Browsing by Author "Helander, Vilhelm"

Filter results by typing the first few letters
Now showing 1 - 20 of 153
  • Aalto's Modernism; An Inquiry into Alvar Aalto's Modernist Conception of space
    (1998) Arya, Vijay
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Alkukantaisen lumo - Primitiivistisiä pyrkimyksiä arkkitehtuurissa 1930-luvulta 50-luvulle sekä niiden taustoja
    (2005) Vesikansa, Kristo
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Primitivismi oli yksi sodanjälkeisen arkkitehtuurin kutkuttavimmista ilmiöistä, mutta aihetta on tutkittu niukasti. Mikä sai modernistit etsimään vaikutteita alkukantaisista rakennelmista? Entä onko löydettävissä jotain erityisen suomalaista lähestymistapaa primitiivisyyteen, vai heijastiko rakennustaiteemme vain kansainvälisiä ilmiöitä? Olen määritellyt kolme erityyppistä primitivististä lähestymistapaa: emotionaalisen, intellektuaalisen ja piilotajunnan primitivismin, joiden kautta olen tarkastellut aikakauden arkkitehtuuria. jossain määrin olen myös etsinyt yhteyksiä vastaaviin ilmiöihin kuvataiteissa. Primitivismin aatteelliset juuret voidaan modernismin tavoin jäljittää modernin yhteiskunnan muotoutumiseen 1700-luvun kuluessa. Valistusajan arkkitehtuuriteoreetikot uskoivat selvittävänsä rakennustaiteen luonnolliset ja kiistämättömät perusteet tutkimalla suojan alkuperäisintä olomuotoa, rustiikkia alkumajaa. 1800-luvulla siirtomaavalta, arkeologia ja maailmannäyttelyt kasasivat jatkuvasti tietoa vieraiden maanosien arkkitehtuurista ja omasta varhaishistoriastamme. Merkittävimmän teorian taiteiden ja arkkitehtuurin alkuperästä tällöin kehitti saksalainen Gottfried Semper. Pyrkimystä palata alkukantaiseen yksinkertaisuuteen hylkäämällä rappeutuneen pidetty akateeminen perinne oli yksi modernismin keskeisimmistä aatteellisista lähtökohdista. Laajemmin primitivismi alkoi konkretisoitua 1930-luvun kuluessa, jolloin kysymyksen rakentamisen suhteesta paikalliseen ilmastoon, topografiaan, materiaaleihin ja rakennusperinteisiin nousivat keskiöön modernistisessa arkkitehtuurikeskustelussa. Nationalismin voimistuessa funktionalismin kansainvälinen muotokieli haluttiin sitoa kansallisiin ja paikallisiin perinteisiin. Sen askeettiset ihanteet yhdistettiin erityisesti Välimeren piirin anonyymiin kansanrakentamiseen, mutta myös pohjoisen rakennusperinteen karun yksinkertaisuuden nähtiin heijastavan samoja ideaaleja. Eniten innoitusta primitivistisiin kokeiluihin epäilemättä tarjosivat Le Corbusierin työt 1930-luvun alusta lähtien. Suomessa karheiden luonnonmateriaalien ja talonpoikaisaiheiden käyttöön rohkaisivat ennen kaikkea Alvar Aallon suunnitelmat vuosikymmenen loppupuolella. Tällöin alettiin kiinnostua uudelleen myös Karjalan puurakennusperinteestä ja sen tulkinnoista 1900-luvun vaihteen kansallisromantiikassa. Sota-aikana akuutti tarve rakentaa pakolaisille mahdollisimman yksinkertaisia hätäasuntoja sai monet arkkitehdit kehittelemään kiinnostavia primitivistisiä suunnitelmia. 