Browsing by Author "Soininen, Heikki"

Now showing 1 - 7 of 7

Asiakasarvon kasvattaminen tuotteistamisprosessissa
(2014-01-21) Soininen, Heikki
Kemian tekniikan korkeakoulu | Master's thesis
Perinteisen suomalaisen tuotantoteollisuuden kilpailukyvyn heikentymisen myötä palveluliiketoimintaan siirtymisestä on muodostunut varteenotettava vaihtoehto yritysten liiketoiminnan kehittämiselle. Palveluiden tuottaminen ja myynti poikkeavat kuitenkin fyysisistä tuotteista ja edellyttävät merkittävää muutosta tuotelähtöisestä ajattelusta asiakaslähtöisempään suuntaan. Palvelut ovat luonteeltaan aineettomampia ja niiden kuluttaminen edellyttää usein aktiivista vuorovaikutusta palvelutarjoajan ja asiakkaan välillä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten asiakkaan kokemaa arvoa voidaan kasvattaa tarjooman tuotteistamisen avulla. Siksi tutkimuksessa yhdistetään palvelumuotoilun menetelmiä tuotteistamiseen ja muodostetaan teoreettinen viitekehys asiakasarvoa kasvattavalle tuotteistamisen prosessille. Viitekehystä sovelletaan käytännössä Huonekalutehdas Korhosen tuotteistamisprojektissa. Tutkimuksen empiriassa selvitetään, mitä HKT-Korhosen potentiaaliset asiakkaat tarvitsevat ja miten positiivinen asiakaskokemus voidaan mahdollistaa. Tämä toteutetaan osallistavan tarvekartoituksen ja asiakaspolun dokumentoinnin avulla eli palvelumuotoilun menetelmillä. Empiirisessä tutkimuksessa haastatellaan 6 päättävässä asemassa olevaa huonekaluja myyvän yrityksen edustajaa puolistrukturoidulla haastattelutekniikalla. Tutkimuksessa selvisi, että asiakasarvoa ei voida luoda valmiiksi tuotteistamisen prosessin avulla. Palvelumuotoilun menetelmät ja erityisesti asiakaspolun dokumentointi osana tuotteistamisprosessia antavat kuitenkin hyvät edellytykset arvonmuodostumiselle. Asiakaspolun avulla saatiin kerättyä paljon ajatuksia tuotteistamisprosessin käytännön toteuttamiseen, kuten markkinoinnin suunnitteluun, hinnoitteluun ja tarjooman konkretisointiin. Osallistava tarvekartoitus antoi vastaavasti hyvän yleiskuvan siitä, kuinka suomalaiset PK- huonekaluyritykset haluaisivat organisoida tuotannon, tuotekehityksen ja ylläpidon partnereiden avulla. Tutkimus antoi hyvät lähtökohdat HKT-Korhosen tuotteistamisprojektiin ja tutkimuksessa muodostetun viitekehyksen voidaan olettaa soveltuvan myös muille teollisia palveluita tuotteistaville yrityksille.
Viron Kohtla-Järven palavakivialueen geofysikaalinen tutkimus
(2002) Huotari, Taija
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Pääkaupunkiseudun kaatopaikkojen sähkömagneettisten lentomittaustulosten mallintaminen
(1999) Lahti, Mari
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Kaatopaikoilta ympäristöön leviäviä suotovesiä on mahdollista havaita geofysikaalisten lentomittausten avulla. Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt matalalentomittauksia pääkaupunkiseudulla Ämmässuon, Mankkaan, Vuosaaren ja Seutulan kaatopaikoilla. GTK:n lentomittaussysteemin sähkömagneettiset mittaukset tehdään kahdella taajuudella 3,1 kHz ja 14,4 kHz. Kaatopaikat erottuvat sähkömagneettisissa lentomittaustuloksissa voimakkaina positiivisina anomalioina. Kaatopaikkojen hyvä sähkönjohtavuus perustuu jätteen sisältämään metalliromuun ja kaatopaikkavesien kohonneeseen johtavuuteen. Kaatopaikkojen ympäristöissä on heikommin johtavia alueita, jotka voivat olla mahdollisia suotovesiä tai luonnollisia johteita, kuten savikkoja tai soita. Sähkömagneettisten tulosten tulkinnan tueksi on tehty mallinnuksia, joiden avulla pyritään erottamaan suotovesien