Browsing by Author "Lettenmeier, Michael"

Now showing 1 - 10 of 10

1,5 asteen elämäntavat : miten voimme pienentää hiilijalanjälkemme ilmastotavoitteiden mukaiseksi?
(2019) Lettenmeier, Michael; Akenji, Lewis; Toivio, Viivi; Koide, Ryu; Amellina, Aryanie
Commissioned report
Tämä raportti ehdottaa hiilijalanjälkitavoitteita ja vaihtoehtoja sille, miten yhteiskunta voi elämäntapamuutosten kautta rajoittaa ilmaston lämpenemisen enintään 1,5 asteeseen Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Sekä aihetta käsittelevä kirjallisuus että poliittinen päätöksenteko ja liike-elämä ovat toistaiseksi keskittyneet lähinnä tiettyjen maiden, kaupunkien, organisaatioiden tai tuotteiden – muttei kuluttajien – hiilijalanjälkiin. Tämä on osaltaan heikentänyt ponnisteluja ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Ilmastonmuutoksen ratkaisuista käyty keskustelu on pitkälti liittynyt teknologioihin, vaikka käyttäytymistä ja infrastruktuuria koskevilla systeemisillä muutoksilla on myös suuri merkitys (Creutzig et al. 2016; Akenji & Chen 2016). Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (2018) korosti erikoisraportissaan Global Warming of 1.5 °C nopeiden muutosten tarvetta, jotta kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää merkittävästi. Käyttäytymisen, elämäntapojen ja kulutustottumusten merkittävä vaikutus ilmastonmuutokseen on tunnustettu (IPCC 2014a). Elämäntapojemme muuttamisella voisikin olla näkyvä ja nopea vaikutus hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä erityisesti niillä kulutuksen osa-alueilla, jotka eivät ole lukittuneet olemassa olevaan infrastruktuuriin (esim. Lettenmeier, Laakso & Toivio 2017). Yksilö voi esimerkiksi helpommin muuttaa ruokavaliotaan vähäpäästöisemmäksi milloin tahansa tekemällä uudenlaisia ostopäätöksiä, kun taas yksityisautoilun ehdoilla suunniteltu kaupunkirakenne ja tieinfrastruktuuri voi tehdä vähähiilisistä liikkumisen vaihtoehdoista hitaita tai hankalia toteuttaa. Tämä selvitys tarkastelee kasvihuonekaasupäästöjä ja niiden vähennyspotentiaalia kuluttamisen ja elämäntapojen näkökulmasta. Elämäntapojen hiilijalanjäljet on määritelty kotitalouksien kulutuksesta suoraan ja välillisesti aiheutuviksi kasvihuonekaasupäästöiksi, joihin ei ole laskettu mukaan julkisesta kulutuksesta ja pääoman muodostuksesta, kuten infrastruktuurista, aiheutuvia päästöjä. Kotitalouksien ja yksilöiden elämäntapojen – eli mitä ostamme ja mitä syömme, missä ja miten asumme, miten ja mihin liikumme – hiilijalanjälki tarjoaa perustan päästövähennystoimenpiteille. Tarkastelemme Suomen ja Japanin lisäksi Brasilian, Intian ja Kiinan asukkaiden määrällisestä kulutuksesta laskettua keskimääräistä hiilijalanjälkeä ja vertailemme sitä globaaliin tavoitetasoon. Raportti esittää kirjallisuuteen pohjautuvia vaihtoehtoja hiilijalanjäljen pienentämiseksi ja arvioi vähähiilisten elämäntapavaihtoehtojen päästövähennyspotentiaalia etenkin Suomessa ja Japanissa.Tämä Sitran selvitys pohjautuu tekniseen raporttiin 1.5-degree lifestyles: Targets and options for reducing lifestyle carbon footprints (IGES et al. 2019). Tutkimuksen