Browsing by Author "Ekroos, Ari"
Now showing 1 - 20 of 119
- Results Per Page
- Sort Options
- Maankäyttösopimusten taustasta ja oikeudellisesta sääntelystä
Helsinki University of Technology | Master's thesis(2005) Vettenterä, Ari - Uiton lakkauttamisesta aiheutuvista tilusjärjestelyistä ja rajankäynneistä Iijoen vesistöalueella
Helsinki University of Technology | Master's thesis(2000) Tammi, Jarkko - Kiinteistöverolain soveltaminen ja muutokset
Helsinki University of Technology | Master's thesis(2001) Bertills, Jan - Taloudellisten vaikutusten arviointi maakuntakaavoituksessa
Helsinki University of Technology | Master's thesis(2003) Lång-Kauppi, MariTutkimuksessa tarkastellaan taloudellisten vaikutusten arviointia maakuntakaavoituksessa ensisijaisesti lainsäädännöllisestä näkökulmasta. Taloudellisuus tarkoittaa tässä tutkimuksessa kaikkia maakuntakaavakokonaisuuden taloudellisuuteen eli edullisuuteen vaikuttavia tekijöitä, ei ainoastaan rahamääräisiä kustannuksia. Keskeisinä tavoitteina tutkimuksessa oli selvittää maakuntakaavan taloudellisten vaikutusten arviointiin liittyvää kokonaisuutta lainsäädännön asettamien vaatimusten näkökulmasta, löytää tärkeimmät maakuntakaavoituksen taloudellisuuteen vaikuttavat tekijät ja arviointiin liittyvät ongelmat sekä esittää taloudellisten vaikutusten arviointia maakuntakaavaprosessissa. Vaikutusten selvittämisen ja arvioinnin tehtävänä on tunnistaa ja ennakoida kaavasta aiheutuvat merkittävät vaikutukset etukäteen. Saadun tiedon avulla vaikutukset voidaan huomioida kaavan laadinnassa, hyväksymisensä ja vahvistamisessa eri osapuolien kannalta parhaan mahdollisen kaavaratkaisun löytämiseksi. Kaavoitus ja vaikutusten arviointi tarkentuvat asteittain yleispiirteisemmästä yksityiskohtaisempaan kaavamuotoon siirryttäessä. Keskeisiä maakuntakaavan taloudellisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat alueiden käytön kokonaistaloudellisuus, yhdyskuntarakentamisen, taloudellisuus kaavan toteuttajan ja maanomistajan kannalta sekä kaavan ajantasallapito, ajanmukaisuuden arviointi ja toteutuminen. Alueiden käytön kokonaistaloudellisuus saavutetaan tarkoituksenmukaisen alue- ja yhdyskuntarakenteen avulla sijoittamalla keskeiset toiminnot järkevästi suhteessa toisiinsa ja olemassa olevaan rakenteeseen sekä liikenteeseen, tekniseen huoltoon, vesi- ja maa-ainesvaroihin sekä elinkeinoelämään liittyvillä ratkaisuilla. Taloudellisuutta tulee arvioida kaavaratkaisusta saatavien hyötyjen ja aiheutuvien haittojen ja kustannusten sekä tapahtuvan muutoksen perusteella suhteessa eri ryhmiin. Maakuntakaavan vaikutusten arviointia vaikeuttavat alueellisesta ja asiakohtaisesta laaja-alaisuudesta sekä pitkästä aikatähtäyksestä johtuen mm. ongelmien alueellinen erilaisuus, vaikutusten yhteismitattomuus, moninaisuus ja luokittelu, useat vaikutusjärjestelmät ja muutosprosessit, intressiristiriidat, epävarmuustekijät, joustavuuden oikea taso sekä osallistumisen huomioiminen. Arvioinnin suorittamiseen liittyviä yleisiä ongelmia ovat arvioinnin liittäminen kaavoitusprosessiin, arviointitiedon välittyminen, oikea tasoja arviointien riittävyys. Ohjeistuksen mukaisia arvioinnin suorittamistasoja ovat merkintäkohtainen, yhteisvaikutusten ja kokonaisvaikutusten arviointi. Yksiselitteistä vastausta selvitysten ja arviointien riittävyydelle ei ole, vaan riittävyys arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Jokainen maakuntakaava laaditaan eri lähtökohdista, eri tarpeisiin ja erilaisiin tavoitteisiin perustuen. Tämän vuoksi