Browsing by Author "Lassila, Katri"

Now showing 1 - 7 of 7

Audiovisuaalisen kerronnan vaikuttavuus katsojaan fiktioelokuvissa
(2022) Välimäki, Saara
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Doing landscape: sensorial and artistic approaches to Donkalnis and Spiginas Mesolithic–Neolithic ritual sites in western Lithuania
(2024) Ahola, Marja; Lassila, Katri; Mannermaa, Kristiina
A1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä
During the Mesolithic and Neolithic, foragers dwelling in the Eastern Baltic, Scandinavia and Fennoscandia regions buried some of their dead on lake islands or other coastal sites. Based on ethnographic accounts, these sites are often understood as liminal places where water separates the lands of the dead and the living. In this paper, we take a more relational view of place and suggest that a particular combination of spatial perception of landscape and the dynamic nature of coastal sites might have contributed to the social agency of these places, resulting in their use as places for ritual activity. By exploring two Mesolithic–Neolithic burial places, Donkalnis and Spiginas (western Lithuania), with sensory archaeological and artistic approaches, we suggest that the ancient foragers of this region buried human bodies in these locations to be part of the place itself. Similar to other depositional acts, this could have been done to mark the location or communicate with the surrounding world.
Kuuluu, mutta ei näy - Läsnäolon tunteen luominen akusmaattisilla äänillä
(2023) Nakada, Haruna
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Tämä opinnäytetyö käsittelee akusmaattisia ääniä, eli ääniä, joiden lähde on elokuvan kuvarajan ulkopuolella. Opinnäytetyön tavoitteeena on tarkastella, mitkä äänelliset tekijät luovat elokuvaan läsnäolon tunteen, sekä tutkia akusmaattisten äänten roolia tämän läsnäolon tunteen muodostumisessa. Kirjallisessa osassa käydään läpi, mitä elokuvan äänisuunnittelu on, sekä pohditaan miten kuva ja ääni voivat toimia yhdessä täydentäen toisiaan. Seuraavissa kappaleissa esitellään äänien tiedostamiseen liittyvää aikaisempaa teoriaa, sekä pohditaan, miten tätä voidaan hyödyntää äänisuunnittelussa. Esimerkiksi Michel Chionin kolme kuuntelumoodia ja Pierre Schefferin käyttämä ”acousmatic sound”- käsite toimivat lähtökohtina tässä opinnäytetyössä käsiteltäviin aiheisiin. Opinnäytetyön teososana on toteutettu dokufiktio-lyhytelokuva Mammutti (2023). Teososaa käsittelevässä luvussa kerrotaan, mistä lähtökohdista projekti on alkanut ja kuinka työprosessi eteni. Lopuksi tutkitaan, miten aikaisemmin esitellyt teoriat soveltuivat käytännön työhön.
Mesolithic shadow play?: Exploring the performative attributes of a zoomorphic wild reindeer (Rangifer tarandus) antler artefact from Finland
(2022) Ahola, Marja; Lassila, Katri
A1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä
Throughout history, humans have told stories to one another. Although these stories have largely disappeared over the course of time, they have sometimes left material remains, for instance in the form of rock art. However, rock art might not be the only materialization of prehistoric storytelling practices. On the contrary, if made active again, other prehistoric artefacts might also bring past storytelling practices back to life. In this paper, we examine how storytelling might have taken place in Late Mesolithic Finland (c. 6800–5200 cal BC). As a case study, we investigate a zoomorphic wild reindeer (Rangifer tarandus) antler artefact from southern Finland, the so-called ‘Lepaa artefact’, with multidisciplinary methods arising from the traditions of experimental archaeology, 3D-technologies, and artistic research. As a result, we suggest that Mesolithic storytelling might have been entangled with ritual practices and accompanied by performances that resemble traditional shadow theatre.