menetelmät, tietolähteet ja arviointien tulokset on esitetty yksityiskohtaisesti teknisessä raportissa ja sen liitteissä. Hiilijalanjälkien ja tavoitteiden välinen kuilu Tuloksissa korostuu valtava kuilu nykyisten henkeä kohden laskettujen keskivertohiilijalanjälkien ja ilmastotavoitteiden välillä. Tutkimuksen kohteena olleiden maiden keskimääräinen elämäntapojen vuotuinen hiilijalanjälki oli vuonna 2017 henkeä kohden laskettuna seuraavanlainen: Suomessa 10,4 hiilidioksidiekvivalenttitonnia (t CO2e), Japanissa 7,6 tonnia, Kiinassa 4,2 tonnia, Brasiliassa 2,8 tonnia ja Intiassa 2,0 tonnia. Päästövähennysskenaarioiden pohjalta tässä tutkimuksessa ehdotetaan, että henkeä kohden lasketun kulutukseen perustuvan hiilijalanjäljen tavoitetaso olisi 2,5 tonnia CO2e vuoteen 2030 mennessä, 1,4 tonnia vuoteen 2040 mennessä ja 0,7 tonnia vuoteen 2050 mennessä. Nämä tavoitteet ovat Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitteen mukaisia siten, että kasvihuonekaasupäästöjen maailmanlaajuinen huippu taitetaan mahdollisimman pian ja päästövähennysten aikaansaamiseksi turvaudutaan tulevaisuudessakin mahdollisimman vähän negatiivisiin päästöihin liittyviin eli hiilidioksidia jälkeenpäin takaisin maahan sitoviin teknologioihin. Nykyisten elämäntapojen hiilijalanjälkeä on pienennettävä tässä selvityksessä tarkastelluissa vauraissa länsimaissa eli Japanissa ja Suomessa huimat 80–93 prosenttia vuoteen 2050 mennessä olettaen, että 58–76 prosentin vähennystoimet aloitetaan välittömästi vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseksi. Myös tarkasteltujen kehittyvien maiden eli Intian, Brasilian ja Kiinan on pienennettävä keskimääräistä elämäntapojen hiilijalanjälkeään 23–84 prosenttia vuoteen 2050 mennessä maasta ja skenaariosta riippuen. Elämäntapojen hiilijalanjäljen painopisteet Keskivertokulutuksen perusteella lasketusta elämäntapojen hiilijalanjäljestä noin 75 prosenttia muodostuu kolmesta osa-alueesta: elintarvikkeet, asuminen ja liikkuminen. Lähempi tarkastelu paljastaa useita runsaasti päästöjä aiheuttavia painopisteitä. Nämä ovat liha- ja maitotuotteiden kulutus, fossiilisiin polttoaineisiin perustuva kodin energiankulutus, yksityisautoilu sekä lentomatkustus. Osa painopisteistä, kuten autoilu ja lihatuotteiden kulutus, esiintyy kaikissa tutkituissa maissa, kun taas osa painopisteistä on maakohtaisia, kuten maitotuotteiden kulutus Suomessa ja fossiilisiin polttoaineisiin perustuva sähkö Japanissa. Tämä osoittaa, että elämäntapojen hiilijalanjäljen pienentämisessä on otettava huomioon paikallinen tilanne ja etsittävä räätälöityjä ratkaisuja. Elämäntapavaihtoehtojen potentiaali Vaihtoehtoja, joilla tämän tutkimuksen mukaan on suuri potentiaali pienentää hiilijalanjälkeä, ovat yksityisautoilun korvaaminen joukkoliikenteellä tai sähköpyörällä työ- ja vapaa-ajan matkoilla, sähkö- ja hybridiautojen käyttöönotto, ajoneuvojen polttoainetehokkuuden parantaminen, kimppakyytien lisääminen, asuminen lähempänä työ- tai opiskelupaikkaa, asunnon vaihtaminen pienempään, sähkön ja lämmitysenergian tuottaminen uusiutuvilla energialähteillä, maa- ja ilmalämpöpumppujen