Browsing by Author "Taipale, Aada"
Now showing 1 - 20 of 21
- Results Per Page
- Sort Options
- Äänimaisema ja esteettömyys julkisten ulkotilojen maisemasuunnittelussa
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2024) Pirinen, IidaÄänimaisemalla tarkoitetaan ympäristöä, jossa ihminen ja ääni vuorovaikuttavat keskenään. Liikennemelun vallitsemassa kaupunkirakenteessa kokonaisvaltaisen äänimaiseman laadulla voi olla hyvin suuri vaikutus julkisten ulkotilojen viihtyisyyteen. Tämä on kuitenkin otettu heikonlaisesti huomioon maisemasuunnittelussa, etenkin suhteessa maiseman muihin osa-alueisiin. Koska suunnitteluprosessin luonne on hyvin visuaalinen, muiden aistien merkitys jää helposti taka-alalle työpöydällä. Tämän työn lähtökohtana oli selvittää äänimaiseman sekä moniaistisen suunnittelun mahdollisuuksia julkisen kaupunkiympäristön maisemasuunnittelussa. Työ rajautui äänimaiseman ja moniaistisen maisemasuunnittelun tarkasteluun erityisesti näkörajoitteisten henkilöiden perspektiivistä. Rajauksen avulla pyrin selvittämään millaisia tutkimuksia ja suunnitteluperiaatteita maisema-arkkitehtuurin alalla on lähivuosina kehitetty tasa-arvoisemman ympäristökokemuksen saavuttamiseksi. Työ toteutettiin kirjallisuustutkimuksena. Aiheen tutkiminen osoitti, että ääniympäristö on keskivertoihmiselle hyvin tärkeä osatekijä maiseman tai paikan kokemisessa. Heikkonäköisen tai näkövammaisen henkilön kohdalla äänimaisema on puolestaan ratkaiseva tekijä, joka voi helpottaa erityisesti henkilön orientaatiota ja liikkumista urbaanissa ulkotilassa. Äänen pohtiminen alusta asti osana suunnittelutyötä on kuitenkin otettu hieman vaillinaisesti huomioon sekä maisema-arkkitehtuurin opinnoissa että myös työelämässä. Tähän näyttäisi vaikuttavan erityisesti se, että nykyisessä muodossaan suunnitteluprosessi nojautuu äärimmäisen visuaaliseen ilmaisuun. Tutkimusten perusteella voidaan todeta, että julkisten tilojen maisema-arkkitehtuurin tulisi tukea myös näkörajoitteisten ihmisten orientoitumista tarjoamalla moniaistisesti omaksuttavia kiintopisteitä, ei pelkästään visuaalisesti havaittavia maamerkkejä. Yksi keino tasa-arvoisemman ympäristön suunnittelussa olisi kaikenlaisia vähemmistöryhmiä osallistavan suunnitteluprosessin omaksuminen. Aihe vaatii kuitenkin selvästi lisää tutkimusta ennen kuin maisemasuunnitteluun soveltuvan keinot voidaan ottaa kunnolla käyttöön esimerkiksi alan opinnoissa. - Helsingin pääkatujen keski- ja erotuskaistat; Miten luoda turvallinen ja miellyttävä katu kasvillisuuden avulla
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2023) Hönö, NelliNykyisestä urbanisaatiosta on muodostunut maailmanlaajuinen ilmiö, jonka johdosta yli puolet maapallon ihmisistä elää kaupungeissa. Suurin osa kaupunkien maankäytöstä rakennukset poisluettuna käytetään liikenteeseen ja sille tarkoitettuihin kulkuyhteyksiin. Euroopan talousalueen maiden pääkaupungeista 42 % yhteensä meni vihreälle infrastruktuurille. Kasvillisuudella on monia ympäristöllisiä, sosiaalisia sekä ekonomisia hyötyjä kaupungeissa. Tämän lisäksi kasvillisuudella vaikutetaan siihen, miten ihminen kokee ympäristön. Suurten yhtenäisten puistojen rakentaminen on nykyisin kallista ja tilaa tarvitaan asumiseen. Kasvillisuudelle saattaa kuitenkin olla muitakin paikkoja elää kuin vain puistot. Kadut ja niiden kaistat tarjoavat vapaata tilaa autojen ja kevyenliikenteen välillä. Samalla katuvihreällä on muita vaikutuksia katuun ja sen käyttöön. Erotus- ja keskikaistoja voidaan käyttää viherkaistoina kasvillisuuden avulla. Tämän kandidaattitutkielman tarkoituksena on tutkia, miten kasvillisuutta käytetään nykyisin pääkatujen keski- ja erotuskaistoilla Helsingissä. Mitä sääntöjä ja lakeja katuistuttamiseen kuuluu ja minkälaisia haasteita istutetut kasvit kohtaavat kadulla. Lisäksi tutkin minkälaisia vaikutuksia kaistojen kasvillisuudella voi olla kadunkäyttäjien kokemaan miellyttävyyteen ja turvallisuuteen kadulla. Mikä tuntuu meistä miellyttävältä ympäristöltä ja kuinka aistimme sen. Kasvillisuuden merkityksestä tiiviissä kaupunkiympäristössä on tehty tutkimuksia, mutta tässä työssä keskityn kasvillisuuden tuomaan turvallisuuteen ja miellyttävyyteen kaupungeissa. Työ toteutetaan kirjallisuuskatsauksena ja hyödynnän kansainvälisiä tutkimuksia ja julkaisuja. Lisäksi käytän lähteinäni Suomen Rakennustieto kortistoja ja Helsingin määräyksiä ja ohjeita. Aiheen ymmärtämisiseksi keskityn aluksi Helsingin katujen teknisiin vaatimuksiin, lakeihin ja ohjeisiin, joita tulee noudattaa katuja suunniteltaessa. Tutkin mitä erotus- ja keskikaistat ovat ja niiden syitä kadulla. Seuraavaksi siirryn tutkimaan kasvillisuutta kadulla, sen reunaehtoja ja suosituksia, jonka jälkeen tutkin kasvillisuuden käyttöä Helsingissä ja sen vaatimuksia kadulla. Tämän jälkeen siirryn pääaiheeseen, miten kasvillisuudella luodaan turvallinen katuympäristö ja kasvillisuuden vaikutusta miellyttävyyteen. Kandidaattityön tutkimuskohteena on Sörnäisten rantatie, jonka olen jakanut osiin, sen kaistojen kasvillisuuden mukaan. Kaistojen käyttö Suomessa ei ole vielä monipuolista. Suurin osa kaistoilla käytetyistä kasveista ovat puita, pensaita tai nurmea. Suomen ilmasto ja katujen kapeat sekä suojaamattomat kaistat estävät monien kasvien kukoistamisen kadulla. Vaikka kaistoja käytetään yleensä jakamaan katua, niillä on myös katuympäristöön ja sen käyttäjiin vaikuttavia ominaisuuksia, joita voidaan hyödyntää suunnitellussa miellyttävän ja turvallisen katuympäristön luomiseksi. - Huvipuistojen erityislaatuinen maisema
