Browsing by Author "Kock, Juho"

Now showing 1 - 5 of 5

Suunnittelijoiden kustannustietoisuuden parantaminen sähköpropulsiolaitteen tuotekehitysprosessissa
(2004) Jansson, Peik
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Noin 70 % tuotteiden kustannuksista määräytyy suunnittelun alkuvaiheessa. Lopputuotteen kustannuksia on suunnittelun jälkeen paljon vaikeampaa pienentää. Jotta suunnittelijat voivat tehdä oikeat ratkaisut jo suunnitteluvaiheessa on suunnittelijoiden oltava tietoisia kustannuksista. Tämä kustannustietoisuus etenkin valmistusprosessien kustannustieto on etääntynyt samalla kun valmistusta on ulkoistettu alihankkijoille. Tässä diplomityössä on selvitetty miten suunnittelijoiden kustannustietoisuutta voidaan parantaa. Kustannustavoitteidenmukaisia ja valmistusystävällisiä suunnittelustrategioita tutkittiin kirjallisuudessa. Näiden perusteella esitettiin prosessi jolla kustannustietoa saadaan toimittajailta suunnittelijoille. Tämän prosessin toimivuutta testattiin kahdessa esimerkkitapauksessa. Toisessa tutkittiin omaa suunnittelua olevan komponentin kaikki työvaiheet. Tämän perusteella saatiin paljon hyödyllistä informaatiota valmistettavuudesta ja kustannuksista suunnittelijoille sekä lukuisia parannusehdotuksia. Toisessa selvitettiin prosessin toimivuutta komponentissa joka on toimittajan suunnittelema ja jossa ABB:n suunnittelija määrittää komponentin ominaisuudet. Tässä lähestymistapa oli hieman erilainen, mutta lopulta saatiin paljon laadullista tietoa kyseisen komponentin kustannussäästö- ja parannuskohteista. Molemmista tapauksista saatiin hyvää tietoa suunnittelijoille ja löydettiin lukuisia säästökohteita. Suunnittelijat voivat käyttää tätä tietoa hyväkseen tulevaisuudessa ja suunnitella yhä kustannustehokkaampia Compact Azipodeja. Diplomityön lopputulos on menetelmä miten saada se tieto takaisin toimittajilta joka on etääntynyt ulkoistamisen kautta, ja tutkimus prosessin toimivuudesta.
Ruoripotkurilaitteen rungon lujuustarkastelu
(2012) Rauhala, Teemu
School of Engineering | Master's thesis
This master's thesis examines the influence of different casting defects and repair welding on a strut made of ductile cast iron (GJS-500-7U). The aim in this thesis is to determine whether it is possible to use the repair welding method for struts. Another aim is to examine the validity of current material strength requirements. The upper flange of the strut came from China and was split in Finland. Thirty-two strut specimens were studied in bending fatigue tests within four different test series. The specimens were inspected with non-destructive testing methods and included both materials with and without casting defects. Repair welding's made in two of the series. The welding process consisted of the cold welding with nickel-iron electrodes. The welding process was kept same as in China. Some of the specimens also underwent tension tests and some microstructure pictures were taken. The results of this master's thesis show that cold repair welding with nickel-iron electrodes does not provide an acceptable method for ductile cast iron struts. The fatigue endurance limit radically decreased compared to specimens without repair welding's. The results also show that internal cast defects are not as critical as those located close to the surface. This master's thesis also introduces fatigue limit curves for different types of materials. These curves, however, can only serve as guidelines. Tension tests and microstructure pictures show that the material does not fulfil all the requirements imposed by the standards. The microstructure of ductile cast iron has a major impact on fatigue and other strength properties.
Ruoripotkurilaitteiston asennuksessa syntyvien hitsausmuodonmuutosten mallintaminen
(2001) Tamminen, Tero
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Mobiilinosturin varusteluosien optimointi
(1997) Kock, Juho
Helsinki University of Technology | Master's thesis
Ruoripotkurilaitteiden voimaliitosten mitoitus
(2015-06-08) Huovinen, Heikki
Insinööritieteiden korkeakoulu | Master's thesis
Ruuviliitos on tyypillinen tapa toteuttaa kuormituksia siirtävä liitos ruoripotkurilaitteissa. Ruuviliitosten mitoitus on monia ilmiöitä huomioon ottava prosessi, jonka lopputuloksena saadaan määritettyä esimerkiksi liitoksessa tarvittavien ruuvien määrä ja tarvittava esijännitysaste. Mitoitusprosessi on kriittinen turvallisuuden ja kustannusten kannalta. Tämän diplomityön tavoite onkin määrittää mitoituksessa käytettävien parametrien arvoja. Työ on rajattu käsittelemään ruuviliitosten elinkaaren alkuvaihetta. Pitkän ajan kuluessa tapahtuvat ilmiöt, kuten väsyminen, on rajattu työn ulkopuolelle. Monet ruuviliitosten mitoituksessa käytettävät parametrit ovat luonteeltaan sellaisia, että jos niiden arvo arvioidaan väärin, jokin ruuviliitoksen varmuuksista kärsii aina, huolimatta virhearvion suunnasta. Tämä tekee mitoituksesta haastavaa. Tässä työssä mitoitusprosessi jaettiin kolmeen vaiheeseen: kuormanjakautumislaskenta, kitkalaskenta ja esikiristyslaskenta. Kutakin näistä vaiheesta tutkittiin kokeellisesti. Kuormanjakautumislaskentaa tutkittiin epäkeskovetokokeella, kitkalaskentaa lepokitkakokeella ja esikiristyslaskentaa vääntökiristyskokeella. Kokeilla tutkittiin ruuviliitoksen vasteen laskentamenetelmiä, kappaleiden välisiä lepokitkakertoimia sekä kitkakertoimia ruuvin kierteessä ja kannan alla. Epäkeskovetokokeen perusteella epäkeskisesti kuormitetun ruuviliitoksen vastetta voi analysoida elementtimenetelmällä, mutta esimerkiksi ruuvin lisäaksiaalivoimassa voi tarkallakin mallilla laskettaessa olla noin 10 % virhe. Analyyttisen laskennan tarkkuus epäideaalisilla kappaleilla riittää lähinnä epälineaarisen vasteen rajavoimien suuruusluokan arviointiin. Ruuvien kitkakertoimien hajonta on yleisesti melko suurta. Jos ruuveista tai niillä kokoonpantavasta rakenteesta on tarkempaa tietoa, voidaan hajonnan joissakin tapauksissa olettaa pienemmäksi. Lepokitkakokeen tulosten perusteella teräs-teräs-materiaaliparin lepokitkakertoimelle voidaan käyttää arvoa 0,20 ja teräs-valurauta-parille 0,18. Myös koehypoteesien perusteella valuraudalla kitkakerroin on pienempi kuin teräksellä. Yleisesti monet ruuviliitosten mitoituksessa käytettävät parametrit ovat luonteeltaan sellaisia, niiden arvon virheellinen arviointi tai arvojen hajonta johtaa joidenkin liitoksen varmuuksien paranemiseen ja joidenkin varmuuksien huononemiseen. Tämän takia liitos pitäisikin mitoittaa kaksi kertaa käyttäen parametrien arvioituja ääriarvoja. Kokeiden perusteella hajonta voidaan joissakin tapauksissa olettaa yleistä tapausta pienemmäksi. Tällöin kuitenkin tarvitaan melko tarkkaakin lisätietoa, mikä johtaa tarpeeseen sisällyttää lisää parametreja laskentaprosessiin.