ei ole mahdollista laatia kaikkiin maakuntakaavoihin soveltuvaa taloudellisten vaikutusten arviointiprosessia ja määritelmää hyötyjen, haittojen ja kustannusten paremmuusjärjestykseen ja vertailemiseen. Myös taloudellisten vaikutusten arviointi perustuu tapauskohtaisuuteen. Huolimatta maakuntakaavan muuttumisesta yleispiirteisemmäksi ja kokonaisvaltaisemmaksi, vaikutusten selvittämisen ja arvioinnin on ohjeistuksen mukaan oltava yhä yksityiskohtaisempaa ja tarkempaa. - Asuinkiinteistöjen arvonmääritys kiinteistöverotuksessa
Insinööritieteiden korkeakoulu | Bachelor's thesis(2023-04-30) Kiltilä, Riku - Asunto-osakeyhtiöiden purkavan uusrakentamisen potentiaali ja taloudellinen arviointi
Insinööritieteiden korkeakoulu | Master's thesis(2019-12-16) Hurskainen, MiinaRakennemuutos Suomessa on johtanut asuntojen kasvavaan kysyntään kaupunkikeskuksissa ja tarpeelle tiiviimpään kaupunkirakenteeseen kasvavilla kaupunkialueilla. Monet 60-80-lukujen, usein tehottomasti rakennetut, asuinalueet ovat huomattavien korjaustarpeiden edessä ja sijoittuvat pääkaupunkiseudulla kaupunkien kannalta merkittäville kehitysalueille. Ajatus näiden alueiden uudistamisesta ja tiivistämisestä täydennysrakentamisen keinoin on voimistunut. Keväällä 2019 voimaan tullut asunto-osakeyhtiölain muutos paransi purkavan uusrakentamisen toteutumisedellytyksiä Suomessa, minkä vuoksi aihe on hyvin ajankohtainen ja vaatii lisäselvityksiä. Tämän diplomityön tavoitteena on tunnistaa keskeisimpiä asunto-osakeyhtiöiden purkavaan uusrakentamiseen liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat hankkeiden toteuttamisedellytyksiin ja kannattavuuteen sekä lisätä ymmärtämystä siitä, millä edellytyksin purkava uusrakentaminen on kannattava toteuttaa. Tutkimus toteutettiin monimenetelmätutkimuksena, jossa empiirinen aineisto koostuu vertailevasta monitapaustutkimuksesta ja kaupunkien edustajien haastatteluista. Työn taustana toimivat aiheeseen liittyvät selvitykset ja tilastot sekä keskeinen lainsäädäntö. Tutkimuksessa havaittiin, että purkavan uusrakentamisen osapuoliin kohdistuu erilaisia hyötyjä ja riskejä, minkä vuoksi eri osapuolet määrittelevät hankkeiden kannattavuuden hyvin eri tavoin. Tutkimuksessa tunnistettiin, että purkava uusrakentaminen pääkaupunkiseudulla on kannattavaa ja jopa toivottavaa kaupunkien näkökulmasta, mutta osakkaiden vaatima preemiotaso perustuu asumisen vaihtoehtoiskustannuksiin. Tutkimuksessa havaittiin, että toteuttamisedellytyksiltään kannattavat projektit määräytyvät lopulta hankekohtaiset tekijöiden perusteella. Purkavalle uusrakentamiselle potentiaalisia kohteita tunnistettiin olevan erityisesti kaupunkien liikenteen solmukohdissa sijaitsevat 60-80-luvuilla rakennetut huonokuntoisen asunto-osakeyhtiöt, joilla on alhainen tonttitehokkuus ja mahdollisuus 4-6-kertaisen rakennusmassan rakentamiseen tontille. Lisäksi muun muassa alueen arvo, edulliset rakentamisolosuhteet sekä parkkinormi, ja tontin mahdollistama autopaikkaratkaisu vaikuttavat hankkeiden kannattavuuteen. Tutkimuksen pohjalta voidaan pitää kuitenkin todennäköisenä, että suuri osa purkavan uusrakentamisen potentiaalista jää toistaiseksi realisoitumatta prosessiin liittyvien epävarmuuksien, haasteiden ja avoimien kysymyksien vuoksi. Toimintaympäristön keskeisiksi rajoitteiksi tunnistettiin muun muassa kaavoituksen hitauteen, toimintamalleihin, verotukseen ja rooleihin liittyvät epäselvyydet sekä ongelmat kommunikoinnissa ja luottamuksessa. Tutkimustulokset osoittavat, että hankkeiden tarkastelu