Browsing by Author "Korhonen, Harri"

Filter results by typing the first few letters
Now showing 1 - 20 of 22
  • 3D-Printed molds for micro-injection molding
    (2015-03-03) Lahtinen, Sampo
     Kemian tekniikan korkeakoulu | Master's thesis
    Stereolithography (SLA) 3D-printed micro-injection molds could decrease the price and lead times when compared to traditional steel molds. In addition, an increase in design freedom could be achieved. This thesis aims to study the feasibility of SLA 3D—printed injection molds in general as well as in manufacturing of patient specific trachea prostheses. Perfactory SXGA+ Mini Multi Lens SLA was utilized. Resin used was Envisiontec's HTM140V2 high temperature molding resin. Molds created were tensile test specimen, three different tubes, and one 1:1 scale trachea mold. Tensile specimens were molded from USP Class VI (United States Pharmacopeia) and ISO 10993-5 approved biocompatible thermoplastic polyurethanes of different hardness (Shore 5A-75A) and polypropylene (PP). Tensile specimen molded with SLA molds were compared to ones molded with steel mold. General quality of parts was observed by eye and with light microscope. More accurate surface quality studies were done with scanning electron microscope (SEM). Thermal properties were compared using differential scanning calorimetry (DSC) and mechanical properties with tensile tests. As a result, no significant differences in mechanical or thermal properties were observed. Parts produced with SLA molsd were not more birttle and no increased crystallinity was observed when compared to parts molded with steel molds. It was concluded that due to small size of the micro-injected parts, that itself enables fast cooling, the lower heat conductivity of SLA molds compared to steel molds does not cause alterations on the properties of molded parts. SLA molds lasted for 15 injection cycles on average, 50 cycles being the maximum. Failure occurred in brittle manner. Most significant contributor to the breaking was warping of the molds during printing and post-curing. Another significant contributor to the breaking was relatively high mold closing pressure of 130 bar. Trachea tube prototypes were molded using TPU5A and TPU15A. Designs with different wall thicknesses of 2 mm and 1 mm were tested. In addition a mold with denser “cartilage” rings spacing and a mold with realistic trachea dimensions were produced. The quality of produced tubes was good. The shape of the tube was clearly transferred from mold to the part. Tube prototype molds lasted for 4 cycles. Breaking occurred in brittle manner, likely initiated by high mold closing pressure. Realistic trachea mold lasted only for one cycle. Nonetheless the poor cycle performance of the realistic trachea mold, it yielded a good quality trachea prosthesis with realistic dimensions from Shore 5A TPU .
  • 3D-tulostettavat synteettiset rustokudossiirteet
    (2014-12-11) Auvinen, Vili-Veli Akinpoika
     Sähkötekniikan korkeakoulu | Bachelor's thesis
  • Arvometallimalmiesiintymän hyödyntämisen ja vaikutusten arviointi, Case: Rantasalmen Osikonmäen kultakaivos
    (2014-06-09) Korhonen, Harri
     Insinööritieteiden korkeakoulu | Master's thesis
    Tämän työn tavoitteena oli arvioida Rantasalmen Osikonmäen kylässä olevan kultaesiintymän edellytykset mahdollista kaivostoimintaa varten. Työssä kartoitettiin mahdollisen kaivoksen perustamiseen liittyvät riskit, ympäristövaikutukset, sosiaaliset vaikutukset sekä taloudelliset vaikutukset. Kaivostoiminnan riskejä sekä kaivostoiminnan vaikutuksia kartoitettiin Osikonmäen kultaesiintymän tutkimusaineiston, muun kirjallisuuden, kaivosvierailujen, asiantuntija-arvioiden sekä kyselytutkimuksen avulla. Osikonmäen kultaesiintymää on tutkittu 1970-luvulta saakka useamman eri yhtiön toimesta ja malminetsintä jatkuu. Olemassa olevien tutkimustulosten ja vuoden 2013 keskimääräisen kullan hin¬nan perusteella Osikonmäen kullan arvoksi on arvioitu noin 300 miljoonaa euroa. Tutkimustyön perusteella suurin kaivostoiminnan vaikutus kohdistui Osikonmäen valtakunnallisesti merkittävään maisema-alueeseen. Mahdollisen kaivostoiminnan pintavesistöön kohdistuva vaikutus on suuri uhka sekä kaivoksen lähialueelle, että laajemmin koko Saimaan vesistöalueelle. Tutkimustyön perusteella kuntatalouteen sekä lähialueen elinkeinoelämään merkittävin vaikutus arvioitiin muodostuvan palvelujen kysynnän kasvun kautta. Merkittävä kaivoksen työllistämisvaikutus muodostuu suuren mittaluokan kaivostoiminnassa sekä jatkojalostamisen (rikastus) myötä. Tutkimustyön perusteella Rantasalmen Osikonmäen kultakaivoksen edellytykset eivät täyty avolouhinnan ja tämänhetkisen teknologian yhdistelmänä. Tulevaisuudessa mahdollisen maanalaisen louhinnan sekä sen hetkisen parhaan mahdollisen ja käyttökelpoisen teknologian (BAT) yhdistelmänä kultakaivoksen edellytyksiä on arvioitava uudelleen.