hyödyntäminen, kasvis- ja vegaaniruokavalion suosiminen, maitotuotteiden korvaaminen kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla ja punaisen lihan korvaaminen kanalla tai kalalla. Vaihtoehdot ovat osittain päällekkäisiä, ja niiden vaikutukset vaihtelevat sen mukaan, miten laajamittaisesti ne otetaan käyttöön. Täysimääräisesti toteutettujen yksittäisten vaihtoehtojen avulla voidaan henkeä kohti laskettua hiilijalanjälkeä parhaimmillaan pienentää sadoilla tai jopa yli tuhannella kilolla (CO2e) vuodessa. Elämäntapojemme laajamittaisilla muutoksilla voitaisiin edistää merkittävästi 1,5 asteen ilmastotavoitteen saavuttamista vuoteen 2030 mennessä. Tämä edellyttäisi kuitenkin erittäin kunnianhimoista vähähiilisten vaihtoehtojen käyttöönottoa esimerkiksi Suomessa ja Japanissa. Raportissa esitetyt noin 30 vaihtoehtoa tulisi ottaa käyttöön vähintään 75-prosenttisesti. Tämä tarkoittaa ratkaisujen 75-prosenttista käyttöönottoa koko yhteiskunnan tai jokaisen yksilön tasolla tai näiden yhdistelmänä. Miten 1,5 asteen elämäntapoihin päästään ja kenen pitäisi toimia? Tämä raportti on yksi ensimmäisistä selvityksistä, joka ehdottaa globaaleja henkeä kohti laskettuja tavoitetasoja 1,5 asteen ilmastotavoitteen mukaisille elämäntapojen hiilijalanjäljille. Raportti arvioi käytännön toimenpiteitä kulutuksen eri osa-alueilla. Politiikan, hallinnon ja yritysten pitäisi laajamittaisesti tukea siirtymistä vähähiilisempiin elämäntapoihin. Interaktiiviset työkalut kuten tämän selvityksen esittelemä 1,5 asteen elämäntapojen palapeli auttavat niin kotitalouksia kuin poliittisia päätöksentekijöitä, hallintoa ja yrityksiä tunnistamaan hiilijalanjälkien pienentämiseen liittyviä ongelmakohtia ja kehittämään niihin ratkaisuja. Vähähiilisten ratkaisujen toteutettavuuden ja hyväksyttävyyden mittaamiseksi niitä tulee testata kotitalouksissa, asuinalueilla ja kunnissa julkisen ja yksityisen sektorin aktiivisella tuella. Raportin menetelmiä ja lähestymistapoja voidaan ottaa käyttöön myös muissa maissa. Tämän raportin suositusten toteuttaminen kotitalouksissa on valtava haaste. Suositusten täytäntöönpano edellyttää yksittäisten ratkaisujen lisäksi koko tuotanto- ja kulutusjärjestelmän laajuisia muutoksia. Elämäntapojen hiilijalanjälkeä on pienennettävä jopa yli 90 prosenttia nykyiseen tasoon verrattuna. Siksi pitää muuttaa niitä ajattelutapoja, joihin taloutemme, infrastruktuurimme ja kulutusperusteinen elämäntapamme perustuvat. Tämä edellyttää radikaalia uudelleenajattelua niin politiikassa ja hallinnossa kuin myös liiketoimintamalleissa ja yksilöiden elämässä. Kaikkien toimijoiden muutosvalmiutta tulisi kehittää sekä teollistuneissa että kehittyvissä maissa. Samalla pitää varmistaa muutosten sosiaalinen hyväksyttävyys. Erityisesti kehitysmaissa pitää varmistaa, että väestön perustarpeet tyydytetään samalla kun hiilijalanjäljet pienenevät. Tämä haaste tarjoaa kuitenkin myös mahdollisuuksia parempaan elämään ja kannattavaan liiketoimintaan. Sanomattakin on selvää, että toimenpiteillä on kiire, jos haluamme edetä kohti kestävää tulevaisuutta ja rajoittaa maapallon lämpötilan nousun 1,5 asteeseen.