laajemmin potentiaalin, toimintaympäristön edellytysten sekä hankekohtaisten tekijöiden kannalta on tärkeää, jotta purkavaan uusrakentamiseen soveltuvat kohteet voidaan tunnistaa. Diplomityön tulokset antavat lisäymmärrystä purkavan uusrakentamisen toteutumisedellytyksille eri osapuolien näkökulmasta, mutta lisätutkimusta aiheesta muun muassa suunnatun osakeannin toteuttamiseksi tarvitaan, jotta purkavan uusrakentamisen tunnistettuihin haasteisiin voidaan vastata. - Asunto-osakkeen ja kiinteistön vuokratulosta tehtävien verovähennysten erot — Pääomavastikkeen vähennysoikeuden rajoittamisen vaikutus sijoittajiin
Insinööritieteiden korkeakoulu | Master's thesis(2022-01-24) Aapio, AkiKotitalouksien velkasuhde eli velan suhde käytettävissä oleviin tuloihin on viime vuosina kasvanut Suomessa. Kotitalouksien kokonaislainamäärä on kasvanut ja etenkin uudiskohteisiin kohdistuvat taloyhtiölainat ovat lisääntyneet. Yhtenä syynä on pidetty oikeutta saada vähentää taloyhtiölainan lainanlyhennyksen osuus vuokratulosta. Velkaantumiskehityksestä johtuen Marinin hallitus on käynnistänyt selvityksen, jossa selvitetään keinoja hillitä kotitalouksien velkaantumista. Valtiovarainministeriön vero-osasto onkin antanut selvityksen nykyisestä pääomavastikkeen verokohtelusta ja ehdottanut pääomavastikkeen verovähennysoikeuden poistamista. Tämän diplomityön tavoitteena on selvittää, kuinka hyvin vero-osaston lainsäädäntömuutosehdotus toteuttaisi hallituksen tavoitteen velkaantumisen hillitsemisestä. Asiaa selvitetään laskemalla veromuutosehdotuksen vaikutus asuntosijoittajan kassavirtaan. Diplomityössä pohditaan kuinka kassavirran muutos vaikuttaisi tosiasiallisesti kotitalouksien velkaantumiseen. Diplomityössä pyritään myös selvittämään, onko veromuutosehdotus verotuksen yleisten oppien, etenkin verotuksen neutraalisuuden mukainen, kun asunto-osakkeen vähennysoikeutta verrataan kiinteistöstä tehtäviin vähennyksiin. Tutkimuksessa havaittiin, että pääomavastikkeen vähennysoikeuden poistaminen ehdotetun kaltaisena sisältää monia ongelmia eikä se ole välttämättä tehokkain keino hillitä kotitalouksien velkaantumista. Lisäksi puutteena vero-osaston ehdotuksessa nähtiin, ettei siinä ollut otettu lainkaan huomioon kiinteistöihin liittyvää poisto-oikeutta ja tehty vertailua suoraan omistettujen kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden omistamisen välillä. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että vero-osasto ei ole punninnut veromuutosehdotuksen kaikkia merkittäviä vaikutuksia kotitalouksiin tai talouteen riittävällä tavalla. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, ettei veromuutosehdotus sellaisenaan ole kannatettava vaan sen puutteellisuudet tulisi ensin korjata ja lisäksi tulisi tutkia laajemmin sen mahdollisia vaikutuksia kotitalouksiin ja talouteen, jotta ei säädettäisi lainsäädäntöä, jolla ei ole tavoiteltua vaikutusta - Biopharmaceutical Patent Protection Compromised? Patent Protection of Recombinant Proteins and Proteomics Inventions under the European Patent