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2023) Suokas, TopiasHuvipuistot ovat aina kiehtoneet minua niiden ainutlaatuisen vetovoiman ja poikkeuksellisen ympäristön vuoksi. Parhaimmillaan kävijä voi huvipuistossa vieraillessaan uppoutua täydellisesti toismaailmallisuuden tunteeseen, ja jättää arjen harmauden porttien ulkopuolelle. Millaiset suunnittelulliset keinot ja maisematekijät muodostavat huvipuistojen ainutlaatuisen ympäristön? Tämä kandidaatintyö tarkastelee kolmea huvipuistojen historialle merkittävää kohdetta, joista jokainen on osaltaan vaikuttanut nykymuotoisen huvipuiston kehittymiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millä tavoin kohdetapaukset ovat muovanneet oman aikansa tapoja tarjota viihdeympäristöjä kävijöilleen, ja miten puistot ovat vastanneet yhteiskunnan muutoksiin sekä kulttuurilliseen kehitykseen. Työn tarkoitus on tutkia ja eritellä niitä suunnittelullisia keinoja ja maisematekijöitä, joita yhä nykypäivänä hyödynnetään ainutlaatuisten huvipuistoympäristöjen luomisessa. Toteutan tutkielmani kirjalliseen lähdeaineistoon perustuvana tapaustutkimuksena. Tutkimukseni kohdetapauksia ovat Vauxhallin puutarha Britanniassa, Coney island Yhdysvalloissa sekä Disneyn huvipuistot. Työssä tutkin huvipuistojen erityislaatuisen maiseman maisematekijöitä ja suunnitteluperiaatteita. Puran huvittelun tilat erilaisiin maisema-arkkitehtonisiin elementteihin ja käsittelen niiden luomaa tilaa visuaalisuuden ja tilakokemuksen kautta. Työssäni selvitän vastausta tutkimuskysymykseeni, mitkä maisematekijät ja suunnitteluperiaatteet muodostavat huvipuistoympäristön erityislaatuisen maiseman. Kandidaatintutkielmani johtopäätöksenä voidaan todeta, että Vauxhallin puutarha, Coney Island ja Disneyland ovat kukin vaikuttaneet merkittävällä tavalla siihen, millainen huvipuistokokemus on tänä päivänä. Näiden historiallisten viihdeympäristöjen vaikutus heijastuu kokonaisvaltaisesti tapaan suunnitella nykyajan huvipuistotiloja. Tutkimuksen tuloksen voidaan myös todeta, että tapauskohteiden historialliset kerrostumat ovat selkeästi havaittavissa nykyaikaisten huvipuistojen rakenteesta. Johtopäätöksenä voidaan myös todeta, että maisemasuunnittelulla on suuri merkitys ”toismaailmallisuuden" kokemuksen luomisessa huvipuistojen kävijöille. Immersiivinen kokemus syntyy lukuisista, huolellisesti mietityistä ja moniaistillisista elementeistä muodostuvasta kokonai-suudesta.Alkaen huvipuiston laitteiden sijoittelusta, reitistöistä, teemoittamisesta, arkkitehtuurista ja kasvillisuudesta, edeten pienimpiin yksityiskohtiin kuten perspektiivillä leikittelyyn ja ympäristön interaktiivisuuteen. Pyrkimällä mahdollisimman immersiiviseen tilakokonaisuuteen, on tilalla mahdollista kertoa tarinaa ja välittää vahvoja tunteita huvipuiston kävijöille. - Japanilaista puutarhataidetta Helsingissä - kulttuurista keskustelua vai orientalistista estetiikkaa?
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2023) Santanen, NikoJapanilainen kulttuuri kiinnostaa ihmisiä ympäri maailmaa. Pitkään ulkopuolisilta suljettu maa pystyi luomaan omalaatuisen kulttuurinsa, joka ulkopuolisista vaikutteista huolimatta on ainutlaatuinen. Japanilaisella puutarhataiteella on ollut merkittävä rooli japanilaisen kulttuurin edustajana maailmanlaajuisesti. Japanilaiset puutarhat ovat suosittuja turistikohteita Japanissa, mutta japanilaista tyyliä edustavia ja siitä vaikutteita saaneita puistoja ja puutarhoja on rakennettu myös moniin muihin maihin viimeisen lähes 200 vuoden aikana. Suomikaan ei tässä ole poikkeus, vaikka japanilaistyyliset puutarhamme ovatkin huomattavan nuoria verrattuna Yhdysvaltojen ja Keski-Euroopan japanilaisiin puutarhoihin. Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan japanilaista puutarhataidetta Helsingissä. Tutkielma avaa japanilaisen puutarhan länsimaista historiaa ja nykytilaa, ja pyrkii osoittamaan Helsingissä sijaitsevat japanilaisvaikutteiset puutarhat osaksi historiallista jatkumoa. Työssä käsitellään myös suomalaisen ja japanilaisen kulttuurin erityislaatuiseksi uskottua suhdetta, joka on edesauttanut japanilaisen puutarhataiteen yleistymistä ja suosiota niin Helsingissä, kuin laajemmin koko Suomessa. Tarkasta rajauksestaan huolimatta tämä kandidaatintutkielma pyrkii myös herättämään keskustelua monikulttuurisesta suunnittelusta maisema-arkkitehtuurin alalla ja käsittelemään kulttuuria osana maisemaa ja puistosuunnittelua. Japanilainen puutarha toimii esimerkkinä kulttuurisesta maisemasta, jota on esineellistetty ja hyödynnetty erityisesti sen es-teettisten ominaisuuksiensa takia. Työ on toteutettu pääasiassa kirjallisuuskatsauksena painottaen mahdollisimman tuoreita ja monipuolisia suomalaisia ja japanilaisia lähteitä. Tämän lähestymisen tarkoituksena purkaa japanilaisen puutarhataiteen tutkimuksessa pitkään vaikuttaneita orientalistisia lähtökohtia ja luoda uutta suomalais-japanilaista kuvaa japanilaisesta puutarhataiteesta ja sen roolista monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että huolimatta suuresta kiinnostuksesta japanilaisia puutarhoja kohtaan, niistä tiedetään Suomessa