Browsing by Author "Mikola, Varpu"

Now showing 1 - 20 of 29

Ääni taustalla - äänimaisema suunnittelustrategiana kaupunkitilan suunnittelussa
(2015-05-18) Myry, Inari
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu | Bachelor's thesis
Ekoventio - ekologinen interventio ympäristötaiteen ilmiönä
(2019) Prokkola, Ella
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Elinvoimainen kaupunkivihreä - Monimuotoisempien kaupunkiviheralueiden suunnittelu
(2018) Piirainen, Paula
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Maailman väestöstä yli puolet elää nykyään kaupungeissa. Vuoteen 2030 mennessä kaupungissa asuvien määrän ennustetaan kohoavan 60 prosenttiin. Kaupunkeihin suuntautuva muuttoliike lisää rakentamispainetta, joka kohdistuu kaupunkialueille sekä niitä ympäröiville alueille. Kaupunkien kasvaessa luonnonalueiden ja kaupunkien viheralueiden määrä vähenee ja olemassa olevat alueet kutistuvat. Maailman biodiversiteetin katoamista ei olla onnistuttu pysäyttämään tai hidastamaan. Suomessa seurataan maailman laajuista trendiä ja muuttoliike maalta kaupunkeihin on lisääntynyt. Kaupunkien viheralueiden monimuotoisuuteen vaikutetaan Suomessa kaavoilla ja yksittäisten puistojen suunnittelulla. Maakunta- ja yleiskaava ohjaavat viheralueiden suhdetta toisiinsa ja ra-kennettuun ympäristöön, kun taas asemakaavalla ja puistosuunnittelulla tarkennetaan alueiden laadullisia ominaisuuksia. Tavoitteet suunnittelulle ja kaavoitukselle asetetaan Maankäyttö- ja ra-kennuslaissa. Monimuotoisten kaupunkiviheralueiden menestymiseen vaikuttavat puistokohtaisten ominai-suuksien lisäksi alueen ulkopuoliset viher- ja puistoalueet. Alueen koko, habitaattien määrä ja laatu, sijainti sekä esimerkiksi kytkeytyneisyys muihin kohteisiin vaikuttavat merkittävästi puistoalueen lajiston ja ekosysteemin elinvoimaisuuteen. Laajat, monipuoliset sekä hyvin kytkeytyneet alueet ovat monimuotoisuudeltaan yleensä parhaimpia. Menestyksekäs, ekologinen puistosuunnittelu vaatii perehtymistä paikallisiin olosuhteisiin ja ih-misen vaikutuksen huomioimista. Seudulliset olosuhteet vaikuttavat kasvilajiston selviytymiseen ja elinvoimaisuuteen. Puisto altistuu kaupunkiolosuhteissa suuremmalle ravinnemäärälle, kulutuk-sella ja intensiivisemmälle hoidolle kuin luonnontilaiset alueet. Esimerkiksi kulutusta on usein tar-koituksen mukaista ohjailla ja rajoittaa erityisesti herkempien habitaattien kohdalla. Lisäksi on huomioitava ihmisten odotukset puistojen ulkonäölle. Täysin luonnontilainen puistoalue ilman hoi-toa ei usein täytä ihmisten tarvetta nähdä kauneutta ja järjestystä ympärillään.