Helsinki University of Technology | Master's thesis(2005) Rinta-Jouppi, RikuTutkimuksessa tarkastellaan Iso-Britannian korkeimman oikeuden ennakkotapausta Kirin-Amgen v Hoechst Marion Roussel ja sen vaikutuksia rekombinanttiproteiinien patenttisuojaan. Oikeus mitätöi käänteentekevällä päätöksellään ihmisen rekombinanttiproteiini erytropoietiinia koskevan patentin. Perusteet päätöksessä olivat keksinnön uutuudellisuuden puute ja keksinnön riittämätön julkistus. Päätöstä arvioitaessa nousee esiin kaksi kysymystä, joilla on välittömiä johdannaisvaikutuksia biolääkkeiden ja uusien proteomiikkakeksintöjen kehitystyön taloudellisiin reunaehtoihin. A. Onko päätöksellä vaikutusta jo patentoitujen rekombinanttiproteiinien patenttisuojaan? B. Mitkä ovat patentoitavuuden kriteerien rajaavan tulkinnan mahdolliset laajemmat vaikutukset proteiini- ja proteomiikkakeksintöjen patenttisuojaan Euroopan patenttisopimuksen puitteissa? Ensimmäinen kysymys pureutuu ennakkopäätöksen rekombinanttiproteiinien patentoitavuutta käsittelevään argumentaatioon. Kemiallisina yhdisteinä rekombinanttiproteiinit voidaan yksilöidä niiden aminohapposekvenssin avulla. Aminohapposekvenssiä on pidetty eräänlaisena "avaimena taivaan valtakuntaan". Sen selvittäminen on mahdollistanut keksijälle vahvan patenttisuojan avaten tien jatkokehitystyön rahoittamiseen. Usein kuitenkin keksintö ei ole olennaisesti liittynyt jo hyvin karakterisoituun proteiiniin sinällään vaan sen tuottamiseen geeniteknologisesti. Tämä ennakkopäätöksen esiin nostama ristiriita muodostaa potentiaalisen riskin myös muiden biolääkkeiden patenttisuojan pitävyydelle. Toista kysymystä arvioidaan proteiinirakenteiden patentointia koskevan trilateraaliraportin ja proteomiikkaan liittyvien keksintöjen patenttihakemusten valossa. - Rakennusjärjestys maankäytön ohjauksessa
Helsinki University of Technology | Master's thesis(1999) Autio, Eki-JussiTyössä selvitetään rakennusjärjestyksen käyttömahdollisuuksia maankäytön ohjauksessa. Käytössä olevien ohjauskeinojen lisäksi selvitetään rakennuslupien sijoittumisen perusteella muutaman kunnan onnistuminen rakentamisen ohjaamisessa halutuille rakennusjärjestyksen osa-alueille. Lopuksi tarkastellaan rakennusjärjestyksen kehittämis- ja uudistamismahdollisuuksia. Rakennuslain 11 §:n mukaan kunnassa pitää olla rakennusjärjestys. Se voidaan jakaa lupajärjestelmää, ympäristön huomioon ottamista, rakennuspaikkaa sekä rakentamisen määrää ja sijoittelua koskeviin määräyksiin. Määräysten tulee olla rakennuslainsäädäntöä täydentäviä, kohtuullisia, tarpeellisia ja selkeitä sekä yksiselitteisiä. Rakennusjärjestys sijoittuu kaavahierarkiassa detaljikaavojen ja vahvistetun yleiskaavan alapuolelle. Eräissä kunnissa, joissa ei ole yleiskaavoja, rakennusjärjestystä on käytetty yksinkertaisen yleiskaavan luonteisena. Rakentamisen sijoittumista on pyritty ohjaamaan jakamalla kunta osa-alueisiin, joille on annettu erilaiset määräykset rakennuspaikan koosta, etäisyydestä rantaviivaan, tiehen jne. Erikokoisissa kunnissa rakentamispaine ja tarve ohjata rakentamista ovat hyvin erilaisia. Pienissä kunnissa pyritään vain turvaamaan tulevan kaavoituksen onnistuminen rajoittamalla rakentamista lievealueella. Suuret kunnat taas pyrkivät ohjaamaan rakentamista kaava- ja muille suotuisille alueille vaatimalla rakennuspaikalta haja-asutusalueella huomattavan suurta kokoa ja porrastamalla selvästi kokovaatimusta eri osa-alueilla. Joissakin kunnissa on lievealueella rakennuspaikalta vaadittu jopa 3 ha:n kokoa. Uuden maankäyttö- ja rakennuslain hengen mukaisesti rakennusjärjestykseen voitaneen ottaa jatkossa ympäristön kokonaisvaltaisemmin huomioivia määräyksiä. Astetta pidemmälle mentäessä rakennusjärjestys, tuleva ympäristönsuojelujärjestys ja maisemansuojelumääräykset voitaisiin yhdistää yhdeksi ympäristöjärjestykseksi. - Byggnaders energicertifikat i tre EU-länder
Insinööritieteiden korkeakoulu | Bachelor's thesis(2014-04-25) Pitkänen, Jennifer - The case of conflicting Finnish peatland management : Skewed representation of nature, participation and policy instruments