1940-luvulla Pohjoismaissa muotoutui kaksi erilaista lähestymistapaa kansanrakentamiseen. Uusempirismissä kansanomaisia aiheita ja rustiikkeja luonnonmateriaaleja käytettiin varsin sovinnaisella tavalla. Kiinnostavampi on sen neorealismiksi kutsuttu rinnakkaisilmiö Italiassa, jossa poliittinen tilanne kannusti populistiseen kansanomaisuuteen. Molempia selvästi radikaalimpaa primitivismiä edusti pohjoiseksi metsäläisarkkitehtuuriksi kutsumani suuntaus, jossa alkukantaista puurakennustekniikkaa tulkittiin modernismin keinoin. Sitä voidaankin pitää Pohjoismaiden merkittävimpänä panoksena primitivismin aatehistoriaan. Uudenlainen abstrakti lähestymistapa primitiivisyyteen muotoutui 1950-luvun alussa varsinkin Team Tenin ja norjalaisen PAGON-ryhmän piirissä. Pohjois-Afrikasta tuli tällöin pyhiinvaelluskohde monille nuorille arkkitehdeille. Hieman myöhemmin myös luonnonkansojen rakentamisesta alettiin kiinnostua vakavasti. Englantilaiset brutalistit löysivät aivan oman vernakulaarin perinteen anonyymien teollisuusrakennelmien maailmasta. Suomessa metsäläisarkkitehtuurin hiivuttua 1950-luvun vaihteessa ei selvästi primitivistisiä suunnitelmia enää juuri tehty. Mielikuvatasolla suomalaiseen arkkitehtuuriin tosin liitettiin sitkeästi eksoottinen ja mystinen primitiivisyys. Intellektuaalisen primitivismin perinne jatkui erityisesti Aulis Blomstedtin kirjoituksissa. Emotionaalista primitivismiä johdonmukaisimmin edusti Reima Pietilä, joka tulkitsi kansanomaisia teemoja omaperäisettä ja usein pitkälle abstrahoidulla tavalla.
  • Ancient wall paintings in architectural context - Architectural decorations of houses Pompeii, Herculaneum and Ostia
    (1997) Koponen, Anu
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Antiikin seinämaalaukset ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa arkkitehtuuriin. Ne jäljittelevät arkkitehtonisia elementtejä sekä täydentävät arkkitehtuuria illusionistisillä näkymillä ja rakenteilla. Diplomityö tutkii sitä, miten seinämaalaukset sovitettiin arkkitehtuuriin antiikin Rooman eri aikakausina v. l00 e.a.a.-250 j.a.a. Siinä keskitytään Pompejin, Herculaneumin ja Ostia Antican esimerkkeihin. Antiikin seinämaalaukset ennen v. 79 j.a.a. on jaettu neljään tyyliin. Tämä jako perustuu A. Maun kronologiseen tyylijakoon (1882). Pyrkimys kronologiaan johti siihen, että seinämaalauksia ajoitettiin ilman riittäviä perusteita sopiviin vuosiin. Perinteistä Maun tyylijakoa on kritisoitu, mutta sitä korvaavaa jaottelua ei ole kehitetty. Tutkielmassani selvitän, missä määrin tätä jakoa voidaan pitää pätevänä. H. Joyce (1981) on tehnyt järjestelmäjaon myöhempien tyylien seinämaalauksista (v. 79-250 j.a.a.), koska hän ei pitänyt niiden tyylijakoa uskottavana. Hän on jaotellut seinämaalaukset rakennetyypeittäin ainoastaan visuaalisin perustein, ilman ajoittamista. Samankaltainen järjestelmäjako olisi hyödyllinen myös Maun tyylijaon tukena. Antiikin Roomassa arkkitehtuurilla muovailtiin näyttäviä tilasarjoja vaihtelevilla tilakokemuksilla, upeilla näkymillä sekä valon ja varjon vuorottelulla. Nämä antiikin talojen näkymäakselit ja kulkureitit rytmitettiin ja täydennettiin seinämaalauksilla. Palvelu- ja vierailuvyöhykkeet on erotettu seinämaalauksilla. Läpikulkutilat ja huoneet, joissa on oleskeltu pitkään, on myös jäsennetty eri tyyppisillä seinämaalauksilla. Olen valokuvannut 7 esimerkkitaloa, joista 3 Pompejissa, 2 Herculaneumissa ja 2 Ostiassa. Näiden talojen avulla seinämaalausten ja arkkitehtuurin suhde hahmottuu tapauskohtaisesti. Tutkielma selvittää varallisuuden ja asunnon koristeiden suhdetta sekä seinämaalausten levinneisyyttä eri sosiaaliluokissa antiikin Rooman eri aikoina. Tutkielman lopussa paneudutaan antiikin seinämaalaustekniikoihin ja työnjakoon.
