Browsing by Author "Huovinen, Katja"

Filter results by typing the first few letters
Now showing 1 - 5 of 5
  • Bisceglie, centro storicon täydennysrakentaminen
    (2008) Engman, Ulla
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Työ käsittelee Etelä-Italiassa, Apulian maakunnassa sijaitsevaa 53 000 asukkaan Bisceglien kaupunkia. Kaupungin ydin ja asukkaiden identiteetin lähde on keskiaikaisperäinen vanha kaupunki, centro storico. Centro storico on osittain hyvin huonossa kunnossa, eikä kaupunkilaisilla ole arjessa sinne juuri asiaa. Ristiriita arvojen ja käytännön elämän välillä on työn keskeinen kysymys. 1960-70- luvuilta lähtien Biscegliestä muutettu työn perässä muualle. Muuttoaallon seuraukset näkyvät kaupunkikuvassa edelleen. Centro storicon taloja on hylätty ja rappeutunut. Sinne on jopa syntynyt piazzoja huonokuntoisten rakennusten romahtamisen seurauksena. Kaupunki on tähän saakka panostanut enemmän uusiin kaupunginosien, mutta viime vuosina on herännyt kiinnostus centro storicon kunnostamiseen. Syynä ovat muun muassa turismiin kohdistuvat suuret odotukset. Työn tarkoitus on kannustaa bisceglieläisiä ottamaan taas centro storico omakseen. Työllä pyritään herättämään paikalliset huomaamaan vanhan keskustan arvo ja esittämään keinoja vilkastuttaa centron käyttöä. Työ koostuu analyysistä ja suunnitelmasta. Italiassa on 1960-luvulta lähtien tutkittu "kaupungin lukemista" pohjana uuden suunnittelulle. Menetelmiä ovat kehittäneet muun muassa Giancarlo De Carlo ja Aldo Rossi. Työni jatkaa tätä perinnettä soveltaen analyysissa De Carlon kaupungin lukemisen metodeja. Suunnittelukohteeksi on valittu keskeinen, kolmen rakennusten romandusten seurauksena syntyneen piazzettan sarja. Kohde edustaa kaikkein huonokuntoisinta ympäristöä. Piazzettoille on suunniteltu toimintoja ja muutoksia, jotka. -mahdollistavat kortteleiden nykyisten asukkaiden pysymisen alueella ja uusien asukkaiden muuttamisen sinne. -houkuttelevat centro storicon ulkopuolella asuvia bisceglieläisiä käymään centro storicossa ja. -mahdollistavat tilojen käytön juhlien ja tapahtumien näyttämöinä tuoden esiin voimakasta genius locita, ja nostaen siten paikallisten tietoisuutta ympäristön arvoista. Toiminnot ovat uusi asuinrakennus ja taiteilija-ateljee, ulkoilmaelokuvateatteri sekä pienet puistoaukiot. Muutokset on suunniteltu siten, että niiden toteutus voidaan aloittaa nopealla aikataululla ja suorittaa vaiheittain. Keskeisenä tavoitteena on vahvistaa centro storicossa alussa olevaa "hyvän kierrettä". Piazzettojen yhteenlaskettu pinta-ala on 2000 m2. Täydennysrakennuksen kerrosala on 820 m2.