A1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä(2018) Salomaa, Anna; Paloniemi, Riikka; Ekroos, AriPeatlands that are close to a natural state are rich in biodiversity and are significant carbon storages. Simultaneously, peat resources are of interest to industry, which leads to competing interests and tensions regarding the use and management of peatlands. In this case study, we studied knowledge–management interactions through the development of participation and the resulting representation of nature (how nature was described), as well as the proposed and implemented conservation policy instruments. We focused on the years 2009–2015, when peatland management was intensively debated in Finland. We did an interpretative policy analysis using policy documents (Peatland Strategy; Government Resolution; Proposal for Conservation Programme) and environmental legislation as central data. Our results show how the representation of nature reflected the purpose of the documents and consensus of participants' values. The representation of nature changed from skewed use of ecosystem services to detailed ecological knowledge. However, simultaneously, political power changed and the planned supplementation programme for peatland conservation was not implemented. The Environment Protection Act was reformulated so that it prohibited the use of the most valuable peatlands. Landowners did not have the chance to fully participate in the policy process. Overall, the conservation policy instruments changed to emphasize voluntariness but without an adequate budget to ensure sufficient conservation. - Luonnonsuojelullisten rajoitusten korvattavuudesta Ranskassa
Helsinki University of Technology | Master's thesis(2005) Kyrö, Riikka - Tietomurrot ja virukset - rikosoikeudellinen ja vahingonkorvausoikeudellinen vastuu
Helsinki University of Technology | Master's thesis(2003) Berg, Ann-Catherina - Luonnonsuojelulain merkityksellisen haitan korvauskynnyksen määrittäminen
Helsinki University of Technology | Master's thesis(2002) Nousiainen, Mikko - Päätoteuttajan takuuaikaisten palveluiden kehittäminen projektinjohtourakoinnissa
Helsinki University of Technology | Master's thesis(2008) Kivinen, MikkoTämä diplomityö liittyy projektinjohtorakentamiseen erikoistuneen rakennusyhtiön kehityshankkeeseen, jonka tavoitteena on parantaa asiakastyytyväisyyttä kehittämällä kohteen luovutuksen jälkeiseen aikaan sijoittuvien palveluiden tarjontaa. Työn tarkoituksena oli tutkia, millaisia palveluja asiakkaille kannattaa rakennushankkeen yhteydessä tarjota ja kuinka mainitut palvelut voidaan käytännössä toteuttaa, sekä luoda palvelumyynnissä käytettävä sopimusmalli. Kirjallisuuden pohjalta selvitettiin rakennusurakan ja erityisesti projektinjohtourakoinnin käsitteistöä ja toteutustapoja sekä kiinteistöihin liittyvien palveluiden kauppaa. Rakennushankkeiden sopimusoikeudellinen viitekehys muodostettiin tutkimalla rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja ja pääurakoitsijan työn- ja takuuaikaista vastuuta ja velvollisuuksia koskevaa kirjallisuutta. Virhevastuun lisäksi käsitellään myös lisä- ja muutostöihin liittyviä velvoitteita. Asiakkaiden näkökantoja selvitettiin kyselyllä, jossa vastaajat ilmaisivat mielipiteensä suunniteltujen parannusehdotusten hyödyllisyydestä. Samaan kysymyssarjaan kerättiin vastauksia myös oman yrityksen edustajilta organisaation sisäisten mielipiteiden