesti vähemmän kunnianhimoiseksi, kuin vaikka raastavan draaman. Tutkimus perehtyy siihen, mikä saa käsikirjoittajan valitsemaan komedian. Tavoite on kyseenalaistaa käsitystä siitä, että komedia olisi vain turhanpäiväistä kulutusviihdettä, ja kuulla kirjoittajilta itseltään, miten he kokevat oman työnsä. Onko komedian kirjoittaminen joillakin veressä? Onko komedian kirjoittaminen helppoa? Kokevatko sen tekijät saavansa arvostusta? Ovatko he tyytyväisiä leimaansa komediakirjoittajina? Tutkimuksen taustalla on tekijän oma identiteettikriisi siitä, onko komedian kirjoittaminen arvokasta, tai taiteellisesti merkittävää. Komedian kirjoittaminen suhteutuu monella tapaa filosofiseen ajatustyöhön: otetaan tunnistettava tilanne, ja tutkitaan sitä erikoisesta tai poikkeavasta näkökulmasta. Haastattelemalla komediaan erikoistuneita käsikirjoittajia Anna Brotkinia ja Atte Järvistä, sekä Youtubekoomikkoa Erik Hoffstadia, koitan kartoittaa niitä polkuja, jotka johtavat komedian pariin, sekä sitä, miten tekijät mieltävät oman identiteettinsä kirjoittajina. Suomalaisten komediakäsikirjoittajien niukan tarjonnan takia päädyin haastattelemaan Hoffstadia, joka on pyörittänyt komediaan erikoistunutta kanavaansa jo vuosia ja kerännyt kulttimaineen. Keskustelujen ydinaiheita ovat oma kasvu tekijänä, ylpeys omasta ammatista, sekä komedian käyttäminen syvällisempien teemojen käsittelyssä. Olennaisena esiin nousee tekijöiden oman persoonan heijastuminen komedian tyylissä, sekä oma maailmankatsomus ajattelun taustalla. Jo nuorena koettu kiinnostus komediaa kohtaan jatkuu usein ammatin harjoittamisen puolella. Komedian tekeminen ei ole helppoa, vaikka se voi olla hauskaa ja palkitsevaa. Käsikirjoittajien kokema arvostus ammatillisessa ympäristössä vaihtelee, mutta yleisöltä saatu arvostus nousee tärkeämmäksi. Ymmärrys siitä, että kirjoittaminen on työtä ja vaatii omistautumista, on yhtenäinen. Myös kysymys sukupuolen vaikutuksesta ammatinvalintaan nousee väistämättä esille, vaikka se ei ollut tutkimuksen ensisijainen tavoite. Päällimmäisenä tutkimus kannustaa kirjoittajaa tarttumaan komediaan, jos se tuntuu luontevalta. Komedia on suurempi kuin genrensä maine; se on dramaturginen apuväline, joka parhaimmillaan saa katsojan ajattelemaan ja kyseenalaistamaan tunkkaisia toimintamalleja. Jos kirjoittajan veri vetää siihen suuntaan, ei ole mitään syytä jäädä pohtimaan omaa merkittävyyttään taiteilijana.Item "Ja he elivät... kuolivat... jotain siltä väliltä...?" - Lopetuksen tulkintaa(2020) Pulkkinen, Anni; Koivumäki, Marja-Riitta; elo; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Talvio, RaijaTämä opinnäyte käsittelee elokuvan lopetusta. Tarkasteluun asettuu lopun, eli viimeisen näytöksen kliimaksin jälkeinen pieni draamallinen yksikkö: elokuvan aivan viimeinen kohtaus tai kohtaukset. Lopetuksella on jo luonnostaan lähes pyhä asema elokuvakerronnassa, sillä se on viimeinen tarinan tapahtuma, jonka käsikirjoittaja kirjoittaa katsojalle nähtäväksi. Voisiko onnistuneelle lopetukselle määritellä tiettyjä tekijöitä? Opinnäyte koostuu kolmesta esseestä, joissa tarkastellaan Arrivalin (Yhdysvallat 2016), Titanicin (Yhdysvallat 1996) sekä Taru sormusten herrasta-trilogian viimeisen osan Kuninkaan paluun (Uusi-Seelanti-Yhdysvallat 2003) lopetuksia. Elokuvat on valittu analysoitavaksi sillä perusteella, että niiden lopetukset laukaisevat opinnäytteen kirjoittajassa aivan erityisen katarttisen reaktion. Esseiden ja koko työn punaisena lankana toimii trauman psykologinen ilmiö. On spekuloitu, että traumat ovat kaiken psyykkisen sairastamisen taustalla, ja siksi traumaa voi käyttää työkaluna tutkimaan ihmisen hyvinvointia – ja täten onnellisen elämän saloja. Mitä valittujen elokuvien lopetukset kertovat päähenkilöiden Louisen, Rosen ja Frodon kyvystä tai kyvyttömyydestä pärjätä traumojensa kanssa? Millaisia selviytymisstrategioita käsikirjoittajat ovat heille luoneet? Todellisessa elämässä traumaattiset tapahtumat ovat usein muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen korruptoimia, mutta elokuvassa traumatisoituvan päähenkilön traumatapahtuman hetket ovat taltioitu kirkkaasti näkyville ja seurattavaksi. Tämä tekee elokuvasta oivallisen taidemuodon trauman mekanismin tarkasteluun; vaikka henkilöhahmo onkin käsikirjoittajan luoma konstruktio ja kuvitteellinen potilas. Opinnäyte hyödyntää kirjallisuuslähteinä trauman mekanismeja avaavia kliinisen psykologian asiantuntijoiden artikkeleita (mm. Haaramo & Palonen (toim.) 2002), elokuva-alalla tunnettuja käsikirjoitusoppaita (mm. McKee 1998; Field 2005; Seger 2010; Vogler 2007; Yorke 2013), sekä erityisesti lopetuksia tutkivia elokuvateoreettisia teoksia (mm. Neupert 1995; MacDowell 2013; Kunkle (toim.) 2016). Työssä pohditaan lopetuksen ja trauman ohella päähenkilön halun ja tarpeen merkitystä tarinankerronnassa, Sankarin matkan rakennetta ja sitä, miksi usein peräänkuulutettu päähenkilön muutoksen kaari saattaa tuntua psykologisessa kontekstissa epärehelliseltä.Item Jaettu visio - tai kuinka selviydyin elokuva-alalla toisten ihmisten avulla(2021) Toivoniemi, Jenni; Talvio, Raija; elo; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Talvio, RaijaOpinnäytteessäni käsittelen (yhteisen) vision ja luomiskyvyn löytämistä ja säilyttämistä erityisesti käsikirjoitusprosessissa, mutta soveltuvilta osin myös elokuvanteon myöhemmissä vaiheissa. Opinnäytteeni pohjautuu omaan matkaani käsikirjoittajana ja myöhemmin kirjoittaja-ohjaajana, sekä niihin eri tapoihin, jotka olen havainnut auttavan parempien käsikirjoitusprosessien – ja sitä kautta myös parempien käsikirjoitusten ja elokuvien - syntymisessä. Näistä merkittävimpänä käsittelen parikirjoittamista. Kuvaan ensin kohtaamiani aloittelevan käsikirjoittajan ongelmia ja esteitä. Sen jälkeen esittelen niitä keinoja, joiden olen havainnut hyödyllisiksi etsiessäni mielekästä tapaa tehdä elokuvia ja elää elokuvantekijänä. Punaisena lankana kulkee pyrkimys pois kirjoittajan yksinäisestä kammiosta yhteistyöhön dramaturgin, ohjaajan ja ennen kaikkea käsikirjoittajaparin kanssa. Omien kokemuksieni yli kymmenen vuoden ajalta lisäksi olen haastatellut monialaisia elokuvantekijöitä J-P Passia, Jan Forsströmiä sekä Thomas Logorecia. He kaikki ovat kirjoittaneet yhden tai useamman pitkän elokuvan yhdessä toisen elokuvantekijän kanssa, Passi ja Logoreci ovat myös ohjanneet yhdessä toisen ohjaajan kanssa. Näiden haastatteluiden, omien kokemusteni, sekä alan kirjallisuuden avulla hahmottelen tarpeellisia taitoja ja toimintatapoja parikirjoittamisen ja ylipäätään taiteellisen työpariuden muodostamisessa ja hoitamisessa. Opinnäytteeni näyttää vaaranpaikkoja, sekä koostaa onnistumisiin liittyviä perusperiaatteita.Item Kahden hatun loukussa - tuottaja-käsikirjoittajan ammatti-identiteetti ja työskentely(2021) Jauri, Jenni; Talvio, Raija; elo; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Haavisto, MiiaMonialaisuutta on ollut elokuvissa aina, mutta viime vuosien räjähdysmäinen kasvu sisällön tuotannossa näyttää saaneen yhä useammat laajentamaan työnkuvaansa. Työelämän pirstaloitumisen seurauksena kyseessä ei ole vain elokuva-alalla näkyvä ilmiö, vaan ennemminkin laajempi työelämän trendi. Ulkomailla ja erityisesti Amerikassa ”hyphenate” on ollut elokuva-alan termi, jolla kuvaillaan monialaista tai kaksoisroolissa työskentelevää tekijää – usein juuri tuottaja-käsikirjoittajaa. Kun kyseessä on kaksi ammattia, joissa on erilaiset lähtökohdat, jotka vaativat eri tyyppisiä ominaisuuksia ja taitoja, ja joilla on erilainen asema työelämässä, niin miltä kaksoisroolissa työskentely sitten tuntuu ja miten se onnistuu käytännössä? Tämä opinnäytetyö tutkii nimenomaan tuottaja-käsikirjoittajan ammatti-identiteettiä ja työskentelyä. Työ on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena haastattelemalla neljää tuottaja-käsikirjoittajaa. Aihetta käsitellään ammatti-identiteetin rakentumisen kautta tarkastelemalla muun muassa sitä, miten tuottaja-käsikirjoittaja sijoittaa itsensä elokuvan kentällä