Assessing indicators and limits for a sustainable everyday nutrition
(2016) Lukas, Melanie; Rohn, Holger; Lettenmeier, Michael; Liedtke, Christa; Wirges, Monika; Wiesen, Klaus; Schweißlinger, J.; von Lenthe, C.
A4 Artikkeli konferenssijulkaisussa
Carbon footprints and consumer lifestyles: An analysis of lifestyle factors and gap analysis by consumer segment in Japan
(2019-11-01) Koide, Ryu; Lettenmeier, Michael; Kojima, Satoshi; Toivio, Viivi; Amellina, Aryanie; Akenji, Lewis
A1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä
Addressing the prevailing mode of high-carbon lifestyles is crucial for the transition towards a net-zero carbon society. Existing studies fail to fully investigate the underlining factors of unsustainable lifestyles beyond individual determinants nor consider the gaps between current footprints and reduction targets. This study examines latent lifestyle factors related to carbon footprints and analyzes gaps between decarbonization targets and current lifestyles of major consumer segments through exploratory factor analysis and cluster analysis. As a case study on Japanese households, it estimates carbon footprints of over 47,000 households using expenditure survey microdata, and identifies high-carbon lifestyle factors and consumer segments by multivariate regression analysis, factor analysis, and cluster analysis. Income, savings, family composition, house size and type, ownership of durables and automobiles, and work style were confirmed as determinants of high-footprint Japanese households, with eight lifestyles factors, including long-distance leisure, materialistic consumption, and meat-rich diets, identified as the main contributory factors. The study revealed a five-fold difference between lowest and highest footprint segments, with all segments overshooting the 2030 and 2050 decarbonization targets. The findings imply the urgent need for policies tailored to diverse consumer segments and to address the underlying causes of high-carbon lifestyles especially of high-carbon segments.
Efficiency analysis of material input and nutritional values of foodstuffs
(2008) Kauppinen, Tommi
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Työssä tarkastellaan Data Envelopment Analysis (DEA) menetelmän sopivuutta sellaisen kuluttajaindikaattorin muotoilemiseen, joka yhdistää elintarvikkeiden tuotannon ympäristövaikutukset muuhun tuotetietoon. Lisäksi työssä arvioidaan DEA-menetelmän soveltuvuutta välineeksi, jolla julkishallinto ja elintarvikealan yritykset voivat ottaa elintarvikkeiden tuotannon ympäristövaikutukset huomioon. Elintarvikkeiden arviointi pyritään pitämään kaikissa näissä tapauksissa yksinkertaisena mutta luotettavana. Rakennetut DEA-mallit on esitetty sellaisella tarkkuudella, että työn pohjalta elintarvikkeiden arviointiin tarkoitettu palvelu voidaan toteuttaa esimerkiksi Internetissä. Diplomityössä tutkitaan tarkemmin kolmea DEA-mallia. Näistä BCC (Banker-Charnes-Cooper) DEA -malli tarjoaa väljän indikaattorin elintarvikkeiden arvioimiseksi. CCR (Chames-Cooper-Rhodes) DEA -malli tarkentaa arvioinnissa käytettyä indikaattoria. CCR-AR (Charnes-Cooper-Rhodes Assurance Region) DEA -malli on tarkin tarkasteltavaksi valituista indikaattoreista. Näitä kolmea erityyppistä DEA mallia tutkitaan 24 suomalaisesta elintarvikeryhmästä muodostetun materiaalipanos-, kuluttajahinta- ja ravintoarvoaineiston avulla. Materiaalipanoksia mitataan Material Input per Service unit (MIPS) -menetelmällä. Saatuja tuloksia verrataan aikaisempaan elintarvikkeiden ympäristövaikutuksia kartoittavaan tutkimukseen. Diplomityön tulokset viittaavat siihen, että DEA-mallien avulla elintarvikkeita koskeva tuotetieto voidaan tiivistää kuluttajaindikaattoriksi myös ympäristövaikutukset huomioiden. Työssä havaitaan, että uskottavien tulosten muodostamiseksi elintarvikkeiden tuotetiedon arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota sekä mallinnuksessa käytettyjen muuttujien että käytetyn DEA-mallin valintaan.