edelleen melko vähän ja saatavilla oleva tieto on luonteeltaan pintapuolista. Suomi asettuu osaksi länsimaista jatkumoa, jossa Japani on toiseutettu ja japanilaisen kulttuurin ilmiöt nähdään hyödykkeinä, joita voidaan vapaasti kuluttaa halutulla tavalla. Japanilainen kulttuuri ja japanilaistyylinen puutarha ovat kuin peili, jonka kautta länsimaiset, myös suomalaiset, voivat tutkia itseään ja löytää harmoniaa elämäänsä. Tavoitteena on, että tämä kandidaatintutkielma voi herättää keskustelua monikulttuurisesta maisema-arkkitehtuurista ja kannustaa suunnittelijoita ja muista aiheesta kiinnostuneita ihmisiä luomaan todellisia suhteita ja ylläpitämään kulttuurisia ilmiöitä, pelkän esineellistetyn estetiikan sijaan. - Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä: partiosuurleirin kulttuurimaisema
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2024) Härmä, HenriikkaTässä kandidaatintyössä on tavoitteena perehtyä partion suurleireihin kulttuurimaisemana. Tavoitteena on tarkastella partiosuurleirin maiseman piirteitä ja selvittää, voidaanko sitä pitää kulttuurimaisemana. Tavoitteena on myös tarkastella leiriytymistä yleisenä ilmiönä, kulttuurimaiseman käsitettä ja kuinka se soveltuu suurleirin kaltaisten maisemien tarkasteluun. Työn tarkoituksena on laajentaa kulttuurimaiseman käsitettä ja analysoida maisemaa, jota ei ole aiemmin tunnistettu maisema-arkkitehtuurin alalla. Työssä perehdytään leiriytymiseen yleisenä ilmiönä, partiokulttuuriin ja sen ilmenemiseen suurleirillä. Leirimaisemaa ja partiokulttuuria tarkastellaan kirjallisten lähteiden pohjalta, ja niiden tarjoamaa tietoa sovelletaan partiosuurleireihin. Suurleirejä tarkastellaan esimerkkitapauksen kautta, joka on tässä työssä kaksi vuotta sitten järjestetty Finnjamboree Kajo 2022. Partiosuurleiri ilmentää vahvasti partiokulttuuria, ja sitä voi perustellusti pitää kulttuurimaisemana. Sen tuominen esille on hyödyllistä, koska partiosuurleirimaisemaan liittyvää tietoa voidaan hyödyntää myös muissa maisemasuunnittelun projekteissa kuin suoraan siihen liittyvissä. Kulttuurimaiseman käsitettä käytetään edelleen hyvin kapeasti, ja sitä voisi käyttää laajemminkin, jotta saadaan monipuolisempi ymmärrys erilaisista kulttuureista ja niihin liittyvistä ympäristöistä. - Kallioon hakattu – Kivimuurit Helsingin itäisen kantakaupungin katukuvassa
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2023) Niemi, TuukkaHelsingin kantakaupungin katutilassa esiintyvät korkeat luonnonkivimuurit ovat helposti huomaamaton ja myös kirjallisuudessa vähälle huomiolle jäänyt osa Helsingin historiallista rakennettua ympäristöä. Erityisen tiheästi muurirakennelmia esiintyy itäisessä kantakaupungissa: yhtäältä alueen poikkeuksellisen kallioinen ja vaihteleva topografia, ja toisaalta 1900-luvun alun asemakaavat ovat vaatineet korkeita tukimuureja, joilla katuja on pengerretty. Niin ikään 1900-luvun alussa toteutetut muurirakennelmat ovat paikoin hyvin korkeita ja siten vahvasti katukuvaa määrittäviä tekijöitä. Muurien suuruuden ja toisaalta huomaamattomuuden vuoksi ei välttämättä tiedosteta, kuinka merkittävä vaikutus niillä voi olla myös koettuun ympäristöön. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella, millainen historiallinen ja katukuvallinen merkitys 1900-luvun alussa toteutetuilla muurirakennelmilla on Helsingin itäisessä kantakaupungissa. Historiallista merkitystä käsiteltiin selvittämällä muurien tarkoitusperää ja alueellisen runsauden syitä, joihin pureuduttiin historiakatsauksessa. Katukuvallista merkitystä pohdittiin paikan kokemisen näkökulmasta, hyödyntäen erityisesti paikan hengen (genius loci) käsitettä ja teoriaa. Osana tutkielmaa oli myös tutkimusalueen katukuvassa esiintyvien kivimuurien dokumentointi valokuvin. Helsingin itäisen kantakaupungin katukuvassa esiintyviä kivimuureja voi pitää alueen havaittavaa ainutlaatuisuutta ja paikan henkeä vahvistavina tekijöinä. Tätä selittävät muurien eri ominaisuudet: ensinnäkin muurit voidaan nähdä historiallisina dokumentteina. Ne kertovat Helsingin rakentumisen ja asemakaavoituksen historiasta sekä esiteollisesta maisemarakentamisesta. Toiseksi kivimuureja määrittää vahvasti niiden paikalliseen maantieteeseen ja geologiaan liittyvä materiaali eli graniitti. Kolmanneksi muurit vaihtelevat katuympäristön tilallisuutta ja toimivat erilaisina kaupunkiympäristön hahmottamista helpottavina alueellisina reunoina. Tutkielma osoittaa, että Helsingin itäisen kantakaupungin kivimuurien suhteellisen heikosti dokumentoitua historiaa olisi syytä valaista jatkossa. Myös ympäristön kokemisen kannalta aiheeseen voisi syventyä perusteellisemmin. Tutkielman pohjalta voisi jatkossa toteuttaa esimerkiksi asukaskyselyn, joka tarkentaisi, kuinka katuympäristössä esiintyvät korkeat kivimuurirakennelmat vaikuttavat katutilojen ja ympäristön koettuun viihtyisyyteen, jännittävyyteen, tunnistettavuuteen, merkityksellisyyteen tai muuhun. - Kasvilistojen kertomaa – Esplanadin puiston kesäkukkaistutusten lajisto, määrät ja värit 1926 – 1981
