Browsing by Author "Lindroos, Tea"

Now showing 1 - 2 of 2

ÄRSYTTÄVÄÄ, Taiteilija provosoi
(2012) Lindroos, Tea
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Jo 1800-luvun loppupuolella avantgardistiset taiteilijat ovat pyrkineet provosoimaan, rikkomaan taiteen rajoja sekä luomaan uutta. Tätä avantgardistista ja provokatiivista suuntausta nimitettiin antitaiteeksi, mutta se on myöhemmin hyväksytty osaksi taiteen kenttää. Nykytaiteessa sivuamme jatkuvasti avantgardistisia kysymyksiä taiteesta ja sen määrittelystä. Provokatiivisen taiteen rinnalla on aina kulkenut media, luoden kohuja ja skandaaleja. Kohut ja skandaalit nousevat teoksen ympärillä vellovasta moraalipaniikista, joka parhaimmassa tapauksessa täyttää teoksen tehtävän keskustelun herättäjänä, mutta pahimmillaan teoksen sanoma jää toisarvoiseksi median aiheuttaman kohun vuoksi. Median joka luottaa helppoihin provokaatioihin saa taideskandaaleista myyntiinsä nostetta. Provokatiivinen taiteilija saa medialta julkisuutta sekä huomiota tärkeille aiheilleen. Median ja taidemaailman yhteen soluttautuminen on kuitenkin kaksiteräinen miekka, jossa taide ja taiteilija ovat useimmiten kärsijän roolissa. Ärsyttävää, Taiteilija provosoi – tutkielmassa Tea Lindroos pohtii nykytaiteessa käytetyn provokaation tarkoitusta, päämääriä ja ongelmia. Miksi taiteilija provosoi? Tutkielman aineistona on käytetty taiteilija-teoreetikko Ulla Karttusen ja valokuvataiteilija Iiu Susirajan teemahaastatteluja sekä taidehistorian, taiteen tutkimuksen, kulttuurihistorian ja sosiologian kirjallisuutta. Provokatiivisen taiteen ohella oleellisiksi aiheiksi on nostettu skandaali, shokki, tabu ja abjekti. Kirjoittaja avaa Julia Kristevan käsitettä abjekti, sekä käsitettä tabu Sigmund Freudin teorioihin nojaten, provokatiivisen taiteen viitekehyksessä. Hän pohtii taiteilijan keinoja, motiiveja sekä mahdollisuuksia tehdä kriittistä ja provosoivaa taidetta maailmassa, jossa kuvat täyttävät elämämme. Onko shokeeraava ja provosoiva taide, taiteilijan ainut keino erottua muusta massasta, vai onko taiteilijalla vain halu ja tarve provosoida, rikkoa tabuja sekä kritisoida?
Lapsi kielletyssä kuvassa, kuva kielletystä lapsesta
(2015) Lindroos, Tea
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Tässä taiteen maisterin opinnäytetyössä tarkastellaan kolmea taiteen kontekstissa tuotettua valokuvateosta, ja niiden ympärillä käytyjä keskusteluja. Nämä kolme teosta, jotka on sensuroitu tai yritetty sensuroida, ovat esittäneet lasta puolialastomana tai alastomana. Tutkielman polttopisteessä on kuva lapsesta, ja sen luomat merkitykset ja puhunta, sekä se millaisia ihanteita, oletuksia ja stereotypioita ne rakentavat. Opinnäytteen tavoitteena, on ollut avata näitä lapsen representaatioita ja niistä syntyviä diskursseja, suhteessa kulttuurisesti ja sosiaalisesti hyväksyttyyn diskurssiin lapsesta ja lapsuudesta. Tutkielmassa kysytään: Millä tavalla yleisesti käsitetty länsimainen lapsen ja lapsuuden diskurssi vaikuttaa valitsemieni kuvien representaatioon ja siitä käytyyn keskusteluun? Millaisia representaatioita ja stereotypioita hallitsevat diskurssi- ja merkkijärjestykset rakentavat ja toistavat? Varsinaisten tutkimuskysymysten ohella, aihetta ja tuloksia tarkastellaan kriittisen taidekasvatuksen näkökulmasta. Tutkielman lähestymistapa on laadullinen ja kriittinen diskurssianalyysi. Aineiston analyysissä käytetään diskurssianalyysin keinoja, erottelemaan aineiston kuvien rinnalla tapahtunutta sosiaalista todellisuutta sekä keskustelua. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa käytetään Michel Foucault’n käsitystä vallasta ja diskurssista. Tutkielmassa viitataan myös kulttuurintutkija Stuart Hall’n diskursiivisiin strategioihin sekä representaatio teorioihin. Opinnäytteen aineisto koostuu internet-ympäristöstä kerätyistä keskusteluista. Nämä tekstit löytyvät teosten laukaisemia tapahtumia käsittelevien artikkeleiden yhteydestä, sekä keskustelupalstoilta. Tästä tekstimuotoisesta aineistosta on koottu toistuvia puhuntoja, joista tutkielman sisälle on rakennettu kolme eri diskurssia, joista nousee esiin julkisesti käytyjen keskusteluiden ydin. Opinnäytteen aineistosta ja sen tulkinnasta muodostuu kolme selkeästi eroteltavaa diskurssia: NORMI-, VIATTOMUUS- ja PELKO-diskurssit. Nämä diskurssit ovat yhteydessä paljon laajempaan kulttuuriseen ja sosiaaliseen historiaan, jossa oikeutetaan aikuinen kontrolloimaan ja valvomaan lasta. Lapsen ja lapsuuden representaatiot perustuvat vallitseviin normeihin ja sääntöihin. Näitä representaatioita toistetaan, ylläpidetään ja sensuroidaan jatkuvan valvonnan ansiosta, joka perustuu yhteiskunnan sisällä omaksuttuun kieleen.