Viisi kylää - viisi savolaista maisemaa
(2009) Mikola, Varpu
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Maaseutu autioituu ja kyläkoulut kuolevat. Maalaiskylien asukkaat, palvelut ja työpaikat katoavat. Samaan aikaan kaupunkien yhdyskuntarakenne hajautuu, kun vapautta ja tilaa kaipaavat ihmiset rakentavat omakotitalonsa kaupunkien liepeille. Tämä lopputyö on osa hanketta, jossa pohjoissavolaisiin kyliin pyritään saamaan uusia asukkaita houkuttelevan tonttitarjonnan ja kyläympäristön parantamisen avulla. Tämän työn tarkoitus on ensinnäkin maisemaselvitysten kautta löytää kylistä rakentamiseen parhaiten soveltuvat alueet. Toisena tarkoituksena on maisemanhoitosuunnitelmien avulla antaa kyläläisille ohjeet, miten he voivat pitää yllä ja kehittää omaa elinympäristöään. Kolmantena tarkoituksena on pohtia kylien tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä. Kohteena olevia kyliä on viisi: Kangaslahti Rautavaaralla, Kortteinen-Rasimäki-Multimäki Kaavilla, Kuuslahti Suunjärvellä, Pajulahti Nilsiässä sekä Tuusjärvi-Hiidenlahti Tuusniemellä. Työ jakautuu viiteen osaan: maisemaselvityksiin, rakennettavuusluokituksiin, maisemanhoitosuunnitelmiin, lyhyeen teoriaosuuteen maaseudun suunnittelusta sekä maiseman kehittämissuunnitelmiin. Maisemaselvitysosio käsittelee yleispiirteisesti koko Pohjois-Savoa - erityisesti sen itäosaa, jossa kaikki kylät sijaitsevat - ja tarkasti jokaista kylää erikseen. Selvitykset koskevat alueen luonnonolosuhteita, maiseman synty- ja kulttuurihistoriaa sekä maiseman nykytilaa. Selvitysten pohjalta on jokaiselle kylälle laadittu rakennettavuusluokitus. Se on synteesi eri maisematekijöiden ja yhdyskuntarakenteen vaikutuksesta rakennettavuuteen. Maisemanhoitosuunnitelmien päätavoitteita ovat maiseman paikallisten ominaispiirteiden vahvistaminen ja maiseman tilarakenteen selkiyttäminen. Muita tavoitteita ovat arvokkaiden näkymien, maisemakohteiden ja -kokonaisuuksien säilyttäminen sekä hoito. Keinoja tavoitteiden saavuttamiseen ovat pääasiassa avoimuuden ja monipuolisuuden lisääminen. Lyhyt teoriaosuus käsittelee maaseudun ajankohtaisia kysymyksiä. Maatilojen määrä vähenee, mutta tilakoot kasvavat. Maaseudun perinteiset alkutuotantoon liittyvät elinkeinot ovat väistymässä. Matkailu ja erilaiset palvelut luovat maaseudulle uusia toimeentulomahdollisuuksia. Silti työpaikka kaupungissa on tänä päivänä tärkein maaseutu- asumisen mahdollistaja. Kestävän kehityksen näkökulmasta maaseutuasumisella on hyvät ja huonot puolensa: se pitää yllä maaseudulla jo olevia rakenteita ja palveluita, mutta suuri liikkumistarve aiheuttaa runsaasti päästöjä sekä kuluttaa luonnonvaroja. Maaseudun tulevaisuuteen vaikuttavat monet hyvin erilaiset asiat, kuten maatalouspolitiikka sekä ilmastonmuutos. Lopuksi maiseman kehittämissuunnitelmat käsittelevät kylien mahdollisia tulevaisuuden kuvia. Ne pyrkivät tuomaan esille kehitysvaihtoehtoja, jotka kylien tämän hetkisiin lähtökohtiin pohjautuen voisivat tiettyjen olosuhteiden vallitessa toteutua. Matkailun kehittäminen, energian tuotanto ja uudenlaiset paikalliset palvelut ovat esimerkkejä ratkaisuehdotuksista, joiden avulla maaseutu voitaisiin säilyttää elinvoimaisena.
Det gröna gräset - Ekologisk planering av urbana gräsytor
(2014-12-15) Tallberg, Peter
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu | Bachelor's thesis
Kaupunki kimalaisen silmin – Kimalaisten huomiointi kaupunkiympäristöjen suunnittelussa
(2019) Mykkänen, Eetu
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Pölyttäjien määrä on maailmanlaajuisesti vähenemässä. Lajeja uhkaavat toisaalta ilmastonmuutos, toisaalta elinympäristöjen pirstaloituminen. Samalla kun lajien elinmahdollisuudet maaseudulla huononevat, kiihtyvä kaupungistuminen pilkkoo elinympäristöjä tiiviimmillä alueilla yhä pienemmiksi. Yksi merkittävimmistä pölyttäjä-ryhmistä on kimalaiset. Ne ovat leimallisesti pohjoisten alueiden lajeja, ja sellaisena tärkeitä myös Suomessa. Selvitäkseen tulevaisuudessa niiden täytyy sopeutua kaupunkiympäristöön – ja kaupunkiympäristön toisaalta niihin. Tässä kandidaatintyössä on perehdytty kirjallisuuskatsauksen keinoin suomalaisten kimalaislajien elinmahdollisuuksia kaupungissa rajoittaviin tekijöihin, esimerkiksi pesäpaikkojen sijaintiin, ravinnonhaun lentomatkojen pituuteen ja ympäröivän kaupunkiympäristön laatuun. Tulosten perusteella kimalaisten onneksi niiden elintapavaatimukset ovat monin paikoin hyvin sovitettavissa kaupunkiin, ja jo nykyisellään kaupunki on monen kimalaisen koti. Suomessa tavattava lajisto on runsas, eikä jokaisen lajin vaatimuksia voi ottaa huomioon kaikkialla, mutta yhteisiä perusedellytyksiä on paljon. Avoin maisematyyppi, mahdollisuus maapesinnälle ja herne- ja kanervakasveista koostuva kasvillisuus tukevat useimpia suomalaisia lajeja. Keskenään muutaman sadan metrin etäisyydellä sijaitsevat viheralueet ovat riittävän lähellä lähes kaikkien lajien ravinnonhaulle. Myös vähemmän tutkittuja elintapavaatimuksia on runsaasti, eikä käsitellyn aineiston perusteella voida luoda kuin yleisiä suuntaviivoja suunnittelulle. Näiden perusteella oikeinsuunnitelulla kaupunkiympäristöllä on kuitenkin yhdessä luonnonvaraisten alueiden kanssa potentiaalia toimia kimalaisten elinympäristönä myös tulevaisuudessa.