  • The Architecture of Scarcity - Social Housing Production in Tampere 1919-1927
    (2003) Yrjölä, Jyrki
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Valtion ja kuntien lainoittama 1920 -luvun yleishyödyllinen rakennustuotanto käsittää lyhyen, mutta intensiivisen vaiheen Suomen kaupunkirakentamisen historiassa. Tämä diplomityötutkielma käsittelee Tampereen osalta tätä sosiaalisen asuntorakentamisen kannalta merkittävää ajanjaksoa lähinnä kahdella tasolla, toisaalta esitellään itse rakennustoimintaa ja sen erityispiirteitä ja toisaalta rakennustoiminnan tuloksena syntynyttä pienasuntoarkkitehtuuria. Taustakartoituksena esitellään 1910 -luvulla esiin noussutta asuntoreformiaatetta ja sen vaikutusta pienasuntosuunnitteluun. Lisäksi luodaan katsaus Tampereen osalta kaupungin monimuotoiseen perinteiseen työväenasumiskulttuuriin, josta nykypäivään on säilynyt vain muutamia fragmentteja. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen pula-aika ja sisällissodan hävitykset synnyttivät Tampereella huutavan asuntopulan ja muodostivat rakentamiselle tiukat taloudelliset puitteet. Kustannusten minimointiin pyrittiin mm. rationaalisella suunnittelulla ja säästörakennustavoilla. Puusta tuli 20 -luvun taitteessa kaupungissa ylivoimaisesti suosituin rakennusmateriaali. Asuntopulan korjaamiseksi valtio rahoitti vuosivälillä 1920 - 26 kaupunkiemme pienasuntorakentamista korottomilla avustuslainoilla ja halpakorkoisilla kuoletuslainoilla. Näitä myönnettiin kaupunkien oman asuntotoiminnan lisäksi nk. yleishyödyllisten rakennusyhtymien pienasuntotuotantoon sekä omakotirakentajille. Tampere näytteli valtakunnallisesti varsin merkittävää roolia asuntopulan ratkaisupyrkimyksissä ja asuntoreformin ihanteiden soveltamisessa rakennustoimintaan. Asuntojen suhteellinen lisäys oli suurimpia maamme kaupunkien joukossa ja myös laadullisesti pyrittiin hyviin tuloksiin. Kaupungissa kyettiinkin luomaan kestävää ja korkeatasoista klassistista puuarkkitehtuuria ja harmonisia, yhtenäisiä aluekokonaisuuksia. Sosiaalisena rakennustuotantona toteutettiin useita huomattavia puutaloalueita, joista mainittakoon Pyynikinrinteen alue (yhtiötaloja) sekä huomattavia osia Petsamon, Lapin, Viinikan, Nekalan ja Härmälän työväen esikaupungeista. Onkin huomattava, että omakotiliike sai Tampereella 1920 -luvulla absoluuttisesti laajimmat mitat Suomen kaupungeista. Työni lopussa esitän pienessä suunnitteluosuudessa nykyisen Puu-Tammelan eteläosan kahden korttelin eheyttämistä täydennysrakentamisen keinoin. Kyseinen alue sisältää 1920 -luvun yleishyödyllisenä tuotantona toteutettuja omakotitaloja ja yhtiötaloja. Huomattava osa vanhasta rakennuskannasta on tuhoutunut ja jäänyt hoitamatta ja alue onkin nykyään välittömän saneerausuhan alainen.
