Browsing by Author "Rastas, Marja"
Now showing 1 - 20 of 124
Results Per Page
Sort Options
Item +1 lavalla - Taiteellinen työssäoppiminen kulttuuriareena Gloriassa(2017) Laukkanen, Raisa; Rastas, Marja; Taiteen laitos; Department of Design; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rastas, MarjaOpinnäytetyön aiheena on taiteellinen työssäoppiminen kulttuuriareena Gloriassa tapahtuvassa esitys-, teatteri- ja mediatekniikan työssä. Taiteellisella työssäoppimisella tarkoitetaan tässä yhteydessä luovuuteen, itseilmaisuun ja esteettiseen päätöksentekoon liittyvää oppimista, jota tapahtuu näennäisesti teknisen työn tekemisen lomassa. Kulttuuriareena Gloria on Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen (1.6.2017 alkaen kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan) hallinnoima tapahtumapaikka. Tapahtumien tekniikasta vastaavat Gloriassa erilaisissa tuetuissa työsuhteissa määräaikaisesti työskentelevät nuoret aikuiset, joille Gloria on merkittävä esitys-, teatteri- ja mediatekniikan alan työssäoppimisen paikka. Työn selkeästi luova ja itseilmaisullinen ulottuvuus kuitenkin puuttui työpaikkaohjaajien laatimista työssäoppimissuunnitelmista. Opinnäytetyön keskeinen tutkimuskysymys oli selvittää, mitä on taiteellinen työssäoppiminen, ja tavoitteena tutkimusaineiston perusteella työn taiteellisen ulottuvuuden sanallistaminen ja määrittely, jotta se voidaan kirjata Glorian työssäoppimisen tavoitteisiin. Opinnäytetyö on kuvaileva tutkielma, jossa on toimintatutkimuksen aineksia. Teoriaosuudessa käsitellään työssäoppimisen pedagogiikkaa ja taiteellista oppimista. Lisäksi esitellään hiljaisen tiedon ja Donald A. Schönin reflektoivan ammattilaisen käsitteet. Tutkimusaineisto on koottu haastattelemalla seitsemän Gloriassa syksyllä 2016 määräaikaisesti työskennellyttä nuorta aikuista. Analyysiosiossa kuvaillaan aineistosta esille nousseita asioita kolmesta näkökulmasta: työympäristö, tekijyys ja itseilmaisu sekä tekemällä oppiminen. Analyysin yhteenvedossa esitellään aineistoon perustuva määritelmä taiteellisesta työssäoppimisesta. Lopuksi pohditaan, miten tutkielman tekeminen vaikutti käytäntöjen muuttumiseen Glorissa, miten tuloksia voi soveltaa ja miksi teknisenä pidetyn työn taiteellisen puolen sanallistaminen on merkityksellistä nuorten ammatti-identiteetin rakentumisen kannalta. Opinnäytteen keskeinen havainto on, että kulttuuritapahtumiin erikoistuneessa tapahtumapaikassa valo- ja mediatekniikan parissa työskentelevät teknikot kokevat henkilökohtaisesti olevansa osa esteettistä kokonaisuutta, ja näin ollen työn tekeminen vaatii itseilmaisullista ja luovaa otetta pelkän teknisen suorittamisen sijaan. Lisäksi taiteellinen työssäoppiminen vaatii työympäristön, jossa annetaan vapaus oppia kokemuksista ja tuetaan vertaisoppimiseen. Taiteellinen työssäoppiminen määritellään siis tässä yhteydessä itseilmaisuun perustuvana tekijyyden kokemuksen vahvistumisena.Item Äänellinen sommitelma(2006) Kettunen, Mikko; Taidekasvatuksen osasto; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rastas, MarjaItem Ajan kanssa - henkilökohtaisen aikasuhteen muutoksesta itseilmaisun näkökulmasta(2007) Korpijaakko, Kastehelmi; Taidekasvatuksen osasto; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rastas, MarjaItem Älä koske! Kyselytutkimus museoesineiden koskettamisesta(2021) Ingman, Frida; Haapalainen, Riikka; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rastas, MarjaTutkielmani on laadullinen kyselytutkimus, jossa käsittelen museoalan ammattilaisten kokemuksia suhteessa museoesineiden koskettamiseen. Aineisto