Koirapuistojen sijoittumien kaupunkirakenteeseen pääkaupunkiseudulla
(2018-05-28) Mikola, Siiri
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu | Bachelor's thesis
Koulupihat liikuntaympäristöinä - Katsaus suomalaisiin koulupihoihin liikuntaympäristöinä maisema-arkkitehtuurin näkökulmasta
(2018) Norpila, Anniina
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Tämän kandidaatintyön tavoite oli selvittää, miten koulupihojen suunnittelussa voidaan huomioida niiden rooli liikuntaympäristöinä. Työn ytimenä oli tutkimuskysymys, miten maisema-arkkitehti voi vaikuttaa koulupihan liikunnallisuuteen. Työn taustaksi selvitettiin myös liikunnallisuuden merkitystä etenkin lasten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Nykynuoret ja -lapset liikkuvat hyvinvointinsa kannalta liian vähän. Koulupihan rooli liikuntaympäristönä on korostunut arkiliikunnan vähentymisen myötä. Siksi koulupäivän aikana tapahtuva liikunta on erityisen tärkeää. Koulupihan tuleekin palvella käyttäjiään liikuntapaikkana ja kannustaa liikkumaan niin välitunneilla kuin vapaa-aikana. Työssä tarkasteltiin suomalaisia koulupihoja etenkin lasten ja nuorten näkökulmasta, kuitenkin muutkin käyttäjäryhmät huomioiden. Tämä työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena pyrkimyksenä koota suunnittelijan kannalta olennainen tieto koulupihoista yhteen. Tällä hetkellä on paljon uutta tutkimustietoa koulupihojen tilasta, sekä väestön liikunnallisuudesta. Koulupihojen suunnittelua koskevat ohjeistukset eivät ole kuitenkaan päivittyneet yhteiskunnan muutosten ja uusien tutkimusten myötä ajankohtaisiksi. Myös uusi perusopetuksen opetussuunnitelma lisää koulupihojen liikunnallista vaatimustasoa. Pihojen tulee tulevaisuudessa tarjota parempia mahdollisuuksia eri oppiaineiden opetukseen liikunnan avulla. Näistä syistä on erityisen tärkeää, että maisema-arkkitehtien ja muiden pihasuunnittelijoiden saatavilla olisi juuri heille suunnattua tietoa koulupihojen suunnitteluun liikunta- ja oppimisympäristöjen näkökulmasta. Kirjallisuuskatsauksen myötä kävi myös ilmi, että kaikkien tahojen, kaavoituksesta huoltoon, tulisi toimia yhdessä koulupihojen liikunnallisuuden parantamiseksi. Tämä työ kokoaa yhteen tietoa liikuntaympäristöjen merkityksestä ja sen yhteydestä koulupihaan. Työ voisi toimia pohjana ajankohtaisten suunnitteluohjeistusten laatimiselle tai tietopakettina koulupihaa suunnittelevalle maisema-arkkitehdille.