selvittämiseksi. Tuloksena saatiin liiketoimintamalli, joka kuvaa takuuajan toimintaa urakoitsijan ja palvelusopimuksen solmineen asiakkaan kannalta. Työhön sisältyy myös mallisopimus, jolla asiakas hankkii takuuaikaiset palvelut urakoitsijalta. Lisäksi työn yhteydessä toteutetun asiakaskyselyn tuloksia voidaan käyttää perustana palveluvalikoiman tulevalle laajentamiselle. Oikeusteknisiä seikkoja tarkasteltiin sopimusmallin edellyttämässä laajuudessa. Tutkimuksen perusteella rakentajan erityisosaamisen myyminen asiakkaalle palveluiden muodossa on kummankin osapuolen kannalta järkevää. Palveluiden tuottaminen onnistuu ilman suuria ajallisia tai rahallisia panostuksia. Tarjonnassa on syytä painottaa ensisijaisesti keskinäisen yhteydenpidon parantamiseen tähtääviä palveluja. Töiden suoritus voidaan tarvittaessa ulkoistaa kolmannelle osapuolelle. Palvelusopimuksen sisältö täytyy rajata niin, ettei ristiriitoja urakkasopimuksen kanssa synny. Suoritusvelvoitteiden määrittelyyn kannattaa käyttää vakioituja ehtoja ja vakiomuotoisia palvelukuvauksia. - Kiinteistöjohtamisen sopimuskäytännön kehittäminen
Helsinki University of Technology | Master's thesis(2001) Ventovuori, TomiDiplomityön tavoitteena on tuottaa perustietoa kiinteistöjohtamisen sopimuksen laatimiseen vaikuttavista tekijöistä, jonka pohjalta yritykset kykenevät luomaan omaan liiketoimintaansa soveltuvia sopimuksia. Diplomityössä syvennytään kotimaiseen sopimusoikeuteen sekä ulkomaisiin kiinteistö- ja toimitilajohtamisen sopimusehtoihin. Diplomityön tuloksena laadittiin kiinteistöjohtamisen esimerkkisopimus, jonka avulla selkeytetään alan sopimuskäytäntöä ja tuodaan esille sopimuksen tekemiseen vaikuttavat asiat. Diplomityössä ei ole kuitenkaan kuvattu yksityiskohtaisesti sopimuksen palvelusisältöä, vaan esimerkkisopimus antaa käsityksen siitä, millaisia ehtoja voidaan sisällyttää kiinteistöjohtamisen sopimukseen. Kyseessä on siis esimerkkisopimus, eikä yleinen mallisopimus. Diplomityö on tehty kirjallisuustutkimuksena. Tutkimuksessa on syvennytty kotimaiseen sopimuskäytäntöön ja analysoitu ulkomaisia kiinteistöjohtamisen sopimusehtoja. Sopimusehdoista on haettu esimerkkisopimukselle sisältöä. Kotimaiseen sopimuskäytäntöön syventyminen ja ulkomaisiin sopimuksien analysointi muodostavat tutkimuksen empiirisen osan, jonka pohjalta esimerkkisopimus on laadittu. Tämä diplomityö on osa Teknillisen korkeakoulun rakentamistalouden laboratorion laajempaa kiinteistöhallinnan Kokonaispalvelusopimukset -tutkimusta, jonka tavoitteena on tuottaa perustietoa kiinteistöjohtamisen ja palvelujen sopimusprosessista kiinteistöalalle. Tässä osatutkimuksessa on kehitetty kiinteistö- ja toimitilajohtamispalveluja ja alan sopimuskäytäntöä. Tämä tutkimus on osa TEKES:n Rembrand -teknologia-ohjelmaa. Tutkimuksen johtoryhmään kuuluvat Sponda Oyj, YIT Rapido Kiinteistöpalvelut Oy, SOK Kiinteistötoiminnot, Merita kiinteistöt Oy, ISS Suomi Oy, ABB Kiinteistöpalvelut Oy ja Nokia Oyj. - Development of Environmental and Economic Sustainability Metrics for the Metal Production Industry - Experiences From University-Industry Cooperation