  • Huoletonta lomaa, Vastuullista turismia - Hajautettu hotelli Nardóon
    (2012) Orelma, Laura
     School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
    This master's thesis examines the concept of dispersed hotels, specifically a dispersed hotel in Nardó, Southern Italy. A dispersed hotel, albergo diffuso, is a hotel concept developed in Italy by hotel marketing consultant, Giancarlo Dall'Ara in the 1980s. The rooms and the reception of a hotel are situated at different addresses in the old town. The concept is designed for the revitalization of withered or abandoned small towns through tourism. After the introduction, the thesis is divided into four chapters. The first chapter lays the foundation by describing a complementary building used as part of a dispersed hotel in Nardó through the city's history, location and capabilities. The second chapter deals with hotel design and placement of the dispersed hotel in the old city. The third chapter discusses the complementary building in the historic environment. The fourth chapter presents the plans to implement the hotel. The city of Nardó is located in the "boot heel" in Apulia. To maintain the identity and existing buildings, the thesis focuses on the opportunities offered by tourism. Tourism is contemplated from the viewpoint of sustainability and responsibility. Responsible tourism tries to minimize negative environmental, economic and social impacts. The thesis examines how sustainable design principles can be implemented through architecture. The development of the historic center will promote not only tourism, but also provides local opportunities of employment and enables the locals to enjoy their own city center. To support the tourism of Nardó, a merging of tourism strategies is suggested of towns in the same province. In that case, the cities would be connected and Nardó would be one part of "pearl necklace". The series of cities could be explored by bike. The flat country of the countryside would give this a perfect setting. Today, there is no plan to promote tourism in the city even though interest seems to exist. There are no hotels and only few restaurants in the old town. Those locals who are interested in promoting tourism do not possess the money to do so, whilst those who do, do not necessarily want to change things. The context is explored through observing, drawing, taking photographs and interviewing. The analysis also includes a variety of visualizations of the structure and history of the old town. The plans themselves move in the interface of residential architecture and architectural history. Plans were made for four locations. The first location, the hotel reception at via Cuomo and the apartment above were combined into a single entity. It included a change of usage and slight additional construction. The apartment has been pierced with a new atrium to allow light to flood the lower floors. The second and third design subjects are located in Via Tripoli and in Via Santa Sofia. The first of these two IS a conversion and renovation of the apartment. Each hotel room has their own entrance, and a collective space is centred in the middle of the rooms, The desire to keep the vaulted rooms as intact as possible was grounds for this decision, The building at Via Santa Sofia is a complementary part of the block on the spot of previously collapsed buildings, A typical front yard and garden are realized as an adapted version. The front yard is a split of the building mass at the end of the via Cuomo. The garden is at the common roof terrace of the building, The plans have been carried out taking into account the local building code regarding the facades, accessibility and climate. The hotel has a total of 23 rooms and 44 beds. The total surface area of usage is 782 m2, including hotel rooms 468 m2, lobby areas 204 m2, auxiliary facilities and the stairs 64 m2, staff rooms 26 m2, and 19 m2 retail space for rent. The plan of the dispersed hotel and its additional services can breathe new life into the old city center and provide a new direction for the formerly agro town. New uses for abandoned buildings can protect and develop the old city, thus avoiding deterioration of the historic environment.
  • CORFINIO - keskiaikainen kyläkeskusta kaksituhattaluvulla
    (1996) Huovinen, Katja