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2024) Riski, LiisaKasvillisuuden merkitys viheralue- ja maisemasuunnittelussa on ilmeinen. Kasvillisuudella pystytään esimerkiksi rajaamaan tilaa, ohjaamaan näkymiä, luomaan erilaisia tunnelmia sekä parantamaan biodiversiteettiä. Kasvillisuus toimii yhtä aikaa maisema-arkkitehdin tärkeimpänä rakennusmateriaalina sekä väripalettina. Vaikka kasvit ovat pysyneet samanlaisina läpi aikojen, muuttuu maisema-arkkitehtien ja puutarhurien tapa käyttää kasvillisuutta jatkuvasti. Keskustelu istutussuunnitelmien ja kesäkukkaistutusten lajikirjon, ominaisvärien tai värisommittelun merkityksistä suhteessa aikaan on kuitenkin ollut varsin vähäistä maisema-arkkitehtuurin kentällä. Kasvilistojen kertomaa – Esplanadin puiston kesäkukkaistutusten lajisto, määrät ja värit 1926–1981 paneutuu Esplanadin puiston kesäkausi-istutusten historiaan ja kasvillisuuden merkitykseen. Työn lähtökohtana oli selvittää, kuinka merkittävässä roolissa kasvillisuus ja kesäkukkaistutukset ovat toimineet Esplanadin puiston historiassa, ja kuinka herkkä puisto on ollut muutoksille. Lisäksi työssä haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin; mitä kukkalajeja on käytetty Esplanadin puiston kesäkukkaistutuksissa vuosien 1926–1981 välillä, voiko kasvien käytössä havaita muutoksia, sekä välittyykö ajankuva Esplanadin puiston kesäkukkaistutuslistojen ja istutusmäärien, istutuksiin valittujen lajien sekä niiden värillisyyden kautta? Työ jakautui kahteen osaan. Ensimmäinen, kirjallisuuskatsauksena toteutettu osa avaa Esplanadin puiston historiaa, sen kehitysvaiheita ja kukkaistutusten merkitystä. Toiseen osan muodostaa kvantitatiivinen tutkimus, jonka fokus ovat Esplanadin puiston kesäkausi-istutukset vuosien 1926–1981 välillä. Kvantitatiivisen tutkimuksen kohteena ja keskeisenä aineistona toimivat Helsingin kaupungin rakennusviraston arkiston historialliset kesäkukkalistat. Tutkimus osoitti kausi-istutusten merkityksen puiston kerroksellisuuden ja pienipiirteisyydessä tapahtuvan muutoksen arvioinnin suhteen. Kausi-istutuksissa tapahtuvan muutoksen voidaan nähdä heijastavan ajalle tyypillisiä pyrkimyksiä; poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tavoitteita ja esteettisiä ihanteita. Esplanadin puiston kausi-istutusten taimimäärien ja lajirikkauden muutoksissa voidaan nähdä niin suurempien modernismin ajan yhteiskunnallisten pyrkimysten ja sosiaalisen murroksen heijastumia kuin ajalle tyypillisten esteettisten ihanteiden vaikutusta. Lajien ja värien käytössä tapahtunut muutos taas osoitti kausi-istutusten lajien ja värien heijastaneen aikansa muotivirtauksia. Tutkimus osoitti, että kesäkausi-istutusten lajikirjoa, ominaisvärejä ja värisommittelua tulisi tutkia myös jatkossa, sillä kausi-istutukset ovat olennainen osa maisema-arkkitehtuurin aikaulottuvuutta ja suunnitelmien kerroksellisuutta, jotka havainnollistavat lyhyellä aikavälillä tapahtunutta muutosta ja ajalle tyypillisiä aatteita. Esimerkiksi laajempi tutkimus yhden suunnittelijan kasvilajien ja värien käytöön voisi olla hedelmällinen aihe jatkotutkimukselle. - Keskustelunavaus ja politiikkasuositukset. Lähiöpride – Lähiöympäristöt ja arkkitehtuuri identiteettien rakennusaineina
Commissioned report(2023) Savolainen, Panu; Berger, Laura; Hautamäki, Ranja; Kanner, Antti; Kouri, Kasimira; Lähde, Elisa; Piirainen, Paula; Ruoppila, Sampo; Taipale, Aada; Teräsvuori, Hannes; Tolonen, Anna; Turtiainen, Pirjo; Verma, IraOhjausryhmä: Kai Fogelholm (Espoon kaupunki), Katariina Hilke (Turun kaupunki), Marketta Kyttä (Aalto-yliopisto), Katariina Peltola (Espoon kaupunki), Aija Staffans (Aalto-yliopisto). - Kirkko maisemassa – kirkkomaisema
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu | Bachelor's thesis(2018-12-10) Taipale, Aada - Korttelipiha ekosysteemipalvelujen tarjoajana - Vihreän olohuoneen hyötyjä ihmiselle ja luonnolle maisema-arkkitehtuurin keinoin
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2023) Peuhkuri, MillaViime aikoina mediassa on käyty tasaisin väliajoin keskustelua niin ilmastonmuutokseen sopeutuvasta kaupunkisuunnittelusta kuin kaupungin kasvusta ja täydennysrakentamisen tarpeesta. Viherpintojen merkitys ilmastonmuutokseen sopeutumisessa korostuu kaupunkien tiivistyessä. Korttelipihojen tonttien kaupunkivihreä voi laadukkaan suunnittelun myötä tarjota erilaisia ekosysteemipalveluja ja toimia osana ilmastonmuutosta hillitsevää ja sen vaikutuksiin sopeutuvaa kaupunkiympäristöä. Samalla vihreät korttelipihat ovat merkittävä osa asukkaiden virkistystä ja parantavat tiiviin kaupunkiympäristön viihtyisyyttä. Tämä kandidaatintyö on kirjallisuuskatsaus, jossa selvitän, kuinka maisema-arkkitehtoniset keinot umpikorttelipihojen suunnittelussa vahvistavat ekosysteemipalveluiden toimintaa. Tarkastelen aihetta ekosysteemipalveluiden toimintaan vaikuttavien tekijöiden kautta, sekä korttelipihojen suunnittelun reunaehtoja tarkastelemalla. Kirjallisuuskatsauksen tueksi analysoidaan lisäksi esimerkkikohteen, Verkkosaaren vähähiilisen viherkorttelin, suunnitelmaa, jossa käytetyt maisema-arkkitehtoniset ratkaisut, parantavat ekologisine hyötyineen ekosysteemipalveluita monipuolisesti. Tutkielma rajautuu kaupunkiympäristössä, kuten Helsingin kantakaupungissa, tyypillisiin umpikorttelipihoihin, jotka todennäköisesti lisääntyvät kaupunkirakenteen tiivistyessä tulevaisuudessa. Työ on näkökulmaltaan rajattu käsittelemään ekosysteemipalveluita laajempana kokonaisuutena yksittäisen ekosysteemipalvelun sijaan, jolloin saadaan kokonaiskuva korttelipihojen suunnittelun tarjoamista mahdollisuuksista vastauksena