Browsing by Author "Lumikari, Jussi-Oskari"

Now showing 1 - 2 of 2
  • Thumbnail Image
    Item
    Arkkitehtuuri tarinankerronnan mediana – narratiivinen arkkitehtuurikokemus
    (2019) Lumikari, Jussi-Oskari; Teräväinen, Helena; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Tervo, Anne
    Tutkielma on toteutettu kirjallisuustutkimuksena käyttäen lähteitä mediatutkimuksen, arkkitehtuurin ja kielitieteiden aloilta. Narratiivisen käänteen myötä 1980-luvulla alettiin tarkastella tarinankerronnan vahvaa yhteiskunnallista roolia laajentamalla narratiivin käyttöä eri aloille, kuten markkinoinnin ja politiikan tutkimukseen. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten tarinankerronta liittyy arkkitehtuuriin sekä hahmotetaan, mitkä ovat arkkitehtuurin keinot välittää tarinoita. Tutkimuksessa käsitellään arkkitehtuuri tarinankerronnan mediana. Arkkitehtuurilla on paljon yhteyksiä median, narratiivin ja tarinankerronnan käsitteisiin. Median laajan määritelmän mukaan median täytyy kyetä välittämään tietoa, ja sillä täytyy olla ainutlaatuinen kokoonpano teknisiä ja materiaalisia keinoja, jotka aikaansaavat lopputuloksen. Media on kokoonpano, joka koostuu median valmistamisesta, kokemisesta ja kommunikaatiosta. Arkkitehtuuri valmistuu suunnittelu- ja rakennusprosessin kautta. Tilan fysikaaliset ominaisuudet muuttuvat merkitykselliseksi osallistujan toiminnan ja kokemuksen kautta. Suunnitelma on sidottu aikaan, ja tila suhteutuu liikkeen ja havainnon myötä taustalla olevaan konseptuaaliseen ideaan. Osallistujan henkilökohtainen tilan kokeminen ja muistot kommunikoivat yhteiskunnan kulttuuristen arvojen ja suunnittelun taustalla olevien ideoiden kanssa. Tarinankerronta on prosessi, jossa järjestellään tietyn kommunikatiivisen päämäärän mukaisesti elementtejä narratiivin muotoon. Arkkitehtuurilla on yhtäläisiä piirteitä narratiivin eli tarinan rakenteen kanssa. Olennaisempia narratiivin näkökantoja ovat tarinan sisällön sijaan suhde rakenteen, havaittavan kokemuksen sekä esillepanon välillä. Narratiivi arkkitehtuurissa voidaan nähdä runollisena merkityksen lisätasona rakennukselle määräytyvän ekonomisen ja funktionaalisen kriteerin lisäksi. Narratiivin muodostumiselle ei ole arkkitehtuurissa yksiselitteistä paikkaa, vaan se muodostuu kommunikatiivisena tapahtumana osallistujan kokemuksen ja tilan merkkijärjestelmän vuorovaikutuksessa. Arkkitehtuurin suunnitteluprosessi voidaan linkittää tarinankerrontaan, sillä sen kyky muokata viestiä tilan median kautta pohjautuu tilaelementtien järjestelyyn tietyn päämäärän mukaisesti. Narratiivin muokkaaminen selkeän juonen muotoon arkkitehtuurissa on harvinaisempaa. Arkkitehtuurin kieli ei ole luonteeltaan yhtä välineellistä kuin puhuttu kieli, vaan se on luonteeltaan katkelmallista, leikkisää ja tulkinnan alaista. Tilan järjestämisen strategioilla voidaan ohjata tilan tulkintaa yksi- tai monitulkintaisemmaksi, mutta yksitulkintaisuuden pyrkiminen on harvinaista. Narratiivin käytöllä on potentiaali parantaa tilakokemusta laajentamalla kokemuksen merkityksellisiä yhteyksiä. Narratiivin luominen voi liittyä paikan kontekstin tunnistamiseen, tilan kokemuksen kokonaisvaltaiseen suunnitteluun aistillisena tapahtumana sekä käyttäjän asettamiseen kokemuksen päähenkilöksi tilallisen tarinankertojan asemassa. Olennaista on keskittyä tilan median käyttämiin keinoihin välittää viestiä. Tällaisia keinoja ovat muotojen väliset suhteet, käyttäjän liike, vaihtuvat näkölinjat sekä ajan kuluminen.
  • Thumbnail Image
    Item
    Metsä, keho ja tila - Arkkitehtoninen näkökulma metsän tilakokemukseen
    (2022) Lumikari, Jussi-Oskari; Vartola, Anni; ark; Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu; School of Arts, Design and Architecture; Sanaksenaho, Pirjo
    Diplomityössäni tutkin metsässä olemisen kehollista tilakokemusta arkkitehtuurin näkökulmasta ja tulkitsen metsäympäristön kontekstia metaforisesti rakennetun ympäristön muotoon. Tutkimukseni tuo yhteiskunnalliseen metsäkeskusteluun näkökulmaa siitä, mitä metsän tilallisuus voi opettaa rakennetun elinympäristön luomisessa, ja miten se voi myös haastaa tilasuunnittelun konventioita. Metsässä olemisen kokemusta tutkin lähdekirjallisuuden, metsähavaintojen ja tilasuunnittelun avulla. Painotan tarkastelussa ja tilasuunnittelussa kehollista ulottuvuutta, sillä kehollinen haastavuus on vahva osa metsän kokemista. Kehollinen tilakokemus on tilan kokemista ensisijaisesti sellaisten ominaisuuksien kautta, jotka liittyvät aistielimiimme, elintoimintoihimme ja kehon vuorovaikutukseen tilan kanssa. Tilasuunnittelu toimii tutkimusvälineenä aiheen ymmärtämiseen, ei päämääränä. Suunnittelun kontekstina on kuvitteellinen metsämajakokonaisuus. Tilasuunnittelun kannalta keskeistä on metsän tilan muodostuminen kasvullisessa prosessissa, kehollinen haastavuus, maisemallisuus, avointen tilojen toiminnallinen limittyneisyys ja tilan monipuolisuus. Metsässä kasvillisuus muodostaa yhdessä maastonmuotojen ja kivien kanssa toisistaan eroavia, tilamaisesti erottuvia kontrasteja. Metsän avoimet tilat eivät rajaudu tarkasti, vaan tilat kasvavat ja muuntuvat vähitellen toisiin tiloihin. Metsä on huokoinen toimintaympäristö, jossa toiminnan tarve määrittää paikkoja ja tiloja maisemalliseen kokonaisuuteen. Metsä on äärettömän vivahteikas sen mittakaavan, materiaalien, ikärakenteen ja tilatypologioiden suhteen. Metsä on moniaistinen ympäristö, johon ei kuulu rakennetulle ympäristölle kuuluva aistillisuuden kentän vähäkaistaisuus tai määrämittaiset suunnitteluratkaisut. Metsän tilallinen prosessi on dynaamisesti iätön, sillä sen luontaiseen tilaan kuuluu rakenneosien moni-ikäisyys ja vaiheittainen tilojen muodostuminen.