Browsing by Author "Laine, Silja"
Now showing 1 - 9 of 9
- Results Per Page
- Sort Options
- Heritage of the Finnish Civil War monuments in Tampere
A1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä(2020-08-17) Hautamäki, Ranja; Laine, SiljaThe 100th anniversary of the Finnish Civil War has made questions about the construction of its heritage and cultural memory topical. Taking the concept of dissonant heritage as a starting point, the paper looks at two monuments in the City of Tampere and their reception and landscape, focusing on recent decades. War monuments are always understood within the framework of current politics, but they are also in continuous dialogue with their physical surroundings and, thus, shape and are shaped by their landscape. In this paper, we look at the statues as arenas for politics of history and cultural memory, and the changes and continuums they carry with them. Monuments are at the core of urban public space and the processes of placemaking. Even when they are distanced from the historical events, they represent and remind us of the historical and political nature of public space. - Koulupuutarhat edistämässä lasten luontosuhdetta
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2019) Hakola, AnuTämä kandidaatintyö käsittelee koulupuutarhoja ja niiden edistämää lasten luontosuhdetta. Luontosuhde on terminä laaja, mutta yksinkertaistettuna sillä tarkoitetaan ihmisen suhdetta ympäröivään luontoon. Koulupuutarha on opetusvälineenä toimiva yhteisöllinen puutarha, jonka avulla opettajat voivat sisällyttää käytännön aktiviteetteja monipuoliseen, monitieteelliseen, sekä standardien mukaisiin oppitunteihin. Koulupuutarhojen ulkomuoto, toimintamekanismit ja tavoitteet vaihtelevat paljon koulukohtaisesti, mutta niissä opitaan pääasiassa viljelyä ja ruoan alkuperää puutarhakasvatuksen kautta. Aihe on ajankohtainen, sillä viime vuosien kansainvälisissä tutkimustuloksissa on noussut esiin lasten luontosuhteen kaventuminen. Koulupuutarhoissa toteutettava puutarhakasvatus on paikallista ja pienimittakaavaista, jolloin niissä on helpompi saada ymmärrystä laajemmistakin ympäristökysymyksistä. Opetus tapahtuu tyypillisesti oman koulun ympäristössä tai välittömässä läheisyydessä ollen osa oppilaan arkipäivää sekä hyödynnettävissä ympäristökasvatuksen välineenä. Puutarha konkretisoi kestävän elämäntavan oppisisältöjä ja tukee ympäristö- ja ilmastokasvatusta kiteyttäen ymmärrystä ekosysteemeistä, jolloin oppilaat voivat olla aktiivisia osallistujia oppimisen prosessiin, seurata luonnon kasvua ja muutosta, ymmärtää oma toiminta osana luonnon kiertokulkua sekä päästä kosketuksiin oman luontosuhteensa kanssa. Työn menetelmänä oli kirjallisuustutkimus, jota tukivat haastattelut tapausesimerkkeinä toimineiden koulupuutarhojen ylläpitäjiltä. Kirjallisuustutkimuksen kautta ilmeni, että lapsille tulisi korostaa elämyksellistä oppimista luonnonympäristössä, jotta heille kehittyisi myönteisten luontokokemuksien kautta empaattinen suhde luontoa kohtaan sekä ympäristöherkkyys. Kirjallisuustutkimusten lisäksi haastatteluista kävi ilmi, että puutarhatoiminta tukee lapsen luontosuhteen kehittymistä toiminnan ollessa vapaamuotoista ja ajallisesti joustavaa. Leikki ja itsenäinen tutkiminen tutussa ympäristössä ovat lapsen tapa luoda läheinen luontosuhde ja tunneside paikkaa kohtaan. Toistuva pääsy samaan paikkaan pitkäkestoisesti edistää luontosuhteen syvenemistä. Tämä esiintyy lasten kasvavalla kiinnostuksella, itsenäisellä tutkimisella sekä tunteina muita eläviä kohtaan. - Mitä tehdä epäilyttäville monumenteille?