nykypäivän haasteisiin, joita ilmastonmuutos ja kaupunkien tiivistyminen aiheuttavat. Työssä havaittiin, että nykypäivän rakentamisen tiukat reunaehdot ja säännökset luovat huomattavia haasteita viherelementtien suunnittelulle korttelipihoilla muun muassa tilan puutteen vuoksi. Umpikorttelilla itsessään on umpinaisen rakenteensa myötä joitakin ekosysteemipalveluita tukevia ominaisuuksia, joita ovat esimerkiksi tuulisuutta ehkäisevä suojaisuus, joka palvelee miellyttävän pienilmaston syntymistä ja monia kasvilajeja. Rakenteella on myös ympäröivästä kaupungista kantautuvaa melua ehkäisevä vaikutus. Luonnon monimuotoisuus on tärkeä tekijä osana toimivia ekosysteemejä, mutta umpikortteli itsessään on luonnon monimuotoisuuden kannalta avokorttelia haastavampi ympäristö ollessaan kytkeytymätön muuhun viherrakenteeseen. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että maisema-arkkitehtonisilla suunnitteluratkaisuilla voidaan vahvistaa etenkin tiettyjä ekosysteemipalveluita, kuten veden kiertoa ja miellyttävää pienilmastoa. Myös erityisesti kulttuuristen ekosysteemipalveluiden osalta korttelipihojen suunnittelulla voitiin havaita olevan huomattava merkitys. Vehreillä pihoilla erilaisine vihreine elementteineen voidaan tarjota luonnosta oppimisen kokemuksia esimerkiksi kaupunkiviljelyn muodossa, sekä luoda virkistymismahdollisuuksia kodin välittömään läheisyyteen, sekä mahdollisesti parantaa asukkaiden luontoyhteyttä. - Kuninkaantien kartanot Espoon nykymaisemassa ja kasvavassa kaupunkirakenteessa
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2021) Nissinen, AinoEspoo on hyvin vanhaa kulttuuriseutua, jossa on säilynyt lukuisia kartanoita tähän päivään asti. Espoon kartanot kietoutuvat osaksi kaupungin historiaa ja syntytarinaa. Moni nykyinen espoolainen kaupunginosa on rakennettu alun perin kartanolle kuuluneelle maalle. Kartanoita on säilynyt Espoon maisemassa, mutta kartanomiljöitä on myös pirstoutunut ja rakennuksia kadonnut rakentamisen alle. Kulttuurimaisemiin, joihin kartanoympäristöt luetaan, kohdistuu yhä suurempia rakentamis- ja käyttöpaineita voimakkaissa kasvukeskuksissa, näin ollen Espoossakin. Espoon kehityksen kannalta tärkeä on ollut sen läpi kulkenut historiallinen maantieyhteys, Suuri rantatie, jota on myöhemmin alettu kutsua myös Kuninkaantieksi. Tämän kandidaatintyön tavoitteena oli selvittää, millaisia kartanoympäristöjä Espoon Kuninkaantien varrella sijaitsee sekä miten nämä kartanot sijoittuvat Espoon nykyiseen maisemaan ja kasvavaan kaupunkirakenteeseen. Lisäksi työn tavoitteena oli selvittää, mitä kartanomaisematyyppejä Espoon Kuninkaantien kartanot voisivat edustaa. Työn pääasiallisena tutkimusmenetelmänä toimi kirjallisuuskatsaus, jonka lisäksi kartanomaisematyyppien luonnostelussa hyödynnettiin kartta-aineistoja ja maastokäynneillä tehtyjä havaintoja. Lähteiden pohjalta analysoitiin Espoon Kuninkaantien kartanoiden sijoittumista Espoon nykymaisemaan ja kaupunkirakenteeseen. Analyysin perusteella kartanoille luonnosteltiin kartanomaisematyypit. Työn tarkoituksena oli tuoda yhteen tietoa Espoon Kuninkaantien kartanoympäristöistä, kartuttaa tietoa espoolaisista kartanomaisemista sekä tuoda espoolaiskartanoiden tarkastelulle uusi näkökulma, josta niitä ei ole aikaisemmin tutkittu. Tiedon kartuttaminen kartanoympäristöistä ja -maisemista on tärkeää, sillä kartanot ovat osa kulttuuriperintöämme ja tietoa niistä tarvitaan, kun kartanoihin vaikuttavaa uutta kaupunkiympäristöä suunnitellaan. Työn lopputuloksena selvisi, että Espoon Kuninkaantien varrella sijaitsee kolme kartanoa: Espoon kartano, Träskändan kartano ja Dalsvikin kartano. Espoon kartano ja Träskändan kartano ovat säilyneet maisemassa hyvin tähän päivään asti, kun taas Dalsvikin kartano on lähes kadonnut nykymaisemasta. Espoon kartano on laaja peltojen ympäröimä kokonaisuus, joka käsittää päärakennuksen, puutarhan ja maisemapuiston lisäksi laajan rakennuskannan talous- ja työväenrakennuksineen. Pitkäjärven laskujoen Kvarnbyånin rannalla sijaitsevassa, hyvin säilyneessä Träskändan kartanoympäristössä, on samoin säästynyt puutarhan, maisemapuiston ja luonnontilaisen metsän lisäksi monipuolista rakennuskantaa. Dalsvikin kartano oli rakennettu Pitkäjärven rantaan, ja maisemassa merkkeinä kartanoajoista on säilynyt kaksi rakennusta, tierakennetta, vanhoja jalopuita ja puistometsää. Kartanomaisematyyppien luonnostelussa Espoon kartano sopi laajaksi kartanomaisemakokonaisuudeksi, Träskändan kartano hyvin säilyneeksi joenrantakartanoksi ja Dalsvikin kartano kuuluvaksi vain ytimeltään säilyneet kartanot ja kartanofragmentit -nimiseen tyyppiin. - Maisema-arkkitehti Leena Iisakkila ja puistosuunnittelu Helsingissä 1960–1990-luvuilla