suhteessa muihin, mutta myös käytännön työn tekemisen kautta: miten ja missä työtä tehdään, sekä millaisia sopimuksellisia, ajankäytöllisiä tai taloudellisia elementtejä kaksoisroolin tekemiseen liittyy. Haastattelut toteutettiin yhtä lukuun ottamatta etänä, ja ne etenivät pääosin ennalta valmisteltujen kysymysten mukaan, mutta myös vapaamuotoisena keskusteluna. Syntynyt aineisto muodostaa kuvaa siitä, miksi kaksoisroolia toteutetaan ja minkälaisia hyötyjä ja haittoja sen tekemisestä tekijälleen muodostuu. Kaksoisrooli on tekijälleen ainakin henkisesti motivoivaa, parantaa sisällöllistä ajattelua ja mahdollistaa tiettyjen hankkeiden eteenpäin kehittelyn ilman ulkopuolista työvoimaa. Toisaalta kaksoisroolissa tekijä joutuu usein tekemään paljon ylitöitä ilman erillistä korvausta, eivätkä tekijät usein anna omalle kirjoitustyölleen samanlaista arvostusta kuin muiden kirjoittajien työlle. Roolista toiseen liikkuminen aiheuttaa ajoittain myös haasteita rahoittajien ja muiden sidosryhmien kanssa työskentelyssä. Kaksoisroolin nähdään tuovan kaivattua monipuolisuutta työhön, eikä kaksoisroolissa toimivan henkilön tavoite ole siirtyä toimimaan vain yhdessä roolissa. Tutkimus osoittaa, että kaksoisroolin tekemisen suurin motivaatio on ennen kaikkea sen tuottama henkinen pääoma. Tutkimus laajentaa ja haastaa käsitystä tuottaja-käsikirjoittaja-ohjaaja -triangelin työskentelystä hahmottamalla näitä työnkuvia ennen kaikkea ammatillisina rooleina, joita voi omaksua, yhdistää ja joiden välillä on mahdollista liikkua tarpeen mukaan.Item Käsikirjoittajan keinot pelon rakentamiseen paranormaalissa kauhuelokuvassa(2024) Laaksoharju, Maarit; Talvio, Raija; elo; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Talvio, RaijaOpinnäytetyö tutkii pelon ja jännitteen rakentamista paranormaaleissa kauhuelokuvissa. Tutkimuksen pääkysymys on se, millaisia keinoja käsikirjoittajalla on pelon ja jännitteen luomiseen teoksessa, jonka premissi on yliluonnollinen kauhu. Tutkimus etenee laajemmasta pelkojen ja pelkäämisen tutkimuksesta kohti spesifimpää, tekijäkohtaista näkökulmaa. Aihetta tutkitaan ensin teoreettisesta näkökulmasta kirjallisuuden ja tutkimusten eri viitekehysten kautta. Toiseksi opinnäytetyöhön on haastateltu kahta tekijää siitä, millaisia keinoja he käyttävät paranormaalin kauhuelokuvan kirjoitusprosessissa. Tutkimukseen on haastateltu Ilja Rautsia ja Taneli Mustosta. Opinnäytetyö toteutetaan maisterityönä Aalto Yliopiston Elokuvataiteen laitoksen Elokuva ja TV-Käsikirjoittamisen linjalle. Tutkimus keskittyy ensisijaisesti käsikirjoittamiseen ja kirjoittajan keinoihin luoda pelottava kauhuteos. Täten työssä keskitytään lähtökohtaisesti pelon tarkasteluun tarinallisten elementtien, kuten psykologisen näkökulman sekä kauhun narratiivin kautta.Item Käsikirjoittajan työllistyminen Suomessa 2020-luvulla(2023) Koivula, Petra; Reinola, Kirsi; elo; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Talvio, RaijaKäsikirjoittajan työhön liittyy paljon epävarmuutta. Erityisesti aloittelevien käsikirjoittajien keskuudessa työllistymisen ongelmista käydään jatkuvaa keskustelua, eikä työllisyystilanne aina korjaannu, vaikka työvuosia olisi takana jo useampia. Ilman riittäviä kontakteja tai työkokemusta työllistyminen saattaa tuntua jopa mahdottomalta. Tämä tutkimus kartoittaa niitä käytäntöjä, mitä käsikirjoittajien työllistymiseen Suomessa liittyy. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, mitä kautta aloitteleva käsikirjoittaja voi päästä kiinni työelämään ja mitä alalla pärjääminen sekä menestyminen käsikirjoittajalta vaatii. Yksinomaan käsikirjoittajien työllistymiseen liittyvää tutkimusta ei ole Suomessa toteutettu aikaisemmin, mutta aihetta on jossain määrin sivuttu muissa taiteen, kulttuurin ja av-alan tutkimuksissa. Tutkimukset osoittavat muun muassa, että käsikirjoittajan työ on hyvin pirstaleista ja työnhaussa paljon riippuu suhteista. Tutkimus toteutettiin keväällä 2023 verkkokyselynä kahdella eri kyselylomakkeella. Toinen kyselylomakkeista oli suunnattu käsikirjoittajille ja toinen kaikille niille, jotka omassa työssään osallistuvat vähintään jossain määrin käsikirjoittajien rekrytointiin. Käsikirjoittajille suunnattuun kyselyyn vastauksia kertyi yhteen 75 kappaletta. Toinen kysely keräsi 31 vastausta ja suurin osa vastaajista kertoi pääasiallisen työtehtävänsä tällä hetkellä olevan tuottaja tai vastaava tuottaja. Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että aloittelevien käsikirjoittajien työllistymien alalle on hidasta. Tulokaskäsikirjoittajien työllistymistä hidastaa etenkin alan sulkeutuneet rekrytointimenetelmät sekä se, että kokemattoman käsikirjoittajan palkkaamista pidetään riskinä. Tuloksista ilmenee myös erityisesti käsikirjoittajien tyytymättömyys alalla vallitseviin rekrytointikäytäntöihin sekä työelämätaitojen merkitys yksittäisen käsikirjoittajan työllistymisen ja alalla menestymisen kannalta.Item Käsikirjoittaminen ja tekoäly(2021) Karttunen, Susanna; Koivumäki, Marja-Riitta; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Talvio, RaijaTarkastelen opinnäytetyössäni, miten tekoälyä voitaisiin hyödyntää elokuva- ja tv-käsikirjoittamisessa ja olisiko tulevaisuudessa kehittyneemmällä tekoälyllä mahdollisuuksia toimia jopa itsenäisenä taiteilijana. Tärkeimmäksi tutkimuskysymyksekseni muodostui, mitä sellaista käsikirjoittaja voi tarjota, jota tekoäly ei koskaan pysty tarjoamaan. Sen yhteydessä pohdin muun muassa taiteen ja taiteilijuuden määritelmiä, taiteen ja viihteen määritelmien eroavaisuuksia sekä katsojien valtaa. On vaikea ennustaa, kuinka nopeasti käsikirjoitustekoäly kehittyy, mutta tekoälyn viimeaikaista nopeaa kehitystä katsoen se voi tapahtua nopeammin kuin arvaammekaan. Tämän vuoksi elokuva- ja tv-alan on tärkeää tutustua tekoälyn potentiaaliin. Uskon, että tekoälyn tuoman tehokkuuden ja taloudellisen menestyksen vuoksi se tulee väistämättä osaksi elokuva- ja tv-alaa. Aluksi tekoälyä tullaan käyttämään käsikirjoittajan työkaluna, mutta lopulta tekoäly kykenee luultavasti tuottamaan itsenäisesti ihmisten mielestä hyviä käsikirjoituksia. Ratkaisevaksi jää yleisön suhtautuminen eli haluaako yleisö nähdä näitä tarinoita, siitäkin huolimatta, että ne olisivat tekoälyn käsikirjoittamia.Item Kirjoittajahuonetta johtamassa – Pääkäsikirjoittajan työ ja taide sarjamuotoisessa fiktiossa(2023) Airisniemi, Marjo; Ruohonen, Anna; elo; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Talvio, RaijaTässä maisterin opinnäytteessä tutkittiin sarjamuotoisen fiktion pääkäsikirjoittamista sekä kirjoittajahuoneen johtamista. Työn tavoitteena oli kerätä yhteen käytännönläheistä, hiljaista tietoa suomalaisten pääkäsikirjoittajien työstä haasteineen ja hyväksi havaittuine käytäntöineen. Metodina työssä käytettiin asiantuntijoiden eli kuuden pääkäsikirjoittajan tehtävässä toimineen ja toimivan käsikirjoittajan teemahaastattelua. Lisäksi aineistona oli Aalto-yliopistossa tammikuussa 2023 järjestetyn ryhmäkirjoittamisen työpajan havainnointi sekä koulutukseen osallistuneiden jaksokirjoittajien tai jaksokirjoittamisesta kiinnostuneiden kyselyvastaukset toiveista pääkäsikirjoittajaa kohtaan. Haastattelujen rinnalla kulkee oma kokemukseni luomani Kaverikirja -sarjan pääkäsikirjoittamisesta. Työn rakenne on kolmeosainen: pääkäsikirjoittajan työ ennen kirjoittajahuonetta, kirjoittajahuoneessa sekä kirjoittajahuoneen jälkeen. Erityisesti keskityttiin kirjoittajahuonetyöskentelyyn ja käsikirjoitusprosessiin. Opinnäytteen löydösten mukaan pääkäsikirjoittajan tehtävä on monipuolisia taitoja vaativa rooli, jossa taiteellinen työskentely yhdistyy usein käsikirjoittajatiimin johtamiseen. Pääkäsikirjoittajalla on luova valta sarjan käsikirjoitukseen. Myös palautteen antaminen ja vastaanottaminen sekä jaksojen yhtenäisiksi editoiminen ovat keskeisiä asioita pääkäsikirjoittajan työssä. Tulosten mukaan pääkäsikirjoittajaksi voi kasvaa tehtävässä oppimalla, mutta pääkäsikirjoittajat kaipaavat tuekseen erityisesti johtamiskoulutusta. Jaksokirjoittajat