Kymijoen kehä - rantareittisuunnitelma Kouvolaan
(2015) Sillanpää, Minna-Maija
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Diplomityössä on laadittu Kouvolan ydinalueille suunnitelma ulkoilureitistä. Tarkoituksena on ollut suunnitella laadukas ja monipuolinen pyöräillen ja kävellen kuljettava noin 25 km pitkä lenkki. Työ on tehty Kouvolan kaupungille ja sen on tarkoituksena olla havainnollistavaa materiaalia jatkosuunnittelua varten. Reitti on merkitty ohjeellisena ulkoiluyhteytenä osayleiskaavaan. Se sijoittuu keskeiselle kaupunkialueelle, jossa sijaitsee kolme keskustaa noin viiden kilometrin etäisyydellä toisistaan: Kouvolan ydinkeskusta, Kuusankoski ja Koria. Lisäksi alueella kulkee Kymijoki. Reitin tavoitteena on parantaa keskusten välisiä yhteyksiä toiminnallisesti, kehittää Kymijoen rantojen virkistyskäyttöä ja tuoda alueen monipuoliset kulttuuri- ja luontokohteet paremmin saavutettaviksi. Reitti pohjautuu olemassa oleviin yhteyksiin parantaen pyöräilyn ja kävelyn mahdollisuuksia. Alueesta on kerätty lähtötietoja. Työssä selvitetään tarkastelualueen yhdyskunta- ja maisemarakenteellista asemaa sekä inventoidaan ja analysoidaan alueen historiaa, luonnonoloja, rakennettuja kohteita, maisemaa, toimintoja ja liikennettä. Alueen nykyistä kaavoitustilannetta ja väestötietoja tarkastellaan. Lisäksi huomioidaan asukkaille suunnatun pehmoGIS kyselyn tulokset. Kyselyn teetti Kouvolan kaupunki vuonna 2012. Aluetta on tutkittu monilla maastokäynneillä kesän 2012, syksyn 2014 ja talven sekä kevään 2015 aikana. Työssä on esitetty lähtötietojen sekä reittisuunnitelmalle asetettujen tavoitteiden johtopäätöksenä reittilinjaus. Työssä on tutkittu reittilinjauksen liittymistä ympäristöön ja reitille saapumista. On tutkittu erilaisia referenssejä yhtenäisistä ulkoilureiteistä. Lisäksi on tutkittu ulkoilureittien suunnitteluun liittyviä ohjeita. Reittisuunnitelman alue on maisemaltaan ja luonto- sekä kulttuurikohteiltaan monipuolinen. Reitti kulkee läpi Kouvolan keskustan kävelykadun ja kohtaa Kymijoen rannat Kuusaanlammella sekä Alakylässä. Reitti on vahvasti kytkeytynyt Kymijokeen, jonka maisemallinen ja toiminnallinen arvo tulee reitillä esiin. Reitti on suunniteltu niin, että sen varrelta löytyy paljon luonnontilaisia suojelukohteita, näköalapaikkoja, rantapaikkoja ja monenlaista rantareittiä. Kulttuurihistoriaa reitillä edustavat muun muassa Kymintehtaan alue, Alakylän pelto- ja kylämaisemat sekä Ruotsulan maalinnakkeet. Lisäksi reitillä on monia kaupallisen ja urheilutoiminnan kohteita sekä rakennettuja puistoalueita. Reitistä on tehty suunnitelma. Reittisuunnitelmassa on esitetty reitistä yhdeksän osa-alueen visio, jossa on huomioitu eri alueiden ominaispiirteet. Reitin varrelle on kehitetty kohokohtia jäsentämään reittiä. Myös reitin toteuttamista vaiheittain on kuvailtu. Osaalueissa on kerrottu tarkemmin millaisena ja miten reitti linjataan sekä miten sen ympäristöä sekä toiminnallista käyttöä kehitetään. Erityisesti kohokohtia on havainnollistettu. Työssä tarkennetaan kahteen osa-alueeseen. Tarkennusalueet ovat reitin kehittämisen kannalta merkittäviä ja vaativat paljon muutoksia. Ensimmäinen kohde on luonnontilainen Kuusaanlammen ranta-alue ja toinen on kulttuurihistoriallisesti arvokas Kymintehtaan tehdasalue.