  • Biohajoavien tukirakenteiden valmistaminen stereolitografian keinoin kudosteknologian sovelluksiin
    (2010) Romppanen, Timo Antti
     Elektroniikan, tietoliikenteen ja automaation tiedekunta | Bachelor's thesis
  • Biopolymeereistä valmistetut mikropartikkelit lääkeannostelussa
    (2011) Liikanen, Marjo
     Sähkötekniikan korkeakoulu | Bachelor's thesis
  • Copolymerization of lactones in a semi-batch reactor
    (1997) Tuovinen, Charlotta
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Diplomityön tavoitteena oli aikaansaada randomrakenteinen L-laktidi - epsilon-kaprolaktoni kopolymeeri polymerointiolosuhteiden optimoinnin avulla. Tärkeänä osana työtä oli kopolymeerin mikrorakenteen selvittäminen [13]C-NMR spektroskopian avulla sekä polymeroinnin seuraaminen moolimassan ja konversion kehityksen avulla. Työn kirjallisuusosassa käsitellään kopolymeerin rakenteeseen vaikuttavia tekijöitä sekä rakenteen määrittämistä NMR spektreistä. Myös polymerointimekanismeja ja eri katalyyttien erilaisuuksia käsitellään. Työn kokeellinen osa koostui kahdesta vaiheesta. Ensimmäinen vaihe oli katalyytin valinta loppukokeita varten. Polymeroinnit suoritettiin lasireaktorissa, polymerointilämpötila oli 160 °C ja polymerointiaika 24 h. Initiaattorina käytettiin glyserolia ja katalyytteinä alumiini-isopropoksidi, antimoni(III)oksidi, sinkkikloridi, tetrabutyyliortotitanaatti, tinaoktoaatti, tinakloridi ja tributyylitinametoksidi. Katalyyttikokeissa huomattiin selvää eroa katalyyttien välillä, kolme parasta katalayyttiä moolimassojen, konversioiden ja sekvenssipituusien perusteella olivat tetrabutyyliortotitamaatti, tinaoktoaatti ja tinakloridi. Vaihtoesteröintiä esiintyi vain näillä kolmella katalyytillä. Vaihtoeströinnin ja siten sekvenssipituuksien kannalta paras katalyytti oli tetrabutyyliortotitanaatti, mutta kun otettiin huomioon myös konversion kehityksen sekä moolimassan, valittiin loppukoita varten katalyytiksi tinaoktoaatti. Työn toisen vaiheen polymeroinnit suoritettiin DIT-reaktorissa. Tutkittiin katalyyttipitoisuuden, polymerointilämpötilan ja L-laktidin syöttötavan vaikutusta polymerinteihin ja kopolymeerin rakenteeseen. Suuremman katalyyttipitoisuuden todettiin nopeuttavan polymerointia ja aikaansaavan Iyhyemmät keskimääräiset sekvenssipituudet sekä suuremman vaihtoesteröintimäärän. Polymerointilämpötilan vaikutusta tutkittiin 120, 140, 160 ja 180 °C lämpötilossa. Korkeamman lämpötilan havaittiin nopeuttavan polymerointia, varsinkin epsilon-kaprolatonin konversiota. 120 ja 140 °C:ssa suoritetuissa polymeroinneissa voitiin havaita tuotteissa selvää kiteisyyttä. Todettiin, että kun keskimääräinen sekvenssipituus ylittää kuuden on tuotteessa huomattavissa olevaa kiteisyyttä. L-laktidin syöttö erissä polymeroinnin aikana ei vaikuttanut sekvenssipituuksia Iyhentävästi, vaan voitiin todeta, että mitä useammassa erässä L-laktidi syötettiin, sitä pidemmät olivat kopolymeerin keskimääräiset sekvenssipituudet. Voitiin myös todeta, että epsilon-kaprolaktonin polymeroitumisnopeus kasvoi lisääntyvien L-laktidierien mukana, mikä suuremmaksi osaksi todettiin johtuvan korkeammasta katalyytti- ja initiaattoripitoisuudesta polymeroinnin alussa.