toivovat pääkäsikirjoittajilta erityisesti selkeää johtajuutta ja kuuntelemisen taitoa. Pääkäsikirjoittajan ydintehtävä on tutkimuksen mukaan saada jaksokirjoittajat loistamaan, mutta myös varmistaa käsikirjoitusten yhtenäisyys, huomioida tilaajan toiveet ja pysyä uskollisena omalle visiolleen. Tuloksissa korostui pääkäsikirjoittamisen sosiaalinen luonne. Työssä menestyminen vaatii kykyä ja aikaa kommunikoida kirjoittajatiimin, mutta myös tuottajan, ohjaajan ja muiden käsikirjoituksen kanssa tekemisissä olevien kanssa. Yksi neuvoteltavissa oleva asia on vastuunjako ohjaajan kanssa. Väärinkäsitysten ja valtataistelujen välttämiseksi olisi tärkeää keskustella siitä, missä kaikessa sarjan luomiseen liittyvässä pääkäsikirjoittaja on mukana. Aktiivisen omistajuuden ottaminen luomaansa sarjaan sekä showrunnermaisuus näkyy tulosten mukaan tämän päivän pääkäsikirjoittajan asemassa. Pääkäsikirjoittaminen vaatii näkyväksi ja kuuluvaksi tulemista myös käsikirjoituksen sivujen ulkopuolella.Item Kohtausten partaalla - Kuinka kirjoittaa hyvä elokuvakohtaus(2020) Rautiainen, Josefina; Koivumäki, Marja-Riitta; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Talvio, RaijaItem Konflikti käsikirjoituksessa(2020) Lebedeff, Tanja; Koivumäki, Marja-Riitta; elo; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Talvio, RaijaItem Koominen premissi käsikirjoittajan työkaluna(2020) Koivula, Petra; Koivumäki, Marja-Riitta; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Talvio, RaijaItem Kyllähän ihmiset ottaa draaman aika paljon totena” – Millaisia valintoja käsikirjoittaja tekee kirjoittaessaan elossa olevia henkilöitä heidän omilla nimillään draamasarjan hahmoiksi?(2021) Mellin, Anna; Manninen, Katri; elo; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Talvio, RaijaItem Liian kevyt eikä yhtään hauska? – draamakomedian olemus ja välttämättömät valmistusaineet(2022) Mäkelä, Markus; Lindgren, Karoliina; elo; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Talvio, RaijaDraamakomedia on tuttu lajityyppi sekä elokuvien ja tv-ohjelmien katsojille että niiden tekijöille. Termiin törmää kritiikeissä, ohjelmaesittelyissä ja tekijöiden projektikuvauksissa, samoin kuin esimerkiksi Aalto-yliopiston elokuvakoulutuksessa, mutta alan kirjallisuudessa harvemmin. Tutkimuksessani olen lähtenyt selvittämään, mitä termi draamakomedia oikeastaan tarkoittaa käsikirjoittajan näkökulmasta. Mitkä ovat draamakomedian välttämättömät erityispiirteet? Miten draamakomedia genrenä sijoittuu draaman ja komedian välimaastoon? Kyseessä on laadullinen haastattelututkimus. Olen haastatellut käsikirjoittaja-ohjaajia Lauri Randla ja Johanna Vuoksenmaa sekä käsikirjoittaja Leo Viirrettä. Mitä draamakomedia heille tarkoittaa, miksi siitä on tullut heille läheinen tyylilaji? Lisäksi olen analysoinut draamakomedioiksi luokiteltavat elokuvat Näkemiin Neuvostoliitto ja 70 on vain numero. Millaisia kerronnallisia keinoja kaksi keskenään erilaista draamakomediaa käyttää? Miten draama ja komedia niissä esiintyvät? Olen pohjustanut tutkimusta käymällä läpi genren käsitettä ja sen tärkeyttä käsikirjoittajalle sekä kertaamalla komedian ja draaman eroja. Komedian teoriaa olen avannut hieman tarkemmin. Tutkimuksessani nousee esiin joitakin draamakomedian erityispiirteitä, jotka myös yhdistävät tutkittavia elokuvia. Molemmissa on samastuttava, hieman erikoinen päähenkilö. Päähenkilössä tai hänen tilanteessaan on piirteitä, joista katsoja voi ennakoida, että luvassa on koomisia käänteitä. Tarinan fiktiivinen maailma on pääosin realistinen eikä henkilöhahmoja tai muita tarinan elementtejä ole komediallisesti etäännytetty liikaa. Psykologinen tarkkuus on myös tärkeää samoin kuin se, että tarinan päähenkilö kehittyy. Tarinalla on koominen premissi, päähenkilön maailmassa tai pyrkimyksessä on elementtejä, jotka tuottavat toistuvasti komediaa. Draamallinen alusta on kuitenkin tukeva, henkilöllä on vahva tahdonsuunta ja jotakin menetettävää. Pohjalla on tärkeitä kysymyksiä, joita