Luonnon monimuotoisuuden lisääminen kaupunkiympäristössä - oppia Vuosaarenhuipulta
(2015-05-24) Repo, Niina
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu | Bachelor's thesis
Maisema-arkkitehtuurin rooli hyvinvointiympäristöissä - Katsaus terveydenhoitolaitosten ulkotilasuunnitteluun
(2018) Haukkovaara, Rosa
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Tässä kandidaatintyössä tutkittiin erilaisten terveydenhoitolaitosten yhteyteen rakennettujen ulkotilojen suunnittelua. Työn tavoitteena oli avata hyvinvointiympäristöistä tehtyä tutkimusta, esitellä käytännön esimerkkejä sekä pohtia suunnittelijan roolia terveydenhoitolaitosten ulkotilasuunnitteluprosessissa. Aiheella on tuoretta tutkimuspohjaa, mutta toteutuksessa kohdataan paljon haasteita muun muassa taloudellisista syistä. Työssä esitellyissä tutkimuksissa todetaan, että terveydenhoitolaitosten hyvällä ulkotilasuunnittelulla voidaan saada merkittäviäkin terveydellisiä hyötyjä. Aiheesta tehdyn tutkimuksen sekä huolellisen suunnittelun tärkeys olisikin hyvä saada laajemmin niin päättäjien kuin suunnittelijoiden tietoisuuteen. Kandidaatintyö tehtiin kirjallisuuskatsauksena. Työ keskittyi esittelemään aiheesta tehtyä tutkimusta ja kirjallisuutta niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Työn pääteoksena oli yhdysvaltalainen teos ja myös kohde-esimerkit sijoittuvat Yhdysvaltoihin. Katsaus rajautui käsittelemään rakennettuja ulkotiloja sekä sairaaloiden että muiden terveydenhoitolaitosten välittömässä yhteydessä. Työssä tutustuttiin erilaisin tekijöihin, jotka vaikuttavat tervehtymiseen hyvinvointiympäristöissä. Keskeisiksi tekijöiksi nousivat luontoelementtien myönteinen vaikutus tervehtymiseen sekä kaikkien aistien aktivoiminen. Työssä pohdittiin luontoelementtien vaikutusta ihmisen fyysiseen sekä henkiseen terveyteen, maisema-arkkitehtonisten elementtien vaikutusta aisteihin sekä kaupunkiympäristössä olevien terveydenhoitolaitosten haasteita. Työn esimerkeissä käytiin läpi eri potilasryhmille tarkoitettuja ulkotiloja. Esimerkkeihin lukeutui syöpäpotilaille suunnattu kattoterassi, muistisairaiden päivähoitokeskuksen puutarha sekä lastensairaalan kattopuutarha. Esimerkeissä esiin nousi huolellisen suunnittelun sekä sidosryhmien osallistamisen tärkeys. Kandidaatintyössä nostettiin esiin myös suunnittelijan rooli sekä vastuu. Työssä havaittiin, että suunnittelijan on tärkeä tiedostaa käytettävien maisema-arkkitehtonisten elementtien vaikutus potilaisiin sekä osallistaa sidosryhmät mukaan suunnitteluun. Työssä todettiin ulkotilan sijainnilla olevan erilaisia heikkouksia sekä vahvuuksia hyvinvointiympäristön sijainnista ja tyypistä riippuen. Lisäksi työssä käsiteltiin rahoituksen sekä kestävän kehityksen roolia hyvinvointiympäristöjen suunnittelussa. Hyvinvointiympäristöjen suunnittelu osoittautui tärkeäksi, monipuoliseksi sekä haastavaksi tutkimuskysymykseksi, joka tulisi saada paremmin niin päättäjien kuin suunnittelijoidenkin tietoisuuteen.
Maisemarakenteen muutokset Halikonjokilaakson kulttuurimaisemassa
(2019) Leman, Hilja
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Suomessa on vuonna 1995 annettu periaatepäätös 156 valtakunnallisesti arvokkaasta kulttuurimaisema-alueesta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Halikonjokilaakson arvokkaan kulttuurimaiseman maisemarakenteen muutoksia viimeisimmästä jääkaudesta nykyhetkeen. Lisäksi koostetaan maisemansuojeluun liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat maiseman tulevaisuuden kuvaan. Tutkimuksen tavoitteena on koostaa tiivis perustietopaketti kyseisestä maisema-alueesta kiinnostuneille. Tutkimus voi mahdollisesti toimia myös pohjana maankäytön suunnittelulle tulevaisuudessa Halikonjokilaakson alueella. Tämä tutkimus on toteutettu kirjallisuustutkielmana. Tutkielma alkaa luvulla historiasta, joka käsittelee maiseman perusrungon syntymistä Halikonjokilaaksossa. Samassa luvussa käsitellään myös merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä ja perinnemaisemia. Historian selvitys johdattaa nykyhetken tarkasteluun, joka käsittelee Halikonjokilaakson maiseman ominaispiirteiden luonnehdintaa nykyhetkessä. Luvussa on poimintoja myös alueella suoritetuista inventoinneista ja kyseisen kulttuurimaiseman arvoista. Viimeiseksi käsitellään maiseman mahdollisia uhkia sekä maisemansuojelun tärkeyttä. Kulttuurimaisemilla on pitkä historia, jonka aikana luonnon elementit ja kulttuuri ovat muovanneet maisemasta ainutlaatuisen. Halikonjokilaakso sijaitsee eteläisessä Suomessa, josta jää on ensimmäisenä poistunut ja jonne ensimmäiset ihmiset ovat saapuneet. Nykyistä maisemaa luonnehtivat laajat alavat pellot, joista nousevat metsäiset mäennyppylät. Maisemaa rikastuttavat hyvin säilynyt vanha rakennuskanta, kartanomiljööt, laiduntavat eläimet sekä paikoin monimuotoiset luonnon lehdot. Viime vuosikymmeninä maisemaa ovat muuttaneet alueella tai sen reunoilla erilaiset suuren mittakaavan rakennushankkeet, kuten moottoritie ja tuulivoimalat. Rakennushankkeiden ja maaseudun elinvoimaisuuden myötä maisemansuojelu ja -hoito ovat vähitellen nousseet ihmisten tietoisuuteen. Ihminen, joka luonnonmaisemia on aikoinaan toiminnallaan alkanut muokata, on viime kädessä myös se, joka nykyisin ja tulevaisuudessa pystyy kulttuurimaisemista huolehtimaan.