perustuu vastaajien työssään kerryttämään kokemustietoon, jonka avulla lähden selvittämään tutkielmani tutkimuskysymyksiä. Primäärisenä tavoitteenani on selvittää: miten museoesineiden koskettaminen näkyy museoalan ammattilaisten työarjessa, kuinka yleistä museoesineiden koskettamisen kieltäminen on ja millä tavoin museoesineiden koskettamisen kieltämistä ja sallimista perustellaan. Tutkielmani teoreettinen tausta rakentuu aihealueeseeni liittyvään museologiseen tutkimuskirjallisuuteen ja muihin aiheeseeni liittyviin julkaisuihin. Teoreettisen taustan tarkoituksena on tuoda esiin museoiden tehtävän määritelmää, vastuuta kokoelmien säilyttäjänä ja eri tavoin kosketuksen ulottuvuuksia museoympäristössä. Kosketuksen ulottuvuudet museoympäristössä rakentuvat tutkielmassa historiallisen taustan ja nykypäivän lyhyen kartoituksen kautta, jossa käsittelen museovierailua elävöittäviä tekijöitä. Tutkimusaineisto on kerätty anonyymisti verkkopohjaiselle kyselylomakkeelle, jossa vastaajat pääsivät avoimissa kysymyksissä kertomaan kohtaamistaan käytännöistä museoesineiden koskettamiseen liittyen. Kaikkiaan kysely kerrytti 78 vastausta, joka kirjoitettuna aineistona vastaa 267 sivua. Vastaukset sisälsivät vastuksia taide, kulttuurihistoria- ja muilla tavoin määriteltävissä olevista museoista. Aineiston laajuuden vuoksi päätin rajata analyysini käsittelyn koskemaan taidemuseoista tulleita vastauksia, joka koko aineistossa tarkoittaa 23 vastausta. Analyysi osoittaa kuinka museoesineiden koskettaminen näkyy laajasti vastaajien työarjessa. Aineiston perusteella myös todentuu, että museoesineiden koskettamisen kieltäminen yleisöltä on arkipäiväinen normi. Perusteluiksi kosketuksen kieltämisessä vastaajat tuovat esiin teoksen säilyvyyden takaamisen, turvallisuuden ja museoetiketin noudattamisen. Vastaavasti koskettamisen sallimisen perusteluksi määrittyy taiteilijan toive, teoksen luonne ja sen kestävyys.Item Animaattorin nukenteko-opas. Nukke ja tunteet(2006) Aulén, Johanna; Taidekasvatuksen osasto; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rastas, MarjaItem Anti: yksinkertaista, ihmeellistä ja mahdollista. Taiteellinen tutkimus taiteen tekemisestä ja opitun soveltamisesta taideopetukseen.(2020) Kömmistö, Enni; Tuovinen, Taneli; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rastas, MarjaThis thesis provides an understanding of What is anti? The key theme in this study researches artist-teacher practices. This is a qualitative study that concentrates on action itself and all living besides. Art doesn’t happen without lived life. All plans and ideas before working are organized and finally found as clear thoughts, and as understood thoughts to been transited into artwork. The thesis speaks about art as language, too. It claims artwork differences from written text but exists as an own language. The truth of art is based on art itself and is playful. By educational situation it appears differently. It’s to find one’s own artist practices as known as own way to do art and to understand what’s going on in own artist process. It’s challenging and ask a lot of time. Sometimes the results are to been seen after years. It can create chaos and darkness but also creative surroundings to work by. Actually it’s always both. By searched materials analyzes: anti is not against art teaching but can challenge lived moments. It’s to understand and to live it through. And by moments can something unknown open. The thesis asks if we are ready to live that kind of lived present moment with world. Besides focusing on the