voidaan käsitellä kevyemmin. Tekijät olivat valinneet lajityypikseen draamakomedian, koska se heidän mielestään parhaiten ilmentää elämää ja voi tarjota katsojalle ”ravitsevan” kokemuksen. Draamakomedia on oivallinen tapa kertoa liikuttavia ja puhuttelevia tarinoita. Jotta draamakomedia voisi syvällisesti tutkia aihettaan, olla samaan aikaan koskettava ja naurattaa, on tekijän tärkeää miettiä, miksi hänen kirjoittamansa teksti on draamakomedia. Mistä elementeistä se syntyy. Peilaan tutkimusta myös omaan taiteelliseen opinnäytetyöhöni. Se on pitkän elokuvan käsikirjoitus Kahvakuulakostaja, jonka kirjoitusprosessin alussa ajattelin draamakomediaksi. Tutkimuksessani käyn läpi työn etenemistä ja draamakomedian olemuksen kirkastumisen vaikutusta käsikirjoituksen kehittämiseen.Item Mistä puhumme, kun puhumme alatekstistä?(2021) Koskimäki, Erkki; Koivumäki, Marja-Riitta; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Talvio, RaijaTässä tutkielmassa tarkastelen alatekstiä elokuvakäsikirjoittamisen näkökulmasta. Teoreettisessa osassa tarkastelen erilaisia määritelmiä alatekstille, sekä mietin niiden hyödyllisyyttä käsikirjoittajan näkökulmasta. Alatekstillä tarkoitetaan yleisellä tasolla käsikirjoituksen (tai minkä tahansa tekstin) niitä merkityksiä, jotka eivät käy ilmi tekstistä suoraan luettuna. Tavoitteenani on syventää ja tarkentaa omaa käsitystäni alatekstistä. Analyysiosassa perehdyn elokuvaan Brokeback Mountain (2005) rakenteellisen alatekstikäsityksen näkökulmasta. Tarkastelen analyysillani tapaa, jolla elokuva viittaa aikaisempiin tapahtumiinsa ja luo näin merkityksiä, jotka kerrostuvat elokuvan loppua kohden. Käytän analyysissani alatekstistä seuraavaa määritelmää: alateksti on katsojan tietoa ja tunnetta aiemmin tapahtuneesta. Työni kartoittaa niitä keinoja, joilla kirjoittaja voi tietoisella suunnittelutyöllä luoda alatekstiä omaan käsikirjoitukseensa.Item Miten hahmot haluavat?(2024) Koskimäki, Erkki; Lehtola, Juha; elo; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Talvio, RaijaTarkastelen tässä tutkielmassa juonen, eli rakenteen ja henkilöhahmojen suhdetta elokuvakäsikirjoittamisessa, etenkin käsikirjoittajan näkökulmasta. Tutkin ensin käsikirjoituksen alalla yleisesti tunnettujen käsikirjoitusoppaiden suhtautumista hahmojen ja rakenteen keskinäiseen suhteeseen. Tutkin eri teorioiden kautta sitä, miten henkilöhahmojen kirjoittamista kuvataan käsikirjoitusoppaissa. Ehdotan tutkielmassani, että henkilöhahmojen päätösten, taustatarinan ja tahdonsuunan sijasta meidän tulisi kääntää katseemme kohti henkilöhahmojen haluamisen tapaa; siis kysymystä siitä miten hahmot haluavat. Tarkastelen haluamisen tavan ja rakenteen yhteyttä elokuvassa tekemällä dramaturgisen lähiluvun ja tulkinnan Woody Allenin käsikirjoituksesta elokuvalle Match Point (2005). Argumentoin tulkinnassani, että päähenkilö Chrisin haluamisen tapa on merkittävämpi vaikutin elokuvan juonen ja rakenteen syntymisessä, kuin hänen taustatarinansa, päätöksensä tai tahdonsuuntansa. Tulen tutkielmassani siihen lopputulokseen, että hahmojen haluamisen tapa on joillekin käsikirjoituksille ja tarinoille parempi lähestymistapa hahmoon, kuin henkilöhahmon muut ominaisuudet. Totean myös, että haluamisen tapa on keskeinen elementti, johon katsoja kiinnittyy kohtaustasolla elokuvakokemuksen aikana.Item Miten tästä tuli näin paska?(2023) Peltotupa, Mikko; Lehti, Timo; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Talvio, RaijaItem Naisen osa - naisrepresentaatio suosituimmissa kotimaisissa elokuvissa vuosina 2013-2017(2018) Havu, Aino; Talvio, Raija; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Küttner, IiroNaisrepresentaatiosta elokuvissa on tehty Amerikassa tutkimus, joka on keskittynyt amerikkalaisiin blockbuster-elokuviin. Kyseisessä tutkimuksessa on selvinnyt että naishahmot näkyvät ja kuuluvat valkokankaalla puolet vähemmän kuin mieshahmot. Tämä opinnäyte tutkii nimenomaan suomalaisen mainstream-elokuvan naisrepresentaatiota. Opinnäytteen