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis(2021) Taipale, AadaMaisema-arkkitehti Leena Iisakkila on tehnyt monipuolisen uran suunnittelun, maisema-arkkitehtuurin opetuksen ja kehittämisen parissa. Hän on toiminut maisema-arkkitehtuurin alalla 1950-luvulta lähtien ja nähnyt alan kokevan suuria muutoksia sen vakiinnuttaessa asemaansa suomalaisessa suunnittelukulttuurissa. Työn tarkoituksena on selvittää, mitä pyrkimyksiä Iisakkilan maisema-arkkitehtuurissa ilmenee ja kuinka ne näkyvät Helsinkiin 1960–1990-luvuilla suunnitelluissa kohteissa. Työ kiinnittyy osaksi suomalaisen modernin ajan maisema-arkkitehtuurin tutkimusta ja nostaa esiin yhden keskeisimmistä 1960–1990-luvuilla toimineista maisema-arkkitehdeista. Aihetta lähestytään viiden Iisakkilan suunnitteleman puistokohteen avulla. Iisakkilasta kertovaa kirjallisuutta analysoidaan rinnakkain haastatteluista, kenttäkäynneistä ja suunnitelmapiirroksista tehtyjen havaintojen kanssa. Opinnäytteessä luodaan yleiskatsaus Leena Iisakkilan suunnitteluun sekä tuotantoon, minkä lisäksi tarkastellaan valittujen puistokohteiden ominaispiirteitä, säilyneisyyttä ja arvoja. Työssä tarkasteltavat puistot ovat säilyttäneet Iisakkilan laatimien suunnitelmien pääpiirteet ja sommitelman hyvin. Iisakkila on pyrkinyt suunnittelussaan monipuolisten maisematilojen suunnitteluun ja hän pitää luontotekijöitä kaiken suunnittelun lähtökohtana. Iisakkilan puistotuotantoon perehtyminen ja puistojen ominaispiirteiden tunnistaminen mahdollistavat puistojen hoidon ja kunnostamisen alkuperäisen suunnitelman periaatteiden mukaisesti. - Maisema-arkkitehtuuria linnuille - Maiseman elementtien vaikutus lintukantoihin
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2023) Virtanen, EmmaLintulajien runsaus kertoo ympäristön monipuolisuudesta. Lintubongaus on monelle tärkeä harrastus ja sen avulla lintukantoja ja niille soveltuvia ympäristöjä on pystytty kartoittamaan. Vielä ei ole kuitenkaan selvitetty, miten juuri maisema-arkkitehtuurilla voitaisiin vaikuttaa lintujen elinympäristöihin. Monet aiemmin yleiset lajit Suomessa ovat vaarantuneet luontaisten elinympäristöjen muutosten vuoksi. Maisemaa rakennetaan ja suunnitellaan yleensä ihmisten tarpeisiin, mutta miten suunnittelu muuttuisi, jos niissä huomioitaisiin myös linnut? Tässä kandidaatintyössä tutkitaan, miten maisema-arkkitehtuurin keinoilla voitaisiin vaikuttaa lintukantoihin kaupunkiympäristössä. Työssä selvitetään, voiko maisema-arkkitehtuuria suunnitella lintujen tarpeet huomioiden. Lajimäärien lisääntyminen kasvattaisi luonnon monimuotoisuutta, ja monimuotoisessa elinympäristössä olisi myös suotuisat elinolosuhteet useammille lajeille. Linnut viihtyvät parhaiten luonnontilaisessa ympäristössä, mutta myös rakennettu ympäristö houkuttelee lintuja. Rakennetun ympäristön ja maiseman elementtien vaikutuksista lintukantoihin ei ole tehty suomenkielistä tutkimusta. Tästä syystä on tarpeellista tutkia, miten rakennettu ympäristö vaikuttaa paikallisiin lintukantoihin. Lintukannan muutosten sekä linnuille tärkeiden ympäristöjen tutkiminen ovat oleellinen osa tätä kandidaatintyötä. Kirjallisuuskatsauksessa kerrotaan aiemmista tutkimuksista ja niiden avulla on tehty tutkimuspohja, joka on toteutettu kenttätutkintametodia hyödyntäen. Kirjallisuudesta ja kenttätutkinnasta on koottu tärkeimmät johtopäätökset ja vastaus tutkimuskysymykselle. Työn tuloksena selvisi, että erityisen tärkeitä elinympäristöjä linnuille ovat usean erilaisen ympäristön rajapinnat. Maisema-arkkitehtuurin keinoin näitä rajapintoja on mahdollista suunnitella kaupunkiympäristöihin. - Maisema-arkkitehtuurin pienilmastoihin vaikuttavat suunnitteluratkaisut katutilassa Mechelininaukiolta Leppäsuonaukiolle.
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2023) Raudaskoski, MilaKaupungeissa haasteena on tunnistaa jokaisen paikan yksilölliset tarpeet pienilmastojen kannalta ja varata tarpeeksi tilaa niihin vaikuttaville ratkaisuille. Pienilmastot vaihtelevat kaupungeissa paljon, ja niihin voidaan vaikuttaa maisema-arkkitehtuurin ratkaisuilla. Tässä kandityössä on keskitytty tiheään kaupunkirakenteeseen ja sen katutilaan. Koska pienilmastoja on tutkittu vähän maisema-arkkitehtuurin näkökulmasta Suomessa, on hyödyllistä tarkastella enemmän pienilmastoihin vaikuttavien maisema-arkkitehtuuriratkaisujen toimivuutta Suomen kasvavissa kaupungeissa. Tässä kandityössä on esitelty pienilmastoihin liittyvät olennaiset termit, ja kerrotaan yleisesti pienilmastoista ja tutkimuksesta, joka liittyy ilmastotietoiseen kaupunkisuunnitteluun. Maisema-arkkitehtuurilla voidaan vaikuttaa pienilmastoihin kasvillisuuden, kaupungin eri pintojen, veteen liittyvien ratkaisujen, maaston muotojen ja suojaavien rakenteiden avulla. Työssä on perehdytty lisäksi Helsingin kaupunkisuunnitteluun ja miten Helsingissä on otettu pienilmastot huomioon. Työssä on selvitetty, millaisia käytäntöjä Helsingin kaupungilla on liittyen bioklimaattiseen suunnitteluun. Neljännessä luvussa käsitellään tarkastelukohdetta ja esitellään siitä tehdyt havainnot. Tarkastelualue sijaitsee Kampin ja Etu-Töölön välisellä alueella ulottuen Leppäsuonaukiolta Mechelinin aukiolle. Tarkastelualueelta havaittiin useita maisema-arkkitehtuurin pienilmastoihin vaikuttavia elementtejä, joista kasvillisuutta oli käytetty eniten. Tärkeintä olisi aloittaa pienilmastojen huomioiminen jo kaavoitusvaiheessa, jolloin voidaan luoda hyvä perusta miellyttäville ilmastoille. Varsinkin katujen suuntauksella ja rakennusten muodolla on suuri vaikutus. - Pengerkadunrinne - piilopaikka kalliolla
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2022) Virolainen, Anni - Surun maisema - Tuhkahautausmaat suomalaisen kuoleman kulttuurin peilinä