artist-teacher practices the main goal is study how environmental sustainable own practices are. Which had an important focus on this thesis. There are many choices there but what really effects? An answer is to speak about materials like wood, and garbage, and environmental art and it’s sustainability. Lived nature can be faced and lived and experienced with full consciousness. Daily things are to been seen in a new way, and much deeper than was thought before, for example. This study consist of written part that is based on own artistic work and artist-teacher practices. But how to transit own artist practices to art teaching? Main conclusion is that applying own artist practices into art teaching is an access to do art. Teacher doesn’t give nor transit anything to students instead it’s a place that can be found. Learning itself doesn’t offer that access but that access can open a place to do art and learn, as well. The theoretical part consists of three parts and conclusions. The idea is to study what is to be understood in one’s own work. The author examines own experiences by self-reflected text. Wooden sculptures and the upcoming interest to environmentally friendly and recycled materials is the base for the work. The methods consists of an idea that doing art is also researching art and the text can open contextual ideas to been culturally spread.Item Arvioinnin haasteet valmistuvan kuvataideopettajan näkökulmasta(2015) Juupaluoma, Laura; Kallio-Tavin, Mira; Taiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rastas, MarjaKuvataiteen arvioinnista käytävässä keskustelussa törmää usein kolmeen teemaan jotka ovat sekä teoreettinen- että käytännön puhe, mutta myös hiljaisen tiedon merkitys arvioinnissa. (Keskustelu Mira Kallio-Tavinin kanssa 13.11.2014). Ongelma hiljaisen tiedon ja valmistuvan kuvataideopettajan välillä on se, että arviointia ohjaava hiljainen tieto vahvistuu kokemuksen myötä. Opinnäyte erittelee ja sanallistaa kuvataiteen arviointiin liittyviä haasteita, valmistuvan kuvataideopettajan näkökulmasta. Opinnäyte on tällä tavalla kartoittava, ja pohtii kuinka valmistumisen kynnyksellä oleva kuvataideopettaja voi kartuttaa arviointikokemustaan eettisesti. Arvioinnin haasteet jakautuvat niin arviointitilanteiden käytännön-, kuin myös ammatillisen kasvun osa-alueille. Epävarmuus omien arviointitaitojen riittävyydestä yhdistettynä kuvataiteen arvioinnin tulkinnallisuuteen, tekee arvioinnista haastavaa valmistuvalle kuvataideopettajalle. Ammatillisen kasvun osa-alueelle linkittyvät haasteet ovat puolestaan hankalasti havaittavia ajassa jossa ne ilmenevät. Aineistoja opinnäytteessä on kaksi. Ensimmäinen on pitkään alalla työskennelleen kuvataideopettajan haastattelu ja toinen aineisto rajautuu OPS 2014 asiakirjasta. Haastattelun kautta nousee esiin kokeneen kuvataideopettajan hiljaista tietoa arviointiin liittyen, mutta myös tapa tulkita opetussuunnitelmaa. OPS 2014 aineiston tarkastelu puolestaan tuo esiin mitä opettajan tulee arvioidessaan osata huomioida, ja mihin OPS 2014 yleispätevänä ja valtakunnallisena ohjeistuksena opinnäytteen tekijän tulkinnan mukaan painottuu. Haastattelun ja OPS 2014 aineiston tulokset rinnastuvat ristiinvalotuksen menetelmällä lopuksi, aineistojen yhteneväisyyksien kautta. Kokenut kuvataideopettaja nostaa arvioinnin kannalta haastavaksi työskentelyn ja työn lopputuloksen välisen suhteen. OPS 2014 painottaa arvioinnissa oppilaan ajattelun kehittymistä ja oman toimintansa tiedostamista. Tässä valossa taidon merkityksen pohtiminen nousee opinnäytteessä tärkeäksi.Item