tutkimustulokset ovat erittäin ajankohtaisia ja antavat oman lisänsä Suomen elokuva-alalla vuosien 2017 ja 2018 aikana käytyihin tasa-arvokeskusteluihin. Opinnäyte ”Naisen osa - naisrepresentaatio suosituimmissa suomalaisissa elokuvissa vuosina 2013-2017” tutkii sitä miten naishahmot näyttäytyvät viiden viime vuoden suosituimmissa elokuvassa, ts. millaisia naishahmoja kyseisiin elokuviin on kirjoitettu. Tarkoituksena on ollut saada kattava käsitys suomalaisen mainstream-elokuvan naiskuvasta. Tarkastelunäkökulma opinnäytteessä on käsikirjoituksellinen; aihetta lähestyttiin hahmoanalyysin ja käsikirjoitusanalyysin kautta. Opinnäytteen tutkimusaineistona on toiminut vuosien 2013-2017 eniten katsojia keränneet elokuvat, yhteensä 15 elokuvaa. Tutkimus toteutettiin analysoimalla näissä elokuvissa esiintyviä naishahmoja sekä lukumäärällisesti, ulkoisesti heidän kreditointinsa ja ammattiensa kautta, ja sisällöllisesti heidän roolifunktioidensa kautta, ts. mikä on heidän positionsa elokuvan maailmassa ja millainen dramaturgillinen merkitys heillä on. Tutkimuksessa tuli ilmi mm. se että naishahmoja on puolet vähemmän kuin mieshahmoja, heidän dramaturgisten kaartensa katalysaattoreina toimivat 98,5-prosenttisesti mieshahmot ja että heidät kreditoidaan yhtä usein sanalla ”tyttö” kuin mieshahmo kreditoidaan sanalla ”mies”. Tästä voidaan päätellä että naisrepresentaatiossa suomalaisessa mainstream-elokuvassa on edelleen paljon misrepresentaatiota, näkyvyyden puutetta ja patriarkaalisia tottumuksia. Opinnäytteen tulokset voivat toimia herätyssoittona suomalaisille elokuvantekijöille ja haastaa heitä pohtimaan omia konventioitaan heidän kirjoittaessaan naishahmoja elokuviinsa.Item Näkökulmia henkilön tahdon suunnan konkretiaan: esitettäväksi kirjoittamisen ydin, dramaturginen elementti ja Stanislavskin vaikutus(2020) Myllyniemi, Katri; Hazard, Kaarina; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Talvio, RaijaTämä opinnäytetyö tutki henkilön tahdon suunnan ja päämäärän konkretiaa käsikirjoittajan työssä. Henkilön tahdon suunta ja päämäärä ovat ajatuksena niin yksinkertaisia, että siitä helposti päätellään, että myös niiden käsikirjoittaminen olisi helppoa ja luontaista. Fiktiivisellä roolihenkilöllä voi olla vain yksi tahdon suunta ja päämäärä kerrallaan. Toisin kuin oikeilla ihmisillä, jotka haluavat monta asiaa yhtä aikaa ja jotka eivät tiedä mitä haluavat tai tavoittelevat saavuttamatonta. Tutkielma pyrki kyseenalaistamaan tahdon suunnan ja päämäärän yksinkertaisuuden käsikirjoittajan kirjoitusprosessin näkökulmasta. Tutkielma kysyi minkälaisia konkreettisia työkaluja käsikirjoittaja voi käyttää soveltamalla esitettäväksi kirjoittamisen, dramaturgisen lähestymistavan ja Konstantin Stanislavskin näyttelijämetodin menetelmiä henkilön tahdon suunnan ja päämäärän määrittelyssä. Työn tavoitteena oli pyrkiä kertomaan minkälaisia nämä menetelmät ovat, mikä on niiden tausta ja miten olen itse oppinut hyödyntämään niitä. Stanislavskin ajattelu ja erityisesti hänen luomansa tehtävä ovat vaikuttaneet suuresti siihen, minkälaiseksi henkilön päämäärä on muodostunut käsikirjoittamisen käytännössä. Työ tarkastelee menetelmiä puhtaasti käsikirjoittajan näkökulmasta. Tulokset osoittavat, että käsikirjoittaminen on esitettäväksi kirjoittamista. Sen kautta henkilön tahdon suunnan ja esteiden kirjoittaminen esitettäväksi nousee käsikirjoittamisen keskiöön. Käsikirjoittaja luo esityksen dramaturgisin keinoin. Päähenkilön aktiivisuudesta tai ulkoisen päämäärän ja sisäisen tarpeen suhteesta riippumatta käsikirjoittajan tulee hallita ne dramaturgisina elementteinä ja tehdä valintoja niiden suhteen. Henkilön tahdon suunta ja päämäärä eivät ole yksiselitteinen sääntö tai kikka, vaan sen orkestraatiolla on loputon määrä mahdollisuuksia. Niiden käyttö muuttuu ja kehittyy koko ajan dramaturgian tavoin, vaikka perusajatus pysyy samana. Päämäärän käyttö vaikuttaa käsikirjoitusprosessiin riippuen siitä, milloin ja millä tavoin se otetaan käyttöön ja