Näkymä ajan ulkopuolella. Maisemakuvan apokronia ja valokuvallinen affordanssi elokuvassa
(2023) Lassila, Katri
School of Arts, Design and Architecture | Doctoral dissertation (monograph)
Tämä tutkimus keskittyy maisemakuvan erityiseen ajalliseenluonteeseen elokuvassa. Maisemakuva elokuvassa – yhtä lailla fiktiivisissä kuin dokumentaarisissa elokuvissa – sisältää toisinaan piirteitä, jotka irrottavat maisemakuvan elokuvasta erilliseksi ja itsenäiseksi kuvaksi ja jopa taideteokseksi taideteoksen sisällä. Hypoteesin mukaan tämä maisemakuvan itsenäisyys liittyy valokuvallisiin affordansseihin sekä maisemakuvan sijoittumiseen ajallisesti elokuvan kerronnan ulkopuolelle. Tutkimus osoittaa, miten maiseman ja maisemakuvan määrittelyssä törmätään toistuvasti ongelmiin, mikäli maisema objektina tai kuvan aiheena pyritään kuvaamaan yksikäsitteisten geografisten tai kuvallisten piirteiden avulla. On usein helppo löytää esimerkkejä kiistattomista maisemista tai maisemakuvista, jotka haastavat minkä tahansa määritelmäehdotuksen. Tutkimus ehdottaakin maiseman ja maisemakuvan yhteydessä käytettäväksi mieluummin prototyyppimäärittelyä, joka perustuu pehmeisiin kategorioihin ja tarjoaa siten maiseman määrittelylle joustavammat lähtökohdat kuin perinteiset sanakirjamääritelmät.Teoreettisesti tutkimus kartoittaa maisemakuvan ulottuvuuksia elokuvassa elokuvatutkimuksen piirissä esitellen poliittisia, allegorisia,psykologisia ja filosofisia maisemakuvan käyttö- tai hahmotustapoja. Erityisen huomion saa elokuvatutkija Martin Lefebvren teoria maisemakuvan voimasta spektaakkelimaisen katsomismoodin laukaisevana kuvana. Tutkimuksessa edetään kohden maisemakuvan ajallisen erityisyyden perusteita kartoittamalla lisäksi maisemakuvan filosofisia ulottuvuuksia, jotka liittyvät erityisesti intransitiivisuuteen eli muutoksen puutteeseen kuvassa sekä aikakuvan elokuvan ja runouden/poetiikan elokuvan käsitteisiin. Työn keskeinen teoreettinen kontribuutio on käsite apokronia, joka merkitsee ajan ulkopuolella olemista. Maisemakuvan pysähtyneisyyttä konkretisoidaan reflektoimalla apokroniaa ja valokuvallista affordanssia suhteessa elokuviin Trans-Siberia – Merkintöjä vankileireiltä (Cederström 1999) ja Merkintöjä vankileireiltä (Cederström 1999) ja La Jetée (Marker 1962). Väitöskirjan taiteellinen osuus on lyhytelokuva Jyrkänne (Lassila2022). Jyrkänne edustaa taideteoksena hybridimuotoa valokuvan ja elokuvan välillä ja koostuu mustavalkoisista analogisista valokuvista lukuunottamatta yhtä digitaalisesti kuvattua liikkuvan kuvan jaksoa. Jyrkänteen analyysi keskittyy erityisesti kolmeen kohtaukseen elokuvassa, joiden avulla edetään selvittämään maisemakuvan apokronian syitä ja seurauksia. Teoreettisen ja taiteellisen osan perusteella tutkimuksessa hahmotellaan elokuvan maisemakuvan pysähtyneisyyden luonne ja mahdollisia syitä siihen, mistä tuo pysähtynyt luonne johtuu. Lisäksi tunnistetaan maisemakuvan apokroninen luonne taiteellisena resurssina, jota hyödyntämällä voidaan tehdä analyyttisesti valintojaelokuvan tunnelmaa ja narratiivia rakennettaessa.
Pizzeria Finlandia
(2012) Sorjonen, Heli
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Suuri osa ravintoloista Suomessa on nykyisin maahanmuuttajien pyörittämiä. Lukuisia kebab-pizzerioita ei enää edes tule huomanneeksi kaikkialla ympärillämme. Kuvausprojektini Pizzeria Finlandia näyttää näissä ravintoloissa suomalaisten ja maahanmuuttajien välille ruuan kautta syntyvän konkreettisimman ja arkisimman kosketuspinnan: Kebab maistuu maahanmuuttokriitikollekin ja ”GO AWAY” voi muuttua ”TAKE AWAY”:ksi. Nälkä ajaa ennakkoluulojen ohi ja ruoka yhdistää yli kulttuurierojen. Pizzeria Finlandia käsittelee maahanmuuttoa ja etnisten ravintoloiden monikulttuurista Suomea tuoden maahanmuuttajat esiin yrittäjinä ja aktiivisena osana yhteiskuntaa. Pizzeria Finlandia näyttää inhimillisen todellisuuden pizzojen ja kevätrullien takana: keitä ovat nämä koko Suomea ruokkivat ihmiset ja millaiseen maahan he ovat tulleet?
Inside Yard
(2013) Javits, Alisa
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Lopputyöni "Sisäpiha" käsittelee elokuvan ja valokuvan yhdistämisen haastavaa kysymystä. Elokuva mielletään usein kerronnalliselta voimaltaan valokuvasarjaa suuremmaksi. Valokuva taas pysähtyneenä hetkenä avautuu katsojan omille tulkinnoille elokuvaa enemmän. Onko mahdollista luoda teos, joka sijoittuu valokuvasarjan ja elokuvan välille ja hyödyntää kummankin muodon vahvuudet?