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Diplomityön kohde on kaupunkimaisen tiivis, noin tuhannen asukkaan kyläkeskusta Abruzzon maakunnassa Italiassa Työn ensimmäinen osa käsittelee kylän, Abruzzon alueen sekä koko Etelä-Italian historiaa. Antiikin Corfinium oli poliittisesti suhteellisen merkittävä kaupunki; historia vaikuttaa nykyhetkeen aktiivisena arkeologisena toimintana. Antiikin kaupunki tuhoutui kansainvaellusten aikoihin. Kylä perustettiin uudelleen tuhatluvulla. Abruzzon maakunnan kulttuurillinen kasvusuunta määräytyi 1100-luvulla; alue kuului Napolin kuningaskuntaan seitsemänsadan vuoden ajan. Italian kansallisvaltion synty vuonna 1861 muutti entisen rajamaakunnan asemaa. 1800-luvun lopulla rakennettiin rautatieyhteys Roomaan. Dramaattinen muutos on ollut maaltapako. Corfinion väkiluku väheni kolmannekseen vuosien 1911 ja 1971 välillä. Kylä kärsi muuttotappiosta etenkin Italian talouskasvun vuosina, 1950- ja 1960-luvuilla. Muuttovirta etelästä suuntautui pohjoisen teollisuuskaupunkeihin ja ulkomaille Työn toinen osa esittää analyysin Corfinion nykyhetkestä. Olen tarkastellut sekä kylän fyysistä että sosiaalista ympäristöä. Osa historiallisen keskustan rakennuksista on hylättyjä tai raunioina. Samanaikaisesti rakennetaan uudisrakennuksia viinitarhoihin. Kylärakenne pirstoutuu, kylän ja ympäröivän maaseudun suhde muuttuu. Sosiaalinen vuorovaikutus kaupunkitilassa on vilkasta. Julkisen ja yksityisen tilan nyansoitu suhde tekee kylästä miellyttävän asuinympäristön. "Ruoka-aikojen yhtenäiskulttuuri" rytmittää kylän elämää. Työn kolmas osa käsittelee Corfinion tulevaisuutta. Maaseudun ja suurkaupunkien vastakkainasettelu on tasoittunut jälkiteollisessa Italiassa. Työn perään ei ole enää välttämätöntä muuttaa; pikkukaupungin rauhallinen elämä voi olla houkutteleva vaihtoehto. Työtä voi tarjota vanhojen elinkeinojen elvyttäminen, maatalous ja käsityöläisyys. Uusia elinkeinoja kylälle voivat olla turismi, elämys- ja kulttuurimatkailu. Etätyö ei toivottavasti jää vain teknoutopiaksi. Kylä voi olla myös läheisten aluekeskusten satelliittikaupunki. Olen pitänyt tärkeänä taistelua kylärakenteen hajottavaa keskipakoisvoimaa vastaan, historiallisen keskustan uudelleenasuttamista ja viljelysmaiseman suojelua. Olen myös pohtinut historiallisen keskustan restauraation moraalia - nykyiset menetelmät ovat valitettavan kovakouraisia. Corfinion tulevaisuutta pohdittuani esitän kolme pikkusuunnitelmaa kylän historiallisen keskustan elävöittämiseksi. Rauniotalon kunnostussuunnitelmassa on kylän keskiaikaisessa ytimessä sijaitseva pieni rauniotalo kunnostettu asunnoksi. Uskollisena alueen talotypologialle olen sijoittanut entiseen talliin tuotantotilat. Olen myös esittänyt oman näkemykseni restauraatiomoraalista. Piazzan elävöittämissuunnitelmassa olen esittänyt toimintoja nyt suljettujen ovien takana oleviin tiloihin ja pyrkinyt saamaan kylän sosiaalisen fokuksen piazzalle, johon se kuuluisi. Pysäköintisuunnitelmassa olen etsinyt paikkaa autoille, jotka eivät mahdu keskiaikaiseen kyläkeskustaan. Pysäköintikatokset sijoittuvat kaupunginmuurin ulkopuolelle. Terassiratkaisuna jyrkässä rinteessä samoissa rakennelmissa ovat viljelypalstojen työkaluvajat.
  • Kiviset kulissit - Menneisyyden ja nykyhetken vuoropuhelu eteläitalialaisessa agrokaupungissa
    (2009) Huovinen, Katja
     Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunta | Licentiate thesis
    Tutkimuksen ensimmäinen osa, Kiveen kirjoitettu historia, on lähestymistavaltaan ja metodiltaan lähinnä perinteistä arkkitehtuurin historiaa. Se taustoittaa alueen historiaa ja tutkimuskohteena olevaa kaupunkia. Kuvattuani tutkimuskentälle saapumista ja ensivaikutelmia luonnostelen asukkaiden identiteettiä ja sitä mitä heille itselleen merkitsee olla Etelästä. Esitän lyhyesti Etelä-Italian pitkän historian, ja Salenton alueen aseman siirtyvän keskipisteen periferiassa. Luvussa annan esimerkkejä siitä miten Etelä-Italian kaupungeissa näkyy alueen historia ja elinkeinorakenne. Erityisen huomion ansaitsee kaupunkirakenteen samankaltaisuus islamilaisen maailman kaupunkien kanssa. Laajemman kontekstin esittelyn jälkeen keskityn tutkimuksen toisessa luvussa varsinaiseen tutkimuskohteeseeni. Tutkimuksen toisessa osassa Pelin säännöt selvitän ja selitän diskurssissa toistuvia sosiaalisen elämän pelisääntöjä, julkista ja yksityistä, kunniaa ja sen puutetta, joita tuntematta tilan sosiaalista tuottamista on vaikea ymmärtää. Kuvaan kaupunkitilan jäsentymistä ja jakaantumista julkiseen, puolijulkiseen, puoliyksityiseen ja yksityiseen. Yksityisen ja julkisen raja on diskurssissa häilyvä. Kyky rajanvetoon nähdään sivistyksenä, civilta; sen vastakohtana on sivistyksen puute, takapajuinen elämäntapa. Yksityistymisen asumiselle asettamat vaatimukset heijastuvat muutospaineena kaupunkitilassa. Sekä kaupunkitilassa että kodeissaan asukkaat ylläpitävät sosiaalista julkisivua; teatterimetaforaa voisi kritikoida kysymällä onko kyseessä elämä vai näytelmä, mutta näytelmän henkilöhahmot ottavat roolinsa tosissaan. Kolmas osa Näyttämöllä ja kulisseissa kuvailee edellisessä osassa esiin tuotujen pelisääntöjen toteutumista rakennetussa ympäristössä. Keskeisiä käsitteitä ovat tilan järjestyminen sukulaisuuden, myötäjäis- ja perintöstrategioiden mukaan sekä sukupuolitettu tila. Palaan detaljitasolla tarkastelemaan jo ensimmäisessä luvussa esitettyä Etelän kaupunkirakennetta alueelle luonteenomaisen sisäpihallisen kaupunkitalon muodossa. Sosiaalisen elämän