  • Arkkitehti Oiva Kallio 1884-1964
    (1998) Leskelä, Pekka
     Helsinki University of Technology | Licentiate thesis
  • artATAC! - From a Bus Depotto an Art Museum
    (2000) Bunn, Marko
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    artATAC!-projekti muodostuu kahdesta ATAC:in autohallista ja niiden tontista Trasteveren kaupunginosassa Roomassa. Tontilla on hiljattain tehty kaivauksia, joiden yhteydessä on löytynyt jäänteitä mm. Rooman vanhasta jokisatamasta sekä antiikin huviloista. Diplomityössäni kaivausaluetta suurennetaan ja siitä tehdään arkeologinen museoalue siten, että autohallit peruskorjataan museoiksi. Näistä toinen liittyy tontin kaivauksiin ja Trastevereen, toinen yleisemmin Rooman antiikin löytöihin. Kävely kaivausalueella tulee olemaan mahdollista, samoin kuin korjausmenetelmien seuraaminen museotiloissa. Kyseistä aluetta rajaava ja paavi Urbanus VIII:n muuria seuraava Viale delle Mura Portuense suljetaan moottoriliikenteeltä ja avataan kuuluisten sunnuntaimarkkinoiden käyttöön. Kadusta tulee muurin suojaama rauhallinen kaupunkipuisto. Suljetun kadun tilalle avataan uusi katu tontin eteläpuolelle helpottamaan kaupunginosassa liikkumista. Museoiden ja uusien katujärjestelyjen avulla on tarkoitus kohottaa Porta Portesen alueen viihtyvyyttä. Kaupunkisuunnittelun kannalta pääperiaatteina ovat olleet arkeologisen alueen laajennus ja suojelu sekä viihtyvyyden ja alueen imagon kohottaminen museoiden ja kävelykadun avulla. Lisäksi on haluttu rauhoittaa Via Mura Portuense moottoriliikenteeltä, ja toisaalta kevyen liikenteen ja autoliikenteen sujuvuutta on pyritty parantamaan puhkaisemalla uusi katu tontin eteläreunalle. Rakennustaiteellisesti olen pyrkinyt peruskorjaamaan rakennukset mahdollisimman vähin muutoksin, mutta luomaan samalla innostavat, selkeät ja arkeologian työvaiheisiin tutustuttavat museotilat.
  • Aurajoen länsirannan kehittämissuunnitelma, Turku
    (1990) Jeskanen, Timo
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Bangården i Karis. Historisk överblick och framtida användningsmöjligheter - ny användningsplan för lokstallet
    (1996) Siren, Carl
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Bao Ta - kiinalainen pagodi
    (1990) Mattila, Markku
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Bomarsund Fortress Sight, general plan
    (1997) Fogdell, Marina
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Brinkhallin kartanon alueen käyttösuunnitelma
    (1974) Gävert, Antti
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Bryggman ja Italia
    (1988) Schildt, Henri
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • The building history of Hyvinkää woollen factory block and its surrounding areas
    (1997) Javanainen, Heli
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • Building Preservation vs. Human Accessibility; a New Lift to an Old Block
    (2005) Hälikkä, Sasu
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • The Cavalry Hill of Lappeenranta - a historical survey and development plan
    (1999) Selroos, Pia
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Diplomityö sisältää Lappeenrannan Rakuunamäen varuskunta-alueen rakennusvaiheiden historiallisen selvityksen sekä suunnitelman alueen uuskäytöstä. Rakuunamäen kasarmialueen rakennushistoriasta voidaan erottaa kolme aikajaksoa: (1) Suomen rakuunarykmentin aika 1889-1901, jolloin kasarmialue rakennettiin suunnittelijana Yleisten rakennusten ylihallituksen johtaja Sebastian Gripenberg. (2) Venäläisten joukkojen aika 1901-1917, jolloin alueen rakennuskantaa täydennettiin noin kolmellakymmenellä uudella rakennuksella. (3) Itsenäisyyden jälkeinen aika päättyen varusmieskoulutuksen loppumiseen Rakuunamäellä vuonna 1994. Nykyisin alue toimii pääasiallisesti puolustusvoimien varastona ja Maanpuolustusopiston opiskelijoiden majoituspaikkana. Alueen kehittämissuunnitelmassa on alueen toimintoihin kaavailtu asumista, työtä, palveluita ja vapaa-aikaa. Suunnitelma ottaa kantaa myös Rakuunamäen alueesta osittain valmistuneeseen asemakaavan muutokseen. Yhtenä tavoitteena on ollut luoda toiminnallinen yhteys Linnoituksen kanssa, jolloin näistä kahdesta entisestä varuskunta-alueesta muodostuisi toisiaan täydentävä pari. Tarkemman uuskäytön suunnitteluun on alueen rakennuksista valittu punatiiliset talli- ja varastorakennukset, joita on alueen rakennuksista määrällisesti eniten. Rakennuksia on kaavailtu mm. toimisto-, työ- ja ravintolatila käyttöön. Edellä mainittujen rakennusten lisäksi diplomityössä on tutkittu yhtä alueelle sijoitettavaa uudisrakennustyyppiä (toimistorakennus).