Arvioinnin opetus kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmassa(2019) Pajunen, Laura; Rastas, Marja; Taiteen laitos; Department of Art; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rastas, MarjaOpinnäyte käsittelee arviointityön opettamista kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmassa. Arviointi on laaja opetustyöhön kuuluva alue, mutta sen opetus kuvataideasvatuksen koulutusohjelmassa on ollut opiskelijoiden kokemusten mukaan suppeaa. Opinnäytteen tekijän opintojen ajankohtana (v. 2011-19) arvioinnin opetus on sisältynyt yksinomaan kuvataidekasvatuksen opetusharjoittelujen rinnalla suoritettaviin ainedidaktisiin kursseihin. Tästä huolimatta useiden opiskelijoiden kokemus on, että arvioinnin opetus on liian vähäistä, epäjohdonmukaista ja sitä käsitellään liian myöhäisessä vaiheessa opintoja. Opinnäytteen taustalla on huoli siitä, että valmistuvat kuvataideopettajat eivät saa tarpkeeksi ammattitaitoa kehittävää arvioinnin opetusta ennen alalle siirtymistä. Opinnäyte on laadullinen ainedidaktinen tutkimus, jonka tutkimusosuus muodostuu kahdesta alueesta: arvioinnin teoreettisesta tutkimuskirjallisuuden osiosta sekän kuvataidekasvatuksen opiskelijoille suunnatulla kyselytutkimuksella. Näiden kahden aineiston valossa haetaan vastauksia tutkimuskysymykselle: Kuinka kuvataidekasvatuksen arvioinnin opetusta voisi kehittää teorian ja opiskelijoiden näkökulmasta käsin? Kyselytutkimuksen tarkoitus on kartoittaa opiskelijoiden kokemuksia taideopetuksen kritiikkitilaisuuksista, vuorovaikutteisesta palautteen antamisesta sekä näkemyksiä arvioinnin opetuksen kehittämiseen. Kyselytutkimuksen laajemmasta kysymysmäärästä on valittu kahdeksan avokysymystä käsiteltäväksi opinnäytteen tutkimusosion analyysiin. Tavoitteena on koota kyselyaineistosta saaduista tuloksista kehitysehdotuksia arvioinnin opetukselle yhdessä arvioinnin teoriakatsauksen kanssa. Opinnäytteen hypoteesini on, että taidekasvatuksen opiskelijoiden näkökulmasta arviointia opetetaan liian vähän kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmassa, ja että opiskelijat haluavat lisää opetusta arvioinnista. Opinnäytteen tutkimusosion tulokset osoittavat, että kuvataidekasvatuksen opiskelijat kaipaavat lisää opetusta arvioinnin teoriasta ja käytännöstä jo olemassa olevan opetusharjoitteluihin liitetyn opetuksen lisäksi. Opiskelijat kokevat yleisesti toisen kuvasta puhumisen hankalaksi ja ympäripyöreäksi ilman sitä tukevaa teoriaa ja sanastoa. Kritiikkitilaisuuksia koskevien tulosten mukaan kritiikkien rakenteellisissa ja vuorovaikutteisissa puolissa on parannettavaa. Opiskelijoilla on jo jonkin verran ymmärrystä arviointityöstä ja heitä kiinnostaa oppia lisää. Heillä on jo valmiuksia hyvän arvioinnin suorittamiselle, jos olosuhteet ovat aikataulullisesti ja rakenteellisesti toimivat. Aineiston analyysin pohjalta opinnäytteessä ehdotetaan arvioinnin opetuksen määrän lisäämistä jo olemassa oleville kursseille, sekä arviointia, taidekritiikkiä ja palautteen antoa käsittelevän itsenäisen kurssikokonaisuuden lisäämistä koulutusohjelman opetussuunnitelmaan.Item Asettuminen omaksi kuvakseen - valokuvattu omakuva itsensä hahmottamisen välineenä(2010) Alanne, Susanna; Rastas, Marja; Department of Art; Taiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Kallio, MiraItem Att utforska ämneslärarskapet: Elevens personliga utveckling som mål för bildkonstundervisning(2011) Coles, Maria; Taiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rastas, MarjaItem Ei koskaan valmis, sekä muita huomioita