pelisäännöt heijastuvat asunnon symbolisessa järjestyksessä. Neljäs osa Muuttuva kaupunki käsittelee lähimenneisyydessä tapahtunutta, yhä käynnissä olevaa muutosta ja sen takana vaikuttaneita ihanteita ja arvotuksia. Kaupungin rakenne säilyttää muistoja ja vastustaa muutosta, mutta samanaikaisesti epäjatkuvuuden tai murroksen jäljiltä muuttunut kaupunki tekee vaikeaksi ellei peräti mahdottomaksi paluun entiseen. Muutos näyttäytyy kaksisuuntaisena liikkeenä: ensin 1800-luvun lopulta alkaen kaupunkirakenteen muureja ympäröivälle maaseudulle levittävänä keskipakoisena voimana, myöhemmin 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä ainakin diskurssin tasolla ilmenneenä vanhan rakennuskannan uutena arvostuksena. Päätän tutkimuksen lyhyeen pohdintaan vanhankaupungin tulevaisuudesta.
  • Koti vaiko museo lapsillemme : kaupunkisuojelun käytäntö kolmessa eurooppalaisessa maailmanperintökohteessa
    (2017) Huovinen, Katja
     School of Arts, Design and Architecture | Doctoral dissertation (monograph)
    My dissertation compares the practice, realisation and results of Urban Conservation in three UNESCO listed European city centres, in three different countries. As the objects of the study I have chosen the cave district of Matera in Southern Italy, the wooden quarter of Old Rauma in Finland and the Hanseatic town of Visby in Sweden. My research is a comparative case study about the "success" of urban conservation, not only from the point of view of built heritage but also of the stakeholders, especially the inhabitants. The period studied extends from 1950s to today. The first chapter concerns the birth of the concept of "the historic quarter" as a result of the growing awareness of history, time and change. All three cities studied have been growing during the last century out their "original" boundaries. In that period the historical core was given its significance as an "other" compared to the "new town", and it was seen as a picturesque curiosity, a problem in need of rehabilitation or even "a national shame". The second chapter examines the history of concepts of conservation and restoration, and the moving of focus from monuments to cultural landscape, vernacular architecture and to the protection of immaterial heritage. Paradoxically, urban conservation is an evolution of the modernist metanarrative, believing in progress, as conservation is thought to be always better, and its progress can be described in a timeline. In the sites object of study, I try to define the moment when inhabitants - or authorities - realised the value of the site. I observe the awareness of urban conservation as part of shared consciousness and the political agenda through the articles in the local newspapers. Conservation doesn't start with the UNESCO listing, and neither does it end with it. The third chapter is based on interviews of inhabitants and shopkeepers, and on observation of the use of the city space. As a tool, I use a four-field model, and I observe the common problems in historic city centres placing them on two axises alive-dead and authentic-false. In each site I go through a check list, edited by me, on the most common problems in historic centres, which left unsolved may lead to the death of a city by loosing its original functions, material authenticity, or both. The fourth chapter deals with the instructions and manuals produced by international organizations (UNESCO, ICOMOS) for historic city centres and cultural heritage sites. Regarding studied sites I observe the conservation instruments, divulgation and especially the "not-to-do" lists. As a source I have used the material produced by local authorities, city plans, and complementary conservation instructions. Besides that, Istudy the instructions directed at architects and constructors. In the conclusions chapter, I compare for each site the discourses defining the historical centre, discourses on urban conservation, the way the ideal and use value of the site is represented, and the discourse created by authorities. I evaluate the outcome of urban conservation with regard to governance, sustainable integration, training and participation. I observe the relevance and results of hypothetic actions, tracing their origins from aforementioned common problems. To conclude, I discuss the possible future scenarios and trends in historic centres. The most evident conclusions are the significance and the validity of the paradigm of integrated conservation and planning. The divulgation of conservation practices and self-direction towards a collectively shared aim seem to give more sustainable results than the control practiced by authorities, Personally, I consider as important the safeguarding of functional and social diversity in a historical centre. In the light of studied cases, I have to note that it might be even more difficult than conserving the material authenticity.