A3 Kirjan tai muun kokoomateoksen osa(2017) Husgafvel, Roope; Pajunen, Nani; Dahl, Olli; Heiskanen, Kari; Ekroos, Ari; Virtanen, KirsiNumerous sustainability assessment methods, especially environmental performance evaluation tools, have been developed to assess environmental performance of the process industry. Typically, environmental performance indicators cover only primary emissions and consumption without any recognition of secondary environmental burdens from auxiliary processes outside the plant boundaries. Therefore, the environmental impacts of the production site might be decreased whereas the overall environmental performance is not necessarily improved. The overall objective of our research project is to develop a sustainability index that comprehensively and reliably captures the environmental, economic, and social sustainability of an industrial plant. In this paper, we present this work on environmental and economic sustainability metrics for the metal production industry and two hypothetical process industry case studies on the application of the developed metrics. We develop both appropriate indicators and an example of an environmental and economic sustainability index that is also tested in two process industry case studies. Our assessment approach integrates indicators and life cycle assessment by expanding the scope of the typical environmental performance indicators. By this approach, the evaluation not only concentrates on the activities at the plant site, but also covers the emission sources that are indirectly connected to the actual production process. As a result, this approach provides comprehensive information for decision-makers on both the environmental impacts caused by plant operations and economic implications of alternative decisions. In addition, we present a discussion of according EU and Finnish legislation and their implications for both the management and assessment of plant level environmental and economic sustainability performance. - Pienten energiantuotantolaitosten ympäristölupamenettelyn kehittäminen
Helsinki University of Technology | Master's thesis(2007) Hyvönen, AnuTyön tavoitteena oli selvittää energiantuotantolaitosten ympäristölupamenettelyyn liittyviä ongelmia sekä kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia. Pääpaino oli kuntien myöntämissä ympäristö lupapäätöksissä, jotka koskevat polttoaineteholtaan 5-50 MW:n energiantuotantolaitoksia. Työssä selvitettiin kuntien antaminen lupapäätösten velvoitteiden tasapuolisuutta samantyyppisille laitoksille. Tarkoituksena oli pohtia tuoko nykyinen ympäristölupamenettely ympäristöllistä lisäarvoa vai voitaisiinko hallinnollinen ohjaus hoitaa jollakin keveämmällä menettelyllä esim. suoralla normiohjauksella. Työssä tarkasteltiin energiantuotannon aiheuttamia ympäristövaikutuksia, ympäristölupaharkintaan vaikuttavia oikeusohjeita sekä teknisiä keinoja vaikutusten vähentämiseksi. Tärkeimmät ympäristölupaharkintaan vaikuttavista oikeusohjeista ovat ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja -asetus (169/2000), mutta harkintaan vaikuttaa lisäksi joukko muita lakeja, asetuksia ja päätöksiä. Lupapäätöksiä kerättiin vuosilta 2002-2006. Toiminnanharjoittajan mielipiteitä kartoitettiin haastattelututkimuksella. Kuntien ympäristönsuojeluhallinnon tämän hetkiset ongelmat Liittyvät rutiinin ja asiantuntemuksen puutteeseen energiantuotannon prosesseissa sekä henkilöresurssien vähyyteen. Lupaharkinnassa tulisi huomioida paras käyttökelpoinen tekniikka, jota huomioitiin päätöksissä vaihtelevasti. Nykyisellään ympäristölupamenettely mahdollistaa tapauskohtaisen harkinnan, jonka avulla voidaan huomioida alueen ja laitoksen erityispiirteitä Kuntien myöntämissä lupapäätöksissä on mm. näistä seikoista johtuen huomattavissa epäyhtenäisyyttä. Lupamääräysten osalta ilmapäästömääräykset ovat eniten epäyhteneväisyyttä sisältävä