  • City-kortteli - kaupunkitaiteellinen ja -historiallinen tutkielma
    (1990) Latvala, Panu
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
  • CORFINIO - a medieval village centre in the 21st century
    (1996) Huovinen, Katja
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Diplomityön kohde on kaupunkimaisen tiivis, noin tuhannen asukkaan kyläkeskusta Abruzzon maakunnassa Italiassa Työn ensimmäinen osa käsittelee kylän, Abruzzon alueen sekä koko Etelä-Italian historiaa. Antiikin Corfinium oli poliittisesti suhteellisen merkittävä kaupunki; historia vaikuttaa nykyhetkeen aktiivisena arkeologisena toimintana. Antiikin kaupunki tuhoutui kansainvaellusten aikoihin. Kylä perustettiin uudelleen tuhatluvulla. Abruzzon maakunnan kulttuurillinen kasvusuunta määräytyi 1100-luvulla; alue kuului Napolin kuningaskuntaan seitsemänsadan vuoden ajan. Italian kansallisvaltion synty vuonna 1861 muutti entisen rajamaakunnan asemaa. 1800-luvun lopulla rakennettiin rautatieyhteys Roomaan. Dramaattinen muutos on ollut maaltapako. Corfinion väkiluku väheni kolmannekseen vuosien 1911 ja 1971 välillä. Kylä kärsi muuttotappiosta etenkin Italian talouskasvun vuosina, 1950- ja 1960-luvuilla. Muuttovirta etelästä suuntautui pohjoisen teollisuuskaupunkeihin ja ulkomaille Työn toinen osa esittää analyysin Corfinion nykyhetkestä. Olen tarkastellut sekä kylän fyysistä että sosiaalista ympäristöä. Osa historiallisen keskustan rakennuksista on hylättyjä tai raunioina. Samanaikaisesti rakennetaan uudisrakennuksia viinitarhoihin. Kylärakenne pirstoutuu, kylän ja ympäröivän maaseudun suhde muuttuu. Sosiaalinen vuorovaikutus kaupunkitilassa on vilkasta. Julkisen ja yksityisen tilan nyansoitu suhde tekee kylästä miellyttävän asuinympäristön. "Ruoka-aikojen yhtenäiskulttuuri" rytmittää kylän elämää. Työn kolmas osa käsittelee Corfinion tulevaisuutta. Maaseudun ja suurkaupunkien vastakkainasettelu on tasoittunut jälkiteollisessa Italiassa. Työn perään ei ole enää välttämätöntä muuttaa; pikkukaupungin rauhallinen elämä voi olla houkutteleva vaihtoehto. Työtä voi tarjota vanhojen elinkeinojen elvyttäminen, maatalous ja käsityöläisyys. Uusia elinkeinoja kylälle voivat olla turismi, elämys- ja kulttuurimatkailu. Etätyö ei toivottavasti jää vain teknoutopiaksi. Kylä voi olla myös läheisten aluekeskusten satelliittikaupunki. Olen pitänyt tärkeänä taistelua kylärakenteen hajottavaa keskipakoisvoimaa vastaan, historiallisen keskustan uudelleenasuttamista ja viljelysmaiseman suojelua. Olen myös pohtinut historiallisen keskustan restauraation moraalia - nykyiset menetelmät ovat valitettavan kovakouraisia. Corfinion tulevaisuutta pohdittuani esitän kolme pikkusuunnitelmaa kylän historiallisen keskustan elävöittämiseksi. Rauniotalon kunnostussuunnitelmassa on kylän keskiaikaisessa ytimessä sijaitseva pieni rauniotalo kunnostettu asunnoksi. Uskollisena alueen talotypologialle olen sijoittanut entiseen talliin tuotantotilat. Olen myös esittänyt oman näkemykseni restauraatiomoraalista. Piazzan elävöittämissuunnitelmassa olen esittänyt toimintoja nyt suljettujen ovien takana oleviin tiloihin ja pyrkinyt saamaan kylän sosiaalisen fokuksen piazzalle, johon se kuuluisi. Pysäköintisuunnitelmassa olen etsinyt paikkaa autoille, jotka eivät mahdu keskiaikaiseen kyläkeskustaan. Pysäköintikatokset sijoittuvat kaupunginmuurin ulkopuolelle. Terassiratkaisuna jyrkässä rinteessä samoissa rakennelmissa ovat viljelypalstojen työkaluvajat.