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2019) Torkkeli, Heikki - Monumenttien muuttuvat maisemat: Mannerheimin-patsaat Tampereella, Seinäjoella, Mikkelissä, Lahdessa ja Helsingissä
A1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä(2020-04-08) Laine, Silja; Hautamäki, RanjaThe article sets out to look at the statues of C. G. E. Mannerheim (1857-1951) in the cities of Helsinki, Tampere, Seinäjoki, Mikkeli and Lahti. It focuses on the landscapes of the statues and the dialogical relation between the statues and their surroundings. In all cities considered, either the statues have been moved from their original place or moving has been proposed. Statues have often been studied from a point of view of the politics of history and memory. While recognizing this, we propose that urban design has an important role in modifying the ways that statues relate to public space. Statues are not only artefacts that exist in urban space, but they also produce public urban space and hierarchy. Therefore, the article focuses on the role of urban planning and design in producing and cherishing military heritage. - Päiväperhoset kaupungin viheralueiden ja viherrakenteen suunnittelussa – eläinavusteisen suunnittelun hyödyntäminen
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2019) Rantalainen, VeraPäiväperhoset ovat yksiä tärkeimmistä pölyttäjistä Suomessa. Pölyttämällä ne vaikuttavat kasvien lisääntymiseen ja leviämiseen ja tekevät siten tärkeän palveluksen koko luonnolle. Päiväperhosten sekä monien muiden pölyttäjien määrät ovat laskeneet voimakkaasti viime vuosina. Tällä on merkittäviä vaikutuksia ekosysteemeihin ja vaikutukset ulottuvat myös ihmisiin. Pölyttäjien vähenemisen syitä on useita, mutta päiväperhosille merkittävin uhkatekijä on perinnebiotooppien kuten niittyjen ja ketojen häviäminen. Työssä tutkitaan mitä kaupunkialueilla on mahdollista tehdä päiväperhosten hyväksi ja mitä asioita suunnittelussa tulisi ottaa huomioon. Päiväperhosille suunnittelua tutkitaan eläinavusteisen suunnittelumetodin avulla. Metodi hyödyntää tietoa eläinlajien elinkaaresta ja pyrkii luomaan hyvää kaupunkiympäristöä sekä eläimille että ihmisille. Päiväperhosten elinkaaresta nousee esiin tärkeimmät tarpeet, jotka ovat: ravinto sekä toukille että aikuisille perhosille, suojapaikat säältä ja saalistajilta sekä talvehtimispaikat. Näihin tarpeisiin vastaamalla voidaan saavuttaa päiväperhosia tukevaa kaupunkiympäristöä. Koko kaupungin mittakaavassa tulee huomioida yhtenäinen viherrakenne ja elinympäristöjen laajuus ja kytkeytyneisyys. Viheralueiden yksityiskohtaisessa suunnittelussa on kiinnitettävä huomioita kasvivalintoihin. Monipuolinen ja kerroksellinen kasvillisuus antaa sekä ravintoa että suojaa useille eri päiväperhoslajeille ja ajallisesti vaihteleva kasvillisuus mahdollistaa eri aikaan kesästä lentävien perhosten esiintymisen. Oikeilla kasvillisuuden hoitomenetelmillä varmistetaan luonnonmukaisuus ja sopiva kerroksellisuus, mutta vältetään avointen elinympäristöjen umpeenkasvu. Luonnon monimuotoisuus elinympäristöissä, kasvillisuuden monipuolisuus sekä maiseman pienipiirteisyydet ovat päiväperhosten kannalta tärkeimpiä asioita, joita suunnittelussa tulisi huomioida ja vahvistaa. Lisäämällä päiväperhosten elinympäristöjä kaavoituksen avulla sekä kehittämällä olemassa olevia viheralueita, viherkattoja ja kaupunkiviljelyä voidaan luoda päiväperhosille paremmat elinolosuhteet kaupungeissa. - Purot kaupungistumisen puristuksissa