Merenkurkun historia, nykytila ja tulevaisuus - esimerkkinä Björköby
(2015) Puska, Annaleena
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Kandidaatintyö käsitteli Merenkurkun alueen kehitystä syntyvaiheista tulevaisuuteen. Tavoitteena oli monipuolinen tutkielma, joka tarkasteli aluetta sen maisemallisen kehityksen, kulttuurihistorian ja alueen suunnittelun näkökulmasta, huomioiden erityisesti maankohoamisen ja perinteisen maankäytön vaikutukset. Tutkimusalue oli rajattu Björköbyhyn, koska siellä Merenkurkun ominaispiirteet tulevat parhaiten esiin. Björköbyssä sijaitsee myös Suomen ainoa Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva luontokohde. Tutkimusmenetelmänä oli pääasiassa kirjallisuusselvitys. Kirjallisten lähteiden tukena hyödynnettiin Internet-sivustoja, karttapalveluita ja maastokäyntejä alueelle. Tuloksia voitaisiin hyödyntää Merenkurkun alueen tulevissa kehittämissuunnitelmissa. Aihe tarjoaisi myös lukuisia jatkotutkimuskohteita. Johtopäätökset kiteytyivät siihen, että maankohoaminen on ollut ja on edelleen merkittävin maisemaa muokkaava ja ihmisen toimintaan vaikuttava tekijä. Maankohoamisen ohella suurta vaikutusta on perinteisellä maankäytöllä. Sitä tulisi jatkaa, jotta voitaisiin ylläpitää sen muokkaamia maisemia. Alueelle keskittyy luonto- ja kulttuuriarvoja, jotka ovat tärkeitä sekä valtakunnallisella että kansainvälisellä tasolla. Björköbyn tyypilliset ominaisuudet tulisi jatkossa säilyttää parhaalla mahdollisella tavalla ja kehittää aluetta sen erityispiirteitä vaalien ja perinteitä kunnioittaen.
Metsä lapsen leikki- ja kasvuympäristönä - Miten leikkipaikoista saadaan metsän kaltaisia leikkiympäristöjä
(2018) Vuorikari, Anni
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Tämä kandidaattitutkielma tarkasteli metsää leikki-ikäisen lapsen leikki- ja kasvuympäristönä. Tutkimus selvitti, miten metsä toimii leikkipaikkana ja kuinka leikkipaikoista saadaan sen kaltaisia. Aihetta lähestyttiin tutkimalla lähiluonnon tarpeellisuutta tiiviisti rakennetuissa asuinympäristöissä. Tutkimus kohdistui lasten lähiluonnon tarpeisiin, sillä lapsesta lähtenyt hyvä ympäristösuhde säilyy usein aikuisuuteen. Työ keskittyi lähiluonnon tarpeellisuuteen lapsen kehittymisen tukena, lapsen metsä suhteeseen, havaintoihin leikki-ikäisen lapsen toiminnasta leikkipaikalla ja lähimetsässä, metsässä ulkoilun ja leikkimisen hyötyihin sekä miten suunnitellaan metsän elementtejä rakennettuun ympäristöön. Lähiluonnon tarpeellisuutta lasten ulkoilun ja kehityksen tukena vahvistivat tutkimukset, joissa osoitettaan kaupunkiympäristöjen lähiluontojen tukevan lasten monipuolisia ulkoilumahdollisuuksia. Lähimetsät osoittautuivat liikkumaan kannustavaksi ja hyvinvointia edistäviksi ympäristöiksi, joihin tulisi olla helppo pääsy tiiviisti rakennetuilla alueilla. Lapsen suhde ympäristöön kehittyy, jos hänellä on mahdollisuus vakituiseen, monipuoliseen ja innostavaan lähiympäristöön. Mielekkäät ympäristökokemukset yhdistyvät usein tuttuihin mielipaikkoihin metsissä. Ulkoleikit osoittautuivat osaksi lapsen terveyden kehitystä. Luonto tarjoaa paikan rauhoittumiselle, rentoutumiselle ja virkistymiselle. Luonnon ympäristö mahdollistaa erilaisten leikkien leikkimisen. Havainnot leikki-ikäisen lapsen toiminnasta leikkipaikalla ja lähimetsässä osoittivat, että luonnon elementit kuten puunrungot ja kivet rohkaisivat lasta kokeilemaan kiipeilyä. Puolestaan kiipeilytelineen lapsi koki pelottavaksi. Lähimetsässä oleminen toi lapselle intoa ja energiaa. Lähimetsien läheisyys osoittautui ulkoiluun houkutteleviksi tekijöiksi. Metsässä ulkoilu edistää ruumiillista ja henkistä terveyttä ja sillä voidaan vaikuttaa omaan terveydentilaan. Lapsen motoriikka kehittyy herkästi luonnonympäristöissä. Luonnonympäristössä lapsen aistit ovat havainnoille herkemmät, mikä edistää lapsen kognitiivista oppimista. Lapsen kehitys on luonnossa leikkiessä kokonaisvaltaisempaa. Tutkimus osoitti, että luonnonmukaisuutta jäljittelevät leikkiympäristöt innostavat ja aktivoivat lapsia. Vaihteleva ja monipuolinen metsää muistuttava ympäristö mahdollistaa virikkeellisen leikin.