aiheuttamat vasteet itse jätealueen anomaliasta ja luonnollisista johteista. Mallinnuslaskuissa on käytetty australialaista Arjuna_Air laskentaohjelmaa. Mallinnuksissa tarvittiin maastomittaustietoja jätealueiden ja niiden ympäristön sähkönjohtavuuksista. Ämmässuon, Mankkaan ja Vuosaaren kaatopaikoilla on tehty ominaisvastusmittauksia Scintrex IP-laitteistolla sekä AGI monielektrodilaitteistolla. Mittauksia tehtiin jätekasojen päällä ja ulkopuolella. Kaikilta kaatopaikoilta saatiin jätekerrokselle alhaisia ominaisvastusarvoja. Keskimäärin jätekerrosten ominaisvastus on noin 10-50 omegam, mutta paikoin ominaisvastus voi olla jopa alle 5 omegam. Maastomittaustulosten ja karttojen avulla kaatopaikoista on tehty varsin realistisia malleja. Saastumattoman tilanteen mallissa johteita ovat itse jätekerros sekä mahdolliset luonnolliset johteet eli suot ja savikerrostumat. Ämmässuon ja Mankkaan kaatopaikoilta on mallinnettu myös saastunutta tilannetta, jossa sähkönjohtavuus on kasvanut jätealueen ympäristön maaperäkerrostumissa tai kallioperän ruhjeissa. Malleilla laskettuja sähkömagneettisia lentomittausvasteita on verrattu lentomittaustuloksiin. Mallinnusten perusteella maaperässä vaakasuunnassa leviävät suotovedet havaitaan lentomittauksilla helpommin kuin pystyasentoisessa kallioruhjeessa virtaava likaantunut pohjavesi. Suotovesien vaikutus näkyy parhaiten taajuudella 14,4 kHz mitatuissa tuloksissa sekä taajuudella 3,1 kHz mitatussa imaginäärikomponentissa.
Sähkömagneettisen Sampo-monitaajuusluotaimen uusi tuloskäsittely- ja tulkintaohjelmisto
(2002) Sipola, Ville-Petteri
Helsinki University of Technology | Master's thesis
SAMPO-kairareikäanturiin liittyvä numeerinen mallinnus
(1992) Hokkanen, Tero
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Puun kosteuspuskurointi fysikaalisena ilmiönä
(2010) Soininen, Heikki
Kemian ja materiaalitieteiden tiedekunta | Bachelor's thesis
Sähkömagneettisten poranreikämittausten mallintaminen 3-D kohteeseen
(1998) Mononen, Risto
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Mallinnus on tehty järjestelmälle, jossa magneettinen dipoli lähettimenä ja 3-komponenttinen vastaanotin ovat samassa reiässä. Laskenta perustuu tilavuusintegraaliyhtälön numeeriseen ratkaisuun. Mallina käytettiin suorakulmaista johdetta, jonka resistiivisyys oli 5 omega-m. Ympäristön resistiivisyys oli 500 omega-m. Reikä joko ohitti tai läpäisi johteen. Osa tuloksista varmennettiin pienoismallimittauksin. Pienet johteet reiän lähellä eivät vaikuta kauempana olevan suuren tulokseen. Johteen paikka voidaan tulkita suuntana ja etäisyytenä reiästä sekä reiän suuntaisena syvyytenä. Suunta johteeseen voidaan päätellä reikää vastaan kohtisuorien (horisontaali-) komponenttien etumerkin perusteella. Etäisyys voidaan karkeasti päätellä sekä pysty-että vaakakomponenttien käyrien muodon avulla. Johteen sijainti reiän suunnassa näkyy sivun suuntaisilla rei'illä selvänä anomaliana sivun keskipisteen kohdalla. Kun johde ja reiän sivu eivät ole samansuuntaiset, reikää lähellä olevat terävät kulmat ja erisuuruiset sivut tekevät määrittelyn epätarkemmaksi. Kun reikä on lähellä johdetta, käyrien muoto riippuu kelavälin ja johteen reiän suuntaisen dimension suhteesta. Tällöin käyrien muodon perusteella on mahdollista arvioida johteen reiän suuntaista paksuutta, jos sivu on jokseenkin reiän suuntainen. Muita kappaleen mittoja on vaikea arvioida. Johteen asentoa ja muotoa voidaan arvioida erityisesti pystykomponentin anomaliahuippujen sijaintia ja keskinäistä suuruutta käyttäen.