kuvataidekasvatusidentiteetistäni(2016) Ylipieti, Noora; Rastas, Marja; Taiteen laitos; Department of Art; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Oikarinen-Jabai, HelenaTaiteen maisterin opinnäytetyöni tutkimustehtävä on oman kuvataidekasvatusidentiteetin kartoitus. Autoetnografisessa opinnäytteessäni pohdin sekä teorian, että käytännön kautta sitä kuka minä kuvataidekasvattajana olen. Työssäni nostan esille minulle merkityksellisiä pedagogisia periaatteita sekä kuvailen sitä mitä olen kuvataideterapiasta oppinut. Näitä kuvataidekasvatusajatteluuni liittyviä prinsiippejä olen vienyt käytäntöön nuorille pitämässäni taidepajassa jossa on sovellettu kuvataideterapiaa esimerkiksi pajan rungon osalta. Taidepajassa olen asettanut itselleni ohjaustavoitteet määrittelemieni minulle merkityksellisten prinsiippien pohjalta. Kuvataidepaja kokoontui yhteensä viisi kertaa loppuvuodesta 2015 ja osallistujien määrä vaihteli. Kuvataidepajan yhteisesti sovittu teema oli ”identiteetti”. Opinnäytteeni aineisto muodostuu opetuspäiväkirjasta sekä pajaan osallistuneiden täyttämästä kyselystä. Työssäni kuvailen taidepajan käytäntöjä esimerkiksi sen vaiheiden ja taidetyöskentelyn kautta. Reflektio-osassa pohdin miten ohjaamiselleni asetetut tavoitteet ilmenivät pajassa sekä mitä ”omana itsenäni” oleminen taidepajassa ja taidekasvatustyössä minulle merkitsee. Loppupäätelmissä esitän taidekasvatusidentiteettiini kuuluvan taideterapeuttisten menetelmien hyödyntämistä, olevani taidekasvattajana keskeneräinen sekä, että pyrkimys itseilmaisun edistämiseen vaikuttaa taidekasvatustyöni taustalla. Esitän myös jatkotutkimusidean.Item Elämyksestä koettelemukseen. Levottomuutta herättävä ihmiskuvaus(2011) Lamnaouer, Hanna; Taiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rastas, MarjaItem Elokuvaopetus pienryhmätyöskentelynä ja sen mahdollisuudet lapsen itsetunnon ja yhteistyötaitojen kehittäjänä peruskoulun alaluokilla(2008) Ylösmäki, Aino; Taidekasvatuksen osasto; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rastas, MarjaItem Ensimmäinen, toinen ja kolmas yritys - kenelle esiinnyn tehdessäni performanssia julkisessa tilassa?(2013) Mäenpää, Sirkku; Rastas, Marja; Department of Art; Taiteen laitos; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Kallio, MiraTutkielma pureutuu kysymykseen siitä, kenelle esiinnytään, kun tehdään performanssia julkisessa tilassa. Tutkielman aineiston osana, sekä taiteellisena osiona toimii kesällä 2011 toteutettu performanssi sarja Ensimmäinen, toinen ja kolmas yritys. Aineistona on itse taiteellisen työn ja sitä koskevien muistiinpanojen lisäksi toiseutta, kohtaamista, kehollista kokemista ja tietoa käsittelevää kirjallisuutta (mm. Juha Varto, Mika Hannula, Julia Kristeva, Veli-Matti Värri). Taiteellis- kokemuksellisessa tutkimuksessa aineistoa on lähestytty hermeneuttisin ottein. Tutkielmassa korostuu tekijäsubjektin näkökulma, koska kyseessä on kokemuksellinen tutkimus ja aineiston tärkeänä osana on kirjoittajan toteuttama performanssitrilogia. Pohdinnassa on tekijäsubjektin suhde julkiseen tilaan sekä toiseuteen. Performanssi esitetään aina toiselle. Usein näitä toisia on useita, hieman eri suunnilla. Toinen, ja minun sekä toisen väliin jäävä välitila on taiteelle, ja sen tapahtumiselle oleellinen. Taiteella , performanssilla, on aina yleisö. On joku jolle se tehdään, ja sitten ovat todistajat, jotka näkevät teon. Taiteeksi tapahtuma muuttuu kontekstissaan, ja nimenomaan siinä välitilassa, joka jää tekijän ja katsojan väliin; tilassa, jossa teolle annetaan merkitykset. Samalla kun tutkielma etsii vastausta varsinaiseen