  • The effect of polymerization conditions on the properties of liquid crystal polyesters
    (1993) Korhonen, Harri
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Fosforipohjaiset biopolymeerit
    (2012) Tiittanen, Laura
     Sähkötekniikan korkeakoulu | Bachelor's thesis
  • Fotoinitiaattorit lääketieteellisissä sovelluksissa
    (2013-05-07) Auvinen, Henni
     Sähkötekniikan korkeakoulu | Bachelor's thesis
  • Fused deposition modeling of biodegradable polymeric scaffolds
    (2012) Korpela, Jyrki
     School of Electrical Engineering | Master's thesis
    Three-dimensional printing (3DP) consists of a group of promising additive manufacturing techniques which can be utilized in tissue engineering applications. Fused deposition modelling (FDM) is a less studied 3DP method capable of utilizing thermoplastic common biopolymers. Little attention has been previously paid to examining the suitability of this method to such applications. The purpose of this thesis was to determine the feasibility of FDM to tissue engineering scaffold design and manufacturing. The feasibility was investigated by examining the potential material scope, the mechanical properties of FDM-printed porous structures, and the cell-cultural response to the structures by studying the proliferation on the scaffold surface. This study demonstrated the printability of a poly (epsilon-caprolactone) bioactive glass (PCL/BAG) composite as well as L-lactide/epsilon-caprolactone 75/25 mol-% copolymers for the first time as far as we know. SEM images showed BAG particles at the surface of the printed PCL/BAG scaffolds. The mechanical testing showed the possibility to alter the compressive stiffness of a scaffold matrix without a change in the compressive modulus. A structure with 0°/90° raster angles and vertical pore channels was vertically approximately 60-% stiffer than the structure with 0°/90° raster angles and diagonal pore channels. A structure with 0°/60°/120° raster angles was as stiff vertically compared to the first matrix but horizontally 25-% to 50-% less stiff. The horizontal compressive modules were 12-% to 39-% higher than vertical compressive modules, suggesting strong adhesion between the layers. The proliferation results suggested polylactide (PLA) is superior material over PCL or PCL/BAG -composite for cell growth. The proliferation was three times higher in PLA than in other materials. Bioactive glass evoked no significant additional cell growth compared to pure PCL structures. Light microscope and SEM images showed both the viability and the oriented structure of the cells. The cells were growing in multiple layers, and the biocompatibility of the structures was demonstrated. Finally, a model trachea scaffold with interconnected pores and 40 % porosity was created to show the applicability of FDM for porous scaffold design.
  • Grafeenin käyttö kudosteknologiassa
    (2015-12-20) Matilainen, Noora
     Sähkötekniikan korkeakoulu | Bachelor's thesis
  • Lactic acid based biopolymers for paper coating
    (2004) Ryynänen, Tuukka
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Työn tarkoituksena oli selvittää maitohappopohjaisten biopolymeerien soveltumista paperin päällysteiksi. Lähtökohtana oli muodostaa päällyste silloittamalla matalamoolimassaisia esipolymeerejä päällysteen kuivatuksen yhteydessä kertamuovimaiseksi verkkorakenteeksi paperin pinnalle. Työn kirjallisuusosassa perehdyttiin paperin päällystysprosessiin ja paneuduttiin erityisesti kosteuden aiheuttamaan paperin epäsuotuisaan karhentumisilmiöön. Lisäksi arvioitiin biohajoavien polymeerien mahdollisuuksia paperin päällysteinä ja tehtiin katsaus