työskennelläänkö ulkoisesta vai sisäisestä päämäärästä käsin. Stanislavskin metodi ja hänen luomansa tehtävä antavat käytännön työkaluja siihen, millä eri tasoilla ja tavoilla tahdon suunnan ja päämäärän kanssa voi työskennellä siten, että päämäärä tulee aktiivisemmaksi ja selkeämmäksi tuottaen myös käsikirjoittajan työssä enemmän ja erilaista materiaalia. Lattialla tehtävät kohtausharjoitukset ovat samankaltainen hyvin käytännöllinen tapa käsikirjoittajalle opiskella draaman dramaturgiaa ja erityisesti tahdon suuntaa ja päämäärää käytännössä. Tuloksia voi soveltaa käsikirjoituksen opetuksessa: lattiadramaturgian tai Stanislavskin metodin käyttö osana opetusta voi antaa uusia tapoja ymmärtää tahdon suuntaa ja päämäärää sekä tuoda uusia työkaluja. Yleisesti käsikirjoittajalle työn tulokset ehdottavat, että kaikkia dramaturgisia elementtejä voi lähestyä henkilön tahdon suunnan ja esitettäväksi kirjoittamisen kautta.Item Outsmarting the predator, undoing the hunt - Defining a baseline for a feminist practice in screenwriting(2019) Nevaluoma, Taimi; Talvio, Raija; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Talvio, RaijaIn this master’s thesis, I dismantle the Hero’s Journey, a widely used screenwriting paradigm that was commercialised by Joseph Campbell. It was Campbell’s conviction that a woman’s need to identify with the Hero on a personal level means she is confused about her gender and that women do not need to make a personal transformative journey. I compare this setting to what Maureen Murdock and Clarissa Pinkola Estés have written about the Hero and Heroine's Journey and use the research of Dean A. Miller to further proof how the Hero’s Journey is masculine orientated on the expense of the female experience. All mentioned theorists have stumbled on how they address gender and it’s meaning in their theory. The problematic terminology includes references to innate nature defined by gender and biological differences between men and women - but then again also claims on the model transcending gender or the model existing beyond gender differentiation, all in the interest of creating a universally applicable paradigm for screenwriting. I present alternative mythical stories where the active main character is a resourceful woman, who transforms from passive to active and address the ways femininity and masculinity are taught to us and what kind of structure this creates. Using these mythical stories and theory written about them as the base for feminist film theory brings more variables to the narrative tradition in addition to distinctions of hegemonic masculinity that usually define the main character of a film. In order for the Hero’s journey to become truly universal, it needs to intrinsically contain the experience of women, people of color, working class people and other minorities instead of avoiding them. Analysing Jordan Peele’s Get Out with feminist narrative tools produced a context, were the meaning of gender truly dissapates, and the focus moves to not depicting gender norms, but rather the uneven distribution of power and means among people, spesifically among white supremacists and the African American minority. Even if the main character is assumed hetero male, Chris Washington struggles with feelings of inferiority and learns to outsmart his antagonist and unarm him by turning his own weakness into a strenght. My core findings result to disregarding biological gender as the primary signifier of one’s identity and it’s meaning in the journey making narratives. The end goal is not to deny the existence of gender, but to challenge the spectrum gender is observed on. I wanted to acquire an alternative to this school of thought, and even when I appreciate the female orientated theory, the paradigms ambition to transcend gender remains incomplete. Proving that the existing data on male heroes escapes comprehension in regards to life’s complexity allows the screenwriter to rephrase her tradition completely.