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2019) Pursiainen, AnnaVirtavedet eli joet, virrat ja purot ovat monipuolisia ekosysteemeitä, joille ominaista on veden yksisuuntainen virtaus sekä suora yhteys niitä ympäröivään valuma-alueeseen. Vesilain mu-kaan puro on jokea vähäisempi virtaavan veden vesistö, jossa virtaa aina vettä. Puron valu-ma-alueen koko on 10–100 km2. Purojen kokonaispinta-ala on pieni, mutta niitä on erittäin paljon. Kaupunkikohtaisia purokartoituksia on tehty vähän, mutta esimerkiksi Espoon 38 ar-vokkaista virtavesikohteista suuri osa on puroja. Vantaalla on yli 55 merkittävää puroa ja ojaa. Helsingissä taas virtaa yli 30 puroa. Puroilla on ekologian lisäksi sosiaalisia ja taloudellisia ar-voja. Ne mm. pidättävät ravinteita, säätelevät tulvia samalla ja parantavat vedenlaatua. Purot vaikuttavat myönteisesti maisemaan, asuinalueiden arvoon ja viihtyisyyteen. Kaupungistuminen on yksi merkittävimmistä maankäyttöön vaikuttavista tekijöistä. Maan-käytön muutokset heijastuvat vesistöihin kuten puroihin. Perinteisesti kaupunkirakentamisen myötä puroja on putkitettu, suoristettu tai uomaa on siirretty. Lisäksi purot ovat osa jäteve-sijärjestelmää ja niihin johdetaan sade- ja hulevesiä oman valuma-alueen ulkopuolelta. Ra-kentaminen muuttaa valuma-alueen hydrologiaa sekä vesien laatua. Valuma-alueen lisäksi rakentaminen voi kohdistua suoraan itse puroihin. Huomattavampia kaupunkirakentamisen hydrologisista seurauksista on purojen ja jokien tulvavirtaamien kasvu ja toistuvuuden lisään-tyminen. Myös sateen jälkeinen virtaamahuippu tulee nopeammin rakennetulla kuin luon-nontilaisella alueella. Rakennetun ympäristön puron tilan arviointi on haastavaa, sillä inven-tointimallit pohjautuvat luonnonmukaisiin puroympäristöihin. Puron ja valuma-alueen tiivis yhteys voi johtaa yksipuoliseen eliöstöön, mikä liittyy valuma-alueen maankäyttöön, vaikka vedenlaatu olisi hyvä. Purojen kannalta lainsäädäntö on sektoroitunut. Esimerkiksi vesilaki tarkastelee puroja vesiä muuttavien hankkeiden kannalta, ympäristönsuojelulaki veden laatua ja pilaantumista sekä maankäyttö- ja rakennuslaki kaava-alueen hulevesiä ja puron säilymistä. Merkittävää on myös Suomen sitoutuminen vuonna 2000 voimaan tulleeseen EU:n vesipolitiikan puitedirek-tiiviin, jossa tavoitellaan pintavesien hyvää ekologista tilaa. Kuntatasolla puron eri osien maankäytön muutoksia suunnitellaan eri tahoilla, esimerkiksi liikenneratkaisut ja kaavoitus vaikuttavat suuresti purojen tilaan. Monikonpuro virtaa pääosin Espoossa. Sen valuma-alueen alkuosa sijaitsee muun muassa Hämevaaran ja Lintuvaaran länsiosien alueella, minkä jälkeen puro virtaa Leppävaaran ja Perkkaan läpi Isoon-Huopalahteen. Sen pääuoman pituus on 6,5 km ja valuma-alue on noin 18 km2. Monikonpuron lajistoon kuuluu muun muassa taimen, liito-orava, lehtopalsami ja kevätlinnunherne. Monikonpuron valuma-alueella on viljelty ainakin 1300-luvulta alkaen, mutta erityisesti 1950-luvulta lähtien alueelle on rakennettu asuinalueita. Valuma-alueen eteläosat ovat tiivisti rakennettuja ja pohjoisosat ovat melko metsäisiä. Monikonpuron uomaa on perattu ja siirretty useaan kertaan vuosi satojen aikana. Tällä hetkellä uomaa ollaan siirtämässä Perkkaan alueella. - Pyörän ja pyöräilyn historiaa monitieteisesti