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2021) Pääkkönen, HetaTämä kandidaatintyö on kirjallisuuskatsaus, jossa käsitellään tuhkahautausmaiden maisema-arkkitehtuuria ja suomalaista kuoleman kulttuuria. Työssä etsitään vastauksia kysymyksiin siitä, mitkä ovat tuhkahautausmaiden tyypilliset maisema-arkkitehtoniset elementit, ja miten tuhkahautausmaat ilmentävät nykyistä kuoleman ja suremisen kulttuuriamme. Aineisto koostuu pääosin hautausmaahistoriikeista ja -oppaista, hautaustoimialan oppaista ja kuoleman kulttuuria käsittelevästä kirjallisuudesta. Työssä yhtenä näkökulmana on myös suomalaisten tuhkahautaus-maiden suhde ruotsalaisiin. Työn kuvitus perustuu kolmelle pääkaupunkiseudun hautausmaalle tehtyihin maastokäynteihin. Suomessa vainajien tuhkaus on yleistynyt runsaasti viime vuosikymmeninä, ja Etelä-Suomessa tuhkaus on jo yleisempää kuin arkkuhautaus. Tuhkahautaus vaatii arkkuhautaukseen verrattuna huomattavasti vähemmän tilaa, minkä seurauksena tuhkahautaus sekä helpottaa hautausmaiden tilanpuutetta että luo uusia mahdollisuuksia rakentaa hautausmaita myös alueille, jotka eivät sovellu arkkuhautaukseen. Tuhkahautaaminen luo myös uusia mahdollisuuksia suunnitella tilallisesti ja kasvillisuudeltaan uudenlaisia hautausmaita. Työssä käsitellään tuhkahautausmaiden maisema-arkkitehtonisina elementteinä hautausmaiden sijaintia, rajausta, hautamuistomerkkejä, muistelupaikkoja ja kasvillisuutta. Hautaustapojen muutoksen taustalla on myös kuoleman kulttuurin muutos. Oma tai suvun hautapaikka ei enää ole kaikille suomalaisille merkityksellinen asia, mistä kertoo muistolehtoihin hautaamisen kasvu. Myös hautausmaiden ulkopuolelle hautaaminen on lisääntynyt. Kaiken kaikkiaan osalle ihmisistä henkilökohtaiset valinnat liittyen omiin hautajaisrituaaleihinsa ja omaan hautapaikkaansa ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. Maisema-arkkitehtuurin kannalta aihe on ajankohtainen siksi, että arkkuhautakortteleiden lisäksi myös tuhkahautausmaat ovat omaisille tärkeitä suremisen ja muistelemisen paikkoja, joiden suunnittelun tulisi olla laadukasta hautausmaiden tilanpuutteesta ja lisääntyvistä tehokkuusvaatimuksista huolimatta. - Teollisuusalueesta elinympäristöksi - Teollisuuden muokkaaman maaperän kierrättäminen osana käytöstä poistuneiden teollisuusalueiden maisema-arkkitehtuuria
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2023) Iiramo, MaijaTeollinen toiminta jättää jälkeensä runsaasti saastuneita maa-alueita, joiden eliöyhteisö on joko osittain tai täysin tuhoutunut. Yhteiskuntien ja kaupunkien muuttuessa käytöstä poistuneita teollisuusympäristöjä syntyy jatkuvasti lisää. Ilman tarpeenmukaisia maaperän ja vesistöjen kunnostamismenetelmiä luonnon omat prosessit eivät välttämättä riitä alueiden luonnon monimuotoisuuden elpymiseen. Tämä kandidaatintyö on kirjallisuustutkielma, jossa käsitellään laadultaan heikentyneen maaperän kierrättämistä osana käytöstä poistuneiden teollisuusalueiden maisema-arkkitehtuuria ja ekologista ennallistamista. Työssä pohditaan tapaustutkimuksen avulla teollisen maaperän käsittelyn vaikutuksia elollisen luonnon kehittymiseen. Tapaustutkimuksena käytetään länsi-Saksassa sijaitsevaa, vuonna 2002 valmistunutta Duisburg-Nordin maisemapuistoa. Aineisto koostuu pääosin jälkiteollista maisemaa ja jälkiteollisten alueiden ekologiaa käsittelevistä kirjallisuudesta sekä tutkimuksista. Maisema-arkkitehtuurin kannalta aihe on ajankohtainen, sillä teollisuusalueet sijaitsevat monesti maisemallisesti merkittävillä alueilla, kuten tiiviisti rakennetuissa kaupunkiympäristöissä tai vesistöjen äärellä. Maisema-arkkitehtuurin avulla näitä hylättyjä alueita voidaan palauttaa ihmisten ja muiden eliöiden käyttöön samalla säilyttäen niiden historialliset ja kulttuurilliset ominaispiirteet. Toisaalta aihe on ajankohtainen myös ilmastonäkökulmasta, sillä pilaantuneen maan loppusijoittaminen ja käsittely alkuperäisessä sijaintipaikassaan vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä verrattuna yleisesti käytössä olevaan maaperän vaihtoon. Tapaustutkimuksen perusteella voidaan todeta, että oikein käsiteltynä teollisuuden muokkaamaa maaperää ja sivutuotteena syntyneitä materiaaleja voidaan hyödyntää osana alueiden maisema-arkkitehtuuria ja niiden avulla voidaan saada aikaan monimuotoista ja elinvoimaista luontoa. Käytöstä poistuneiden teollisuusalueiden suunnittelun haasteita ovat erityisesti raskasmetallien ja orgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet maaperässä. Jatkotutkimusta pilaantuneen maaperän kierrättämisestä tarvitaan, jotta menetelmä voidaan todeta ympäristön sekä ihmisten kannalta varmasti turvalliseksi. - Tuntematon lähiömaisema: Leena Iisakkilan Matinmetsä
School of Arts, Design and Architecture | D4 Julkaistu kehittämis- tai tutkimusraportti tai -selvitys(2022) Taipale, Aada; Hautamäki, Ranja - Viheriön verran luontoa - Luonnon monimuotoisuuden huomioiminen golfkentillä