Exploring carbon footprint reduction pathways through urban lifestyle changes: a practical approach applied to Japanese cities
(2021-07-19) Koide, Ryu; Kojima, Satoshi; Nansai, Keisuke; Lettenmeier, Michael; Asakawa, Kenji; Liu, Chen; Murakami, Shinsuke
Letter
Cities and urban consumers play a central role in the transition to a decarbonized society. Building on existing studies that identify the significant contributions of lifestyle changes, this study proposes a practical methodology for modeling and exploring city-specific carbon footprint reduction pathways through lifestyle changes to decarbonization. It uses an input-output approach with mixed-unit consumption data and the concept of adoption rates, which is applicable to multiple cities with widely available subnational household consumption data. This paper illustrates the use of this methodology by exploring the consumption-based mitigation pathways of 52 Japanese cities with 65 lifestyle change options covering mobility, housing, food, consumer goods, and leisure domains. The results revealed that city-specific impacts of a variety of lifestyle change options can differ by as much as a factor of five among cities, even in the urban context within the same country. Due to this city-level heterogeneity, the priority options of decarbonized lifestyles, such as among shared mobility, low-carbon diets, and longevity of consumer goods, have shifted between cities. The analysis suggests that ambitious urban lifestyle changes can potentially reduce their carbon footprints to meet the 1.5 ◦C target. However, due to the overlaps of mitigation potentials between multiple lifestyle change options, the necessary levels of adoption and coverage are extensive (i.e. adoption rates of 0.6-0.9). Importantly, adopting lifestyle changes with an efficiency strategy (e.g. the introduction of end-use technologies) or sufficiency strategy (e.g. behavioral changes in consumption amounts and modes) alone is not enough; the only way to succeed is through the combination of both strategies. This paper calls for a target-based exploration and identification of city-specific priorities of lifestyle change options to facilitate consumption-oriented mitigation policies and stakeholder actions to address the climate impacts of urban consumption.
Giving legs to handprint thinking : foundations for evaluating the good we do
(2020-06-01) Guillaume, Joseph H. A.; Sojamo, Suvi; Porkka, Miina; Gerten, Dieter; Jalava, Mika; Lankoski, Leena; Lehikoinen, Elina; Lettenmeier, Michael; Pfister, Stephan; Usva, Kirsi; Wada, Yoshihide; Kummu, Matti
A1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä
In environmental management and sustainability there is an increasing interest in measurement and accounting of beneficial impact-as an incentive to action, as a communication tool, and to move toward a positive, constructive approach focused on opportunities rather than problems. One approach uses the metaphor of a "handprint," complementing the notion of environmental footprints, which have been widely adopted for impact measurement and accounting. We analyze this idea by establishing core principles of handprint thinking: Handprint encourages actions with positive impacts and connects to analyses of footprint reductions but adds value to them and addresses the issue of what action should be taken. We also identify five key questions that need to be addressed and decisions that need to be made in performing a (potentially quantitative) handprint assessment, related to scoping of the improvement to be made, how it is achieved, and how credit is assigned, taking into account constraints on action. A case study of the potential water footprint reduction of an average Finn demonstrates how handprint thinking can be a natural extension of footprint reduction analyses. We find that there is a diversity of possible handprint assessments that have the potential to encourage doing good. Their common foundation is "handprint thinking."