  • Development Features of the Edges of Kotka city Centre
    (1999) Liukkonen, Karri
     Helsinki University of Technology | Master's thesis
    Työ keskittyy Kotkan keskustan, Kotkansaaren, reunojen kehityskulun kartoittamiseen ja sitä kautta osoittaa Kotkansaarelle tyypillisten piirteiden synnyn ja ilmenemisen kaupunkikuvassa. Keskustan kaavoitushistorian ja syntyneen todellisen tilanteen konfliktit ovat työssä käsittelyn alla. Kehitys on luokiteltu neljään todellisuuteen pohjautuvaan ja kahteen fiktiiviseen vaiheeseen. Todelliset vaiheet ovat kaupunki ilman hallintoa eli kaupunki teollisuuslaitoksena, pääkaupunki ja sen osittainen korvaantuminen kivitaloilla, modernismin läpilyönti ja teollisten rakenteiden kasvu sekä jälkiteollinen aikakausi ja tilanteen uudelleen arviointi. Fiktiiviset vaiheet ovat kahden asemakaavan, työpari Thomé-Liliuksen kaava 1917 ja Olli Kivisen kaava 1966, kokonaisvaltaiset yritykset muuttaa Kotkan kaupunki toiseksi kuin se on. Kumpikin hyllytettiin kehityksen muuntuessa toisenlaiseksi kun kuviteltiin. Työ tutkii suunnittelulla tavoiteltavan ideaalin ja todellisuuden ristiriitaa sekä pohtii reuna-alueiden kohtaloa tässä asiayhteydessä. Työssä on (työtä varten tehdyin) kartoin ja perspektiivikuvin kartoitettu reuna-alueiden kehitykselle tyypillisiä asioita Kartoituksen kautta on leimallisiksi piirteiksi Kotkan reunoille osoitettu selkeiden rajojen sisällä sirpaleisuus, epävarmuus ja synteettisyys. Kotkansaarelle on muodostunut kaksi rajapintaa. Luontainen vesiraja on laajentunut sataman ja teollisuuden tilantarpeen lisääntyessä. Sen sisäpuolelle jää toinen, teollisia alueita ja kaupungin sisätekstuuria erottava rajapinta. Mussalon saarelle rakennettu uusi satama on uudelleen vapauttanut kantasatamasta alueita julkiseen käyttöön. Tällä reunavyöhykkeellä on vankka ominaislaatu. Tulevaisuudessa sitä voisi käyttää hyödyksi kun vanhaa satama-aluetta elvytetään uuteen käyttöön. Tälle ajatukselle pohjautuu työssä oleva kaupunkikuvallinen ideointi, joka kohdistuu Kotkansaaren koilliskulmaan, Härniemeen. Työ ehdottaa lisärakentamista satamakadun varteen sekä paikalla sijaitsevien satamaa palvelevien varastotoimintojen siirtoa satama-alueelle. Muutokset tapahtuvat rajapinnoissa.