tutkimuskysymykseen, hakee se myös taiteellisen osion paikkaa performanssitaiteen kentällä, suhteessa sen traditioon.Item Estetiikan kysymyksiä pohtimassa(2004) Syväjärvi, Sanna; Kankkunen, Tarja; Taidekasvatuksen osasto; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rastas, MarjaItem Fanitaide ilmiönä ja luovana ilmaisuna(2018) Helén, Henna; Haveri, Minna; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rastas, MarjaTämä kandidaatin tutkielma tarkasteli fanien tuottamaa taidetta visuaalisen kulttuurin ilmiönä ja luovana kuvallisena ilmaisuna. Fanitaide on populaarikulttuurin ja osallistavan kulttuurin tuotos, jota voi esiintyä monissa eri medioissa. Tutkielma käsittelee fanitaidetta kuvataiteen näkökulmasta ja osana internetin epävirallisia taiteilija yhteisöjä. Fanitaide yhteisöt toimivat koulun ulkopuolisina oppimisympäristöinä. Aihe oli ajankohtainen, koska visuaalinen kulttuuri ja oppilaiden omat kuvakulttuurit ovat merkittävässä roolissa kuvataideopetuksen opetussuunnitelmissa. Tämä tutkielma pyrkii vastaamaan kysymyksiin: Miksi fanitaidetta halutaan nähdä ja tehdä? Mitä taiteilija saa fanitaiteelta? Tutkielma oli luonteeltaan kvalitatiivinen, ja tutkimusote autoetnografinen. Aineistona toimi sähköpostihaastattelu, johon vastasi kahdeksan fanitaiteen harrastajaa. Haastatteluissa esille nousseita seikkoja vertailtiin aiheesta aiemmin tehtyihin tutkimuksiin, sekä tekijän omiin kokemuksiin. Aineistoa analysoitiin käyttäen tukena fanikulttuuria käsittelevää kirjallisuutta. Tutkielmassa eritellään fanitaiteen tekemistä motivoivat tekijät, ja sivutaan myös fanitaiteen suhdetta koulun kuvataideopetukseen. Fanitaidetta halutaan tehdä ja nähdä, koska se on populaarikulttuurin ja osallistavan kulttuurin innoittamaa. Kuvallisen median roolin korostuessa arkielämässämme, myös intohimomme sitä kohtaan kasvaa, ja fanien tuottama sisältö lisääntyy. Fanitaide antaa helposti lähestyttävän alustan harjoittaa omaa visuaalista ilmaisua, se antaa oikeuden vapaalle lainaamiselle, ja mahdollistaa luovan ilmaisun monipuolisemmista näkökulmista. Se myös kyseenalaistaa kaupallisia omistusoikeuksia ja toimii tapana saada valta tuottajalta kuluttajalle. Fanitaiteella on välineellinen arvo kuvan tekemisen teknisten taitojen kehittämisessä. Se helpottaa taiteilijan fokusoitumista esimerkiksi uuden tekniikan tai välineen opetteluun antamalla kuvalle valmiin aiheen. Taiteilija saa fanitaiteelta näkyvyyttä nettiyhteisössä, koska fanit jakavat tehokkaasti omien suosikki aiheidensa kuvituksia. Fanitaiteella on potentiaalia rikastaa koulun kuvataideopetusta keinona syventyä omiin kuva-kulttuureihin ja innostua taiteen tekemisestä koulun ulkopuolisena toimintana.Item Från färglära till förståelse för världen(2007) Bergström, Petra; Taidekasvatuksen osasto; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rastas, MarjaItem Grindhouse: en exploateringfilms anatomi(2004) Lindström, Jan; Kankkunen, Tarja; Taidekasvatuksen osasto; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rastas, MarjaItem Helppoa ja kivaa: Yhdeksäsluokkalaisten ajatuksia kuvataiteen opiskelusta(2020) Rapo, Petra; Haapalainen, Riikka; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rastas, MarjaTutkielmani on laadullinen tutkimus, jossa tutkin yhdeksäsluokkalaisten sanallisten vastausten avulla sitä, miten he kuvailevat kuvataiteen tavoitteita. Tutkin myös sitä, miten kuvataiteen arvo ilmenee oppilaiden vastauksissa. Teoriaosuudessa pohdin kuvataiteen nykytilaa ja sen merkitystä koulussa, sekä siihen liittyvää arvokeskustelua. Esittelen oman näkökulmani