Initiating transitions towards 1.5-degree lifestyles: An action research study on a design game
(2020) Nielsen, Sonja
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
The current climate crisis and the interrelated socio-ecological problems underscore the need for systems transitions towards low-carbon societies. These transitions require exhaustive changes in contemporary lifestyles and the system that shapes these lifestyles. Hence, this study emerges from the urgent need for developing systemic tools to initiate transitions towards lifestyles within the confines of the 1.5-degree aspiratory target. The overall objective of this research is to develop, test, and evaluate a practical application of the emerging 1.5-degree lifestyle research to encourage households and other stakeholders to transition towards low-carbon lifestyles. To achieve this objective, a design game was developed, and its impact and characteristics were evaluated following an action research methodology. The research design was divided into two consecutive phases: design inquiry and fieldwork. In the design inquiry phase, a design game was developed through a co-design process. In the field study phase, the game was tested, improved and evaluated in a real-life context following an action research methodology. Furthermore, seven semi-structured interviews were conducted to validate and complement the findings. The cultural context of this study was Finland and Japan. The study resulted in developing a design game, the 1.5 °C Puzzle, which can support households and stakeholders to move towards 1.5-degree lifestyles. Furthermore, the results imply that the design game was successful in enabling the participants to (a) understand the societal sustainability target in relation to their own lives, (b) perceive the content and scale of multiple actions for reducing their carbon footprint, (c) develop pathways towards low-carbon lifestyles, as well as to (d) identify actions that they can implement directly. Moreover, the design game was partially successful in creating a learning space for enhancing stakeholder collaboration and dialogue. The evaluation of the design game revealed its potential to contribute to low-carbon lifestyles through learning, knowledge sharing, and empowerment. This study combines design games with transitions management approach and practice theory to initiate low-carbon transitions. The development process and results indicate that design methods – and in particular design games – can enhance transition management processes by creating engaging experiences that allow participation and creativity. The design game has evoked wide interest and inspired numerous applications, indicating its distinctive advantages in facilitating discussion and engaging in action. However, running the workshop requires a considerable amount of time and resources. Consequently, the next steps for developing the design game include scaling up the process to increase its accessibility.
Lifestyle carbon footprints and changes in lifestyles to limit global warming to 1.5 °C, and ways forward for related research
(2021-11) Koide, Ryu; Lettenmeier, Michael; Akenji, Lewis; Toivio, Viivi; Amellina, Aryanie; Khodke, Aditi; Watabe, Atsushi; Kojima, Satoshi
A1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä
This paper presents an approach for assessing lifestyle carbon footprints and lifestyle change options aimed at achieving the 1.5 °C climate goal and facilitating the transition to decarbonized lifestyles through stakeholder participatory research. Using data on Finland and Japan it shows potential impacts of reducing carbon footprints through changes in lifestyles for around 30 options covering food, housing, and mobility domains, in comparison with the 2030 and 2050 per-capita targets (2.5–3.2 tCO2e by 2030; 0.7–1.4 tCO2e by 2050). It discusses research opportunities for expanding the footprint-based quantitative analysis to incorporate subnational analysis, living lab, and scenario development aiming at advancing sustainability science on the transition to decarbonized lifestyles.