paperiteollisuudessa käytetyistä biopolymeereistä. Kokeellisessa osassa tutkittiin esipolymeerin haaroittuneisuuden, moolimassan ja komonomeerin vaikutusta päällysteen ominaisuuksiin. Työssä valmistettiin kahdeksan rakenteeltaan erilaista silloittuvaa matalamoolimassaista esipolymeria kondensaatiopolymeroimalla panostoimisesti. Lähtöaineina käytettiin L-maitohappoa, itakonihappoa, epsilon-kaprolaktonia ja vaihtoehtoisesti joko suoraketjuista 1,4-butaanidiolia tai tahtimaista pentaerytritolia. ltakonihapon sisältämien kaksoissidosten välillä tapahtuva silloitusreaktio initioitiin peroksidilla. Silloittuvien polymeerien lisäksi valmistettiin D,L-laktidin renkaanavaavalla polymeroinnilla termoplastinen referenssipolymeeri. Polymeerit karakterisoitiin GPC-, DSC- ja NMR -menetelmillä ja silloitetuista näytteistä mitattiin geelipitoisuudet uuttokokein. Tulosten perusteella maitohapon suora polykondensaatioreaktio osoittautui vaikeasti kontrolloitavaksi monomeerien runsaasta funktionalisuudesta, pitkästä polymerointiajasta sekä kovista reaktio-olosuhteista johtuen. Silloitusasteet jäivät suhteellisen alhaisiksi itakonihapon höyrystyessä pois reaktioseoksesta. Polymeerit applikoitiin asetoniliuoksina sauva- ja terälevittimillä joko paperiarkeille tai paksuille kartonkipinnoille. Moolimassaltaan pienimmät ja E-kaprolaktonia sisältävät polymeerit imeytyvät applikoitaessa kartongin sisälle, muiden polymeerien pysyessä paperin ja kartongin pinnalla. Applikoinnin jälkeen näytearkit kalanteroitiin ja osa kalanteroiduista arkeista kostutettiin vedellä. Näytteet analysoitiin erikseen jokaisen prosessivaiheen jälkeen. Analyysitulosten perusteella maitohappopohjaisista biopolymeeripäällysteistä tuli lujia päällysteitä, jotka tekivät paperista huomattavasti hydrofobisempia ja lukitsivat pohjapaperin kuiturakenteen tehokkaasti estäen kosteuden aiheuttaman jälkikarhentumisen lähes täysin. Silloitusasteen noustessa kuiturakenne lukkiutui entistä tehokkaammin. Myös pienillä päällystemäärillä kuiturakenteen lukitseminen oli merkittävää. Kaprolaktoni nosti polymeerien hydrofobisuutta. Samalla se muokkasi polymeeriä joustavammaksi laskien päällysteen lujuusominaisuuksia. Polymeerien imeytymisen paperin sisälle todettiin olevan useiden osatekijöiden- moolimassan, polymeerirakenteen, kuivatuslämpötilan, liuottimen käytön, polymeeriliuoksen konsentraation sekä silloitusasteen - summa. Eri parametrien asettamat rajat polymeerin pysymiselle paperin pinnalla pystyttiin kuitenkin karkeasti määrittämään. Päällysteiden suurempi karheus aiheutui todennäköisesti kuivatuksen yhteydessä voimakkaasti haihtuvan asetonin päällysteeseen jättämistä huokoisista koloista. Kalanterointilämpötilan nosto laski odotetusti päällysteen karheutta.
  • Mikrorakenteiden valmistaminen pehmytlitografiamenetelmillä
    (2010) Asikainen, Sanja
     Elektroniikan, tietoliikenteen ja automaation tiedekunta | Bachelor's thesis
  • Nanoparticles in additive manufacturing
    (2015-11-29) Auvinen, Antti
     Kemiantekniikan korkeakoulu | Bachelor's thesis
  • Novel photo-curable polyurethane resin for stereolithography
    (2016) Le, Hoang Sinh; Korhonen, Harri; Liikanen, Marjo; Malin, Minna; Nguyen Dang, Luong; Jürgen, Weisser; Torsten, Walter; Matthias, Schnabelrauch; Seppälä, Jukka
     A1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä
    A novel photo-curable polyurethane resin for stereolithography has been demonstrated herein. The resin was printed by stereolithography to form 3-dimensional elastomeric objects without need of any diluent. The resultant elastomer exhibited good mechanical strength, high elasticity, and excellent cell adhesion and proliferation.
