Browsing by Author "Sams, Mikko; Prof."

Now showing 1 - 2 of 2
  • No Thumbnail Available
    Item
    Diabeettinen neuropatia ja TRPA1-kanavien esiintyminen : koelaitteiston pystytys sekä sähköfysiologisten kokeiden toteuttaminen rottien selkäydinleikkeistä
    (Helsinki University of Technology, 2008) Saloniemi, Tiina; Koivisto, Ari-Pekka; FT; Faculty of Electronics, Communications and Automation; Elektroniikan, tietoliikenteen ja automaation tiedekunta; Sams, Mikko; Prof.
    Diabeettista neuropatiaa havaitaan noin 50% tyypin I tai II diabetesta sairastavilla potilailla. Neuropatia aiheuttaa hermoston herkistymistä ärsykkeille, allodyniaa, dysestesiaa, hyperalgesiaa, hyperpatiaa ja tuikekipua. Diplomityössä keskitytään diabeettisen neuropatian vaikutuksiin selkäytimen substantia gelatinosan ja takajuuren kautta selkäytimeen tulevien primäärien afferenttien kipuhermojen synapsialueen aktiviteetissa. Hypoteesina on diabeettisesta neuropatiasta kärsivien koe-eläinrottien substantia gelatinosan neuronien suurempi spontaani aktiivisuus verrattuna terveiden verrokkieläinten neuronien aktiivisuuteen. Kirjallisuuskatsausosa esittää teoreettisen taustan kokeellisessa osassa rakennettavalta laitteistolta vaadittaville ominaisuuksille ja mittausten suorittamiselle sekä aiemman keskeisen aiheeseen liittyvän tutkimuksen. Diplomityön kokeellisessa osassa pystytetään leike-patch-clamp-laitteisto substantia gelatinosan neuronien leikenäytteiden sähköfysiologisia mittauksia varten ja suoritetaan koesarja laitteiston ja tutkimushypoteesin testaamiseksi. Lopuksi arvioidaan laitteiston soveltuvuus diabeettisen neuropatian vaikutusten tutkimukseen ja esitetään jatkotutkimusmalleja neuronien aktiivisuuteen vaikuttavien TRPA1-kanavien merkityksen tarkentamista varten huomioiden kanavan mahdollisuus kipulääkityksen kohdeproteiinina.
  • No Thumbnail Available
    Item
    The evolution of diffusion tensor parameters and relaxation times after experimental ischemic stroke
    (Helsinki University of Technology, 2008) Pitkonen, Miia; Abo Ramadan, Usama;; Tatlisumak, Turgut;; Faculty of Electronics, Communications and Automation; Elektroniikan, tietoliikenteen ja automaation tiedekunta; Sams, Mikko; Prof.
    Työssä seurattiin kuinka diffuusiotensoriparametrit (fractional anisotropy (FA) ja apparent diffusion coefficient (ADC)), T1- ja T2-relaksaatioajat kehittyvät aivoinfarktin jälkeisessä aivokudoksessa. Erityisesti kiinnostuksen kohteena oli anisotropiaa/isotropiaa määrittävä FA-parametri, jonka luonnetta ei ole vielä yleisesti täysin selvitetty. Mielenkiinnon kohteena olivat myös eri aivoalueiden väliset erot näitä parametreja tarkasteltaessa. Aivoinfarktia mallinnettiin Wistar-rotilla, joille se toteutettiin estämällä veren kulku oikean keskimmäisen aivovaltimon kautta aivokudokseen joko pysyvällä tai 90 minuutin ohimenevällä sululla (n = 9 eläintä/ryhmä). Ryhmät kuvattiin aikapisteissä 2 ja 3.5 tuntia, 1, 2, 3 ja 4 päivää, 1, 2, 4, 6 ja 8 viikkoa. Operoitujen eläinten lisäksi tutkimuksessa oli mukana ryhmä täysin terveitä rottia (n = 8). Magneettikuvantaminen toteutettiin 4.7 Teslan kuvauslaitteella. Patologinen tila kuten aivoinfarkti saa aivokudoksessa aikaan järjestäytyneiden rakenteiden vaurioitumista ja jopa tuhoutumista. ADC-parametri rekisteröi muutokset, jotka ovat yhteydessä solujen vesipitoisuuteen kun taas FA-parametri kuvaa muutoksia mikrorakenteissa. Mittaukset osoittivat, että aivoinfarktin seurauksena iskemisen kudoksen FA-arvo laskee voimakkaasti akuutissa ja akuutin jälkeisessä vaiheessa. Pysyvän sulun jälkeisessä tapauksessa harmaan aineen alueella lasku on kuitenkin voimakkaampaa kuin valkean aineen alueella. Ohimenevän sulun jälkeisessä tapauksessa valkean aineen FA-arvo laskee voimakkaammin kuin harmaan aineen alueella. Kroonisessa vaiheessa FA-arvo normalisoituu. Verrattaessa pysyvää ja ohimenevää sulkua huomattiin ADC-arvon kehityksen olevan edellä ohimenevän sulun tapauksessa kun taas muut parametrit eivät juuri eronneet näiden kahden ryhmän välillä. Myöhemmin ADC-arvot palautuvat ja nousevat normaalitasoa korkeammiksi. Työssä verrattiin myös iskemisen alueen tilavuutta, joka oli lähes poikkeuksetta aina suurempi pysyvän sulun tapauksessa. Tulokset eri aivoalueilta osoittavat, että diffuusiotensoriparametrit tarjoavat mahdollisuuden määrittää kuvausprotokollia, jotka kuvaavat entistä tarkemmin aivoinfarktin jälkeistä kudosta.