Onnea etsimässä – Maisema-arkkitehti onnellisuuden edistäjänä
(2018) Leppäranta, Katja
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voiko maisema-arkkitehtuuri vaikuttaa onnellisuuteen sekä millaisin käytännön suunnittelukeinoin onnea voisi edistää. Alkuoletuksena oli, että ympäristöllä on merkittävä vaikutus sen asukkaiden ja käyttäjien kokemiin onnen tunteisiin. Näin ollen ulkoympäristöjä suunnittelevilla maisema-arkkitehdeilla voisi olla mahdollisuus vaikuttaa suuren ihmisjoukon onnellisuuteen. Aihetta tutkittiin perehtymällä aiempiin tutkimuksiin sekä muuhun teemaa käsittelevään kirjallisuuteen. Tutkimus toteaa, että ympäristöllä on todella merkitystä onnellisuuteen. Ympäristö ei kuitenkaan ole ainoa tai merkittävin onnellisuuden tuottaja. Yleisesti tärkeimpinä onnellisuuden osatekijöinä pidetään muun muassa persoonallisuustekijöitä, taloudellista tilannetta, terveyden tilaa ja sosiaalisia suhteita. Onnellisuutta tuottava ympäristö koetaan tyypillisesti kauniiksi, turvalliseksi ja rauhalliseksi. Läheltä tai vaivattomasti toimivien liikenneyhteyksien päästä löytyvät peruspalvelut, harrastemahdollisuudet ja luontokokemukset. Onnea tuottavat paikat sijaitsevat yleensä luonnossa tai kaupunkien viheralueilla. Luontoympäristöissä onnea tuovat luontoelementtien ja maiseman kauneus sekä mahdollisuus rauhoittua ja hiljentyä. Rakennetussa ympäristössä koetaan eniten onnen tunteita asuinalueilla ja ns. kolmannessa tilassa, jossa vietetään aikaa kodin ja työpaikan ulkopuolella. Onnea lisäävät esteettisyys, sosiaaliset suhteet, ilmapiiri ja kulttuuritarjonta. Onnellisuuden kokemuksia tuottavat myös paikat, joissa tapahtuu sosiaalisia kohtaamisia, kuntoilua tai itsensä kehittämistä. Onnen paikat voivat olla luonteeltaan erityyppisiä. Toiselle onnen paikka on upea pakopaikka arjesta, kun toiselle se on kodikas hiljentymisen paikka. Maisema-arkkitehtuurin keinoin voidaan vaikuttaa mahdollisuuksiin pitää huolta terveydestä, harrastaa ja kehittää itseään, kokea luontokokemuksia, tavata toisia ihmisiä sekä kokea ympäristö kauniina ja turvallisena. Terveyttä edistävä ympäristö houkuttelee ulos ja mahdollistaa toimimisen. Houkuttelevia tekijöitä ovat luontoelementit, ympäristön kiinnostavuus ikkunasta katsottuna ja lähiympäristön toimintamahdollisuudet. Turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat valaistus, sosiaalinen valvonta sekä tilojen laadukas kunnossapito ja hoito. Luontokokemuksia voidaan tarjota sijoittamalla puut harkitusti, käyttämällä monipuolista kasvilajistoa ja tarjoamalla koettavaa kaikille aisteille. Harrastamiseen ja itsensä kehittämiseen houkuttelevat erilaiset niihin sopivat tilat. Päällysrakenteiden, kalusteiden, istutusten ja valaistuksen ratkaisut vihjaavat tilan luonteesta. Ympäristön kauneutta lisäävät kasvillisuus, sopiva yllätyksellisyys ja miellyttävän maiseman ominaisuudet. Ihmisten tapaamisia voidaan edistää luomalla tiloja, joissa kasvokkain tapaaminen on luontevaa. Laadukkaat kävely-ympäristöt, sekoittuneet toiminnot ja istuinten sijoittelu ovat keinoja lisätä kohtaamisia.