  • Poly(ester-anhydrides) based on polylactone precursors
    (2008-03-07) Korhonen, Harri
     Faculty of Chemistry and Materials Sciences | Doctoral dissertation (article-based)
    Thermoplastic and crosslinked poly(ester-anhydrides) were prepared from biodegradable polyester precursors. The poly(ester-anhydrides) possess properties of individual polyesters and polyanhydrides and can therefore provide extended advantages compared to either polymer alone. The polymerization procedure consisted of ring-opening polymerization and subsequent coupling of polyester precursors to higher molecular weight poly(ester-anhydrides). Alternatively, carboxylic acid-functional prepolymers were allowed to react with methacrylic anhydride to form precursors for crosslinked poly(ester-anhydrides). Polyester precursors were prepared from L-lactide, DL-lactide and ε-caprolactone. In addition to different monomers used, the structure of the prepolymers was modified, using ricinoleic acid and alkenylsuccinic anhydrides with different chain lengths as hydrophobic components in the syntheses of prepolymers. In dissolution, the poly(ester-anhydrides) showed a hydrolysis of anhydride linkages within a few days. After hydrolysis of anhydride bonds, mass loss of poly(ester-anhydrides) depended most importantly on hydrophobicity and thermal properties of the polyester precursors. For poly(ester-anhydrides) prepared from prepolymers with thermal transitions below 37 °C, hydrolysis of anhydride linkages was accompanied by rapid mass loss caused by fast dissolution of the degradation products. When thermal transitions of prepolymers were above the hydrolysis temperature, the poly(ester-anhydrides) showed a clear two-stage degradation: a rapid hydrolysis of anhydride linkages was followed by slower hydrolysis and mass loss of the remaining polyester oligomer. Overall, the results demonstrated the potential to prepare biodegradable polymers with greatly modified degradation profiles through incorporation of anhydride linkages into the polyester backbone. These materials are expected to find applications in the field of drug release and tissue engineering.
  • Preparation of polycaprolactone based tissue engineering scaffolds by stereolithography
    (2009) Elomaa, Laura
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    A novel photocrosslinkable and biodegradable resin was prepared for the use in a stereo lithography apparatus (SLA). Three-branched poly(epsilon-caprolactone) (PCL) oligomers of five molecular weights were synthesized. As the molecular weight of the oligomer increased, the melting point approached that of linear high molecular weight PCL (~ 60 C°). To prepare photocrosslinkable polyester macromers , hydroxyl-terminated oligomers were methacrylated with methacrylic anhydride. Photocrosslinkable poly(ester-anhydride) macromers were prepared by functionalizing hydroxyl-terminated oligomers with succinic anhydride and then methacrylating them with methacrylic anhydride. The polyester macromers were photocrosslinked using ultraviolet light and Irgacure 2959 photoinitiator. The crosslinking density increased as the molecular weigh of the macromer decreased. The gel content was between 98,2 and 89,8 %. Crosslinking increased the glass transition temperature by restricting the molecular mobility of polymer. Young's modulus of the networks was between 15,4 and 6,7 MPa and the elongation at break between 19,3 and 78,5 %. Cytotoxicity test showed good biocompatibility of the crosslinked networks. Three-dimensional tissue engineering scaffolds were built by SLA using the molten polyester macromer, blue light and Irgacure 369 photoinitiator. The scaffolds resembled the structures modeled by computer-aided design closely. Any solvent was not used in SLA, and due to that, no material shrinkage was observed. The average porosity was 70,5 % ± 0,8 %, when the designed porosity was 70 %. More than 90 % of the pores were in the range of 350 to 550 µm in diameter, and the average pore size was 465 µm. The pores were highly interconnected. Low cytotoxicity of the crosslinked material along with the optimal pore architecture of the scaffolds indicates good applicability of the prepared PCL resin in a SLA building process.
  • Proteiinipohjaiset tukirakenteet kudosteknologiassa
    (2011) Lindh, Micke
     Sähkötekniikan korkeakoulu | Bachelor's thesis
  • Release of model drugs with different solubilities from polylactone based degradable polymer matrices
    (2012) Söderman, Josefin
     School of Chemical Engineering | Master's thesis
    The aim of this thesis was to study the effect on the release profile of E-caprolactone and L-lactide based polymeric drug delivery devices when active agents of different solubility were used. Both long-acting and short-acting polymeric drug delivery devices for controlled drug delivery were studied. For the thesis, the release of three different active agents from two different polymer families was studied in aqueous buffer solution at pH 7.4 and temperature 37°C. Surface eroding poly(ester-anhydride) samples were prepared by crosslinking functionalised poly(E-caprolactone) precursors, while diffusion controlled the poly(ester) samples were synthesized by ring-opening polymerisation of E-caprolactone and L-lactide. Two different molar ratios were used for the copolymers. As active agent's propranolol HCI, amlodipine maleate, and itraconazole were used. All samples had a 10 m-% drug loading. The release rate of poly(ester anhydride) samples was linearly related to the erosion rate. The erosion rate for the samples clearly depended on the hydrophilicity of the active agent so that the most hydrophobic active agent had the slowest degradation time. All samples degraded in 20 to 35 hours. In the thermoplastic copolymers, a higher amount of lactide in the copolymer led to a higher release rate. The difference in release rate due to the molar ratio was most prominent when the active agent was highly hydrophilic. Depending on the polymer and the active agent, 20 to 100 % of the initial active agent was released during 11 weeks. This work contributed to the understanding of degradable polymers as drug delivery devices. Further studies are still needed before the studied materials can be applied for clinical usage. Also the effect of the testing procedure should be further explored.