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2022) Hietala, SaaraGolfkenttien tila nousee aika ajoin yleisen keskustelun aiheeksi. Keskusteluissa on esitetty kuinka golfkentät uhkaavat luonnon monimuotoisuutta. On ollut huoli myös siitä, kuinka monet kentät rakennetaan luonnon oloiltaan arvokkaille maisema-alueille ja näin ollen edesauttavat lajikadon syntyä. Isojen ja avarien nurmikkokenttien ei uskota myöskään houkuttelevan pölyttäjiä tai muita lajeja niittykasvillisuuden kadotessa alueilta. Golfkentät ovatkin usein ympäristöhuolen kohteena. Tämän kandidaatintyön tarkoitus on kirjallisuuskatsauksen avulla saada vastaus tutkimuskysymykseen: ”Kuinka edistää luonnon monimuotoisuutta golfkenttien suunnittelussa?”. Työn tarkoituksena oli myös löytää vastaus siihen, onko huoli golfkenttien tilasta perusteltua ja kuinka golfkentistä voidaan saada vielä monipuolisempia ympäristöjä. Lähdeaineisto koostuu pääosin tutkimuksista, joissa kirjoittajat ovat pääsääntöisesti ekologeja. Maisema-arkkitehtuurin näkökulmaa aiheesta oli niukasti. Luonnon monimuotoisuuden huomioiminen suunnittelutyössä on tärkeää. Hyvällä suunnittelutyöllä voimme säilyttää ja eheyttää tärkeiden lajien elinympäristöjä ja näin ollen ennaltaehkäistä lajikadon syntymistä. Läpikäydyn aineiston perusteella käy ilmi, että golfkentät ovat monipuolista luontoa. On kuitenkin otettava huomioon, ettei luonnon monimuotoisuus ole suoranainen luonnonlaadun mitta. Ihmisen aktiivinen toiminta voi lisätä monimuotoisuutta paikallisesti vieraslajien vuoksi. Näin ollen monimuotoisuus voi lisääntyä paikallisesti alkuperäisen monimuotoisuuden kustannuksella. Tällöin uudet vieraslajit voivat syrjäyttää alueen alkuperäislajiston. Tällä tavoin golfkentät voivat luoda illuusion monimuotoisesta luonnosta. Työssä havaittiin myös, että golfkentät antavat kuitenkin hyvät mahdollisuudet luoda monipuolisia ympäristöjä. Kun alueen alkuperäislajisto ja ympäristö kartoitetaan hyvin, on suunnittelutyötä helpompi toteuttaa. Näin myös ympäristö ja sen lajisto voitaisiin säilyttää mahdollisimman monipuolisena. Työssä nousi esiin myös niittyjen tärkeys pölyttäjien ja hyönteisten kannalta. Niittykasvillisuuden vieminen golfkentille voisi olla helppo ratkaisu säilyttää elinympäristöjä eri hyönteislajeille. Golfkenttiä sijoitetaan yleisesti peltomaisemiin, mikä voi olla luonnon monimuotoisuuden kannalta hyvä vaihtoehto. Tällöin maiseman yleispiirteet voidaan säilyttää melko pitkälti alkuperäisen kaltaisina. Kun kentälle sijoitetaan erilaisia elementtejä kuten puita, istutuksia, niittyalueita ja vesistöjä, voidaan golfkentistä saada monimuotoisempaa luontoa peltomaisemaan verrattuna. Luonnon monimuotoisuutta kentillä on kuitenkin vaikeaa arvioida koska pääsy kentille on rajoitettua. Aihe kaipaisi lisää tutkimustietoa, varsinkin maisema-arkkitehtuurin näkökulmasta. Maisema-arkkitehtuurin tutkinto antaa hyvät valmiudet golfkenttien suunnitteluun ja siksi olisi tärkeää, että aihetta käsiteltäisiin enemmän myös tästä näkökulmasta. - Vuosille 2020–2035 suunnitellut raitiolinjat Helsingin kartanoympäristöjen äärellä
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2023) Savonen, EssiKartanot ovat osa Suomen kulttuurihistoriaa. Ajan mittaan kartanoiden käyttötarkoitukset ja niitä ympäröivät maisemat ja ympäristöt ovat käyneet läpi muutoksia muun muassa kaupunkirakenteen ja liikenneyhteyksien laajentuessa. Helsingin alueelta löytyy monenlaisia kartanoympäristöjä, joiden piirteet ovat säilyneet ja sitoutuneet kaupunkiin monin eri tavoin. Tässä kandidaatintyössä perehdytään Helsingin kartanoympäristöjen ja Helsingin alueelle vuosille 2020–2035 suunniteltujen uusien raitiolinjojen yhtenemiskohtiin. Tavoitteena on selvittää, kuinka nykypäivän liikenneväylien hankkeissa huomioidaan historiallisia kartanoympäristöjä käyttämällä rajauksen raitiolinjoja ajankohtaisena esimerkkinä. Työssä tarkimmin keskitytään Kumpulan kartanon edustalle suunniteltuun Vallilanlaakson raitiotiehen ja Raide-Jokerin linjaukseen Viikin latokartanon vierestä. Lähteenä käytetään aiempia tutkielmia, kirjoituksia ja selvityksiä Helsingin kartanoympäristöistä sekä suunnitelmien ja kaavojen selosteita. Myös historiallisia karttoja, ilmakuvia ja maastovierailulla tehtyjä omia havaintoja hyödynnetään aiheen tarkastelussa. Työssä havaittiin, että käsiteltyjen esimerkkikohteiden raitiolinjahankkeissa kartanoympäristöt harvemmin nousevat esiin suunnittelun valintojen perusteluissa. Esimerkiksi Vallilanlaaksossa yleiset virkistysalueiden arvot huomioivilla päätöksillä kuitenkin tuetaan myös kartanoympäristön arvoja. Merkittävän vaikutuksen kartanoympäristöihin tuo myös raitiolinjojen linjaus, jolla esimerkiksi Viikin latokartanon äärellä vältettiin tärkeimmät näkymälinjat, vaikka myös tämä suunnittelun valinta perustuu pääasiallisesti muihin kuin itse kartanoympäristön arvoihin. Työn varrella nousi esiin, että kyseiset esimerkkikohteet ovat vain rajallisesti arvoiltaan tunnistettuja, mikä oletettavasti liittyy näissä kartanomaisemissa jo tapahtuneisiin muutoksiin. Työn pohjalta voidaan todeta, että ainakin Viikin latokartanoa sivuavassa raitiolinjassa vältettiin suurimmat haitat kartanoympäristöille ja myös Vallilanlaakson raitiotien suunnitelmassa pyritään samaan. Eniten mielipiteitä jakaa Vallilanlaakson raitiotien linjauksen sijainti ja tarve kokonaisuudessaan, sillä hanke väistämättä muuttaa nykyisen virkistysalueen luonnetta. Toimenpidesuosituksena on harkita erityisen tarkasti arvokkaiden ympäristöjen, kuten historiallisten kartanoympäristöjen, läheisyyteen osoitettujen liikenneväylien linjauksia ja suunnitella tarkempi toteutustapa mahdollisimman vähän aluetta häiritsevällä tavalla. Jotta kartanoympäristöjen kaltaisia kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita ja niiden maisemakokonaisuuksia pystytään suojelemaan, on oleellista tiedostaa niiden arvo myös kaavoituksen ja päätöksenteon piirissä.