Päiväperhoset kaupungin viheralueiden ja viherrakenteen suunnittelussa – eläinavusteisen suunnittelun hyödyntäminen
(2019) Rantalainen, Vera
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Päiväperhoset ovat yksiä tärkeimmistä pölyttäjistä Suomessa. Pölyttämällä ne vaikuttavat kasvien lisääntymiseen ja leviämiseen ja tekevät siten tärkeän palveluksen koko luonnolle. Päiväperhosten sekä monien muiden pölyttäjien määrät ovat laskeneet voimakkaasti viime vuosina. Tällä on merkittäviä vaikutuksia ekosysteemeihin ja vaikutukset ulottuvat myös ihmisiin. Pölyttäjien vähenemisen syitä on useita, mutta päiväperhosille merkittävin uhkatekijä on perinnebiotooppien kuten niittyjen ja ketojen häviäminen. Työssä tutkitaan mitä kaupunkialueilla on mahdollista tehdä päiväperhosten hyväksi ja mitä asioita suunnittelussa tulisi ottaa huomioon. Päiväperhosille suunnittelua tutkitaan eläinavusteisen suunnittelumetodin avulla. Metodi hyödyntää tietoa eläinlajien elinkaaresta ja pyrkii luomaan hyvää kaupunkiympäristöä sekä eläimille että ihmisille. Päiväperhosten elinkaaresta nousee esiin tärkeimmät tarpeet, jotka ovat: ravinto sekä toukille että aikuisille perhosille, suojapaikat säältä ja saalistajilta sekä talvehtimispaikat. Näihin tarpeisiin vastaamalla voidaan saavuttaa päiväperhosia tukevaa kaupunkiympäristöä. Koko kaupungin mittakaavassa tulee huomioida yhtenäinen viherrakenne ja elinympäristöjen laajuus ja kytkeytyneisyys. Viheralueiden yksityiskohtaisessa suunnittelussa on kiinnitettävä huomioita kasvivalintoihin. Monipuolinen ja kerroksellinen kasvillisuus antaa sekä ravintoa että suojaa useille eri päiväperhoslajeille ja ajallisesti vaihteleva kasvillisuus mahdollistaa eri aikaan kesästä lentävien perhosten esiintymisen. Oikeilla kasvillisuuden hoitomenetelmillä varmistetaan luonnonmukaisuus ja sopiva kerroksellisuus, mutta vältetään avointen elinympäristöjen umpeenkasvu. Luonnon monimuotoisuus elinympäristöissä, kasvillisuuden monipuolisuus sekä maiseman pienipiirteisyydet ovat päiväperhosten kannalta tärkeimpiä asioita, joita suunnittelussa tulisi huomioida ja vahvistaa. Lisäämällä päiväperhosten elinympäristöjä kaavoituksen avulla sekä kehittämällä olemassa olevia viheralueita, viherkattoja ja kaupunkiviljelyä voidaan luoda päiväperhosille paremmat elinolosuhteet kaupungeissa.
Pienvesistöjen kunnostustoimenpiteet sovellettuna Keski-Suomen Uuraisten Joutenlampeen ja Palolampeen
(2015-05-18) Oksanen, Johanna
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu | Bachelor's thesis
Puutarhakaupunkiaatteesta rakennetuksi ympäristöksi: tarkastelussa Espoon Tapiola.
(2015-05-24) Jussilainen, Julia
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu | Bachelor's thesis
Ratsain maisemaan - Viheraluesuunnitelma ratsastuksen näkökulmasta Espoon Röylään
(2014-05-08) Rosberg, Ina
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu | Bachelor's thesis
Rengas- viheraluesuunnitelma Espooseen
(2014-05-09) Lindholm, Anni Elina
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu | Bachelor's thesis