  • Synthesis and Characterization of Crosslinked Biodegradable Polyester
    (1999) Turunen, Markus
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Työn tarkoitus oli valmistaa biohajoava polyesteri epsilon-kaprolaktonista ja L-laktidista sekä funktionalisoida muodostunut esipolymeeri silloituksessa reaktiivisella kaksoissidoksellisella ryhmällä. Tämän jälkeen oli määrä osoittaa kaksoissidoksiin perustuva biopolyesterien silloittaminen mahdolliseksi sekä peroksideilla että valolla. Työn kirjallisessa osassa on tarkasteltu biohajoavan polyesterin valmistamista sekä renkaanavaalla polymeroinnilla että polykondensaatiolla. Polykaprolaktonin (PCL) ja poly-L-laktidin (PLLA) funktionalisoimiseksi kaksoissidoksien kautta silloittumiskykyiseksi esitettiin useita tapoja. Lisäksi pyrittiin esittämään kattavasti muut tunnetut tavat silloittaa biohajoavia ja muita polymeerejä. Kirjallisuusosan lopuksi esiteltiin biohajoavan esipolymeerin ja silloitetun polymeerin analysointia eri menetelmillä sekä kartoitettiin bioyhteensopivuuden aiheuttamia lisävaatimuksia elimistöön implantoitaville polymeereille. Työn kokeellisessa osassa massapolymeroitiin epsilon-kaprolaktoni ja L-laktidi esipolymeereiksi eri initiaattorin syöttösuhteilla, käytteen katalyyttinä tinaoktoaattia. Initiaattorina käytettiin polyglyserolia, jossa oli 8 polymeeriketjun kasvua initioivaa OH-ryhmää. Tämä mahdollisti haaroittuneen rakenteen. Polymerointi suoritettiin 140 °C lämpötilassa 5 tunnin polymerointiajalla. Esipolymeeri karakterisoitiin NMR-, DSC-, GPC- ja FTIR-menetelmillä. Valmistetut esipolymeerit funktionalisoitiin maleiinihappoanhydridillä, itakonihappoanhydridillä ja glysidyylimetakrylaatilla. Happoanhydrideillä funktionalisoitaessa reaktiolämpötila oli 120 °C yhden tunnin ajan ja lopuksi 140 °C puolen tunnin ajan. Glysidyylimetakrylaatin liittämisessä käytettiin reaktiolämpötilana 70 °C 1 1/2 tunnin ajan. Funktionalisoidut polymeerit karakterisoitiin NMR-, DSC-, GPC- ja FTIR-menetelmillä. Funktionalisoidut polymeerit silloitettiin reaktiivisten monomeerien (N-vinyyli-2-pyrrolidoni, 2-hydroksietyylimetakrylaatti ja styreeni) kanssa (0-30 m-%) joko redox-kiihdytetyillä peroksideilla tai valolla. Silloitetut polymeerit karakterisoitiin DSC:lla ja FTIR:lla. Asetoniuutolla analysoidut geelipitoisuudet olivat 0-100 %. DSC ja FTIR tukivat uuttotuloksia. DSC osoitti, että sulamislämpötilapiikki häviää silloitetusta polymeeristä ja- lasiutumislämpötila nousee silloitusasteen noustessa. DSC-käyrän ensimmäisessä lämmityspyyhkäisyssä havaittu jäännösreaktiivisuus laski silloitusasteen noustessa. Lopuksi valikoidulle joukolle silloitettuja polymeerejä tehtiin mekaanisten ominaisuuksien testaus ja nopeutettu hydrolyysikoe. Osa mekaanisista tuloksista oli hohkaluun tasolla ja jotkut jopa luun kuorikerroksen ominaisuuksien tasolla. Hydrolyysikoe osoitti, että polymeerit säilyttivät biohajoavuuden silloitettaessa vaikkakin hajoamisnopeus laski silloitusasteen noustessa