hyvään opetukseen ja opettajana olemiseen. Tutkimusaineisto on kerätty anonyymillä kyselyllä, joka toteutettiin nettilomakkeella, ja siihen vastasi yhteensä 119 oppilasta kahdesta eri yläkoulusta. Tutkimusmenetelmänä toimii fenomenografia, jossa kiinnostuksen kohteena ovat yhdeksäsluokkalaisten näkemykset kuvataiteesta, sen arvosta ja tarpeellisuudesta. Tavoitteena on kuvata eroja oppilaiden käsityksissä sekä nostaa esiin erilaisia ajattelutapoja. Tutkimustuloksista on nähtävissä, että yhdeksäsluokkalaiset ovat ymmärtäneet kuvataiteen tavoitteet monipuolisesti, mutta painottuen teknisiin taitoihin ja eri välineiden käyttöön. Luova ajattelu, taidehistorian ja taiteen tuntemus ja ymmärrys, sekä itseilmaisu nousivat voimakkaasti esille. Yhdeksäsluokkalaiset ovat elämäntilanteessa, jossa heidän pitää pohtia jatko-opintojaan. He joutuvat miettimään eri oppiaineiden tärkeyttä heidän tulevaisuuden kannalta, ja se näkyy myös tuloksissa. Oppilaat arvottavat kuvataidetta omien taitojensa, tulevaisuudensuunnitelmiensa ja opetuksen mukaan. Tutkimustuloksista on nähtävissä myös se, että kuvataide on oppilaiden mielestä helppoa ja rentouttavaa. Nämä piirteet laskevat kuvataiteen statusta muihin oppiaineisiin verrattuna. Kuvataiteen arvo, tai pikemminkin arvottomuus, ilmenee vastauksista siitä, ettei sitä tarvita jatko-opinnoissa tai tulevaisuuden ammatissa. Oppilaat kuvailevat paljonkin asioita ja piirteitä, joista on varmasti hyötyä elämässä, mutta eivät tunnu tunnistavan niitä hyödyllisiksi.Item Hiljainen tie – käsillä työskenteleminen ja ajattelu taidegrafiikan prosesseissa(2018) Ihanta, Tuija; Haveri, Minna; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Rastas, MarjaKandidaatin opinnäytteeni Hiljainen tie - käsillä työskenteleminen ja ajattelu taidegrafiikan prosesseissa on taiteellinen tutkimus, joka käsittelee hiljaisuutta ja sen merkitystä ihmiselle. Tarkastelen, minkälainen on se hiljainen tie, joka vie ihmisen olemassaolon äärelle, hiljaisen tiedon äärelle. Taiteen tekemisessä, käsillä työskentelyssä ja hiljaisuudessa on yhtymäkohtia, joissa ne keskustelevat keskenään ja tuloksena on ainutlaatuista tietoa. Tieto, taito ja ajattelu ovat opinnäytteeni keskeisiä käsitteitä. Teoreettisena pohjana toimii fenomenologis-pragmaattinen tutkimusote. Tutkin aihetta havainnoiden taidegrafiikan erityispiirteitä kirjallisten lähteiden ja kokemusteni pohjalta. Erityisesti Jyrki Siukosen Vasara ja hiljaisuus. Lyhyt johdatus työkalujen filosofiaan - teos (2011), yhdessä Juhani Pallasmaan Ajatteleva käsi. Arkkitehtuurin eksistentiaalinen ja ruumiillinen viisaus - teoksen (2017) kanssa toivat tutkimukseeni arvokasta aineistoa. Pohdin käden arvoa ja olemusta, sillä käsillä työskenteleminen on ihmiselle ominaista ja luonnollista. Sen muoto on vain muuttunut aikojen myötä. Taide on näennäisesti erotettu käsityöläisyydestä. Nykytaiteesta ja perinteisistä käsityöläisistä työskentelymalleista on löydettävissä kuitenkin samankaltaisia työvaiheita ja käden ajattelua. Käsillä työskenteleviä yhdistää fyysinen läheisyys materiaalin kanssa. Tekijälle välittyy materiaalin kohtaamisesta tärkeää informaatiota. Kehon kautta hankittu tieto on olennainen osa taidegrafiikan työskentelyä ja taidon kehittymistä. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli tarkastella materiaalisuutta suhteessa informaation välittymiseen ja taidon kehittymiseen. Tutkimukseni osoitti, että taiteellisen työskentelyprosessin varrella tapahtuu paljon näkymätöntä havainnointia, oppimista ja valintoja. Toisto, harjoittelu ja aistit ovat siinä avainasemassa.