lupamääräystyyppi. Toisaalta toiminnanharjoittajan näkökulmasta ilmapäästömääräykset ovat merkittävä toimintaan vaikuttava tekijä. Lupapäätöksissä esiintyi myös ns. tarpeettomia lupamääräyksiä, joko sellaisia joiden sisältö huomioidaan muussa lupaharkinnassa kuin ympäristölupaharkinnassa tai lupamääräyksen sisältö sisältyy lupapäätöksen muihin lupamääräyksiin. Keveämmällä ohjauksella voitaisiin taata yhtenäisempi lupakäytäntö sekä ennakoitavuus lupamääräyksissä, mikä toisi toiminnanharjoittajille turvaa mm. investointipäätöksiin. Lupamenettelyn piiriin jäävien laitoksien ympäristölupamenettelyn yhtenäistämistä ajatellen monet lupamääräystyypeistä olisivat helposti yhtenäistettävissä. Selventävät ohjeet esim. parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta auttaisivat sekä toiminnanharjoittajaa että lupaviranomaista lupamääräyksien arvioimisessa. - Ympäristölupahallinnon kehittäminen
Helsinki University of Technology | Master's thesis(2004) Warsta, MatiasThe environmental instruments were evaluated in this thesis. The main interest was measuring the efficiency of the environmental permit system as a regulatory environmental instrument. Environmental instruments are usually divided into three categories which are regulatory instruments, economic instruments and informative instruments. In Finland economic instruments are not used in a very effective way. The use of economic instruments on a domestic level is problematic in terms of maintaining international competitiveness of the nation. Still they should be more widely used. Informative instruments are used to complement economic and regulatory instruments. Voluntary instruments have steadily gained on popularity and importance. They could be used to complement or even replace some of the regulatory instruments in the future. Environmental permit system is the backbone method in controlling the use of environment in Finland. Much smaller units of operation are obliged to apply for an environmental permit than in most EU countries. The environmental permit procedure is heavy and expensive and many operations could be controlled by lighter instruments like general rules and standards or by developing surveillance and law enforcement. In urban areas zoning maps could have a greater role too. The Finnish environmental permit system is based on three administrative levels. Former water courts were transformed into environmental permit bureaus and added an extra level to the original two-level system that consisted of municipal officials and regional authorities. At that time it was already stated that this structure was not optimal and was confusing for laymen. There has been some concern about the independency of the regional authorities too resulting from their wide scope of duties that are partly controversial. In the future the number of new environmental permits will descend so centralizing the state authorities would be a rational step to take. At the same time the municipal level should be rearranged too because that is where the largest shortage of resources and professional skills of personal are. The present system could be revised by centralizing functions like accounting, reception services etc. of the regional authorities and streamlining the permit procedure by utilizing web-based transaction systems. - Digitalisaatio kaavoituksen vuorovaikutuksen kehittämisessä –näkökulmia maankäyttö- ja rakennuslain uudistukseen
Insinööritieteiden korkeakoulu | Master's thesis(2017-12-11) Penkkilä, Olga