Suomalaisten hiilijalanjälkilaskureiden laskemien hiilijalanjälkien vertailu
(2023-06-12) Keltti, Ilona
Insinööritieteiden korkeakoulu | Master's thesis
Työn tavoite oli vertailla neljää suomalaisille suunnattua hiilijalanjälkilaskuria sekä selvittää kirjallisuuden avulla kansalaisen hiilijalanjäljen käsite ja muodostuminen. Kirjallisten lähteiden avulla tutkittiin myös, mitä ovat kansalaisten elämäntavan hiilijalanjälkilaskurit ja miksi niitä käytetään. Selvisi, että keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on noin neljä kertaa suurempi kuin ilmaston kannalta kestävä hiilijalanjälki. Se muodostuu asumisesta, liikkumisesta, ruokailusta, ostoksista, palveluiden kulutuksesta ja vapaa-ajasta. Valtaosa suomalaisista tekee arjessaan ilmastotekoja, mutta kansan käsitys vaikuttavista ilmastotoimista on heikolla tasolla. Hiilijalanjälkilaskurit tarjoavat tietoa kansalaisen omasta ilmastovaikutuksesta. Ei kuitenkaan ole voitu osoittaa, että karttuva tieto johtaisi käyttäytymisen muutoksiin ja suuriin ilmastotekoihin. Työn empiirisessä tutkimuksessa vertailtiin neljän suomalaisille suunnatun koko elämäntavan kattavan hiilijalanjälkilaskurin laskemia hiilijalanjälkiä. Mukana vertailussa oli Spark Sustainabilityn The Carbon Donut -laskuri, Sitran Elämäntapa-testi, Enfucen My Carbon Action -sovellus sekä Suomen Ympäristökeskuksen Ilmastodieetti. Kaikkiin laskureihin syötettiin samojen 234 henkilön vastaukset. Selvisi, että laskurit laskevat samoille käyttäjille erisuuruisia hiilijalanjälkiä. Spark Sustainabilityn laskemat hiilijalanjäljet kaikille vastaajille olivat keskimäärin 6700 kg, Sitran 8000 kg, Enfucen 9600 kg ja Ilmastodieetin 9200 kg. Eroavaisuudet olivat siis keskimäärin muutaman hiilidioksiditonnin luokkaa. Suurimmat eroavaisuudet löytyivät henkilöiltä, joiden hiilijalanjälki on todella suuri. Osaa tutkimuksen laskureista ei ole suunniteltu käyttäjille, joiden hiilijalanjälki poikkeaa keskivertosuomalaisesta huomattavasti. Eroavaisuuksien syiksi havaittiin erilaiset käytetyt päästökertoimet, erilaiset laskentamenetelmät, laskurinlaatijoiden lähtöoletukset ja rajaukset sekä erilaiset kysymysten asettelut.
A sustainable level of material footprint — Benchmark for designing one-planet lifestyles
(2018) Lettenmeier, Michael
School of Arts, Design and Architecture | Doctoral dissertation (article-based)
This thesis justifies and develops a sustainable level of Lifestyle Material Footprint (LMF) as a benchmark for designing sustainable lifestyles. It shows the application of the benchmark in a Household-level Sustainability Transition method and presents a framework for inspiring design solutions towards a Design for One Planet (Df1P). The thesis shows how the Material Input per unit of Service (MIPS) concept has developed from product orientation to the application to household consumption and from technically-focused measurement into an integral part of methods for designing one-planet lifestyles and supporting solutions. This provides both an advanced application of the concept and its opening to new purposes and users. The core of the thesis is the suggestion of a sustainable material footprint benchmark of 8 tonnes per person per year as a resource cap target for household consumption in Finland, an 80% (factor 5) reduction from present average. The 8 tonnes benchmark opens the possibility for a target-oriented, planned reduction of LMFs by target-setting, experimenting and up-scaling of sustainable solutions. The method enabled the participating households to perform footprint reductions of 26–54% during the one-month experiment phase. Notable footprint reductions are thus possible even in the short term, which is an important message to other households and other actors in society. Calculating households' LMFs makes visible the structures underlying household consumption and the need for change not only in household consumption but also in the supply of products, services and infrastructure, and thus systemic changes initiated by others than households. The orientation framework of Df1P suggests measures that could be promoted by means of design, and structures them in a matrix incorporating priority action areas in the fields of housing, nutrition and mobility, and the domains of product design, service design, infrastructure planning and communication design. Mainstreaming sustainable lifestyles will potentially require a new design culture, but at least significant efforts in product design, service design and infrastructure planning as well as in making sustainable solutions attractive to consumers and disrupting existing routines. The more technology and infrastructure can be integrated into this change, the more space will be left for individual diversity in achieving sustainable household consumption. The orientation framework could provide a first step towards Df1P practice by inspiring designers to integrate the recognition of the planetary boundaries into their work.