Book/Film/Article review(2019-10-25) Laine, SiljaInvisible Bicycle, Parallel Histories and Different Timelines. Series: Technology and Change in History, Volume: 15. Editors: Tiina Männistö-Funk and Timo Myllyntaus 2018. - Virtuaalitodellisuus osallistavan suunnittelun työvälineenä
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2019) Ulmanen, Miisa - Ylijäämäsavet viheralueiden rakennusmateriaalina
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis(2019) Hurmola, AlliYlijäämämaat ovat iso ongelma suurissa kaupungeissa kuten Helsingissä. Niitä syntyy kaikesta rakentamisesta. Kaupunkien tiivistymisen seurauksesta rakennetaan yhä enemmän pehmeälle maaperälle kuten savelle. Savi on vesipitoisena lujuusominaisuuksiltaan heikkoa ja routii helposti. Tämän vuoksi savea kaivetaan usein pois kaikenlaisen rakentamisen tieltä. Tiivistymisen seurauksesta rakennetaan myös yhä enemmän maan alle, mikä kasvattaa entisestään ylijäämämaiden määrää. Ylijäämämaita syntyy kasvavissa kaupungeissa suuri määrä. Maa-aineksia joudutaan kuljettamaan tilan puutteen takia pitkiä matkoja loppusijoitukseen maanvastaanottoalueille. Ylijäämämaiden kuljetukset sekä maan vastaanottomaksut lisäävät huomattavasti rakentamisen kustannuksia. Saven läjittäminen vie myös huomattavasti tilaa, ellei saven lujuusominaisuuksia paranneta stabiloimalla tai käyttämällä muita tukirakenteita saven kasaamiseen. Työssä esitellään alkuun saven työstettävyyteen vaikuttavia ominaisuuksia sekä saven tärkeintä jalostuskeinoa stabilointia. Tämän jälkeen esitellään erimerkkitapoja ja -kohteita, joissa stabiloitua savea on mahdollista hyödyntää. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset pengerrykset, täytöt, maisemoinnit ja tulva- sekä meluvallit. Savea on mahdollista käyttää myös stabiloituna kevyiden rakenteiden kuten teiden tai raittien perusteiden tukikerroksissa. Stabiloitu savi ei sovi kasvualustaksi, minkä takia stabiloidun maaston päälle on laitettava kerros kasvualustaa. Puut ja pensaat vaativat syvemmän kasvualustan, jota varten on stabiloituun saveen kaivettava kuopat. Stabiloimatonta ylijäämäsavea on mahdollista käyttää kasvualustoissa. Ylijäämäsaven hyödyntämisen kannattavuuteen vaikuttavat monet kustannus ja päästötekijät. Vaikka ylijäämäsavia hyödyntämällä säästetään maan vastaanotto- ja kuljetuskustannuksissa sekä vältytään näin ollen myös kuljetuksissa syntyviltä päästöiltä, aiheutuu myös saven hyödyntämisestä päästöjä ja kustannuksia. Saven hyödyntämisen päästöt ja kustannukset koostuvat suurelta osaa stabiloinnissa käytettyjen sideaineiden kustannuksista ja päästöistä. Viime vuosikymmeninä onkin lähinnä keskitytty tutkimaan teollisuuden sivutuotteiden hyödyntämismahdollisuuksia stabiloinnin sideaineissa, jolloin sideaineiden valmistuksesta ei erikseen syntyisi päästöjä ja materiaalikustannukset laskisivat huomattavasti. Sivutuotteiden kuten ylijäämäsavien hyödyntämisessä hankalinta on kuitenkin epätasalaatuisuus, jonka vuoksi jokainen projekti vaatii tapauskohtaista selvittelyä, tutkimista ja suunnittelua. Aikaisessa vaiheessa tehtävällä hyvällä suunnitelulla on kuitenkin mahdollista saavuttaa suuret säästöt kustannuksissa ja päästöissä sekä luoda toimivaa ja kestävää ympäristöä.